Helsingin HO 13.10.2006 3080

Työsyrjintä tahallisuus

Asianumero:   HelHO:2007:5

HYVINKÄÄN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 6.6.2000

Syyttäjä

Vastaajat
N
M
S
VR Osakeyhtiö

Asianomistaja

K

Kuultava

Uudenmaan työsuojelupiiri

ASIA

Työsyrjintä ym.

SELOSTUS ASIASTA

Rangaistusvaatimukset

Syyttäjän rangaistusvaatimukset

Syyttäjä on vaatinut N:lle, M:lle ja S:lle rangaistusta seuraavista rikoksista:

1

Työsyrjintä

16.9.1996 – 23.6.1998 Hyvinkää

N, M ja S ovat K:n työnantajan VR Osakeyhtiö Hyvinkään konepaja – nimisen yhtiön edustajina K:n palvelussuhteen aikana ilman painavaa, hyväksyttävää syytä asettaneet K:n epäedulliseen asemaan K:n ammattiyhdistystoiminnan ja työsuojelutoimintaan liittyvien syiden vuoksi. K on toiminut veturiosaston työsuojeluasiamiehenä ja tässä ominaisuudessaan vaatinut työnjohtoa.ryhtymään riittäviin toimenpiteisiin asbestipölyn poistamiseksi työkohteena olevasta veturista syksyllä 1996. Tämän tapahtuman jälkeen N, M ja S ovat alkaneet uhkailla ja painostaa K:ta. Painostaminen on ilmennyt muun muassa N:n ilmoituksessa, että K:sta tehdään asbestipurkaja, koska tämä puuttuu purkutöihin ja vaatii tarkkoja asbestimääräyksiä, N:n ja M:n ilmoituksessa, että kaikista asbestikurssin käynneistä tehdään asbestityöntekijöitä sekä siinä, että S on ilmoittanut toisten kuullen K:n olevan ongelman eikä asbestin. N on syyttänyt K:ta siitä, että työt menevät muualle K:n asbestityövaatimusten takia. M on syyttänyt K:ta työnteon vaikeuttamisesta K:n vaadittua asbestityömääräysten noudattamista. Myös S on syyttänyt K:ta töiden menemisestä muualle asbestityövaatimusten takia. S on myös syyttänyt K:ta siitä, että tämä halventaa muita työntekijöitä, kun ei hyväksy näiden tekemää asbestisiivousta.

K on määrätty asbestityökurssille 2.12.1996, josta K on kieltäytynyt lääkärintodistukseen vedoten, koska työnjohto ei ole antanut K:lle vakuutusta siitä, ettei hän kurssin käytyään joudu asbestipurkutöihin. Sen jälkeen K on saanut varoituksen ja hänen työsuhteensa on purettu, mikä myöhemmin on kuitenkin muutettu kuuden kuukauden palkattomaksi pakkolomaksi. K:n työsopimuksen purkaminen ja pakkoloma ovat olleet seurausta K:n työsuojeluaktiivisuudesta hänen vaadittuaan tehokkaita toimenpiteitä asbestipurkutyön osalta.

K:n epäasiallinen kohtelu on jatkunut pakkoloman jälkeen. K ei ole saanut tarvittavia työkaluja ennen kuin pääluottamusmies on puuttunut asiaan. N on näyttänyt K:lle aikalisämerkkiä tämän otettua työpaikkakokouksessa asbestivaaran esille. M on kieltänyt K:ta puhumasta asbestista. S ei ole tervehtinyt K:ta eikä antanut hänelle työohjeita suoraan, vaan jonkun työtoverin kautta. K:ta on kohdeltu työnjohdon taholta työpaikkakokouksessa alentuvasti. N on lisäksi joulukuussa 1996 ja toukokuussa 1998 esittänyt K:lle, että tämän tulee luopua työsuojeluasiamiehen tehtävistä. M on tavella 1998, K:n puututtua asbestityömääräysten noudattamiseen, raivostunut ja kiroillut K:lle.

2

Vammantuottamus

1.12.1996 – 11.8.1998 Hyvinkää

N, M ja S ovat edellä syytekohdassa 1 kuvatulla menettelyllään huolimattomuudesta aiheuttaneet K:lle sairauden, joka ei ole vähäinen. K on joutunut työkyvyttömäksi ahdistus- ja unettomuusoireiden sekä rinta-, vatsa- ja suolisto-oireiden vuoksi, jotka ovat johtuneet hänen työpaikallaan saamastaan kohtelusta.

Syyttäjän muut vaatimukset

N, M ja S on velvoitettava korvaamaan valtiolle todistelukustannukset.

Asianomistajan rangaistusvaatimukset

K on yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimuksiin kummankin syytteen osalta.
Vastaukset

N

Työsyrjintä

N on kiistänyt syyllistyneensä työsyrjintään. Syytteessä on kuvattu viisi eri tekotapaa, joihin N:n väitetään syyllistyneen.

Syytteen mukaan N on sanonut, että K:sta tehdään asbestipurkaja, koska tämä puuttuu purkutöihin ja vaatii tarkkoja asbestimääräyksiä. N on kiistänyt sanoneensa näin. Tämä teko ei myöskään täytä työsyrjinnän tunnusmerkistöä ja yksittäisenä tekona se on myös vanhentunut.

N on myöntänyt osallistuneensa K:n työsuhteen purkamista ja pakkolomaa koskevaan päätöksen tekoon. Syynä työsopimuksen purkamiseen on ollut työvelvoitteen laiminlyönti. K oli kieltäytynyt työnantajan määräämästä koulutuksesta, mistä seurasi varoituksen antamisen jälkeen työsopimuksen purkaminen. Myöhemmin purkaminen muutettiin kuuden kuukauden lomautukseksi. Teko on tapahtunut joulukuussa 1996 ja rikoksena se on jo vanhentunut.

Syytteen mukaan N on joulukuussa 1996 ja toukokuussa 1998 K:lle esittänyt, että K:n tulisi luopua työsuojeluasiamiehen tehtävistä. N on myöntänyt joulukuussa 1996 keskustelleensa K:n kanssa siitä, onko K:lla mahdollisuuksia ja edellytyksiä työsuojeluasiamiehen tehtävissä jatkamiseen siinä tilanteessa, jossa K oli aiheettomasti kieltäytynyt työnantajan määräämästä tehtäviin liittyvästä kurssista. N ei ole keskustellut asiasta K:n kanssa toukokuussa 1998. Joulukuussa 1996 tehty teko on yksittäisenä tekona vanhentunut. Joulukuun 1996 ja toukokuun 1998 teot eivät myöskään täytä työsyrjinnän tunnusmerkistöä.

Syytteen mukaan N on näyttänyt aikalisämerkkiä työpaikkakokouksessa. N:n muistaman mukaan tämä on tapahtunut vuonna 1997. Aikalisämerkin näyttäminen on ollut kokoustekninen toimenpide, jolla työpaikkakokouksessa, jossa ei ollut tarkoitus käsitellä asbestiasioita, K:n siirryttyä asbestiasioihin, on haluttu palauttaa keskustelu kokouksen aihepiirin mukaiseksi. Teolla ei ole ollut syrjivää tarkoitusta.

Syytteen mukaan N on sanonut, että korjaustyöt menevät muualle, koska K vaatii asbestityömääräysten noudattamista. Tämäkin teko on tapahtunut syksyllä 1996. Tämä teko on vanhentunut. N on lausunut tällä tavoin pelkästään liikkeenjohdollisesta näkökulmasta.
Vetureiden korjaustyöllä on tietty aikataulu ja jos aikataulussa ei pysytä, tästä voi olla seurauksena, että korjaustyötä joudutaan tekemään muualla kuten sittemmin on tapahtunutkin. Lausuma ei täytä työsyrjinnän tunnusmerkistöä.

Vammantuottamus

N on vaatinut, että syyte hylätään.

Ensimmäinen osa syytteessä kuvatuista teoista on tapahtunut syksyllä 1996. K on sairastunut elokuussa 1997. N:n teot syksyllä 1996 eivät ole voineet aiheuttaa K:n sairautta. Vammantuottamus tältä osin on myös rikoksena vanhentunut.

K on sairastunut toistamiseen helmikuussa 1998. Tätä sairastumista lähinnä oleva teko on aikalisämerkin näyttäminen joulukuussa 1997. Tällä teolla ei voi olla vaikutusta K:n sairastumiseen.

K on vielä ollut sairaslomalla toukokuussa 1998. N:n väitetyllä toukokuussa 1998 antamalla lausumalla, että K:n tulisi luopua työsuojeluasiamiehen tehtävistä, ei ole ollut vaikutusta K:n sairastumiseen. Lääkärinlausunnoista on havaittavissa, että K:ssa itsessänsä on ollut sellaista herkistymistä, joka sittemmin on puhjennut sairasloman tarpeeseen ilman, että N:llä olisi mitään tekemistä sairasloman kanssa.

Oikeudenkäyntikulut

N on vaatinut, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 45.487,45 markalla siinä tapauksessa, että syytteet hylätään.

M

M on kiistänyt syyllistyneensä työsyrjintään tai vammantuottamukseen ja vaatinut, että syytteet osin perusteettomina, osin vanhentuneena hylätään.

M on vaatinut, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 40.901,97 markalla siinä tapauksessa, että syytteet hylätään.

Työsyrjintä

M:n viaksi syytteessä on esitetty kolme tekoa. M:n on ensinnäkin väitetty ilmoittaneen K:lle, että kaikista asbestikurssin käyneistä tehdään asbestityöntekijöitä. Väitteen mukaan ilmoitus on annetu ennen asbestityökurssia, joka pidettiin joulukuussa 1996. Tämä teko, jos sellainen on tapahtunut, on vanhentunut.

Toiseksi M:n viaksi on väitetty, että hän olisi työpaikkakokouksessa kieltänyt K:ta puhumasta asbestista. Tämä työpaikkakokous on todennäköisesti järjestetty joulukuussa 1997.

Kolmanneksi M:n on väitetty raivostuneen siitä, kun K on puuttunut asbestityömääräysten noudattamatta jättämiseen ja että M on syyttänyt K:ta työnteon vaikeuttamisesta K:n vaadittua asbestityömääräysten noudattamista.

M on kiistänyt antaneensa väitettyä ilmoitusta, että kaikista asbestikurssin käyneistä tehdään asbestityöntekijöitä. Mitään tarvettakaan tällaisen ilmoituksen antamiseen ei ole ollut. Kenestäkään asbestikurssin käyneistä ei tehty asbestityöntekijää, koska tuon työosuuden määrä veturin korjauksessa on vähäinen. Kun yhden veturin korjaaminen kestää yhden viikon, kestää asbestia sisältävien komponenttien irroittaminen ja asbestipuhdistus kanden työntekijän tekemänä noin neljä tuntia.

Sen jälkeen kun työpaikalle oli laadittu uudet asbestityöohjeet ja järjestetty asbestityökurssit edelleen esiintyi puutteita asbestityön suorittamisessa. M ei ole raivostunut K:lle tämän puututtua asbestityömääräysten noudattamatta jättämiseen vaan siitä, että uudet ohjeet ja asbestikurssi eivät riittäneet, vaan edelleenkin esiintyi puutteita asbestityössä.

Kiroileminen työpaikalla ei ole poikkeuksellista ja syrjivää sellaisella miesvaltaisella työpaikalla, josta nyt on kysymys.

Väitetty kielto puhua asbestista on todennäköisesti ollut syksyllä 1997 työmaakokouksessa. Kokouksen aiheena on ollut se, että veturien korjauksen läpimenoaikaa pyrittiin nopeuttamaan. Aiheena ei ollut työturvallisuuskysymykset. K otti joulukuun kokouksessa asbestiasian esille, mihin M oli todennut, että asbestikysymykset eivät kuulu nyt käsiteltävänä olevaan asiaan. Kieltoa puhua asbestista ei annettu syrjintätarkoituksessa, vaan se oli kokouksen puheenjohtajan kehotus kokouksen osanottajille pysyä käsiteltävänä olevassa asiassa.

Vammantuottamus

M on kiistänyt, että hän olisi syytekohdassa 1 hänen viaksi väitetyillä teoilla syyllistynyt vammantuottamukseen. Ilmoitusta siitä, että kaikista asbestikurssin käyneistä työntekijöistä tehdään asbestityöntekijöitä, ei ole annettu. Jos sellainen ilmoitus olisi annettukin, se olisi annettu joulukuussa 1996, jolloin syyteoikeus tältä osin olisi vanhentunut. Lisäksi-teko ei ole voinut aiheuttaa noin yhdeksän kuukauden kuluttua K:n sairautta. M:n viaksi väitetty raivostuminen ja kiroilu K:lle oli tapahtunut vasta sen jälkeen kun K:n toinenkin sairasloma oli päättynyt. Tämän jälkeen K oli vain kuusi päivää sairaslomalla. Jos raivostuminen on satuttanut K:ta, se ei ole näkynyt sairaslomissa. Kielto puhua asbestiasioista työmaakokouksessa on annettu sen jälkeen kun yli puolet K:n sairaslomista on jo vietetty. Kiellolla puhua asbestista ei voi olla yhteyttä vammantuottamukseen.

S

S on vaatinut, että syytteet hylätään osittain vanhentuneina, osittain perusteettomina ja, jos syytteet hylätään, valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 40.041,12 markalla.

Työsyrjintä

S:n viaksi väitetyt teot ajoittuvat pääosin syksylle 1996. Syyteoikeus tältä osin on vanhentunut.

S on kiistänyt sanoneensa, että K on ongelma eikä asbesti.

S ei ole ollut K:n varsinainen työnjohtaja. K on työskennellyt S:n alaisuudessa vain viikon tai kaksi syksyllä 1996 ja sen jälkeen kandeksan päivän ajan vuodenvaihteessa 1997/1998. S:lla ei ole ollut K:n nähden työnjohtovelvoliisuutta muutoin kuin näiden ajanjaksojen aikana veturitöiden osalta.

S on kiistänyt, että hän olisi uhkaillut tai painostanut K:ta sen vuoksi, että K oli toiminut työsuojeluasiamiehenä.

Syytteen mukaan S on sanonut, että K halventaa muita työntekijöitä, koska ei hyväksy näiden työtä. S on myöntänyt, että kerran on käyty keskustelua erään asbesti-imuroinnin yhteydessä, kun suoritettu imurointi ei ole ollut K:n mielestä riittävä, mutta tämä keskustelu on ollut asiallista eikä kohdistunut millään tavoin K:n. Käydyllä keskustelulla ei ole tarkoitettu painostaa tai uhkailla K:ta.

Syytteen mukaan S ei ole tervehtinyt K:ta. Salminen työskentelee konepajalla ja hallissa on noin 100 työntekijää. On mandollista, että S ei ole aina K:ta nähdessään tervehtinyt, mutta S ei ole tervehtinyt aina montaa muutakaan hallissa työskennellyttä henkilöä. Tervehtimiskäytäntöön ei liity mitään sellaista, että se täyttäisi työsyrjinnän tunnusmerkistön.

Vuodenvaihteen 1997/1998 jälkeen K ja K:n työpari T olivat noin kahdeksan päivän ajan S:n osastolla lainassa. S antoi heille kummallekin työtehtävät normaalisti eikä syrjinyt K:ta millään tavalla.

Vammantuottamus

S:n menettelyn ja K:n sairauden välillä ei ole syy-yhteyttä.

K:n sairauden syntyyn on voinut vaikuttaa muut seikat kuin vastaajan toimenpiteet. K on itse myötävaikuttanut sairautensa syntymiseen sillä tavoin, että ei ole nauttinut niitä lääkkeitä, mitä lääkäri on määrännyt eikä ryhtynyt niihin toimenpiteisiin, mitä lääkäri on ehdottanut eli järjestämään lääkärin kanssa palaveria työympäristössä. K:n sairaudet ovat tavanomaisia ja ne ovat voineet aiheutua pelkästään stressistä. Sairauksien ei ole näytetty aiheutuneen väitetyistä syrjintätoimenpiteistä.

Ennen sairaslomaa edeltävään aikaan kohdistuu vain syksyllå 1996 tapahtunut tilanne. Seuraavan kerran K on ollut S:n alaisuudessa oltuaan kerran pitkällä sairaslomalla. K oli ollut silloin kahdeksan päivää S:n alaisuudessa.

Uudenmaan työsuojelupiiri

Työsuojelupiiriä on kuultu asiassa.

Korvausvaatimukset

K on vaatinut, että N, M ja S ja heidän työnantajansa VR Osakeyhtiö velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan hänelle korvauksia seuraavasti:

  • kivusta ja särystä 20.000 markkaa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen 23.6. 1998 lukien,
  • kipuun ja särkyyn rinnastettavasta henkisestä kärsimyksestä 65.000 markkaa samoin määräytyvine korkoineen,
  • pidentyneen työmatkan aiheuttamista lisääntyneistä ajokilometreistä aiheutuneesta vahingosta 31.3.2000 mennessä 77 päivää x 86 km x 1,97 mk = 13.045 markkaa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen 31.3.2000 lukien,
  • pidentyneen työmatkan aiheuttamasta ajanhukasta 31.3.2000 mennessä 21.331 markkaa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen 31.3.2000 lukien,
  • uuden työn aiheuttamasta ansionmenetyksestä 30.4.2000 mennessä 10.401 markkaa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen 30.4.2000 lukien, ja
  • oikeudenkäyntikuluista asiamieskulujen osalta 60.203,09 markkaa ja asianosaiskulujen osalta 10.491,44 markkaa, molemmat määrät korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

N, M ja S ovat syyllistyneet osin tahalliseen ja osin tuottamukselliseen rikokseen ja ovat sen vuoksi velvollisia korvaamaan aiheuttamansa vahingon täysimääräisesti. VR Osakeyhtiö vastaajien työnantajana on velvollinen korvaamaan työntekijöiden aiheuttaman vahingon.

Kipu ja särky sekä henkinen kärsimys

Tapahtunut työpaikkakiusaaminen on aiheuttanut K:lle pitkään jatkuneita rinta-, vatsa- ja suolisto-oireita. Hän on masentunut tapahtuneen johdosta, hänelle on aiheutunut unettomuutta, migreenin luontoista päänsärkyä ja siihen liittyviä näköhäiriöitä sekä yleistä andistuneisuutta.

Korvausta määrättäessä on otettava huomioon rikoksen ja sitä kautta K:lle aiheutuneen sairauden pitkäaikainen kesto.

Pidentynyt työmatka

Tapahtuneen johdosta K on joutunut vaihtamaan työpaikkaansa, mihin muutoin ei olisi ollut minkäänlaista syytä. VR Osakeyhtiö on kouluttanut K:sta konduktöörin siten, että perehdyttäminen ja koulutus on tapahtunut 28.9.1998 – 22.1.1999 ja uusi työ on alkanut 23.1.1999 ja siinä työssä K on edelleenkin.

Työpaikan vaihdoksen myötä K:n työmatka on pidentynyt. Tästä johtuen ajalla 23.1.1999 – 31.3.2000 hänelle on aiheutunut lisääntyneitä työmatkakuluja 13.045 markkaa.

Lisääntynyt ajanhukka

Uusi työmatka on paljon entistä pidempi, mistä aiheutuu ajanhukkaa. Ajalla 23.1.1999 – 31.3.2000 ajanhukasta on aiheutunut hänelle taloudellista menetystä 21.331,18 markkaa. Määrä on laskettu siten, että työmatkaan käytetty lisääntynyt aika on kerrottu konduktöörin perustuntipalkalla.

Ansionmenetys

K oli aikaisemmin levyseppä, mistä hän sai korkeampaa palkkaa kuin nykyisestä konduktöörin tehtävästä. Tuntipalkkojen erotuksena laskien ansionmenetys 1.4.1999 – 30.4.2000 on 10.401 markkaa.

Vastaukset

VR Osakeyhtiö

VR Osakeyhtiö on kiistänyt korvausvaatimukset perusteeltaan ja määriltään. Vastaajat eivät ole syyllistyneet siihen, mistä heille vaaditaan rangaistusta eivätkä näin ole tahallaan tai tuottamuksesta aiheuttaneet K:lle vahinkoa. K:n sairastumisen ja vastaajien toiminnan välillä ei myöskään ole sellaista syy-yhteyttä, mitä korvausvelvollisuuden syntyminen edellyttää.

Pidentyneiden työmatkojen, pidentyneen työmatkan aiheuttaman ajanhukan ja uuden työn aiheuttaman ansionmenetyksen osalta syy-yhteys vahinkojen ja vastaajien toiminnan väliltä puuttuu myös sen vuoksi, että K on omasta tahdostaan vaihtanut työpaikkaa. Työsyrjintää koskevan syytteen mukaan viimeinen tekoaika on 23.6.1998. K on 28.8.1998 eli yli kahden kuukauden kuluttua työsyrjinnän päättymisestä tehnyt siirtopyynnön toisiin tehtäviin VR:llä eli VR lähiliikennereitin palvelukseen. Tähän palvelukseen tähtäävään koulutukseen K siirtyi syyskuun alussa 1998. Päivää ennen siirtoanomuksen tekoa oli VR Osakeyhtiön ja K:n välillä tehty tähän siirtymiseen liittyvä sopimus, jossa K:lle varattiin 30.9.1999 saakka halutessaan mahdollisuus palata entiseen työhön entisin palkkaeduin.

Korvausvaatimus uuden työmatkan aiheuttamasta ajanhukasta on myös lakiin perustumaton., koska siinä ei ole kysymys vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:ssä tarkoitetusta taloudellisesta vahingosta.

Kivusta ja särystä vaadittu korvaus on määrältään liiallinen. Kyseessä voisi olla enintään liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukainen lievä vamma, jossa korvauksen määrä on enintään 5.000 markkaa.

Henkisestä kärsimyksestä vaadittu korvaus on myös määrältään liiallinen. Vaadittu korvaus on suhteeton verrattuna siihen, mitä yleensä on vaadittu ja tuomittu fyysisten vammojen aiheuttamasta kivusta ja särystä.

Pidentyneen työmatkan aiheuttamista lisääntyneistä ajokilometreistä on vaadittu korvausta 1,97 mk/km. Tällöin määrään sisältyy kuitenkin kiinteitä kustannuksia, minkä vuoksi vaadittu korvaus tältä osin on liiallinen.

Ansionmenetyksestä on vaadittu korvausta 13 kuukaudelta 10.401 markkaa, mikä määrältään on oikea. Koska K:lla kuitenkin oli mandollisuus palata entiseen työhönsä 30.9.1999 saakka, aika, jolta korvausta tulisi suoritettavaksi, on vain kuusi kuukautta, ja korvattava määrä tämän vuoksi on 4.800 markkaa.

N

N on kiistänyt korvausvaatimukset perusteettomina. Hän ei ole aiheuttanut K:lle kipua ja särkyä tai henkistä kärsimystä eikä niitä vahinkoja, joista K on taloudellisena vahinkona vaatinut korvausta.
Vaatimukset lisääntyneiden työmatkakulujen, pidentyneen työmatkan aiheuttamasta ajanhukasta ja uuden työn aiheuttamasta ansionmenetyksestä tulee jättää tutkimatta, koska vaatimukset eivät perustu syytteen mukaiseen tekoon. Vahingot tältä osin ovat niin välillisiä, että vaatimuksia niiden osalta ei voida tutkia tässä yhteydessä.
Korvausten määrän osalta N on yhtynyt siihen, mitä VR Osakeyhtiö on lausunut.

M

M on N:n tavoin vaatinut, että vaatimukset lisääntyneiden työmatkakulujen, pidentyneen työmatkan aiheuttamasta ajanhukasta ja uuden työn aiheuttamasta ansionmenetyksestä tulee jättää tutkimatta. Jos ne tutkitaan, ne on hylättävä. K on itse sopinut työnantajansa kanssa työpaikan vaihdoksesta. M ei ole osallistunut tähän millään tavoin eikä vastaa siitä, mitä taloudellista vahinkoa sopimus on K:lle aiheuttanut.

M ei ole aiheuttanut K:lle kipua ja särkyä tai henkistä kärsimystä. Vaatimukset niiltä osin hylättävä. M on myös paljoksunut näiltä osin vaadittuja korvauksia.

Kilometrikorvausten, ajanhukan ja ansionmenetyksen osalta M on myöntänyt korvausvaatimuksen perusteena olleet laskutoimitukset oikein tehdyiksi.

S

S on N:n tavoin vaatinut, että vaatimukset lisääntyneiden työmatkakulujen, pidentyneen työmatkan aiheuttaman ajanhukan ja uuden työn aiheuttaman ansionmenetyksen osalta tulee jättää tutkimatta.

S on kiistänyt kaikki korvausvaatimukset perusteettomina. Hän ei ole aiheuttanut K:lle kipua ja särkyä eikä henkistä kärsimystä. S on myös paljoksunut näistä vaadittuja korvauksia.

Mikäli korvausta kivusta ja särystä tai henkisestä kärsimyksestä kuitenkin tuomitaan maksettavaksi, S on vaatinut, että korvauksia sovitellaan K:n oman myötävaikutuksen vuoksi. K ei ole syönyt niitä lääkkeitä, joita hänelle oli määrätty ja K ei ollut antanut lääkärille lupaa palaverin järjestämiseen työpaikalla asioiden selvittämiseksi.

S on paljoksunut lisääntyneiden työmatkakulujen osalta vaadittua korvausta määrältään katsoen, että kilometriltä korvattava määrä voisi olla vain 60 penniä, mikä vastaa todellisia kuluja.

S on kiistänyt ajanhukan osalta vaaditun korvauksen määrältään katsoen, että korvaus tulisi määrätä nettoansioiden eikä bruttoansioiden mukaan, koska tuomittu korvaus ei ole verotettavaa tuloa.

Ansionmenetyksen osalta vaaditun korvauksen määrän osalta S on yhtynyt siihen, mitä muiden vastaajien puolelta on esitetty.

LUETTELO TODISTEISTA

Syyttäjän todisteet

1 Työterveyslääkärin lääkärinlausunto 27.7.1998.

2 Työterveyslääkärin lääkärintodistus 14.5.1998.

3 Asianomistaja K:n henkilökohtainen kuuleminen.

4 Todistaja O.

5 Todistaja T.

6 Todistaja A.

K:n todiste

1 Uudenmaan työsuojelupiirin työsuojelutarkastuspöytäkirjan 18.5.1998 liitteenä olevan muistion sivu 5, Y:n lausuma.

N:n todisteet

1 2.12.1996 annetut varoitukset K:lle, V:lle ja H:lle.

2 3.12.1996 K:lle ja V:lle annetut ilmoitukset työsopimuksen purkamisesta.

3 B:n 3.12.1996 laatimat kaksi muistiota.

4 Neuvottelumuistio VR henkilöstöyksikön ja Rautatieläisten liitto r.y:n välisestä neuvottelusta 10.12.1996.

5 Tiedotus 20.11.1997: Hyvinkään Konepajan kehityshankkeen tilanne.

6 Vastaaja N:n henkilökohtainen kuuleminen.

7 Todistaja C.

8 Todistaja D.

9 Todistaja E.

M:n todisteet

1 M:n henkilökohtainen kuuleminen.

2 Psykiatrian erikoislääkärin lausunto 27.8.1998.

S:n todisteet

1 Työsuojelupiirin vastaus 3.12.1996 K:n ym. 4.10.1996 tekemään ilmoitukseen asbestityöohjeen määräysten laiminlyönnistä.

2 Uudenmaan työsuojelupiirin tarkastuspöytäkirja 6.11.1996.

3 Kuva 2.1.b: laitteiden sijainti veturissa.

4 F:n työkortit 16. – 17.9.1996.

5 VR Hyvinkään Konepajan organisaatiokaavio, veturien korjaus ja veturiosaston sijaisuudet.

6 Asbestityöohje 23.9.1996.

7 S:n henkilökohtainen kuuleminen.

VR osakeyhtiön todisteet

1 K:n siirtoanomus 28.8.1998 lähiliikenteen palvelukseen ja siihen liittyvä 27.8.1998 päivätty K:n ja konepajan välinen sopimus.

TUOMION PERUSTELUT

Syyksi lukeminen

1 N, M ja S ovat syyllistyneet siihen, mistä heille on vaadittu rangaistusta.

2 N, M ja S ovat syyllistyneet siihen, mistä heille on vaadittu rangaistusta.

Syyksilukemisen perusteet
Työsyrjintä

Tapaustiedot

K oli tullut VR Hyvinkään Konepajan palvelukseen vuonna 1972. Hänen työtehtäviinsä kuuluivat ohutlevytyöt.

K valittiin veturiosaston työsuojeluasiamieheksi 1.1.1996 alkaen.

Syksyllä 1996 K oli saanut komennuksen mennä sähköveturiosastolle veturin korjaus- ja huoltotyöhön. Sähköveturiosaston työnjohtajana toimi silloin ja toimii edelleenkin vastaaja S. Työskenneltyään veturissa jo yhden päivän eli 16.9.1996 K oli seuraavana päivänä havainnut, että asbestipurkutyöhön liittyvää asbesti-imurointia ei ollutkaan tehty, vaikka se olisi pitänyt tehdä ennen kuin muita töitä aletaan tehdä. K otti asian johdosta yhteyttä S:ään. S oli ollut sitä mieltä, että asbestipurkutyö oli tehty niitä koskevien ohjeiden mukaisesti. Asbesti-imurointi suoritettiin kuitenkin ja veturille tehtiin sen jälkeen tarvittavat korjaus- ja huoltotyöt.

Tämän jälkeen veturin nro 3016 korjaus- ja huoltotyön yhteydessä työntekijät olivat ottaneet yhteyttä K:hon epäiltyään asbestityömääräysten noudattamatta jättämistä korjaustyön aikana. K itse ei työskennellyt tällä veturina. Työntekijät olivat ottaneet K:hon yhteyttä sen vuoksi, että K oli työsuojeluasiamies. K ja pääluottamusmies O olivat ottaneet yhteyttä työsuojelupiiriin, joka oli keskeyttänyt työn siksi aikaa kunnes oli varmistettu, että työkohteessa ei ole asbestipölyä.

Tarvittavat mittaukset tehtiin ja sen jälkeen asbesti-imurointi. K:n mukaan työntekijät epäilivät kuitenkin edelleen, että korjaustilassa on asbestipölyä- ja hän kävi itsekin paikalla toteamassa, että vaaleata nöyhtää oli edelleenkin havaittavissa korjaustilassa. K oli vaatinut S:ltä uutta, perusteellisempaa asbesti-imurointia.

K:n ja O:n kertomuksista ilmenee, että N ja S ovat tässä yhteydessä tuoneet esiin, että työt menee muualle kun asioista tehdään näin vaikeita. O:n mukaan S oli sekä veturin luona että yläkerran neuvotteluhuoneessa sanonut K:lle, että sinä olet ongelma eikä asbesti. K:n ja O:n kertomuksista ilmenee edelleen, että S oli syyttänyt K:ta siten, että K halveeraa muita työntekijöitä kun ei hyväksy näiden työtä. K:n kertomuksesta ilmenee, että S oli vaatinut K:lta kirjallista ilmoitusta siitä, että K ei hyväksy tehtyä asbesti-imurointia ja että S oli uhannut, että K joutuu tästä töiden viivyttämisestä vastuuseen. K:n ja O:n mukaan N oli myös sanonut, että K:sta tehdään asbestipurkaja, kun K vaatii asbestityöohjeen noudattamista ja tuo asbestiasiaa esille.

Näiden tapahtumien jälkeen konepaja on alkanut suunnitella asbestityökurssin järjestämistä. Kurssi on pidetty 2. – 3.12.1996.

M:n mukaan hän oli antanut työnjohtajille ohjeen määrätä kurssille henkilöitä ensin vapaaehtoisuuden pohjalta ja sitten tarvittaessa työnjohdon sopiviksi katsomia. M:n mukaan K:ta oli kurssille esittänyt K:n työnjohtaja T.

K:n mukaan hän oli Ä:ltä kysynyt, miksi hänet oli nimetty kurssille. Ä oli sanonut, että koska sinä olet puuttunut näihin asbestiasioihin. K oli kysynyt Ä:ltä myös, miksi T oli nimetty kurssille, mihin Ä oli vastannut, että koska T on K:n kaveri.

Kaikki kurssille määrätyt ovat käyneet lääkärintarkastuksessa tarkoituksena arvioida soveltuvuutta asbestityöhön. K:n lääkärintodistuksen mukaan häntä ei suositella asbestityöhön.

K oli ottanut yhteyttä M:ään kurssille määräämisen johdosta. K oli M:lle tuonut esiin, että hän on valmis menemään kurssille työsuojelumielessä, mutta ei muuten. K:n ja todistaja T:n mukaan M oli tuonut esiin, että ketään ei kouluteta turhaan.

N:n ja M:kin kertomuksesta ilmenee, että työsuojeluasiamies G oli osallistunut kurssille työsuojelumielessä. G:n lääkärintodistuksen mukaan G:tä suositeltiin kurssille työsuojelumielessä.

Kurssipäivän aamuna 2.12.1996 K oli saanut lopullisesti tiedon siitä, että hänen tuli osallistua asbestityökurssille. Määräys oli laitettu K:n kellokorttiin.

K oli tämän jälkeen ottanut yhteyttä O:hon ja he olivat menneet N:n luo neuvottelemaan asiasta. Paikalla oli myös M. K oli tuonut esiin, että hän oli valmis menemään kurssille työsuojelumielessä ja halusi, että N antaa vakuutuksen hänelle, että hän ei joudu kurssin jälkeen asbestipurkutyöhön. N ei ollut tällaista vakuutusta antanut. K:n ja O:n mukaan N ja M olivat sanoneet, että kaikki kurssin käyneet joutuvat tekemään asbestityötä.

K ei mennyt kurssille. Tästä hänelle annettiin 2.12.1996 varoitus, ja kun hän ei varoituksen jälkeenkään osallistunut kurssille, N purki hänen työsuhteensa 3.12.1996. Purkamisen perusteena on ollut työvelvoitteen laiminlyönti.

Kurssille määrättiin myös V, joka hänkin kieltäytyi osallistumasta kurssille. Hänenkin työsopimuksensa purettiin samoin perustein kuin K:n.

VR:n henkilöstöyksikön ja Rautatieläisten liitto r.y:n välisissä neuvotteluissa 10.12.1996 osapuolet ovat esittäneet purkamisten muuttamista määräaikaiseksi lomauttamiseksi. N on 13.12.1996 muuttanut purkamiset kuuden kuukauden lomauttamisiksi.

Asianosaisten ja todistajien kertomuksista ilmenee, että VR:n Hyvinkään Konepajalla toimii työsääntötoimikunta, jossa on edustettuna sekä työnantajapuoli että työntekijäpuoli. Työsääntötoimikunnasta on määräykset työehtosopimuksessa. Toimikunta käsittelee kursinpitoasioita kuten poissaoloja työpaikalta ja päihtyneenä esiintymistä työpaikalla. Lopulliset päätökset tekee kuitenkin konepajan päällikkö. O:n kertomuksesta ilmenee, että päihtyneenä olosta työpaikalla ja useista luvattomista poissaoloista työpaikalla on määrätty rangaistukseksi pakkolomaa viikosta kuukauteen. O:n mukaan K:n kohtelu tämän oltua poissa asbestityökurssilta ei ole missään suhteessa talon linjaan. K:n mukaan yksi työnjohtaja oli ollut työssä veturiosastolla humalassa, mistä oli määrätty viikon pakkoloma.

K palasi pakkoloman jälkeen työhön 3.6.1997. K:n mukaan sama painostus, mikä oli alkanut jo ennen pakkolomaa, jatkui pakkoloman jälkeenkin. Heti ensimmäisenä häntä vaadittiin kuittaamaan työkalut, vaikka osa työkaluista puuttui. Hän joutui ovitöihin, mistä työnjohtaja oli sanonut hänelle, että ovityöt on rangaistus ja että hän ei pääse omiin töihinsä. K:n mukaan hän oli ollut P:n kanssa omalla osastollaan työssä kun S tuurasi hänen omaa työnjohtajaansa. P oli ollut kokemattomampi työntekijä kuin hän, mutta S oli, antanut hänenkin työohjeet P:lle eikä hänelle itselleen. K:n ja todistajien T:n ja A:n kertomuksista ilmenee, että S ei ole tervehtinyt K:ta pakkoloman jälkeen ja näin on tapahtunut vaikka K on tervehtinyt S:ää. T:n kertomuksesta ilmenee, että S oli pakkoloman jälkeen jutellutkin vain lähinnä hänelle, mutta ei K:lle.

K:n mukaan osastopalaverissa M oli kieltänyt häntä puhumasta asbestista. Eräässä palaverissa aiheena oli ollut konepajan kehitystyö. Siinä muiden työntekijöiden toimesta oli otettu esille työsuojeluasiat ja K:n osallistuessa keskusteluun N oli todennut ”ai sinäkin”. N on itsekin myöntänyt näyttäneensä eräässä kokouksessa K:lle aikalisämerkkiä K:n alkaessa puhua asbestista. O:n mukaan K:n kohtelu palavereissa ei ollut sopivaa.

Pakkoloman jälkeen sattui vielä tapaus, että K meni huomauttamaan M:lle siitä, että erään dieselveturin etukonesuojan pakotorvien asbestieristeiden langat roikkuivat irrallaan veturin ollessa työn alla. K otti O:n mukaansa mennessään M:n luo. K:n ja O:n mukaan M oli suuttunut ja kiroillut K:lle, kun tämä tuli valittamaan taas asbestiasioista. O:n mukaan M ja N eivät kiroile päin naamaa muille työntekijöille.

K oli sairastunut. Hän on ollut aluksi sairaslomalla 21.8. – 31.10.1997 diagnoosilla unettomuus, traumaattinen stressireaktio/sopeutumishäiriö sekä myöhemmin 10.2. -.22.3.1998 diagnoosilla määrittämätön ahdistuneisuus. Työterveyslääkäri on lausunnossaan katsonut K:n kokemien ahdistus- ja unettomuusoireiden syntymiseen ja edellä mainittuihin työkyvyttömyysjaksoihin keskeisesti vaikuttaneen K:n kokemuksen lomautuksen epäoikeudenmukaisuudesta sekä hänen lomautuksen jälkeen tuntemansa painostuksen työpaikalla.

K on kokenut, että hän ei voinut jatkaa entisessä työpaikassa. Hän pyysi siirtoa ja hänelle tarjoutui mahdollisuus päästä konduktöörin tehtäviin. Työ on huonommin palkattua kuin entinen työ ja työmatkat pidemmät kuin ennen.

Johtopäätökset

Syyllisyyskysymys

Työsopimuslain 17 §:n 3 momentin mukaan työnantajan on kohdeltava työntekijää tasapuolisesti niin, ettei ketään perusteettomasti aseteta toisiin nähden eri asemaan syntyperän, uskonnon, iän, poliittisen tai ammattiyhdistystoiminnan tahi muun näihin verrattavan seikan vuoksi. Säännöksen rikkomisesta säädetään rangaistus rikoslain 47 luvun 3 §:ssä.

Rikoslain 47 luvun 3 §:n mukaan työnantaja tai tämän edustaja, joka työpaikasta ilmoittaessaan, työntekijää valitessaan tai palvelussuhteen aikana ilman painavaa, hyväksyttävää syytä asettaa työnhakijan tai työntekijän epäedulliseen asemaan rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, ihonvärin, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhteiden, sukupuolisen suuntautumisen, terveydentilan, uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella, on tuomittava työsyrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

K on toiminut työpaikallaan työntekijöiden valitsemana työsuojeluasiamiehenä ja tässä ominaisuudessa puuttunut havaitsemiinsa tai hänelle ilmoitetuihin puutteellisuuksiin tai laiminlyönteihin asbestityömääräysten noudattamisessa. Tämän toimintansa johdosta hän on joutunut erimielisyyksiin työnantajan edustajien kanssa, mutta sen lisäksi työnantajan edustajat N, M ja S ovat alkaneet kohdella häntä muista työntekijöistä poikkeavasti kohdistaen häneen uhkailua ja painostusta. Tämä on ilmennyt siten, että K:lle on yritetty sälyttää vastuuta töiden viivästymisestä tai jopa töiden menemisestä konepajalta kokonaan pois K:n vaadittua noudattamaan tarkasti asbestityöohjeita veturin huolto- ja korjaustyössä. Erityisen selkeästi painostus on ilmennyt määrättäessä K:ta asbestityökurssille. N ja M ovat olleet täysin tietoisia siitä, että K:n tavoin työsuojeluasiamiehenä ollut G oli määrätty kurssille vain työsuojelukoulutuksellisessa tarkoituksessa. K:lle ei kuitenkaan tätä mahdollisuutta suotu, vaikka hän nimenomaan sitä pyysi ja olisi ollut valmis osallistumaan kurssille tässä tarkoituksessa. N ja M ovat kuitenkin halunneet painostaa K:ta siinä tilanteessa antaen ymmärtää, että kaikki kurssilla olleet tarvittaessa joutuvat tekemään asbestipurkutyötä. Jos tällaista painostustarkoitusta ei olisi ollut, K:lle olisi voitu ilmoittaa, että hänen ei kurssin jälkeen tarvitse tehdä asbestipurkutyötä. Myös työnantajan reagointi K:n kieltäydyttyä osallistumasta kurssille on ollut yllättävää. Konepajalla ei oltu tätä aikaisemmin määrätty kenellekään rangaistukseksi kuuden kuukauden pakkolomaa. Verrattuna siihen, että päihtyneenä olo työpaikalla on aiheuttanut vain viikon pakkoloman, K:n saama rangaistus on varsin ankara.

K:n pakkoloman jälkeen häntä on N:n, M:n ja S:n toimesta kohdeltu epäasianmukaisesti. Muut työntekijät eivät ole saaneet osakseen samanlaista kohtelua. N on muun muassa näyttänyt hänelle aikalisämerkkiä ja puhutellut häntä alentavasti. M on kieltänyt K:ta puhumasta osastopalaverissa asbestista ja on raivostunut K:lle K:n puutttua jälleen ilmitulleeseen asbestityöohjeiden vastaiseen menettelyyn dieselveturin korjaus- ja huoltotyön yhteydessä. S ei ole tervehtinyt K:ta, vaikka K on ensin tervehtinyt S:ää. S ei myöskään ole asianmukaisesti antanut työohjeita K:lle itselleen, vaan on antanut ne toisen työntekijän kautta.

K:n työssä ei ole koskaan ollut mitään huomautettavaa. Kaikki uhkailu ja painostus ja epäasiallinen kohtelu häntä kohtaan on ollut seurausta hänen toiminnastaan työsuojeluasiamiehenä.

N, M ja S ovat syytteessä kerrotuin tavoin uhkailleet ja painostaneet K:ta ja käyttäytyneet tätä kohtaan.epäasiallisesti ja tällä tavoin asettaneet K:n epäedulliseen asemaan työssä K:n ammattiyhdistystoiminnan ja työsuojelutoimintaan liittyvien syiden vuoksi. N, M ja S ovat menettelyllään syyllistyneet työsyrjintään.

Syyteoikeuden vanhentuminen

K:hon kohdistunut työsyrjintä on muodostanut yhden kokonaisuuden, joka on alkanut 16.9.1996 ja jatkunut 23.6.1998 saakka. Rikoksen vanhenemisen alkamisajankohta on tällöin 23.6.1998. Haaste on annettu tiedoksi N:lle 28.7.1999, M:lle 27.7.1999 ja S:lle 29.7.1999. Syyteoikeus työsyrjinnän osalta ei täten ole vanhentunut.

Vammantuottamus

K:n mukaan hän oli sairastunut työpaikalla saamansa kohtelun vuoksi. Ensin tuli unettomuutta, sitten painajaisia, päänsärkyä ja levottomuutta. Tuli myös rinnanandistusta ja vatsavaivoja. Nämä oireet tuli K:n mukaan heti pakkoloman jälkeen. Ennen tätä eikä tämän jälkeenkään nykyisessä työssään hänellä ole ollut mitään tällaista. K:n mukaan hän yritti sinnitellä työssä niin pitkään kuin mandollista ennen kuin jäi sairaslomalle.

Työterveyslääkärin lausunnosta ilmenee, että K on ollut työterveyslääkärin vastaanotolla 21.8.1997 alkaen 13.7.1998 mennessä 18 kertaa. Käynneistä kaksi ovat johtuneet selkäsairaudesta ja loput psyykkisten oireiden ja vatsan toimintahäiriöiden vuoksi. Työterveyslääkärin lausunnon mukaan K oli kertonut kokevansa, että häntä on kohdeltu väärin ja että häntä on painostettu työhön palaamisen jälkeen olemaan muun muassa puuttumatta asioihin. Kokemansa kohtelun vuoksi K oli kertonut olevansa uneton ja hermostunut ja päivin niin väsynyt, että pelkäsi nukahtavansa rattiin työmatkalla. Myöhemmin K oli kertonut kärsivänsä ylävatsakivuista ja rinnan puristusoireista sekä suoliston poikkeavan vilkkaasta toiminnasta. Helmikuussa 1998 K oli kertonut toimivansa taas osaston työsuojeluasiamiehenä ja luottamusmiehenä ja kokevansa persoonansa aiheuttavan asiaan kuulumatonta vihamielisyyttä työnantajan edustajissa. K oli kertonut kärsivänsä tavallista useammin migreenistä ja siihen liityvistä näköhäiriöistä sekä edelleen jatkuvasta unettomuudesta.

K on työterveyslääkärin suosituksesta käynyt psykiatrian erikoislääkärin vastaanotolla. Psykiatrian erikoislääkärin antaman todistuksen mukaan K oli tullut hänen vastaanotolleen ensimmäisen kerran 9/97. K tuli vastaanotolle unettomuuden ja ahdistuneisuuden vuoksi. K kävi psykiatrian erikoislääkärin vastaanotolla kaikkiaan yli kymmen kertaa.

Työterveyslääkäri on antamassaan lääkärinlausunnossa katsonut K:n työkyvyttömäksi oireidensa vuoksi ja kirjoittanut hänelle sairaslomaa aluksi 21.8. – 31.10.1997 diagnoosilla unettomuus, traumaattinen stressireaktio/sopeutumishäiriö sekä myöhemmin 10.2. – 22.3.1998 diagnoosilla määrittämätön andistuneisuus.

Työterveyslääkäri on katsonut K:n kokemien ahdistus- ja unettomuusoireiden muodostumiseen ja edellä mainittuihin työkyvyttömyysjaksoihin keskeisesti vaikuttaneen K:n kokemuksen lomautuksen epäoikeudenmukaisuudesta sekä hänen lomautuksen jälkeen tuntemansa painostuksen työpaikalla. Työterveyslääkärin mukaan asialla on mandollisesti ollut myös merkittävää osuutta K:n kokemien rinta-, vatsa- ja suolisto-oireiden synnyssä.

K on edellisten lisäksi ollut työterveyslääkärin määräämällä sairaslomalla vielä 14. – 20.5.1998.

K:n lausumien ja esitettyjen lääkärinlausuntojen perusteella on näytetty, että N, M ja S ovat syytekohdassa 1 kerrotulla toiminnallaan aiheuttaneet K:lle sairauden, joka ei ole ollut vähäinen.

K:n sairautta sairauden laatu jasairaslomien lähekkäisyys huomioon ottaen on arvioitava yhtenä kokonaisuutena, vaikkakaan häntä ei ole sairaslomien välisenä aikana määritelty työkyvyttömäksi. K:n viimeinen sairasloma on päättynyt 20.5.1998. Syyteoikeuden vanhentuminen on alkanut tästä päivästä. Kun kaikki vastaajat on haastettu vastaamaan edellä todetuin tavoin heinäkuussa 1999, syyteoikeus ei ole vanhentunut vammantuottamuksenkaan osalta.

Korvaukset

K:n sairaus on aiheuttanut hänelle kipua ja särkyä. Kipu ja särky ei ole ollut hetkellistä, vaan on kestänyt useita kuukausia. Käräjäoikeus arvioi kohtuulliseksi korvaukseksi kivusta ja särystä 5.000 markkaa.

K:lle on lisäksi aiheutunut kipuun ja särkyyn rinnastettavaa henkistä kärsimystä. Myös tätä on aiheutunut usealta kuukaudelta ja se on ollut merkittävästi tuntuvampaa kuin fyysinen kipu ja särky. Käräjäoikeus arvioi kohtuulliseksi korvaukseksi siitä 30.000 markkaa.

K on joutunut saamansa epäasiallisen kohtelun vuoksi vaihtamaan työpaikkaa. Hänen työmatkakulunsa ovat tämän vuoksi lisääntyneet. K on vaatinut korvausta todellisten lisääntyneiden kilometrien mukaan käyttäen yksikköhintana 1,97 mk/km, joka on verohallituksen vahvistama verovapaan kilometrikorvauksen määrä. Yksikköhinnan on katsottava vastaavan todellisia kustannuksia, joten se hyväksytään laskennan pohjaksi. K:lle on täten aiheutunut lisääntyneiden työmatkakulujen osalta vahinkoa 31.3.2000 mennessä K:n vaatimat 13.045 markkaa.

K:lle on työmatkan pidentymisestä aiheutunut ajanhukkaa. Tämä ei kuitenkaan ole vahingonkorvuslain 5 luvun 1 §:ssä tarkoitettua taloudellista vahinkoa. Vaatimus tältä osin on lakiin perustumaton ja hylätään.

K:lle on työpaikan vaihtamisen vuoksi aiheutunut ansionmenetystä 30.4.2000 mennessä K:n vaatimat 10.401 markkaa sen vuoksi, että uusi työ on huonommin palkattua kuin entinen. K:lla on tosin ollut mahdollisuus palata entiseen työhön entisin palkkaeduin, mutta työpaikan vaikean tilanteen vuoksi hän ei ole voinut sitä tehdä. Näin ollen tämä mahdollisuus palata entiseen työhön entisin palkkaeduin ei vaikuta velvollisuuteen korvata ansionmenetyksestä aiheutunutta vahinkoa.

Lisääntyneet työmatkakulut, työmatkan pidentymisestä aiheutunut ajanhukka ja työpaikan vaihdoksesta aiheutunut ansionmenetys ovat aiheutuneet vastaajien syytteessä kuvatusta menettelystä. Sen vuoksi niistä esitetyt korvausvaatimukset on tutkittu tässä yhteydessä.

N, M ja S vahinkojen aiheuttajina ja VR Osakeyhtiö heidän työnantajanaan ovat yhteisvastuullisesti velvolliset korvaamaan K:lle edellä sanotut vahingot. N, M ja S vastaavat kuitenkin vain vahinkojen siitä määrästä, jota ei voida saada perityksi VR Osakeyhtiöitä.

K ei ole myötävaikuttanut vahinkojen syntymiseen millään tavoin. Perustetta sovitella korvauksia ei täten ole.

TUOMIOLAUSELMA

SYYTETTY N

SYYKSI LUETUT RIKOKSET
1) Työsyrjintä 16.9.1996 – 23.6.1998
2) Vammantuottamus 1.12.1996 – 20.5.1998

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

YHTEINEN SAKKORANGAISTUS
40 päiväsakkoa a 213 markkaa = 8.520 markkaa

LAINKOHDAT
1) Työsopimuslaki 17 § 3
Rikoslaki 47 luku 3 §
2) Rikoslaki 21 luku 10 §

KORVAUSVELVOLLISUUS
Yhteisvastuullinen korvausvelvollisuus valtiolle ja asianomistajalle yhteisellä tuomiolauselmalla.

TUOMIOLAUSELMA

SYYTETTY M

SYYKSI LUETUT RIKOKSET
1) Työsyrjintä 16.9.1996 – 23.6.1998
2) Vammantuottamus 1.12.1996 – 20.5.1998

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

YHTEINEN SAKKORANGAISTUS
40 päiväsakkoa a 139 markkaa = 5.560 markkaa

LAINKOHDAT
1) Työsopimuslaki 17 § 3
Rikoslaki 47 luku 3 §
2) Rikoslaki 21 luku 10 §

KORVAUSVELVOLLISUUS
Yhteisvastuullinen korvausvelvollisuus valtiolle ja asianomistajille yhteisellä tuomiolauselmalla.

TUOMIOLAUSELMA

SYYTETTY S

SYYKSI LUETUT RIKOKSET
1) Työsyrjintä 16.9.1996 – 23.6.1998
2) Vammantuottamus 1.12.1996 – 20.5.1998

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

YHTEINEN SAKKORANGAISTUS
40 päiväsakkoa a 119 markkaa = 4.760 markkaa

LAINKOHDAT
1) Työsopimuslaki 17 § 3
Rikoslaki 47 luku 3 §
2) Rikoslaki 21 luku 10 §

KORVAUSVELVOLLISUUS
Yhteisvastuullinen korvausvelvollisuus valtiolle ja asianomistajalle yhteisellä tuomiolauselmalla.

TUOMIOLAUSELMA

KORVAUSVELVOLLINEN VR Osakeyhtiöt

KORVAUSVELVOLLISUUS
Yhteisvastuullinen korvausvelvollisuus valtiolle ja asianomistajalle yhteisellä tuomiolauselmalla.

TUOMIOLAUSELMA

YHTEISET LAUSUNNOT

1) N
2) M
3) S
4) VR Osakeyhtiö

Valtion varoista maksetaan

  • asianomistaja K:lle 19.5.2000 tapahtuneen käsittelyn osalta matkaku-

lujen korvauksena 151,92 mk ja päivärahaa 157 mk sekä 23.5.2000
tapahtuneen käsittelyn osalta matkakulujen korvauksena 151,92 mk ja
päivärahaa 157 mk eli yhteensä 617,84 mk,

  • todistaja O:lle 19.5.2000 tapahtuneen käsittelyn osalta matkakulujen

korvauksena 24 mk ja päivärahaa 71 mk sekä 23.5.2000 tapahtuneen
käsittelyn osalta matkakulujen korvauksena 24 mk ja päivärahaa
71 mk eli yhteensä 190 mk,

  • todistaja T:lle 19.5.2000 ja 23.5.2000 tapahtuneiden käsittelyjen osal-

ta päivärahaa kummaltakin erikseen 71 mk eli yhteensä 142 mk, ja

  • todistaja A:lle 19.5.2000 ja 23.5.2000 tapahtuneiden käsittelyjen

osalta päivärahaa kummaltakin erikseen 71 mk eli yhteensä 142 mk.

Valtiolle N:n, M:n, S:n ja VR Osakeyhtiön on yhteisvastuullisesti
korvattava todistelukustannukset 1.091,84 mk.

VR Osakeyhtiön, N:n, M:n ja S:n on yhteisvastuullisesti suoritettava
K:lle korvauksia seuraavasti:

1) kivusta ja särystä 5.000 mk korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine
viivästyskorkoineen 23.6.1998 lukien,

2) kipuun ja särkyyn rinnastettavasta henkisestä kärsimyksestä 30.000 mk
korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 23.6.1998
lukien,

3) 31.3.2000 mennessä aiheutuneista lisääntyneistä työmatkakuluista 13.045
mk korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.3.2000
lukien, ja

4) 30.4.2000 mennessä aiheutuneesta työansion menetyksestä 10.401 mk
korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 30.4.2000
lukien.

N, M ja S vastaavat vahingoista vain siitä määrästä, jota ei voida saada
VR Osakeyhtiöltä.

VR Osakeyhtiön, N:n, M:n ja S:n on yhteisvastuullisesti korvattava K:n
oikeudenkäyntikulut asiamieskulujen osalta 60.203,09 markalla ja
asianosaiskulujen osalta 10.491,44 markalla, molemmat määrät kor-
kolain 4 §:n 3 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 6.7.2000 lukien.

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet:
Käräjätuomari Risto Kollin
Lautamiehet

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 13.10.2006

RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

ASIA

Työsyrjintä ym.

VALITTAJAT

N
M
S
VR Osakeyhtiö

VASTAPUOLET

Syyttäjä
K

KUULTAVA

Uudenmaan työsuojelupiirin työsuojelutoimisto

ASIAN KÄSITTELY HOVIOIKEUDESSA

Korkein oikeus on 28.10.2005 antamallaan päätöksellä nro 2631 kumoten hovioikeuden asiassa 11.2.2004 antaman tuomion nro 463 palauttanut asian hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Hovioikeus on 30.5.-1.6.2006 toimittanut asiassa pääkäsittelyn.

Valitukset

N on vaatinut, että syyte ja korvausvaatimukset hylätään. N on lisäksi vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan asiassa 17.405,04 euroa, mistä määrästä korkeimman oikeuden osalta esitetty vaatimus 1.300 euroa viivästyskorkoineen on kohdistettu K:hon ja muilta osin valtioon.

N ei ollut syyllistynyt työsyrjintään eikä vammantuottamukseen. Käräjäoikeuden johtopäätökset eivät olleet perustuneet tosiseikkoihin eivätkä asiassa esitettyyn näyttöön. K:n tilanne oli johtunut hänen omasta virhearvioinnistaan, kun hän oli kieltäytynyt asbestikurssista. Syytteessä väitetty menettely tuli joka tapauksessa lukea kunkin väitetyn tekijän syyksi erikseen. Myös vammantuottamuksen osalta käräjäoikeus oli virheellisesti pitänyt N:ää ja muita vastaajia yhtenä ryhmänä. N ei ollut aiheuttanut K:lle vammaa, eikä N ollut korvausvelvollinen. N:n syyksi luetut teot olivat tapahtuneet kaksi vuotta ennen haasteen tiedoksiantoa. Syyteoikeus oli siten vanhentunut.

M on vaatinut, että syyte ja korvausvaatimukset hylätään. M on lisäksi vaatinut, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa asiassa 16.161,75 eurolla korkoineen.

M ei ollut syyllistynyt työsyrjintään eikä vammantuottamukseen. Syyksilukeminen oli perustunut siihen, että M oli ollut työpaikan organisaatiossa K:n työnjohtajan esimiehenä. N, M ja S eivät olleet yksissä tuumin painostaneet K:ta. Vammantuottamuksen ja M:n menettelyn välinen syy-yhteys oli jäänyt näyttämättä ja yksilöimättä.

M ei ollut kertonut joulukuussa 1997 K:lle, että kaikista asbestikurssikurssin käyneistä tuli asbestityöntekijöitä. Tältä osin ja väitetyn vammantuottamuksen osalta syyte oli lisäksi vanhentunut. M ei ollut työpaikkakokouksessa kieltänyt K:ta puhumasta asbestista, vaan vain puheenjohtajana kehottanut K:ta pysymään käsiteltävänä olevassa asiassa. Syytteen mukaan M olisi raivostunut K:n puututtua asbestimääräysten noudattamatta jättämiseen purkutöiden yhteydessä ja edelleen, että M olisi syyttänyt K:ta työnteon vaikeuttamisesta. M:n raivostuminen ja kiroilu eivät olleet olleet K:n painostamista eivätkä ne olleet kohdistuneet edes K:hon vaan asbestipurkutyöstä vastanneeseen työnjohtajaan. Tällainen käyttäytyminen osoitti vain M:n luonteenlaatua. M ei ollut myötävaikuttanut K:n sairastumiseen. M:n menettelyn ja K:n sairastumisen, henkisen kärsimyksen tai muidenkaan väitettyjen vahinkojen välillä ei ollut syy-yhteyttä. K ei ollut käyttänyt oikeuttaan palata entiseen työhönsä. K:n ansionmenetys ja työmatkakulut olivat johtuneet siitä, että K oli sopinut työnantajansa kanssa työtehtäviensä vaihdosta. Ne eivät siten olleet johtuneet M:n menettelystä.

S on vaatinut, että syyte ja korvausvaatimukset hylätään. Toissijaisesti S on vaatinut, että hänen K:lle maksettavakseen tuomittuja vahingonkorvauksia alennetaan ja rangaistusta lievennetään. S on lisäksi vaatinut, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa 40.041,12 markkaa vastaavilla 6.734,43 eurolla, ensimmäisen hovioikeuskäsittelyn osalta 3.960 markkaa vastaavilla 666,02 eurolla, korkeimman oikeuden osalta 988,20 eurolla sekä jälkimmäisen hovioikeuskäsittelyn osalta 5.978 eurolla. S on vaatinut oikeudenkäyntikulukorvaukselleen korkoa muuten paitsi käräjäoikeuskäsittelyn osalta.

S ei ollut syyllistynyt työsyrjintään eikä vammantuottamukseen. S:n menettely ei täyttänyt työsyrjinnän tunnusmerkistöä, eikä S:n menettely myöskään ollut aiheuttanut K:n sairastumista. S oli ollut K:n työnjohtajan sijaisena ainoastaan noin kahdeksan työpäivän ajan. N, M ja S eivät olleet toimineet asiassa yhdessä ja yksituumaisesti. S:ää koskevan teonkuvauksen osalta syyteoikeus oli vanhentunut. Joka tapauksessa rangaistus oli liian ankara. Myös vahingonkorvaukset olivat oikeuskäytäntö huomioon ottaen määrältään liiallisia.

Konepajalla oli vallinnut kireä työilmapiiri. Vaikka S mahdollisesti olikin jättänyt tervehtimättä K:ta, tämä ei vielä ollut merkinnyt työsyrjintää. S ei ollut osallistunut asbestikurssin osanottajien valintaan. S:llä ei myöskään ollut ollut sellaista asemaa organisaatiossa, että hän olisi voinut osallistua K:n työsuhteen purkamisesta tai pakkolomasta päättämiseen. S ei ollut sanonut, että ”K on ongelma eikä asbesti”, eikä lausuma edes merkinnyt työsyrjintää. Työpajalla kielenkäyttö oli yleensä ollut karskia ja suorasukaista. K:n kohtelu ei ollut poikennut toisten työntekijöiden kohtelusta.

K:lle ei ollut näytetty aiheutuneen mitään vammaa tai sairautta S:n syyksi luettavan menettelyn johdosta. Syy-yhteyttä ei ollut myöskään S:n menettelyn ja muiden K:lle aiheutuneiden vahinkojen välillä. K:lla ei ollut oikeutta saada korvausta autovakuutusmaksujen ja muiden kiinteiden kustannusten osalta, koska pidentynyt työmatka ei näitä kustannuksia lisännyt. K oli myös mahdollisesti myötävaikuttanut itse sairautensa kestoon ja laatuun, koska hän oli lääkärintodistuksen mukaan laiminlyönyt lääkärin antamien ohjeiden noudattamisen ja lääkärin määräämien lääkkeiden käytön.

VR Osakeyhtiö on vaatinut, että yhtiö vapautetaan kaikesta korvausvelvollisuudesta K:ta kohtaan ja korvaamasta todistelukustannuksia valtiolle.

N, M ja S eivät olleet syyllistyneet työsyrjintään ja vammantuottamukseen. Rikosten tunnusmerkistöt eivät täyttyneet. Käräjäoikeuden tuomiossa ei ollut yksilöity tekoja eikä väitettyjen tekijäkumppanien osallisuutta niihin.

Asbestikoulutus ja asbestityön teettäminen olivat kaksi eri asiaa. K oli kieltäytynyt hänelle määrätystä työtehtävästä osallistua koulutukseen, mikä oli johtanut työsuhteen purkamiseen ja sittemmin neuvottelujen jälkeen K:lle annettuun mahdollisuuteen jatkaa työsuhdetta. Asbestityön teettäminen oli erillinen työnantajan päätös, jota tehtäessä otettiin huomioon muun muassa työntekijän terveydelliset edellytykset tehdä asbestipurkutyötä. K ei ollut voinut saada muista työntekijöistä poikkeavaa oikeutta olla osallistumatta työnantajan määräämään asbestikoulutukseen. K:n työsuhteen purkaminen oli aiheutunut K:n omasta päätöksestä olla noudattamatta työnantajan määräystä koulutukseen osallistumisesta. K:ta ei ollut siten työnantajan edustajan taholta asetettu epäedulliseen asemaan muihin työntekijöihin verrattuna.

Lääkärinlausunnot eivät osoittaneet N:n, M:n ja S:n väitetyn menettelyn ja K:n väittämien vahinkojen syy-yhteyttä, vaan ainoastaan sen, että K:lla oli ollut lausunnoista ilmeneviä oireita ja häiriötiloja ja sen, miten K oli tapahtumat kokenut. K oli kertonut oireilun alkaneen hänen palatessaan töihin. N, M ja S eivät olleet voineet arvioida oman toimintansa aiheuttavan K:lle mitään sairautta. K:n sairauden ei voitu katsoa aiheutuneen N:n, M:n ja S:n tuottamuksesta huomioon ottaen K:n oman tahdonmuodostuksen merkityksen nimenomaan pakkolomautukseen johtaneissa tapahtumissa.

Vastaukset

Virallinen syyttäjä on vaatinut, että valitukset hylätään jättäen kuitenkin hovioikeuden harkintaan, täyttikö syytteessä kuvattu menettely työsyrjinnän tunnusmerkistön. Edelleen syyttäjä on jättänyt oikeuden harkintaan, voiko lomauttaminen olla työrikoksena rangaistavaa, jos se oli ollut lainmukainen seuraamus K:n menettelystä. Asiassa ei ollut esitetty luotettavaa näyttöä siitä, että N:llä, M:llä tai S:lla olisi ollut jotakin tekemistä työkalujen puuttumisen kanssa. Syyttäjä on jättänyt edelleen oikeuden harkittavaksi, muodostivatko syytteessä kuvatut menettelyt yhden kokonaisuuden, vaikka tekojen välissä oli ollut lomautuksen vuoksi kuuden kuukauden tauko. Epäselvää oli, voitiinko vuonna 1996 tehtyjen tekojen katsoa olevan syy-yhteydessä K:n sairastumiseen elokuussa 1997. Rangaistusta mitattaessa tuli joka tapauksessa ottaa huomioon, että teot olivat vanhoja.

K on vaatinut, että valitukset hylätään ja että N, M ja S sekä VR Osakeyhtiö velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeuskäsittelyjen ja korkeimman oikeuden osalta korkoineen.

Käräjäoikeuden tuomio oli syyksilukemisen ja rangaistusten osalta oikea. N, M ja S olivat kohdistaneet epäasiallista käytöstä K:ta kohtaan sen jälkeen, kun K oli puuttunut ongelmana pitämäänsä asbestiasiaan. Heidän käytöksensä oli ollut tyypillistä työsyrjintää. K oli sairastunut työsyrjinnän vuoksi. Rangaistuksen alentamiseen ei ollut syytä. Teot eivät olleet vanhentuneet. Joka tapauksessa vahingonkorvausvaatimus ei ollut vanhentunut. K ei ollut myötävaikuttanut vahinkoon. K:n kärsimä kipu ja särky oli ollut huomattavaa. Hän oli ollut työkyvyttömänä kuukausia ja joutunut vaihtamaan työpaikkaansa. K oli vaihtanut työpaikkaansa vain siksi, että hän oli joutunut työsyrjinnän kohteeksi. Kilometrikorvausten osalta vaadittu määrä perustui verohallituksen yleisohjeeseen ja se vastasi todellisia matkakuluja. K:lla ei ollut ollut mahdollisuutta palata entiseen työhönsä vaarantamatta terveyttään. Näin ollen ei ollut perustetta myöskään työansion menetystä koskevan korvauksen alentamiseen. Käräjäoikeuden tuomio oli siten myös vahingonkorvausten osalta perusteiltaan ja määriltään oikea.

Kuuleminen

Uudenmaan työsuojelupiirin työsuojelutoimisto on katsonut, että käräjäoikeuden tuomio oli oikea. Syytä sen muuttamiseen ei ollut.

Työnantajan edustajat olivat järjestelmällisesti painostaneet K:ta hänen puututtuaan asbestikysymyksiin. Jatkuva painostaminen ja rankaisutoimenpiteet olivat vaikuttaneet K:n terveydentilaan. K oli määrätty asbestikurssille, vaikka työnantaja oli tiennyt, ettei K ollut halunnut eikä soveltunut asbestityöhön. K:lle olisi ollut hyötyä asbestikurssin käymisestä hänen hoitaessaan työsuojeluasioita. Hänet oli kuitenkin määrätty asbestikurssille kiusaamis- ja rangaistustarkoituksessa. Tämän vuoksi työnantajalla ei ollut ollut oikeutta reagoida K:n kieltäytymiseen millään tavoin. Varoitus, työsuhteen purku ja kuuden kuukauden lomautus olivat joka tapauksessa liian ankaria seuraamuksia.

Todistelu

Hovioikeudessa on vedottu käräjäoikeuden tuomiossa mainittuihin kirjallisiin todisteisiin. Lisäksi K on vedonnut uutena todisteena VR-yhtiöiden ja henkilöstöjärjestöjen väliseen 1.1.1996 voimaan tulleeseen sopimukseen työsuojelun yhteistoiminnasta VR-yhtiöissä. Asiassa on kuultu todistelutarkoituksessa K:ta, N:ää, M:ää ja S:ää sekä todistajina T:tä, C:tä, D:tä ja E:tä. Lisäksi hovioikeudessa on kuunneltu nauhalta O:n ja A:n käräjäoikeudessa antamat kertomukset.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Työsyrjintä

Rikoslain 47 luvun 3 §:ssä on rangaistavaksi säädetty työsyrjintä silloin, kun työnantaja tai tämän edustaja asettaa ilman painavaa, hyväksyttävää syytä työntekijän säännöksessä tarkemmin esitetyin tavoin epäedulliseen asemaan. Säännöstä on 1.5.2004 voimaan tulleella lainmuutoksella (302/2004) täydennetty. Muutoksella ei ole kuitenkaan merkitystä käsillä olevan asian arvioinnissa. Asiassa on lähinnä kysymys siitä, ovatko N, M ja S asettaneet K:n epäedulliseen asemaan ammattiyhdistys- ja työsuojelutoiminnan vuoksi.

Työsyrjintä on rangaistavaa ainoastaan tahallisena tekona. Työsyrjintäsäännöksen soveltaminen ei lain esitöiden (HE 94/1993 vp. s. 172) mukaan edellytä tekijällä olleen syrjintätarkoitusta, mutta tekijän on tullut olla tietoinen syrjintäperusteesta. Laissa ei ole tarkemmin määritelty, mitä epäedulliseen asemaan asettamisella tarkoitetaan. Mainittujen esitöiden (HE s. 171) mukaan työsyrjintä edellyttää, että työnhakija tai työntekijä joutuu objektiivisesti arvostellen epäedullisempaan asemaan kuin muut. Pelkkä erilainen kohtelu ei perusta rangaistavuutta. Asiaa arvioitaessa tässä suhteessa vertailuasemassa voivat mainittujen esitöiden mukaan olla muut työnantajan palveluksessa olevat työntekijät, jotka työskentelevät samoissa tehtävissä tai samanlaisissa oloissa. Edelleen vertailukohteena voivat olla työntekijät, joita muut työnantajat kohtelevat lainmukaisesti ja tasapuolisesti. Epäedulliseen asemaan saattaminen ei ole myöskään rangaistavaa, jos siihen on ollut hyväksyttävä syy. Mikä tahansa hyväksyttävä syy ei riitä, vaan työnantajan käyttäytymisen syyn on oltava painava.

Oikeuskirjallisuudessa (Ari-Matti Nuutila: Rikosoikeus, toim. Olavi Heinonen, 2002, s. 1386) esitetyn näkemyksen mukaan työsyrjintäsäännöksen soveltaminen edellyttää epäedulliseen asemaan joutumista, jolla viitataan lähinnä taloudelliseen tai organisatoriseen asemaan. Esimerkkeinä työsyrjinnän tunnusmerkistön täyttävistä teoista on oikeuskirjallisuudessa (Seppo Koskinen – Vesa Ullakonoja – Harri Vento: Työrikos, 1998, s. 118) lisäksi mainittu työnantajan työsuhteen ehtoja, työn jakamista, työaikajärjestelyjä tai johdon ja valvonnan käyttämistä koskevia ratkaisuja.

K on lomautusaikaa lukuunottamatta ollut koko syytteessä mainitun ajan osastonsa työsuojeluasiamies. Lisäksi hän on vuoden 1998 alusta ollut osastonsa luottamusmies. Työsuojeluasiamiehen tehtävät ovat perustuneet VR-yhtiöiden ja henkilöstöjärjestöjen välillä tehtyyn sopimukseen. Näihin tehtäviin on sopimuksen mukaan kuulunut muun muassa toiminta työskentelypaikan henkilöstön edustajana työsuojelua koskevissa asioissa, tarkkailla työsuojelu- ja ympäristönsuojelua koskevien määräysten noudattamista ja huomauttaa niiden rikkomuksista ja ilmoittaa havaitsemistaan epäkohdista ensi sijassa asianomaiselle työnjohdolle ja milloin se on asian laatuun nähden tarpeellista työsuojeluvaltuutetulle sekä varoittaa henkilöstöä epäkohtien aiheuttamista vaaratekijöistä. Hovioikeus katsoo, että työsuojeluasiamiehen tehtävien hoitaminen on rikoslain 47 luvun 3 §:ssä tarkoitettua ammattiyhdistystoimintaan rinnastettavaa toimintaa.

Työrikoksen tekijänä voi olla vain työnantaja tai tämän edustaja. N on ollut Hyvinkään konepajan päällikkö. M on puolestaan ollut työnjohtajien esimies. S on työskennellyt veturiosastolla yhtenä työnjohtajana. K on suurimman osan syytteessä tarkoitetusta ajasta työskennellyt veturiosastolla erään toisen työnjohtajan alaisuudessa, mutta hän on kuitenkin ollut S:n alaisena lyhyitä ajanjaksoja työtilanteen niin vaadittua. K on siten ollut N:n ja M:n alaisena koko syytteessä tarkoitetun ajan. Sen sijaan K on ainoastaan vähäisen osan ajasta ollut S:n alaisena varsinaisia työtehtäviään tehdessään. Koska työsuojeluasiamiehen tehtävät ovat kuitenkin koskeneet koko veturiosastoa ja S on työpaikan hierarkiassa ollut K:ta ylemmässä asemassa, S on ollut työnantajan edustaja suhteessa K:hon tämän hoitaessa työsuojeluasioita.

N

Syyttäjän ja K:n rangaistusvaatimus N:n osalta on perustunut siihen, että N oli ilmoittanut K:sta tehtävän asbestipurkajan, koska tämä oli puuttunut purkutöihin ja vaatinut tarkkoja asbestimääräyksiä, ja että kaikista asbestikurssin käynneistä tehdään asbestityöntekijöitä. Edelleen N:n on väitetty syyttäneen K:ta siitä, että konepajan työt menivät muualle K:n asbestityövaatimusten takia. Edelleen rangaistusvaatimuksessa oli todettu K:n määrätyn asbestikurssille 2.12.1996, minkä jälkeen N oli antanut K:lle varoituksen ja purkanut tämän työsuhteen. Tämä oli myöhemmin muutettu kuuden kuukauden lomautukseksi. Rangaistusvaatimuksen pohjana on edelleen viitattu siihen, että lomautuksen jälkeen K:n epäasiallinen kohtelu oli jatkunut, eikä hän ollut saanut tarvittavia työkaluja ennen kuin pääluottamusmies oli puuttunut asiaan. N oli lisäksi näyttänyt K:lle aikalisämerkkiä tämän otettua työpaikkakokouksessa asbestivaaran esille. N:n on vielä väitetty joulukuussa 1996 ja toukokuussa 1998 esittäneen K:lle, että tämän tuli luopua työsuojeluasiamiehen tehtävistä.

N on sinänsä myöntänyt ilmoittaneensa K:lle, että tästä tehdään asbestipurkaja, koska tämä oli puuttunut asbestiasioihin. Hänen tarkoituksensa kuitenkin oli, että K saisi pätevyyden asbestiasioiden arvioimiseen. Toisaalta N on lausunut mainituin tavoin tilanteessa, jossa on keskusteltu K:n aloitteesta osastolla tehtyjen asbestinpurkutöiden riittävyydestä. K on kertonut kokeneensa N:n lausuman uhkaukseksi, koska hän oli esittänyt työsuojelutarkoituksessa asbestiin liittyviä vaatimuksia työnantajien edustajille. Myös todistaja O on käsittänyt N:n ilmoituksen uhkaukseksi.

Yleisesti on tiedossa, että asbesti on terveydelle vaarallinen aine. Kysymyksessä olevalle työpaikalle on ollut tarvetta saada asbestipurkutöitä tekeviä henkilöitä. Tämän vuoksi on työpaikan ylimmän päällikön lausumaa siitä, että K siirretään työskentelemään olosuhteisiin, joissa hän joutuisi tekemisiin asbestin kanssa, pidettävä jonkinasteisena uhkauksena.

N on edelleen myöntänyt sanoneensa, että konepajan työt menevät muualle K:n asbestin osalta esittämien vaatimusten vuoksi. K ja todistaja O ovat kokeneet tämän lausuman K:n henkilöön kohdistuvaksi uhkaukseksi. Keskustelu, jonka yhteydessä N on mainituin tavoin lausunut, on käyty tilanteessa, jossa työnantajalla on ollut huoli tehtäväksi saadusta korjauksesta suoriutumisesta annetussa ajassa. Hovioikeus katsoo, ettei N:n lausuman ole näytetty olevan syrjintätarkoituksessa esitetyn tai muutoinkaan sellaisen, että se olisi tekona työsyrjinnän tunnusmerkistöön kytkettävissä.

Edelleen N:n lausuma, että kaikista asbestikurssin käyneistä tehdään asbestityöntekijöitä, on esitetty sen jälkeen, kun K oli määrätty kurssille oman työnjohtajansa päätöksellä. Tähän päätöksentekoon N:n ei ole väitetty olleen osallisena. Asiassa on selvitetty K:n ilmoittaneen esimiehilleen olevansa valmis menemään kurssille, mikäli hänelle luvattaisiin etukäteen, ettei hän joutuisi missään tapauksessa asbestitöihin. N on puolestaan vedonnut siihen, ettei hän ollut voinut etukäteen antaa K:lle eikä muillekaan tasapuolisuuden vuoksi erivapauksia asbestitöistä. K:ta ei ollut vapautettu osallistumasta kurssille, mutta hän oli kieltäytynyt menemästä sinne.

K oli kieltäytymisensä tueksi vedonnut työterveyslääkärin antamaan lääkärintodistukseen, jossa häntä ei suositella asbestityöhön. Toisaalta todistuksessa ei todeta K:ta soveltumattomaksi asbestityöhön. K:n kieltäydyttyä kurssista N oli antanut hänelle varoituksen, jossa oli uhattu työsuhteen purkamisella, mikäli K ei menisi kurssille. Samansisältöinen varoitus oli annettu kahdelle muullekin työntekijälle, jotka olivat kieltäytyneet asbestikurssista. Yksi varoitetuista työntekijöistä oli varoituksen jälkeen aloittanut kurssin, mutta K ja eräs toinen henkilö olivat edelleen kieltäytyneet osallistumasta kurssille. K:n ja tämän toisen työntekijän työsuhde oli 3.12.1996 purettu. Myöhemmin eli 13.12.1996 työsuhteen purkaminen oli muutettu jäljempänä tarkemmin selostetuin tavoin molempien henkilöiden osalta kuuden kuukauden lomautukseksi.

Asiassa on tältä osin kysymys siitä, onko N edellä mainitulla ilmoituksellaan kurssin käyneiden tulevista työtehtävistä, varoituksella ja lomauttamispäätöksellään menetellyt asianmukaisesti K:ta kohtaan. Kysymyksessä oleva asbestikurssi kesti kaksi päivää. Kurssille oli valittu noin kymmenen osanottajaa. Kysymyksessä oli ainutkertainen kurssi, jota ei ollut ennen eikä sen jälkeen järjestetty Hyvinkään konepajalla. N:n, M:n, S:n ja todistaja E:n kertomusten perusteella on selvitetty, että konepajalla oli tarve saada käyttöönsä lisää asbestityöhön kykenevää henkilöstöä.

Kurssille ei ollut ollut työntekijöiden joukosta tarpeeksi vapaaehtoisia osallistujia, vaan työnjohtajat olivat määränneet alaisiaan kurssille. Osa kurssille aiotuista oli vapautettu kurssista, koska he eivät työterveyslääkärin lausunnon mukaan soveltuneet asbestityöhön. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että työterveyslääkäri olisi kirjoittanut kenellekään kurssille ajatellulle työntekijälle samanlaista lääkärintodistusta kuin K:lle. K:n lääkärintodistuksesta ei ilmene, minkä vuoksi häntä ei suositella asbestityöhön. K on itse hovioikeudessa kertonut syynä olleen sen, että hän oli tuntenut erityistä pelkoa asbestia kohtaan. Viimeksi mainittua seikkaa K ei ollut kertonut työnantajalle. N on kuitenkin edellä mainittua ilmoitusta antaessaan tiennyt, ettei K halunnut kurssille.

Työsuhteiden purkamisten jälkeen veturiosaston työntekijät olivat todistaja O:n ja N:n kertomusten mukaan kieltäytyneet työnteosta vaatien purkamisten peruuttamista. Ammattiliiton ja henkilöstöyksikön välillä käytyjen neuvottelujen suositusten mukaisesti N on muuttanut purkamisen kuuden kuukauden lomautukseksi. Ammattiliitto on hyväksynyt kurssista kieltäytymisen seurauksena lomauttamisen. Liiton tiedossa ei kuitenkaan tuolloin ole ollut se, että K on katsonut kurssille määräämisen ja purkamisen syynä olleen hänen toimintansa työsuojeluasia- miehenä.

K on ennen nyt puheena olleita tapahtumia ollut Hyvinkään konepajalla töissä yli 20 vuoden ajan. Asiassa kuulluista henkilöistä kukaan ei ollut kuullut, että työnantajalla olisi ollut huomautettavaa K:n varsinaisten työtehtävien hoitamisesta.

K ja todistaja O ovat kuulopuhetietona kertoneet, että yhtiössä ei ollut aikaisemmin suhtauduttu vakavasti siihen, jos joku oli kieltäytynyt kurssista. K:n mukaan yhtiössä sanktioina käytetyt lomautukset olivat kestäneet yleensä viikosta kuukauteen. Samoin ovat muutkin asiassa kuullut henkilöt tältä osin kertoneet. N sekä todistajat C ja D ovat kertoneet, että yhtiössä ei ollut koskaan aikaisemmin kukaan kieltäytynyt työnteosta annetun varoituksen jälkeen, vaan määrätyt lomautukset olivat aiheutuneet muista syistä, yleensä alkoholin väärinkäytöstä. Työnantaja ei ole siten ennen nyt käsiteltävää tapahtumaa joutunut ratkaisemaan, miten yhtiössä suhtaudutaan työnantajan järjestämästä koulutuksesta kieltäytyneeseen työntekijään.

N oli antanut varoituksen kaikille kolmelle työntekijälle, jotka olivat kieltäytyneet kurssista. Varoituksen jälkeen yksi näistä työntekijöistä oli mennyt kurssille. K:n tavoin kurssista lopullisesti kieltäytyneelle konepajan työntekijälle oli määrätty yhtä pitkä lomautus. Vaikka toistakin kieltäytynyttä työntekijää oli kohdeltu kuten K:ta, ei pelkästään tämän perusteella voida päätellä, ettei K:ta ollut asetettu lomautettaessa työsyrjintäsäännöksessä tarkoitetuin tavoin eri asemaan.

Ottaen huomioon yhtiön tarve saada lisää asbestityöntekijöitä ja työhön vapaaehtoisten työntekijöiden puute hovioikeus katsoo, että yhtiöllä on ollut perusteltu syy suhtautua tiukasti asbestikurssista kieltäytymiseen. K:lla ei esittämänsä lääkärintodistuksen tai hoitamansa työsuojeluasiamiehen tehtävän perusteella voida katsoa olleen oikeutta vaatia oikeutta kieltäytyä kurssista, kun tuossa vaiheessa ei myöskään ollut kysymys asbestitöiden tekemisestä. Päinvastoin asbestitietämyksen lisääminen K:n kohdalla olisi hänen työsuojeluasiamiehen tehtävänsäkin huomioiden ollut hyödyllistä. Tämän vuoksi ja kun otetaan lisäksi huomioon N:n edellä selostetuin tavoin näytetty toiminta kokonaisuudessaan syksyllä 1996, asiassa on jäänyt näyttämättä, että N:n menettely joulukuussa 1996 olisi liittynyt K:n kannanottoihin työsuojeluasioissa. K:hon kohdistetut seuraamukset kurssilta kieltäytymisen vuoksi ovat hänen työhistoriaansa nähden olleet raskaat. Työsuhteen purkamista ja lomauttamista kuudeksi kuukaudeksi ei kuitenkaan edellä kerrotussa tilanteessa voida pitää niin ankarina seuraamuksina, ettei N:llä voitaisi katsoa olleen menettelyynsä rikoslain 47 luvun 3 §:ssä tarkoitettua painavaa ja hyväksyttävää syytä.

N:n on edelleen myöntänyt esittäneensä K:lle joulukuussa 1996, että tämän tuli luopua työsuojeluasiamiehen tehtävistä. N on kiistänyt lausumansa halventavan tarkoituksen kertoen tarkoittaneensa, että K:lla ei ollut pätevyyttä työsuojeluasiamieheksi, koska tämä ei ollut käynyt asbestikurssia. Vaikka työnantaja ei valitse työsuojeluasiamiestä, vaan tämä on työntekijöiden valitsema työntekijöiden edustaja, hovioikeus katsoo jääneen näyttämättä, että N olisi esittänyt lausuman tahallaan syrjimistarkoituksessa tai että lausuma olisi työsyrjinnän tunnusmerkistöön kytkettävissä.

Syytteen mukaan K ei lomautuksensa jälkeen ollut saanut tarvittavia työkaluja. Syytteessä ei ole kuitenkaan edes väitetty nimenomaan N:n, M:n tai S:n menetelleen niin, ettei K ole saanut työkaluja. Pääluottamusmiehen puututtua asiaan M oli määrännyt K:lle annettavaksi asianmukaiset työkalut. Asiassa on siten jäänyt näyttämättä N:n olleen osallisena työkaluasiassa.

Syytteen teonkuvauksen osalta N on myöntänyt näyttäneensä K:lle aikalisämerkkiä tämän otettua työpaikkakokouksessa asbestivaaran esille. N on kuitenkin kiistänyt teolla olleen mitään loukkaavaa tarkoitusta mainiten, että asbestiasiat eivät olleet kuuluneet kokoukseen asialistalle ja että hän oli merkillään pyrkinyt pitämään keskustelun annetussa aiheessa. Kokouksessa läsnä ollut todistaja E oli myös mieltänyt merkin normaaliin kokouskäytäntöön kuuluvaksi eikä loukkaavaksi. Sen sijaan K on kokenut sen halventavaksi samoin kuin todistaja O:kin on pitänyt merkkiä sopimattomana tilanteessa. Yleisen elämänkokemuksen perusteella kokousten puheenjohtajat joutuvat toisinaan puuttumaan kokouksissa käytettyjen puheenvuorojen aiheisiin ja pituuksiin. Asiassa ei ole esitetty riittävää selvitystä siitä, että N:n näyttämä merkki olisi ollut syrjintätarkoituksessa esitetty tai että se myöskään olisi työsyrjinnän tunnusmerkistöön kytkettävissä.

Vielä N on teonkuvauksen osalta kiistänyt toukokuussa 1998 esittäneensä K:lle, että tämän tuli luopua työsuojeluasiamiehen tehtävistä kertoen erään toisen henkilön palaverissa kysyneen asiasta K:lta. N oli ollut myös palaverissa läsnä. K ei ole hovioikeudessa kuultaessa muistanut, että N olisi lomautuksen jälkeen puhunut työsuojeluasiamiehen tehtävien jättämisestä hänelle. Hovioikeus katsoo jääneen näyttämättä, että N olisi menetellyt tältä osin syytteessä kerrotuin tavoin.

Syytteen teonkuvauksesta on siten näytetty N:n lausuneen viimeistään lokakuussa 1996 K:lle jonkinasteisen uhkauksen, että K:sta tehdään asbestipurkaja, koska tämä oli työsuojeluasiamiehenä puuttunut asbestiasioihin.

N:n kysymyksessä oleva lausuma ei ole merkinnyt vielä muutosta K:n asemaan. Asbestipurkajaksi määrääminen ja näiden töiden tekeminen ovat käytännössä edellyttäneet työpaikalla järjestetyn 2.-3.12.1996 järjestetyn kurssin käymistä. K:n on kurssille valinnut hänen silloinen työnjohtajansa, eikä N:n ole myöskään väitetty myötävaikuttaneen kurssivalintoihin. Hovioikeus katsoo, ettei tällaista N:n lausumaa voida pitää rikoslain 47 luvun 3 §:ssä tarkoitettuna epäedulliseen asemaan asettamisena. Tämän vuoksi N:n kerrottu menettely ei täytä työsyrjinnän tunnusmerkistöä.

Siten syyte työsyrjinnästä on N:n osalta hylättävä.

M

Syyttäjän ja K:n rangaistusvaatimus M:n osalta on perustunut siihen, että M oli uhkaillut ja painostanut K:ta. Painostaminen oli ilmennyt siten, että M oli ilmoittanut kaikista asbestikurssin käynneistä tehtävän asbestityöntekijöitä, ja että M oli edelleen syyttänyt Koivulaa työnteon vaikeuttamisesta tämän vaadittua asbestimääräysten noudattamista. Rangaistusvaatimuksessa on edelleen todettu, että K:n epäasiallinen kohtelu oli jatkunut lomautuksen jälkeen, eikä hän ollut saanut tarvittavia työkaluja ennen kuin pääluottamusmies oli puuttunut asiaan. Vielä vaatimuksen perusteena on todettu, että M oli kieltänyt K:ta puhumasta asbestista ja talvella 1998 raivostunut ja kiroillut K:lle tämän puututtua asbestimääräysten noudattamiseen.

M on kiistänyt sanoneensa K:lle joulukuussa 1996 tämän tultua määrätyksi asbestikurssille, että kaikista asbestikurssin käynneistä tehdään asbestityöntekijöitä. Toisaalta M on kertonut, ettei hän ollut voinut antaa yhdelle työntekijälle etukäteen vapautusta tasapuolisuuden vuoksi. Asiassa on K:n sekä todistaja O:n ja T:n kertomuksilla selvitetty, että M oli sanonut K:lle edellä todetuin tavoin ja tuolloin myös tiennyt K:n vastahakoisuudesta kurssille. Edellä selostetusta K:ta koskevasta lääkärintodistuksesta ilmenee pelkästään, että tätä ei suositella kurssille. Asiassa ei ole ilmennyt, että muitakaan kurssille valittuja olisi etukäteen vapautettu asbestitöistä. K:lla ei voida katsoa esittämänsä lääkärintodistuksen tai hoitamansa työsuojeluasiamiehen tehtävän perusteella olleen oikeutta vaatia työnantajan taholta erilaista kohtelua kuin muut työtekijät. Tämän vuoksi ja ottaen vielä huomioon edellä N:n perustelujen kohdalla todettu seikka K:n erityisestä pelosta asbestia kohtaan, mitä työnantajan edustajat eivät ole tienneet, hovioikeus katsoo, ettei M:n ole lausumallaan näytetty tahallaan syrjintätarkoituksessa asettaneen K:ta epäedulliseen tai eriarvoiseen asemaan.

M on kiistänyt sanoneensa, että K vaikeuttaa työntekoa vaatimalla asbestityömääräysten noudattamista. Asiassa on K:n ja todistaja O:n yhtenevillä kertomuksilla selvitetty M:n lausuneen kysymyksessä olevan kommentin K:lle. Lausuma on liittynyt tilanteeseen, jossa veturin korjaustyöt oli keskeytetty K:n työsuojeluasiamiehenä tekemän vaatimuksen vuoksi. M:llä on toisaalta osaston johtajana ollut vastuu töiden etenemisestä. Lausumaan ei ole sisältynyt mitään mainintoja K:lle aiheutuvista seuraamuksista tai tämän asettamisesta erilaiseen asemaan. Hovioikeus katsoo, että M:n ei ole näytetty antaneen lausumaansa tahallaan syrjimistarkoituksessa tai asettaneen K:ta epäedulliseen tai eriarvoiseen asemaan.

Mitä tulee syytteeseen, että K ei ollut saanut lomautuksensa jälkeen tarvittavia työkaluja, niin hovioikeus katsoo N:n kohdalla lausutuilla perusteluilla syytteen tältä osin M:ään kohdistettuna jääneen näyttämättä.

M on myöntänyt kieltäneensä K:ta puhumasta asbestista työpaikkakokouksessa kiistäen teolla olleen loukkaavaa tarkoitusta. M on kertonut, että asbestiasiat eivät olleet kuuluneet kysymyksessä olevan kokouksen asialistalle ja että hän oli pyrkinyt pitämään keskustelun annetussa aiheessa. Todistaja O on kertonut M:n kieltäneen K:ta puhumasta. O ei ole muistanut, mitä kokouksessa oli käsitelty. K on kokenut M:n menettelyn halventavaksi. Yleisen elämänkokemuksen perusteella kokousten puheenjohtajat joutuvat toisinaan puuttumaan kokouksissa käytettyjen puheenvuorojen aiheisiin ja pituuksiin. Asiassa ei ole esitetty riittävää näyttöä siitä, että M:n kielto olisi esitetty tahallaan syrjimistarkoituksessa tai K olisi asetettu epäedulliseen tai eriarvoiseen asemaan.

M on kiistänyt raivostuneensa ja kiroilleensa K:lle talvella 1998 tämän puututtua asbestityömääräysten noudattamiseen. M on kertonut raivostuneensa eräälle toiselle paikalla olleelle henkilölle, jonka tehtäviin K:n vaatimat toimenpiteet olivat kuuluneet. M:n kertomus on tältä osin yhtenevä paikalla olleen todistaja E:n kertomuksen kanssa. Ottaen huomioon, että M oli myös määrännyt tilanteessa toimittavaksi K:n esittämällä tavalla, hovioikeus katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että M olisi kohdistanut kannanottonsa K:lle.

M:ään kohdistettu syyte jää siten näyttämättä. Tämän vuoksi syyte työsyrjinnästä on hänen osaltaan hylättävä.

S

Syyttäjän ja K:n rangaistusvaatimus S:n osalta on perustunut siihen, että S oli painostanut K:ta ilmoittamalla toisten kuullen, että K oli ongelma eikä asbesti. S:n on edelleen väitetty syyttäneen K:ta töiden menemisestä muualle asbestityövaatimusten takia ja muiden työntekijöiden halventamisesta, koska K ei hyväksynyt näiden tekemää asbestisiivousta. Rangaistusvaatimuksessa on edelleen todettu, että K:n epäasiallinen kohtelu oli jatkunut lomautuksen jälkeen eikä tämä ollut saanut tarvittavia työkaluja ennen kuin pääluottamusmies oli puuttunut asiaan. Vielä on todettu, että S ei ollut tervehtinyt K:ta eikä antanut hänelle työohjeita suoraan vaan jonkun työtoverin kautta.

S on kiistänyt sanoneensa, että K oli ongelma, ei asbesti. Hovioikeus katsoo K:n ja todistaja O:n kertomuksella selvitetyn, että S oli lausunut mainituin tavoin. K:n mukaan S oli lausunut näin lokakuussa 1996.

Kuten N:n kohdalla on S:nkin näytetty sanoneen K:lle, että työt menevät muualle tämän esittämien asbestivaatimusten vuoksi. Asiassa on kuitenkin jäänyt näyttämättä lausuman olleen syrjintätarkoituksessa esitetyn tai muutenkaan sellaisen, että se olisi työsyrjinnän tunnusmerkistöön kytkettävissä.

S on myöntänyt sanoneensa, että K halventaa muita työntekijöitä, koska tämä ei ollut hyväksynyt näiden tekemää asbestisiivousta. Hän on kuitenkin kiistänyt syyttäneensä K:ta tilanteessa. Keskustelu, jonka yhteydessä S oli mainituin tavoin lausunut, oli käyty tilanteessa, jossa eräs työntekijä oli imuroinut veturista asbestit. K oli tuolloin katsonut, että työtä ei ollut tehty asianmukaisesti. Asiassa ei ole näytetty S:n lausuman olleen syrjintätarkoituksessa esitetyn tai muutenkaan sellaisen, että se olisi työsyrjinnän tunnusmerkistöön kytkettävissä.

Mitä tulee syytteeseen, että K ei ole saanut lomautuksensa jälkeen tarvittavia työkaluja, niin hovioikeus katsoo N:n kohdalla lausutuilla perusteilla syytteen tältä osin S:ään kohdistettuna jääneen näyttämättä.

S on pitänyt mahdollisena, että hän ei ollut tervehtinyt K:ta korostaen, että K oli ensin lopettanut hänen tervehtimisensä. K:n kertomuksella ja sitä tukevien todistaja O:n ja T:n kertomuksilla on näytetty, että S ei ollut tervehtinyt K:ta. O:n ja T:n kertomuksilla on edelleen selvitetty, että S oli työohjeita antaessaan kohdistanut puheensa pelkästään K:n työparille, vaikka K:kin oli ollut läsnä. Vaikka työtovereiden ja alaisten tervehtiminen sekä työohjeita annettaessa puheen kohdistaminen kaikille työntekijöille tasapuolisesti on hyvien käytöstapojen mukaista toimintaa, asiassa ei voida todeta K:ta asetetun tältä osin eriarvoiseen asemaan, kun myöskään työohjeiden osalta epäselvyyttä ei ole jäänyt, että ne koskivat myös häntä. S:n menettelyä ei voida rikosoikeudellisessa mielessä kytkeä työsyrjinnän tunnusmerkistöön.

Syytteen teonkuvauksesta on S:n osalta siten näytetty hänen syksyllä 1996 sanoneen K:lle, että tämä on ongelma, ei asbesti. Asiassa ei ole ilmennyt, että S:llä olisi ollut asiallinen syy tähän lausumaansa. S:n lausuma on ymmärrettävissä niin, että hän on tarkoittanut vähintäänkin kyseenalaistaa K:n toiminnan työsuojeluasioissa asbestikysymyksen osalta. Toisaalta lausumassa ei ole K:hon kohdistettu haitallisia seuraamuksia eikä sillä muutenkaan ole ollut tällaista vaikutusta. S:n ei siten voida katsoa lausumallaan tahallaan asettaneen K:ta epäedulliseen asemaan verrattuna muihin työntekijöihin. S:n lausuma ei näin ollen täytä rikoslain 47 luvun 3 §:ssä säädettyä työsyrjinnän tunnusmerkistöä. Syyte työsyrjinnästä S:ään kohdistettuna on siten hylättävä.

Vammantuottamus

N:ään, M:ään ja S:ään kohdistettu rangaistusvaatimus vammantuottamuksesta on perustettu heidän edellä työsyrjinnän kohdalla selostettuun menettelyynsä.

K:n oman kertomuksen ja esitettyjen lääkärintodistusten perusteella on selvitetty hänen sairastuneen työpaikallaan epäoikeudenmukaiseksi kokemansa kohtelun vuoksi. K on ollut sairautensa vuoksi sairaslomalla 21.8. – 31.10.1997, 10.2. – 22.3.1998 ja 14. – 20.5.1998. Hovioikeus pitää uskottavana K:n ilmoitusta siitä, että hän on myös sairaslomien väliset ajat kärsinyt samasta sairaudesta kuin sairaslomallakin. Ottaen huomioon sairaslomien pituus K:n sairautta ei voida pitää vähäisenä.

Vammantuottamus edellyttää edelleen vähäistä vakavamman vamman lisäksi, että joku huolimattomuudellaan aiheuttaa toiselle vamman. Rikos on siten rangaistava tuottamuksellisena tekona. Asiassa on seuraavaksi harkittavana kysymys siitä, ovatko N, M tai S tällaisella menettelyllään aiheuttaneet K:lle tämän sairauden.

K on ennen töihin palaamista ollut lomautettuna kuuden kuukauden ajan, eikä hän omankaan kertomuksensa perusteella ole tänä aikana ollut sairas. K:ta koskevan 27.7.1998 päivätyn lääkärinlausunnon mukaan sairastumiseen on keskeisesti vaikuttanut K:n kokemus lomautuksen epäoikeudenmukaisuudesta sekä tämän lomautuksen jälkeen tuntema painostus työpaikalla. Tätä lääkärinlausuntoa ei voida pitää riittävänä näyttönä siitä, että N:n, M:n tai S:n ennen lomautusta tekemillä teoilla olisi niistä sairastumiseen kulunut aika huomioon ottaen syy-yhteys K:n sairastumiseen.

Lomautuksen jälkeisenä aikana N:n on selvitetty ainoastaan näyttäneen K:lle aikalisämerkkiä tämän otettua työpaikkakokouksessa asbestivaaran esille. N:n menettelyn ja K:n välisen sairastumisen välinen mahdollinen syy-yhteys on niin ennalta arvaamaton, ettei N:n menettelyä voida lukea hänen syykseen tuottamuksellisena tekona. N:n ei ole myöskään muutoin näytetty aiheuttaneen K:n sairastumista. N:ään kohdistettu syyte vammantuottamuksesta on siten hylättävä.

M:n on lomautuksen jälkeisenä aikana näytetty ainoastaan kieltäneen K:ta puhumasta asbestista työpaikkakokouksessa. Edellä N:n kohdalla lausutuilla perusteluilla M:n menettelyä ei voida lukea hänen syykseen tuottamuksellisena tekona. M:n ei ole myöskään muutoin näytetty aiheuttaneen K:n sairastumista. M:ään kohdistettu syyte vammantuottamuksesta on siten hylättävä.

Asiassa on näytetty S:n sanoneen K:lle, että tämä on ongelma, eikä asbesti. Lomautuksen jälkeen S:n on näytetty jättäneen tervehtimättä K:ta sekä antaneen työohjeita K:n työparille puhuen, vaikka K:kin on ollut läsnä. On kuitenkin otettava huomioon, että S on voinut antaa töitä koskevia ohjeita ainoastaan niiden noin kahdeksan työpäivän ajan, jolloin K on pakkolomansa jälkeen työskennellyt S:n työnjohdon alaisena. Hovioikeus katsoo, ettei näiden S:kään menettelyiden ennakoitavissa olevana seurauksena voida pitää K:n sairastumista. Asiassa ei ole myöskään muutoin näytetty S:n aiheuttaneen K:n sairastumista. S:een kohdistettu syyte vammantuottamuksesta on siten hylättävä.

Vahingonkorvausvaatimukset

N, M ja S eivät ole syyllistyneet rikolliseen menettelyyn asiassa. Näin ollen heihin kohdistetut vahingonkorvausvaatimukset on hylättävä. Siten myös N:n, M:n ja S:n työnantajaan VR Osakeyhtiöön kohdistetut korvausvaatimukset on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

N:ään, M:ään ja S:ään kohdistetut syytteet on hylätty. Näin ollen heillä on oikeus saada oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1a §:n nojalla korvaus kohtuullisista oikeudenkäyntikuluistaan asiassa. Heillä on asian lopputulos huomioiden oikeus saada valtion varoista korvausta myös korkeimmassa oikeudessa olleista oikeudenkäyntikuluistaan. Kulujen määrää harkittaessa on otettu huomioon, että pääkäsittely ei ole 1.6.2006 kestänyt avustajien AA:n ja BB:n laskuissa arvioitua kahdeksaa tuntia vaan runsaat kolme tuntia.

K:n asiassa esittämät oikeudenkäyntikuluvaatimukset hylätään asian näin päättyessä.

Hovioikeuden ratkaisu ilmenee tuomiolauselmista.

TUOMIOLAUSELMA

Syytetty N

Muutos käräjäoikeuden tuomioon:

HYLÄTYT SYYTTEET

Syyte työsyrjinnästä 16.9.1996 – 23.6.1998 ja vammantuottamuksesta 1.12.1996 – 20.5.1998 hylätään ja N vapautetaan rangaistuksesta ja korvausvelvollisuudesta asiassa.

Valtio velvoitetaan suorittamaan N:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista asiassa kohtuulliseksi harkitut 13.000 euroa.

Muilta osin N:n oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään.

TUOMIOLAUSELMA

Syytetty M

Muutos käräjäoikeuden tuomioon:

HYLÄTYT SYYTTEET

Syyte työsyrjinnästä 16.9.1996 – 23.6.1998 ja vammantuottamuksesta 1.12.1996 – 20.5.1998 hylätään ja M vapautetaan rangaistuksesta ja korvausvelvollisuudesta asiassa.

Valtio velvoitetaan suorittamaan M:lle vaatimukset enemmälti hyläten korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista asiassa kohtuulliseksi harkitut 13.000 euroa. Korvaukselle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamispäivästä.

TUOMIOLAUSELMA

Syytetty S

Muutos käräjäoikeuden tuomioon:

HYLÄTYT SYYTTEET

Syyte työsyrjinnästä 16.9.1996 – 23.6.1998 ja vammantuottamuksesta 1.12.1996 – 20.5.1998 hylätään ja S vapautetaan rangaistuksesta ja korvausvelvollisuudesta asiassa.

Valtio velvoitetaan suorittamaan S:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa kohtuulliseksi harkitut 4.834 euroa sekä hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa 7.100 euroa eli yhteensä 11.934 euroa. Mainitusta määrästä on 7.100 eurolle maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tämän tuomion antamispäivästä.

TUOMIOLAUSELMA

Korvausvelvollinen V
Muutos käräjäoikeuden tuomioon:

V vapautetaan korvausvelvollisuudesta asiassa.

ERI MIELTÄ OLEVAN JÄSENEN LAUSUNTO ASIASSA R 05/3029

Hovioikeudenneuvos Risto Jalanko:

Lopputuloksen osalta olen samaa mieltä kuin hovioikeuden enemmistö. Ratkaisun perusteluiden osalta lausun kuitenkin seuraavan.

Työsyrjintää koskevan syytteen osalta totean, että rikoslain 47 luvun 3 §:n mukaisen työsyrjintäsäännöksen tunnusmerkistö on avoin ja tulkinnanvarainen. Näin on katsottu myös korkeimman oikeuden 28.10.2005 antamassa palautuspäätöksessä.

Työsyrjinnän edellyttämässä vertailussa voi oikeuskirjallisuuden mukaan olla perusteena myös yleinen käytäntö. Syrjintäsäännös ei edellytä vertailua johonkin yksilöityyn henkilöön. Säännöksessä mainittu ”muu näihin rinnastettava seikka” voi olla esimerkiksi se, että työntekijä on vaatinut oikeuksiaan tai ottanut yhteyttä työsuojeluviranomaisiin. Koska kysymys on rikosoikeudellisesta säännöksestä, rajatilanteissa syytetyn suoja korostuu (Seppo Koskinen: Työoikeus, toim. Martti Kairinen, 2006, s. 1226).

Oikeuskäytännössä ei toistaiseksi ole sellaista julkaistua ratkaisua, jossa kysymys olisi työsyrjinnästä nimenomaan ammatillisen toiminnan tai siihen rinnastettavan seikan perusteella. Useimmat työsyrjintää koskevat ratkaisut liittyvät epäedulliseen asemaan asettamiseen esimerkiksi kansallisen alkuperän, sukupuolen tai iän perusteella. Syyttäjän syytteessä kuvatun vastaajien menettelyn laadun perusteella voidaan kuitenkin ottaa huomioon työnantajan työturvallisuusvelvollisuuden laiminlyöntiä koskeva ennakkopäätös KKO 1992:180 (ks. voimassa olevan työturvallisuuslain 28 §).

K:n asema työsuojeluasiamiehenä ei ole perustunut lakiin, vaan VR-yhtiöiden ja henkilöstöjärjestöjen välillä tehtyyn sopimukseen. Työsuojeluasiamies ei ole työsuojeluvaltuutettu eikä luottamusmies. K on tässä mielessä ollut rinnastettavissa niin sanottuun tavalliseen työntekijään. Edellä sanottu ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö K:n väitettyä asettamista epäedulliseen asemaan voitaisi tai tulisi tarkastella siltä pohjalta, onko syynä ollut K:n ammatillinen toiminta tai muu siihen rinnastettava seikka.

Syyttäjän syytteessä kuvatussa N:n, M:n ja S:n menettelyssä vuosina 1996-1998 on pidettävä vakavimmin arvioitavana tekona K:n asbestikurssille määräämistä ja hänen osallistumasta kieltäytymisestään seurannutta työsopimuksen purkamista, joka sittemmin on muutettu kuuden kuukauden lomautukseksi.

Työsyrjintään viittaa se, että K:lle ei ole annettu mahdollisuutta osallistua kurssille vain työsuojelukoulutuksellisessa tarkoituksessa. Toiselle työsuojeluasiamiehelle tällainen mahdollisuus oli annettu. K:lle on tarkoituksellisesti annettu määräys kurssille osallistumisesta niin myöhäisessä vaiheessa, että hän ei ehtisi hankkia lääkärintodistusta. Työnantajan edustajat ovat olleet tietoisia K:n haluttomuudesta osallistua kurssille, mutta he eivät ole pyrkineetkään tarkemmin selvittämään syytä tähän.

Toisaalta K:n esittämästä lääkärintodistuksesta ei ole ilmennyt, miksi häntä ei voida suositella asbestityöhön. Asiassa on vasta hovioikeuden pääkäsittelyssä selvinnyt, että K on tuntenut erityistä pelkoa asbestia kohtaan. Tässä tilanteessa K olisi ollut velvollinen itse kertomaan työnjohdolle tuntemastaan asbestipelosta.

Asbestikurssille määräämisen ja sitä seuranneen yksipuolisen lomauttamisen merkitystä on arvioitava myös jälkikäteen ja kokonaistilanne huomioon ottaen. Tällöin ei voida olla toteamatta, että K:lla ei hänen erittäin pitkän työsuhteensa aikana ole aikaisemmin ollut työnantajan edustajien kanssa vastaavanlaisia ongelmia. Ongelmat ovat syntyneet vasta sen jälkeen, kun K on työsuojeluasiamiehenä syksyllä 1996 ryhtynyt kiinnittämään huomiota asbestimääräysten noudattamiseen työpaikalla.

K:n kursseille osallistumasta kieltäytymisestä johtunut työsopimuksen purkaminen ja sittemmin lomautus ovat tosiasiallisesti saattaneet johtua K:n puuttumisesta asbestimääräysten noudattamiseen työpaikalla. K:n lomautuksen aikana kukaan muu työntekijä ei ole suostunut työsuojeluasiamiehen tehtäviin, koska työntekijät ovat pelänneet joutuvansa kohdelluksi kuten K.

Toisaalta on mahdollista, että työnantajan edustajien tarkoituksena ei ole ollut kohdella K:ta eriarvoisesti, vaan nimenomaan samanarvoisesti muiden työntekijöiden kanssa. Työpaikalla on muunkinlaisissa tapauksissa käytetty työnantajan yksipuolista lomautusta kurinpidollisena seuraamuksena, vaikkakaan lomautukset eivät tuolloin ole kestäneet yhtä pitkään kuin tässä tapauksessa.

Katson asiassa jäävän varteenotettavaa epäilystä siitä, onko K asbestikurssille määräämisellä ja lomautuksella asetettu ilman painavaa, hyväksyttävää syytä epäedulliseen asemaan.

Syyttäjän syytteessä kuvatun N:n, M:n ja S:n muun menettelyn toteennäyttämisen ja arvioinnin osalta olen samaa mieltä kuin hovioikeuden enemmistö. Totean lisäksi, että menettelyssä on osin kysymys niin vähäpätöisistä ja miesvaltaiseen työpaikkaan sinänsä käytännössä kuuluvista teoista tai käyttäytymisistä, että ne eivät ainakaan yksittäisinä tekoina mitenkään voisi antaa perustetta menettelyn arviointiin työsyrjintänä. Lisäksi S:n asema poikkeaa muista vastaajista sikäli, että hänen väitettykin syrjivä menettelynsä on ollut huomattavasti vähäisempää kuin N:n ja M:n menettely.

Vammantuottamusta koskevan syytteen osalta totean, että asiassa ei ole väitettykään K:lla olleen erityistä alttiutta sairastua lääkärintodistuksesta ilmenevään sairauteen. Lisäksi totean, että K:n sairauden laatu huomioon ottaen syyttäjän syytteessä kuvatun menettelyn ja K:n sairastumisen välillä ollut pitkähkö aika ei sellaisenaan viittaa syy-yhteyden puuttumiseen. Näistä seikoista huolimatta päädyn kokonaisarvioinnissa hovioikeuden enemmistön tavoin katsomaan asiassa jääneen näyttämättä, että M, N tai S olisivat syyllistyneet K:hon kohdistuneeseen vammantuottamukseen.

Näillä ja muutoin hovioikeuden tuomiossa mainituilla perusteilla päädyn asiassa samaan lopputulokseen kuin hovioikeuden enemmistö.

Vakuudeksi: Sanna Mänttäri

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
hovioikeudenlaamanni Pentti W. Korhonen
hovioikeudenneuvos Risto Jalanko
hovioikeudenneuvos Jukka Kontio

esittelijä viskaali Sanna Mänttäri

Lainvoimaisuustiedot:
Lainvoimainen