Helsingin HO 27.5.2016 122899

Kirjanpitorikos Törkeä kirjanpitorikos

Asianumero:   HelHO:2016:7

X Oy oli toimeksiannolla uskonut kirjanpitonsa A:n tehtäväksi. A ei ollut numeroinut hänelle toimitettuja tositteita, kirjannut yhtiön liiketapahtumia kirjanpitolain mukaisesti tai tehnyt yhtiön tilinpäätöksiä, koska hän oli katsonut yhtiön toimittaman tositeaineiston olleen puutteellinen. A:n laiminlyönti oli jatkunut viiden vuoden ajan ja päättynyt vasta, kun yhtiö oli asetettu konkurssiin. Hovioikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että A oli syyllistynyt kirjanpitorikokseen, kun hänen laiminlyöntinsä oli jatkunut huomattavan kauan ilman, että hän oli tehnyt mitään päättääkseen toimeksiantosuhdetta. Kysymys myös siitä, oliko kirjanpitorikosta pidettävä törkeänä.

TUUSULAN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 2.4.2015

Syyttäjän rangaistusvaatimukset

1. Törkeä kirjanpitorikos
8060/R/0004495/09
Rikoslaki 30 luku 9a § 1

01.01.2004 – 01.12.2008 Pornainen

B, kirjanpitovelvollisen X Oy:n (=yhtiö) yhtiön hallituksen varsinaisena jäsenenä ja yhtiössä tosiasiallista määräysvaltaa käyttävänä henkilönä, sekä A, yhtiön kirjanpitäjänä, ovat yhdessä laiminlyöneet ajalla 1.1.2004 – 1.12.2008 yhtiön kirjanpidon hoitamisen vastoin kirjanpitolainsäädännön mukaisia velvollisuuksia laiminlyömällä numeroida yhtiön tositeaineiston sekä merkinneet kirjanpitoon vääriä tai harhaanjohtavia tietoja laiminlyömällä alaskirjata 47.245,87 euron edestä kirjanpitoon kirjattuja myyntisaamisia, jotka ovat osoittautuneet epäkuranteiksi, sekä ajalla 1.1.2004 – 1.12.2008 laiminlyöneet yhtiön liiketapahtumien kirjaamisen sekä tilinpäätösten laatimisen kokonaan taikka ainakin olennaisilta osiltaan. B ja A ovat menettelyllään vaikeuttaneet oikean ja riittävän kuvan saamista kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta.

A on laiminlyönyt huolehtia, siitä että yhtiön kirjanpito tulee tehtyä, vaikka yhtiön kirjanpito on sopimuksella uskottu A:n tehtäväksi ja A:lle on maksettu tehtävän suorittamisesta palkkio. B on puolestaan laiminlyönyt valvoa, että A pystyy hoitamaan ja hoitaa yhtiön kirjanpitovelvollisuuden edellyttämät tehtävät.

Yhtiön varsinaisena liiketoimintana on ollut rakentaminen ja maanrakennustyöt ja yhtiön varsinainen liiketoiminta on loppunut syksyllä 2008. Yhtiön pankkitilillä on ollut kuitenkin tilitapahtumia 21.11.2008 asti. Yhtiön liikevaihto on ollut vuonna 2004 noin 248.000 euroa, vuonna 2005 noin 261.047 euroa, vuonna 2006 noin 390.000 euroa, vuonna 2007 noin 457.000 euroa ja vuonna 2008 noin 109.000 euroa.

Yhtiö on merkitty kaupparekisteriin 19.4.2002. Yhtiön tilikausi on ollut kalenterivuosi. Yhtiö on asetettu konkurssiin 1.12.2008.

Yhtiön liiketapahtumien kirjaaminen sekä tilinpäätösten laatiminen on laiminlyöty kokonaan taikka ainakin olennaisilta osiltaan pitkältä ajalta ja sanottuna aikana yhtiöllä on ollut huomattava liikevaihto ja yhtiön kirjanpitoon on sisältynyt 47.245,87 euron edestä virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja epäkurantteina myyntisaamisina, joten teko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

———————————————-

Vastaus

A on kiistänyt syytteen törkeästä kirjanpitorikoksesta, vaatinut syytteen hylkäämistä sekä että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 3.304,60 euroa. Hän oli ollut yhtiön kirjanpitäjänä ja tehnyt kirjanpidon siitä aineistosta, mikä hänelle oli toimitettu. A oli hoitanut arvonlisäveroilmoitukset ja laskenut palkat kuukausittain sekä tehnyt vuoden lopussa veroilmoituksen. Kahdenkertaisen kirjapidon laatimiseen ei hänellä kuitenkaan ollut ollut edellytyksiä, koska B ei ollut huolehtinut kuittien toimittamisesta.

B on kiistänyt syytteen törkeästä kirjanpitorikoksesta, mutta myöntänyt, että hänen toimintansa oli täyttänyt kirjanpitorikoksen tunnusmerkistön. Syyteoikeus on kuitenkin vanhentunut, joten syyte on hylättävä.

B on tunnustanut laiminlyöneensä valvoa, että A olisi hoitanut yhtiön kirjanpitovelvollisuuden edellyttämät tehtävät. B on kuitenkin kiistänyt, että hänen olisi tullut huolehtia yhtiön tositeaineiston numeroinnista, epäkuranttien myyntisaatavien alaskirjauksesta, liiketapahtumien kirjaamisesta 1.1.2007 ja 1.12.2008 välisenä aikana sekä tilinpäätöksien laatimisesta, koska nämä toimet oli toimeksiannolla uskottu A:n tehtäviksi. B on myöntänyt, että yhtiön liiketapahtumien kirjaaminen sekä tilinpäätösten laatiminen oli laiminlyöty kokonaan tai ainakin olennaisilta osiltaan pitkältä ajalta. Yhtiöllä oli ollut huomattava liikevaihto ja yhtiön kirjanpitoon oli sisältynyt 47.245,87 euron edestä virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja epäkurantteina myyntisaamisina.

B oli ilmoitettuna rikoksen tekoaikana kuukausittain toimittanut tarvittavan materiaalin A:lle, joten kirjanpitäjällä oli ollut edellytykset laatia kirjanpito valmiiksi. A oli tekoaikana laskuttanut kirjanpidon hoitamisesta yhteensä 17.548,68 euroa. Kirjanpidon puutteiden johdosta on riidatonta, että menettelyn myötä oikean ja riittävän kuvan saaminen kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta on vaikeutunut. Ottaen kuitenkin huomioon kirjanpitäjänä toimineen A:n menettely, toiminnasta laskuttaminen ja materiaalin toimittaminen A:lle niin, että kirjanpito olisi ollut laadittavissa, ei tekoa B:n osalta voida kokonaisuutena arvostellen pitää törkeänä.

————————————————–

Todistelu

Henkilötodistelu

Asianomistajan edustaja pesänhoitaja C
Vastaaja A
Vastaaja B
Todistaja D

Kirjalliset todisteet

1. Velallisselvitys
2. Pesäluettelo
4. Pääkirja 1.1. – 31.12.2006
5. Pääkirja 1.1. – 31.12.2007
6. Pääkirja 1.1. – 31.12.2008
7. Tuloslaskelmat 2004-2008
8. Pääkirja

Tuomion perustelut

Syyksilukeminen

A on syyllistynyt törkeään kirjanpitorikokseen muutoin syytekohdassa 1 kerrotulla tavalla, mutta hänellä ei ole näytetty olleen velvollisuutta selvittää, olivatko X Oy:n saamiset perintäkelpoisia.

————————————————–

Hylätty syyte

B:hen kohdistettu syyte törkeästä kirjanpitorikoksesta hylätään.

Perustelut

Syytekohta 1

Sekä B että A ovat kertoneet, että X Oy:n puolesta oli toimitettu tositeaineistoa kirjanpitäjänä toimineelle A:lle. A:n mukaan hän oli laatinut arvonlisäveroilmoitukset ja ennakonpidätystodistukset kuukausittain ja veroilmoitukset vuoden päätteeksi, mutta X Oy:n toimittama aineisto ei ollut riittänyt kahdenkertaisen kirjanpidon laatimiseen, koska A ei mielestään ollut saanut kaikkia tositteita.

Pesänhoitaja C on kertonut, että konkurssipesällä oli ollut vaikeuksia saada tositemateriaalia A:lta. Lopulta oli kuitenkin saatu tositteet aikajärjestyksessä mutta vuodesta 2004 alkaen numeroimattomina. Päivä- ja pääkirjat olivat puuttuneet, samoin tilinpäätökset.

Todistaja D on kertonut tehneensä X Oy:n kirjanpidon vuosilta 2004 – 2008. D:kään ei ole uskonut, että hänelle oli toimitettu kaikki X Oy:n toimintaan liittyneet tositteet. Kirjanpito oli laadittu sen materiaalin pohjalta, joka oli ollut käsillä. Siltä osin kuin pankkitililtä nostettujen rahojen käytöstä ei ollut ollut tositetta, oli varat merkitty siirretyiksi kassaan. Tositteiden numeroimatta jättämistä ei D ole voinut ymmärtää. Hänen mukaansa myöhemmin saadut tositteet olisi voitu kirjata kuukauden viimeiselle päivälle toteamuksin, että ne koskevat jotain tiettyä aikaa. Vielä D on todennut, että kirjanpitäjän tehtäviin ei lähtökohtaisesti kuulu tehdä mitään erääntyneille myyntisaamisille.

Konkurssipesän toimeksiannosta oli D laatinut X Oy:n kirjanpidon. Vaikka sitä ei ollut voitukaan laatia täydelliseksi puuttuneiden tositteiden vuoksi, osoittaa tapahtunut, ettei materiaalin puutteellisuus ollut ollut todellinen este kirjanpidon tekemiselle. A, jolle kirjanpidon pitäminen oli toimeksiannolla uskottu, oli siten laiminlyönyt kirjanpidon ja tilinpäätöksen laatimisen kokonaan vastoin kirjanpitolainsäädännön mukaisia velvollisuuksia. Kirjanpidon puuttuminen on vaikeuttanut oikean ja riittävän kuvan saamista kirjanpitovelvollisen X Oy:n toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. A:n osalta käräjäoikeus pitää rikosta myös kokonaisuutena arvioiden törkeänä, koska X Oy:n kirjanpito oli uskottu hänen tehtäväkseen toimeksiannolla ja hän oli saanut yhtiöltä palkkionkirjanpidosta huolehtimisesta koko toimeksiantoajalta.

Kirjanpitolain 5 luvun 2 §:n mukaan saamiset merkitään taseeseen nimellisarvoon, kuitenkin enintään todennäköiseen arvoon. Ulkopuolisella kirjanpitäjällä, esimerkiksi kirjanpitotoimistolla, ei voi lähtökohtaisesti olla tietoa jonkin siitä erillisen yrityksen saamisten pätevyydestä. Ilman erillistä toimeksiantoa ei kirjanpitäjällä myöskään voida katsoa olevan velvollisuutta selvitellä yrityksen saamisten perintäkelpoisuutta. Tämän sisältöisen toimeksiannon olemassa olosta ovat vastaajat kertoneet eri tavoin. Asiaa koskevien vastakkaisten kertomuksien vuoksi ei toimeksiannon tällaista ulottuvuutta voida pitää näytettynä etenkin, koska yleistä velvoitetta saamisten pätevyyden selvittelyyn ei kirjanpitäjällä todistaja D:n mukaan ole.

Asiassa ei ole esitetty näyttöä siitä, olisivatko X Oy:n konkurssitilanteessa epäkuranteiksi osoittautuneet saatavat olleet selvitettävissä joiltain osin esimerkiksi pankin tiliotteista näkyvien yhtiölle maksettujen erien perusteella. Toisaalta kirjanpitoa ei ollut pidetty säännösten ja määräysten edellyttämällä tavalla, kun sitä ei ollut oikeastaan lainkaan pidetty. Kirjanpitoon on näin ollen tarpeetonta erikseen katsoa jääneen merkitsemättä arvonsa menettäneiden omaisuuserien alaskirjauksia, koska siinä ei ollut ollut A:n jäljiltä mitään merkintöjä.

B oli laiminlyönyt yhtiön edustajana huolehtia kirjanpidon asianmukaisesta järjestämisestä. Hän oli kuitenkin uskonut tehtävän kirjanpitäjä A:lle ja maksanut tälle siitä korvauksen koko toimeksiannon ajalta. X Oy:n toimesta oli lisäksi toimitettu A:lle aineistoa, joka D:n toimista päätellen olisi riittänyt ainakin jonkinlaisen kirjanpidon tekemiseen. B:n valvontavelvollisuuden laiminlyöntiä ei sen vuoksi voida pitää käräjäoikeuden mielestä kokonaisuutena arvioiden törkeänä. B:n selvitetty menettely täyttäisi näin ollen tavallisen kirjanpitorikoksen tunnusmerkistön. Syyteoikeus tuosta rikoksesta on kuitenkin vanhentunut, joten B:hen kohdistettu kirjanpidon laiminlyöntiin liittyvä syyte on hylättävä.

———————————————————-

Rangaistusseuraamuksista

A:n laiminlyönti oli kestänyt pitkähkön ajan. Toisaalta hänelle toimitettu tositemateriaali oli kaikesta päätellen ollut tallessa ja sen perusteella oli jälkeenpäin kyetty tekemään ainakin jonkinlainen kirjanpito. Sen vuoksi, tekonimikkeestä huolimatta, ei A:n menettelyä voida pitää erityisen törkeänä. Hänelle tuomittava rangaistus tulee näin ollen määrätä vain jonkin verran vähimmäistason ylittäväksi.

——————————————————–

Vastaajia ei ole aiemmin tuomittu vankeusrangaistukseen. Heille tuomittavat seuraamukset voidaan näin ollen määrätä ehdollisiksi.

Tuomiolauselma

Vastaaja A

Syyksi luettu rikos

1. Törkeä kirjanpitorikos
01.01.2004 – 01.12.2008
Rikoslaki 30 luku 9a § 1

Rangaistusseuraamukset

Vankeus
4 kuukautta 15 päivää vankeutta
Vankeusrangaistus on ehdollinen.
Koeaika päättyy 31.12.2016
Ehdollinen rangaistus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön, jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta hänet tuomitaan ehdottomaan vankeuteen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.

Asian ovat käräjäoikeudessa ratkaisseet:
Käräjätuomari Yrjö Vannela sekä lautamiehet.

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 27.5.2016

Asia

Törkeä kirjanpitorikos

Valittaja

A

Vastapuoli

Syyttäjä

Valitus

A on vaatinut, että syyte hylätään ja että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa 3.304,60 eurolla sekä hovioikeudessa 3.914,18 eurolla, molemmat määrät korkoineen.

A on kiistänyt syyllistyneensä törkeään kirjanpitorikokseen. Hän ei ollut merkinnyt yhtiön kirjanpitoon vääriä tai harhaanjohtavia tietoja. Hän ei myöskään ollut laiminlyönyt huolehtia siitä, että yhtiön kirjanpito tulee tehdyksi. Hän oli tehnyt yhtiön kirjanpidon siinä laajuudessa ja sillä tavoin kuin se oli ollut hänen käytettävissään olleen kirjanpitoaineiston pohjalta mahdollista. A:n toimeksiantoon ei ollut kuulunut huolehtia yhtiön kirjanpidosta koko sen laajuudessa, eikä kirjanpitomateriaalin hankkiminen ollut ollut hänen vastuullaan.

Vastaus

Syyttäjä on käräjäoikeuden tuomion perusteluihin viitaten vaatinut, että valitus hylätään ja A velvoitetaan korvaamaan valtiolle todistelukustannukset hovioikeudessa.

Todistelu

Syyttäjä on vedonnut käräjäoikeuden tuomiosta ilmeneviin kirjallisiin todisteisiin 1-7.

Hovioikeudessa on kuultu todistelutarkoituksessa A:ta sekä todistajina, C:tä, B:tä ja D:tä.

Hovioikeuden ratkaisu

Kysymyksenasettelu

Asiassa on hovioikeudessa kysymys siitä, onko A X Oy:n kirjanpitäjänä syyllistynyt kirjanpitorikokseen laiminlyömällä yhtiön tositeaineiston numeroimisen, liiketapahtumien kirjaamisen sekä tilinpäätösten

laatimisen ja mikäli on, täyttääkö A:n menettely törkeän kirjanpitorikoksen tunnusmerkistön.

Henkilötodistelu

A, C, B ja D ovat olennaisilta ja asian ratkaisemiseen vaikuttavilta osin kertoneet kuten käräjäoikeuden tuomioon on kirjattu.

A on lisäksi kertonut aloittaneensa yhteistyön X Oy:n kanssa heti yhtiön perustamisen jälkeen. Tätä ennen hän oli hoitanut useamman vuoden ajan X Oy:n omistajan B:n toiminimen asioita. A:n toimeksiannon laajuutta ei ollut sen alkaessa tarkemmin määritelty. Yhtiön oli ollut tarkoitus toimittaa A:lle kaikki laskut, kuitit, tiliotteet sekä palkanlaskentaa varten tarvittavat tiedot. A:n toimeksiantoon oli juoksevan kirjanpidon hoitamisen lisäksi kuulunut yhtiön veroilmoitusten tekeminen ja palkanmaksua varten tarvittavien laskelmien laatiminen. Yhtiö oli kuitenkin itse huolehtinut maksujen suorittamisesta, eikä A:lla ollut ollut tilinkäyttöoikeutta.

A:lle toimitettu aineisto oli muutoin ollut kunnossa, mutta tiliotteista oli käynyt ilmi pankkikorttiostoja ja käteisnostoja, joiden osalta yhtiö ei ollut toimittanut kuitteja. A oli toistuvasti vaatinut yhtiön asioita hoitaneilta näitä liiketapahtumia koskeneita kuitteja, mutta yhtiö ei ollut toimittanut niitä. Kuitteja oli puuttunut niin merkittävä määrä, että A ei ollut voinut numeroida tositeaineistoa. A:n näkemyksen mukaan kirjanpito olisi ollut väärin tehty ja väärä, mikäli hän olisi kirjannut tositteettomat nostot kirjanpitoon, koska kassaan olisi joutunut kirjaamaan rahaa, mitä siellä ei todennäköisesti ollut ollut.

A oli kirjannut kaikki yhtiön tulot ja menot konseptipapereille ja laatinut muistiinpanojensa perusteella veroilmoitukset. Hän oli toimittanut veroilmoitusten liitteenä olevilla lomakkeilla tilinpäätöksen sisältöä vastaavat tiedot verottajalle. A:n tarkoituksena oli ollut jälkikäteen tehdä kirjaukset tietokoneella saatuaan yhtiöltä puuttuneet kuitit.

C on lisäksi kertonut, että A ei ollut suostunut luovuttamaan kirjanpitoaineistoa ennen kuin hän oli tehnyt asiasta rikosilmoituksen. A:lta saatu aineisto oli koostunut yksinomaan numeroimattomista tositteista ja siitä oli puuttunut kaikki tilinpäätökset. Aineiston perusteella ei ollut ollut mahdollista saada oikeaa kuvaa yhtiön taloudellisesta tai toiminnallisesta tilanteesta. C ei muistanut nähneensä aineistossa mitään konsepteja tai muita muistiinpanoja eikä myöskään veroilmoitusten liitteinä olleita asiakirjoja. Yhtiön konkurssipesä oli joutunut teettämään kirjanpidon A:lta saadun aineiston perusteella.

B on lisäksi kertonut, että A:n toimeksianto oli sisältänyt kaiken kirjanpidon hoitamisen, veroilmoitusten tekemisen sekä palkanlaskennan. A ei ollut pyytänyt mitään puuttuneita tositteita B:ltä tai ilmoittanut, että kirjanpitoa ei olisi ollut mahdollista tehdä lain edellyttämällä tavalla. Kaikki liiketapahtumat, joista ei ollut toimitettu tositteita, oli ollut tarkoitus kirjata B:n palkaksi. B oli ollut yhtiön ainoa omistaja ja hallituksen jäsen. Hänen vaimonsa ja tyttärensä olivat huolehtineet laskujen maksamisesta sekä kirjanpitoaineiston toimittamisesta A:lle.

D on lisäksi kertonut, että ei ollut havainnut A:lta saadussa aineistossa mitään kirjanpidon laatimiseen viittaavia konsepteja tai muistiinpanoja. Kirjanpidollisesti oikea ja vakiintuneen tavan mukainen ratkaisu on kirjata selvittämättömät pankkikorttiostot ja käteisnostot kassaan. Kirjanpitäjän tehtäviin ei kuulu sen seikan arvioiminen, onko kaikkia kassaan siirrettyjä varoja todellisuudessa olemassa.

Johtopäätökset

Kirjanpitorikoksen tunnusmerkistön täyttyminen

Rikoslain 30 luvun 9 §:n mukaan jos muun muassa se, jonka tehtäväksi kirjanpito on toimeksiannolla uskottu laiminlyö liiketapahtumien kirjaamista tai tilinpäätöksen laatimista vastoin kirjanpitolainsäädännön mukaisia velvollisuuksia, merkitsee kirjanpitoon vääriä tai harhaanjohtavia tietoja taikka hävittää, kätkee tai vahingoittaa kirjanpitoaineistoa ja siten vaikeuttaa oikean ja riittävän kuvan saamista kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta tai taloudellisesta asemasta, on tuomittava kirjanpitorikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Kirjanpitorikoksia koskevan sääntelyn esitöissä (HE 66/1988 vp, s. 90) on muun muassa todettu, että ulkopuolisen toimeksiannon saajan laatiessa kirjanpidon ja tilinpäätöksen rikosoikeudellinen vastuu hänen ja kirjanpitovelvollisen välillä jakautuu sen mukaan, mikä osuus toimeksiannon saajalla on käytännössä ollut.

Oikeuskäytännössä on katsottu kirjanpitäjän olleen tekijänvastuussa kirjanpitorikoksessa muun muassa tilanteessa, jossa yhtiön kirjanpitoa koskeva toimeksiantosuhde on ollut sellainen, että kirjanpitäjällä on ollut mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten kirjaukset tehtiin, ja hän on myös tosiasiallisesti vaikuttanut tilinpäätösratkaisujen tekemiseen (KKO 2010:91).

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että mikäli kirjanpitovelvollinen ei toimita itsenäiselle kirjanpitäjälle säännösten mukaisen kirjanpidon laatimisen edellyttämää aineistoa, tulee kirjanpitäjän laiminlyönnin jatkuessa lopettaa toimeksianto rikosoikeudellisesta vastuusta vapautuakseen (Pekka Koponen – Ritva Sahavirta: Talousrikokset, 2007, s. 67).

C:n ja D:n kertomuksilla on selvitetty, että A ei ollut numeroinut hänelle toimitettuja tositteita, kirjannut yhtiön liiketapahtumia kirjanpitolain mukaisesti tai tehnyt yhtiön tilinpäätöksiä. Tätä käsitystä tukee lisäksi kirjallisena todisteena esitetty 16.6.2009 päivätty velallisselvitys. A on siten menetellyt syytteessä kuvatulla tavalla laiminlyöden tositeaineiston numeroimisen, liiketapahtumien kirjaamisen ja tilinpäätösten laatimisen.

A:n syyksi luettu menettely on jatkunut viisi vuotta ja on päättynyt vasta, kun yhtiö on asetettu konkurssiin. Asiassa ei ole ilmennyt mitään sellaista, mikä osoittaisi A:n pyrkineen tätä ennen korjaamaan laiminlyöntiään tai päättämään toimeksiantosuhdetta.

Sekä A:n että B:n kertomuksista on käynyt ilmi, että A:n toimeksianto on kattanut yhtiön kirjanpidon hoitamisen kokonaisuudessaan. Ainoa A:n toimeksiannosta pois rajattu osuus on ollut yhtiön pankkitilien käyttö. Kokonaisuutena arvioitaessa A:n toimeksianto on ollut hyvin laaja ja hän on voinut käytännössä täysin itsenäisesti päättää, miten yhtiön kirjanpitoa hoidetaan.

Asiassa ei ole esitetty mitään hyväksyttävää syytä liiketapahtumien kirjaamisen ja tilinpäätösten asianmukaisen laatimisen laiminlyömiselle. Kun toimeksianto tämän lisäksi on edellä kuvatulla tavalla jatkunut huomattavan kauan ilman, että A on tehnyt mitään päättääkseen toimeksiannon, hänen on katsottava toimineen kirjanpitolain vastaisesti tavalla, joka on vaikeuttanut oikean ja riittävän kuvan saamista kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta, ja hän on siten menettelyllään syyllistynyt kirjanpitorikokseen.

Teon törkeyden arviointi

Rikoslain 30 luvun 9 a §:n mukaan rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kirjanpitorikoksesta muun muassa, jos kirjanpitorikoksessa liiketapahtumien kirjaaminen tai tilinpäätöksen laatiminen laiminlyödään kokonaan tai olennaisilta osiltaan ja kirjanpitorikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Säännöstä koskevissa esitöissä (HE 53/2002 vp, s. 33) on todettu, että tavallisen ja törkeän tekomuodon rajanvedossa merkitystä olisi myös sillä, ovatko tositteet ja muu kirjanpidon pohjana oleva materiaali tallella niin, että kirjanpito olisi sen laiminlyömisestä huolimatta mahdollista tehdä jälkikäteen.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että vaikka kirjanpitorikoksen tarkoituksena on turvata kirjanpidon luotettavuutta sinänsä, voidaan erityisesti rikoksen kokonaisarvostelussa kiinnittää huomiota myös siihen, missä määrin kirjanpidon antama virheellinen kuva vaarantaa kysymyksessä olevan kirjanpitovelvollisen liiketoiminnasta tietoja tarvitsevien ulkopuolisten kuten veroviranomaisten, rahoittajien ja muiden liikekumppaneiden mahdollisuutta saada tarvitsemiaan tietoja kirjanpitovelvollisen toiminnan taloudellisesta

tuloksesta ja asemasta. Erityisesti pienissä osakeyhtiöissä merkitystä on myös kirjanpidosta saatavilla tiedoilla varallisuuden jakautumisesta yhtiön ja sen omistajan välillä (KKO 2010:91).

Kysymyksessä olevassa asiassa yhtiön ainoa omistaja on ollut myös yhtiön hallituksen ainoa jäsen, missä tilanteessa asianmukaisesti laaditun kirjanpidon kautta saatavan tiedon merkitys on erityisen korostunut arvioitaessa omaisuuden jakautumista yhtiön ja sen omistajan välillä. A on kokeneena kirjanpitäjänä laiminlyönyt liiketapahtumien kirjaamisen ja tilinpäätöksen laatimisen edellä mainitussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla kokonaan tai olennaisilta osiltaan usean vuoden ajan. Kun lisäksi otetaan huomioon, että yhtiön liikevaihto on ollut verrattain suuri, vaihdellen tekoaikana hieman yli 100.000 eurosta aina yli 450.000 euroon, on A:n menettely olennaisesti vaikeuttanut oikean ja riittävän kuvan saamista yhtiön toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. A on myös laskuttanut yhtiötä kirjanpidosta. Edellä todettu huomioon ottaen sillä A:n eduksi luettavalla seikalla, että tositteet ja muu kirjanpidon pohjana oleva aineisto ovat olleet hänellä tallessa, ei ole ratkaisevaa merkitystä teon törkeyttä arvioitaessa. Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo, että A:n syyksi luettavaa kirjanpitorikosta on pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

Käräjäoikeuden ratkaisun lopputulosta ei siten ole aihetta muuttaa.

———————————————-

Tuomiolauselma

Vastaaja A

Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

———————————————-

Asian ovat ratkaisseet:

hovioikeudenneuvos Malla Sunell
määräaikainen hovioikeudenneuvos Kristina Isaksson
määräaikainen hovioikeudenneuvos Tiina Isokääntä

Valmistelija: viskaali Kristian Sjöblom

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimainen.