Helsingin HO 29.3.2012 850

Työturvallisuusrikos

Asianumero:   HelHO:2012:8

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 21.12.2010

Syyttäjä

Vastaaja
A
B ry

Asianomistaja
C

Kuultava
Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue (entinen Uudenmaan työsuojelupiiri)

SELOSTUS ASIASTA

Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. Työturvallisuusrikos
Rikoslaki 47 luku 1 § 1-2
Työturvallisuuslaki 8, 10, 25 ja 28 §

24.5.2004 – 4.4.2008 Helsinki

A on B ry:n puheenjohtajana 24.5.2004 – 4.4.2008 välisenä aikana laiminlyönyt havaittuaan yhdistyksen työntekijän C:n työssään kuormittuvan hänen terveyttään vaarantavalla tavalla ryhtyä kaikkiin käytettävissään olleisiin toimiin C:n kuormitustekijöiden selvittämiseksi sekä terveyden menettämisen vaaran välttämiseksi, sekä harjoittamalla painostusta saadakseen C:n siirtymään eläkkeelle, jättämällä huomioimatta C:n kesälomatoiveet, kieltämällä ylityöt ja matkatyöt, aiheettomasti huutamalla ja haukkumalla sekä selän takana pahaa puhumalla kohdellut C:tä epäasiallisesti niin, että C:n henkinen kestokyky on murtunut, hän on menettänyt terveytensä ja joutunut jäämään eläkkeelle. Teoillaan ja laiminlyönneillään A on rikkonut työturvallisuusmääräyksiä ja omalla toiminnallaan mahdollistanut työturvallisuusmääräysten vastaisen tilan jatkumisen työpaikalla.

Syyttäjän muut vaatimukset

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Asianomistajan vaatimukset

C on yhtynyt syytteeseen ja vaatinut, että A ja B ry velvoitetaan korvaamaan hänelle yhteisvastuullisesti ansionmenetyksestä 15.211 euroa laillisine korkoineen 4.4.2008 lukien sekä oikeudenkäyntikulut 2.040 euroa laillisine korkoineen kuukausi tuomiosta lukien.

Vastaajien vastaukset

A on kiistänyt syytteen. A ei ole laiminlyönyt toimenpiteitä kuormitustekijöiden selvittämiseksi sekä terveysvaaran välttämiseksi. A ei ole harjoittanut painostusta eläkkeelle siirtymisestä. Kesäloman kieltämisessä ja ylityö- ja matkatyökiellossa kyse oli työnantajan määräämisoikeudesta. A ei ole huutanut eikä haukkunut C:tä. A on katsonut, ettei epäasiallinen käyttäytyminen ollut sellaista, että se täyttäisi työturvallisuuslain tunnusmerkistöä.

A on kiistänyt C:n korvausvaatimuksen perusteeltaan ja myöntänyt sen määrältään oikeaksi. Joka tapauksessa korvauksen määrää tulee sovitella, koska määrä on kohtuuttoman suuri.

A on pyytänyt, että valtion varoista maksetaan hänen oikeudenkäyntikulunsa laillisine korkoineen kuukausi tuomiosta lukien.

A on lisäksi katsonut, että syyte on siltä osin vanhentunut kuin teot ovat tapahtuneet haasteen tiedoksiantopäivää 18.3.2010 vastaavaa vanhentumispäivää aikaisemmin. Kyse on erillisistä teoista.

B ry on kiistänyt C:n vaatimuksen perusteeltaan. Määrältään vaatimus on myönnetty oikeaksi.

B ry on vaatinut, että C velvoitetaan korvaamaan B ry:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukausi tuomiosta lukien.

TODISTELU

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

TUOMION PERUSTELUT JA SYYKSILUKEMINEN

Väite erillisten osatekojen vanhentumisesta

Käräjäoikeus katsoo, että kyseessä on jatkuva rikos, jonka osateot eivät vanhene itsenäisesti. Haaste asiassa on annettu vastaajalle tiedoksi ennenkuin kaksi vuotta on kulunut vastaajan menettelyn päättymisestä, joten teko ei ole miltään osin vanhentunut.

Näyttö

C on kertonut, että A oli työssä käyttänyt epäasiallista kieltä puhutellessaan häntä, muun muassa huutanut ja kiroillut. A on myös törkeällä tavalla puhunut hänestä selän takana pahaa, mistä C:lle on kerrottu. A on myös julkisissa tilaisuuksissa nolannut perusteetta C:n useita kertoja. A oli asettanut C:n ikuiseen ylityö-ja matkatyökieltoon, mikä oli vastoin C:n toimenkuvaa. Viimeiset kaksi vuotta, minkä C oli ollut työssä, oli ollut pahinta aikaa.

C kertoi turvautuneensa ahdistuksessaan lääkärin apuun. A oli saanut lääkärintodistusten välityksellä tiedon siitä, miten raskaana C A:n menettelyn oli kokenut, mutta ei ollut muuttanut käytöstään. Lääkäri oli ehdottanut kolmikantakeskusteluja, mutta ensimmäisen sovitun A oli perunut ja toisestakin oli lähtenyt kesken pois.

A:n menettelyn seurauksena C ei ollut jaksanut enää työpaikalla pelon ja ahdistuksen takia. Hän oli selittänyt asian lääkärille ja tämä oli katsonut C:n työkyvyttömäksi. Mitään muuta ahdistuksen aihetta, kuin A:n menettely, C:llä ei ollut ollut hakeutuessaan lääkäriin.

C oli useita kertoja pyrkinyt sovittelemaan asiaa A:n kanssa, mutta A ei ollut tähän suostunut. A oli sanonut, että heidän välinsä eivät ikinä parane.

Eläkeasiasta C kertoi keskustellun kaksi kertaa. Hän oli kuitenkin kokenut, että A haluaa hänestä eroon.

Kesälomatoiveet oli jätetty huomiotta yhden kerran.

A on kertonut, että hän käyttää törkeää kieltä ja että tämä on hänen heikkoutensa ja vahvuutensa. Hän ei ole pyrkinyt erityisesti C:n painostamiseen, vaikkakin on tälle huutanut ja puhunut varsinkin puhelimessa sellaisia, että ne voi kokea ”selän takana puhumiseksi”. Ikuinen yli- ja matkatyökielto on sanamuodostaan huolimatta väärinkäsitys ja kohdistui vain yhteen, Kokkolassa pidettyyn kokoukseen. Ylitöistä oli olemassa päätös, että ylitöitä ei periaatteessa tehdä. Ylitöiden tekemiseen, jos tarve vaati, ei tarvinnut lupaa ja ylityöt korvattiin.

A kertoi, että hän oli vuosien mittaan havainnut C:n kuormittumisen ja että tämän vuoksi oli palkattu lisää työntekijöitä ja C:n töitä oli siirretty muiden tehtäväksi. C:tä oli myös koulutettu erilaisilla kursseilla. Lisäksi oli järjestetty työhönohjauspalveluja.

A ei muistanut kehottaneensa C:tä jäämään eläkkeelle.

C ei ollut voinut pitää kesälomaansa toivomanaan aikana, koska hän oli ollut esimiesasemassa ja muita esimiehiä ei työnantajalla ollut ollut käyttää työpaikalla silloin, kun C:n toivoma kesäloma-ajankohta oli ollut.

Yhteispalaverit C:n ja lääkärin kanssa eivät johtaneet mihinkään, vaan olivat saman asian toistoa uudelleen ja uudelleen.

C oli yrittänyt käydä neuvottelemassa A:n kanssa, mutta tämä ei ollut voinut neuvotella C:n kanssa, koska C aina alkoi itkeä A:n huoneessa ja tämän vuoksi A oli aina pyytänyt C:tä poistumaan huoneestaan, kun C oli tullut ehdottamaan keskusteluja. C oli ollut aivan liian herkkä ihmisenä.

D (yhdistyksen hallituksen jäsen) on kertonut, että C:n osa-aikaeläkkeelle siirtyminen tuli esille työvaliokunnassa ja että asiasta neuvoteltiin C:n kanssa.

C:n kesälomatoiveiden, yhdistyksessä tehtävien ylitöiden ja A:n kielenkäytön osalta D kertoi samalla tavalla kuin A.

D kertoi vielä, että C:tä pyrittiin tukemaan muun muassa työnohjauksella ja sillä, että C:lle kuuluvia töitä siirrettiin muille. Yhdistyksessä tiedettiin A:n ja C:n välisistä ristiriidoista. Hallitus oli huomauttanut A:lle, että värikäs kielenkäyttö ei aina ole paras mahdollinen tapa.

E (yhdistyksen hallituksen varajäsen) on kertonut, että yhdistyksessä hallitukselle tuotiin tietoon C:n sairauslomien jatkuminen, mutta sairauslomien syystä ei annettu tietoa. Vasta työsuojelupiirin ottaessa asian esille asia paljastui. Hallitus olisi halunnut C:n kuultavaksi, mutta tätä ei saatu puheenjohtajan vastustuksen vuoksi toteutettua.

E kertoi, että A käyttää karkeaa kieltä ja hän raivostuu herkästi. Raivostuttuaan A huutaa niin, että seinät raikuvat. A ei toimittanut työsuojelupiirin yhteydenottoa hallitukselle tiedoksi ja A halusi salata asian hallitukselta.

E kertoi vielä, että työpaikalla vallitsi A:n diktatuuri ja että C ei ole sen herkempi ihminen kuin muutkaan. C hoiti työnsä erinomaisesti ja C:n jäätyä pois työstä, tämä näkyy asioiden hoitamisen osalta selvänä tason laskuna.

F (joka on ollut työssä B ry:ssä) on kertonut, että asianosaisten välit olivat olleet hyvin tulehtuneet. Huutoa, kiroilua ja painostusta oli kohdistunut erityisesti C:hen. Matkustus- ja ylityökielto C:lle annettiin huutamalla. A oli sanonut C:lle, että heidän välinsä eivät tule koskaan olemaan kunnossa.

A ei halunnut neuvotella C:n kanssa, vaan huusi ja kiroili. Hän haukkui C:tä tämän selän takana ja jopa epäili C:n silmäleikkausta kosmeettiseksi ja haukkui C:tä puhelimessa silmäleikkauksen vuoksi. C oli usein itkenyt A:n menettelyn vuoksi.

A kielsi puhumasta toimiston asioista kenellekään. Viikkopalaverissa eräs hallituksen jäsen oli halunnut keskustella C:n asiasta, mutta A oli todennut, että tästä asiasta ei puhuta.

G (joka on työssä B ry:ssä) on kertonut, että eläkeasiasta keskusteltiin työvaliokunnassa ja ei käsitelty hallituksessa. C:n kanssa neuvoteltiin asiasta ja C oli suostunut ehdotettuun osa-aikaeläkkeeseen.

Lomatoiveiden täyttämisestä G on kertonut samalla tavalla kuin A.

Työpaikan ilmapiiri ei ollut ollut painostava. A ei ollut huutanut, ei kiroillut eikä haukkunut ketään. A ei ollut painostanut C:tä. C:n kanssa oli ongelmia, mutta A yritti parhaansa mukaan toimia, mutta C vain mökötti. C ei ollut oppinut power-point ohjelman käyttöä, eikä osannut perehdyttää ketään työhönsä.

H on kertonut, että hän oli yhdistyksen yhteistyökumppani ja että A oli ottanut häneen yhteyttä ja pyytänyt neuvoja C:n kilometrirahoja ja työtunteja koskevassa asiassa. Oli myös keskusteltu tulehtuneen henkilösuhteen muodostamasta ongelmasta.

Edellä olevan lisäksi näyttönä jutussa on esitetty kuusi lääkärintodistusta. Niistä käy ilmi, että C on hakeutunut lääkäriin ahdistuttuaan työpaikan ilmapiiristä ja että hän on joutunut sairauslomalla ja ollut lopulta kykenemätön palaamaan töihin.

Muu kirjallinen todistelu ei anna lisäarvoa juttuun.

Näytön arviointi ja johtopäätökset näytöstä sekä oikeudellinen arviointi

C:n kertomus on ollut tarkka ja siitä on välittynyt vaikutelma, että C kertoo kokemistaan asioista. Mitään sellaista, mikä heikentäisi kertomuksen luotettavuutta ei ole tullut esiin.

E:n ja F:n kertomukset tukevat C:n kertomusta.

Mikään ei viittaa siihen, että muu kuin C:n lääkärille esittämä syy, olisi syynä C:n sairastumiseen ja työkyvyttömäksi tulemiseen. Lääkäri on todennut C:n sairastumisen ja työkyvyttömyyden.

A on osittain myöntänyt huonon kohtelun tapahtumisen.

Edellä selostettu näyttö osoittaa, että A on kieltämällä ylityöt ja matkatyöt, aiheettomasti huutamalla ja haukkumalla sekä selän takana pahaa puhumalla kohdellut C:tä epäasiallisesti niin, että C:n henkinen kestokyky on murtunut, hän on menettänyt terveytensä ja joutunut jäämään eläkkeelle. A on jatkanut menettelyään useiden vuosien ajan. Hän ei ole välittänyt sopia asiaa C:n kanssa sen enempää kuin on välittänyt tuoda asiaa organisaatiossa esille niin, että ongelma voitaisiin ratkaista. Asiassa on näytetty A:n vieläpä salailleen asiaa.

Kun A:n on täytynyt teon pitkään jatkumisen, aiheutuneiden sairauslomien ja C:n ahdistuneisuuden ja itkeskelyn perusteella pitää seurauksen syntymistä ainakin varsin todennäköisenä, on tekoa pidettävä tahallisena.

Edellä olevan perusteella A:n on näytetty syyllistyneen siihen mistä hänelle on rangaistusta vaadittu jäljempänä kesälomia ja eläkeasiaa koskevia poikkeuksia lukuunottamatta.

Jutussa on jäänyt näyttämättä, että kesälomista päättämiseen tai eläkeasiaan liittyisi rikosta. Näistä ovat kertoneet D ja A erityisesti.

Kesälomista päättäminen kuuluu työnantajalle ja työnantaja on esittänyt tähän ainoaan kertaan, kun lomatoiveeseen ei ollut suostuttu hyväksyttävän syyn. Hyväksyttävä syy on C:n esimiesasema ja tästä johtuva uusien työntekijöiden valvonta.

Eläkeasia on ollut C:n kertomin tavoin esillä 2006 A:n toimesta, mutta muuten jutussa on jäänyt näyttämättä A:n olleen aloitteellinen asiassa tai että A olisi painostanut C:tä eläkeasiassa.

Vahingonkorvausvaatimus

C:n jutussa esittämä näyttö osoittaa, että työpaikan ahdistava ilmapiiri, joka johtui A:n menettelystä, oli syynä C:n sairastumiseen ja työkyvyttömäksi tulemiseen. Lääkäri on todennut C:n sairastumisen ja työkyvyttömyyden. C on sairauspäivärahan ja eläkkeen pienuuden vuoksi kärsinyt taloudellista vahinkoa. Korvausvaatimus on myönnetty määrältään oikeaksi.

Vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:ssä säädetään, että työnantaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka työntekijä virheellään tai laiminlyönnillään aiheuttaa.

A ei ole kiistänyt olevansa työntekijän asemassa. Tämän lisäksi A:ta on pidettävä työnantajan direktio-oikeuden alaisena ja näin ollen työntekijänä. A:n menettely on tapahtunut hänen hoitaessaan työtehtäviään.

Vahingonkorvauslain 4 luvun 1 §:ssä, sen 2 momentissa säädetään, että jos vahinko on aiheutettu tahallisesti on täysi korvaus tuomittava, jollei erityisistä syistä harkita kohtuulliseksi alentaa korvausta.

Tekoa on edellä kerrotuin tavoin pidettävä tahallisena. Mitään erityistä syytä alentaa tai sovitella korvausta ei ole tullut esille. Sen vuoksi, että kyseessä on tahallinen teko ei vahingonkorvauslain kanavointisäännöstä sovelleta.

Rangaistusseuraamus

Teosta on tuomittu yleisen rangaistuskäytännön mukainen seuraamus.

TUOMIOLAUSELMA

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

1) Työturvallisuusrikos 24.5.2004-4.4.2008

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

SAKKO
Syyksi luettu rikos 1
50 päiväsakkoa a 38 euroa = 1.900 euroa

LAINKOHDAT
1) Rikoslaki 47 luku 1 § 1
Rikoslaki 47 luku 1 § 2

Työturvallisuuslaki 8 §, 10 §, 25 § ja 28 §

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

A ja B ry velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan asianomistaja C:lle:

  • korvaukseksi ansionmenetyksestä 15.211 euroa viivästyskorkoineen 4.4.2008 lukien sekä
  • korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 2.040 euroa viivästyskorkoineen yksi kuukausi tuomiosta lukien.

Vuotuinen viivästyskorko on korkolain 4 § 1 momentin mukainen korko.

Asian ratkaissut käräjätuomari Kari Airakorpi

HELSINGIN HOVIOIKEUS TUOMIO 29.3.2012

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Valitukset

A ja B ry (yhdistys) ovat yhteisessä valituksessaan vaatineet, A, että syyte hylätään, hänet vapautetaan kaikesta korvausvelvollisuudesta ja valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa 4.027,29 eurolla ja hovioikeudessa 1.894,61 eurolla, molemmat määrät korkoineen, sekä yhdistys, että se vapautetaan korvausvelvollisuudesta C:lle ja C velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa 955,36 eurolla ja hovioikeudessa 1.894,61 eurolla, molemmat määrät korkoineen.

A oli tarkoittanut C:lle antamallaan ilmoituksella ikuisesta ylityö- ja matkakiellosta, että myös C:n kohdalla noudatettiin yhdistyksen 15.6.2004 tekemää päätöstä töiden jakamisesta siten, ettei ylitöitä syntynyt. Tällainen ilmoitus ei ollut työturvallisuuslain tarkoittamaa epäasiallista kohtelua. Ylitöistä päättäminen kuului työnantajalle. Ilmoitus ei voinut aiheuttaa vaaraa tai haittaa C:n terveydelle ja oli perustunut yhdistyksen hallituksen eikä A:n tekemään päätökseen.

A oli tarkoittanut C:lle antamallaan ilmoituksella matkatyökiellosta, että C:n tehtäviin ei vuonna 2008 kuulunut yhdistyksen Kokkolassa pidettyyn vuosikokoukseen osallistuminen. Ilmoitus ei ollut ollut työturvallisuuslaissa tarkoitettua epäasiallista kohtelua, vaan laillista työnjohto-oikeuden käyttämistä. C:n työsopimuksen mukainen työnsuorituspaikka oli ollut yhdistyksen keskustoimisto Helsingissä eikä C:llä ollut ollut oikeutta eikä velvollisuutta matkustaa työssään.

A:n kielenkäyttö oli ajoittain terävää ja äänekästä. Hän ei ollut kuitenkaan haukkunut tai puhunut selän takana pahaa C:stä. A oli lisäksi kohdellut muitakin työntekijöitä samalla tavoin kuin C:tä. Objektiivisesti arvioiden kohtelu ei ollut ollut epäasiallista eikä se ollut voinut aiheuttaa C:n terveydelle vaaraa tai haittaa.

A oli ryhtynyt toimenpiteisiin C:n kuormitustekijöiden selvittämiseksi ja terveyden menettämisen vaaran välttämiseksi. A oli ohjannut C:n Kansaneläkelaitoksen järjestämään koulutukseen ja parantanut työpisteen ergonomiaa C:n pyytämällä tavalla. A oli vähentänyt C:n henkistä kuormitusta keventämällä hänen työtaakkaansa ja ottamalla häneltä pois erään aiemmin hänelle kuuluneen työtehtävän. A oli myös järjestänyt C:lle mahdollisuuden käyttää seurakunnan työnohjauspalveluja.

Syy-yhteyttä A:n menettelyn ja C:n sairastumisen välillä ei ollut. Tuomittu vahingonkorvaus oli kohtuuttoman suuri A:n taloudellisiin olosuhteisiin nähden. A ei ollut menetellyt tahallisesti. Vahingonkorvausta tuli siten joka tapauksessa sovitella ja A tuli määrätä vastaamaan vahingonkorvauksesta vain siltä osin kuin sitä ei voitu saada työnantajalta.

Vastaukset

Syyttäjä on vaatinut, että A:n valitus hylätään ja hänet velvoitetaan korvaamaan todistelukustannukset hovioikeudessa valtiolle.

Käräjäoikeuden tuomio oli oikea. A oli menettelyllään aiheuttanut sen, että C oli menettänyt terveytensä ja joutunut jäämään eläkkeelle.

C on vaatinut, että valitukset hylätään ja A ja yhdistys velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa 2.160 eurolla korkoineen.

A oli kohdellut C:tä epäasiallisesti jo vuosia. Hän ei ollut ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin ja oli suhtautunut asiaan piittaamattomasti saatuaan tietää C:n kokemasta epäasiallisesta kohtelusta. A oli perunut ensimmäisen ja lähtenyt kesken pois toisesta työterveyshuollon järjestämästä kolmikantapalaverista. A ei myöskään ollut suostunut keskustelemaan C:n kanssa tämän tilanteesta.

A:n C:hen kohdistama kielenkäyttö oli ollut törkeää. Hän oli antanut sinänsä sallitut työnjohdolliset määräykset huutamalla ja kiroilemalla. Kysymys oli ollut työturvallisuuslain tarkoittamasta epäasiallisesta kohtelusta. A:n kielenkäyttöä C:tä kohtaan ei oikeuttanut se, että hän oli käyttänyt samanlaista kieltä muitakin työntekijöitä kohtaan.

C oli sairastunut A:n C:hen kohdistaman menettelyn johdosta. C:n elämässä ei ollut ollut mitään muuta tapahtumaa, joka olisi aiheuttanut C:lle masennuksesta johtuvan pitkän työttömyysjakson. Lääketieteellinen syy-yhteys C:n sairastumisen ja A:n menettelyn välillä oli siten ilmeinen.

A:n menettely C:tä kohtaan oli ollut tahallista. A oli yrittänyt salata yhdistyksen hallitukselta sen, että C oli ottanut yhteyttä asiassa työsuojelupiiriin, ja C:n sairausloman todellisen syyn. A:n tuli vastata vahingonkorvauksesta yhteisvastuullisesti yhdistyksen kanssa.

Kuultavan lausuma

Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue on katsonut, että A:n ja yhdistyksen valitukset olivat perusteettomia.

Työnantajan edustaja A oli kohdellut C:tä epäasiallisesti ja laiminlyönyt tahallisesti ryhtyä selvittämään ja poistamaan C:n ilmoittamaa epäasiallista kohtelua. Asiassa eivät olleet keskeisessä asemassa ylitöiden ja matkatöiden kieltämistä koskevat asiat. Epäasiallista kohtelua oli joka tapauksessa ollut A:n harjoittama C:hen kohdistunut huutaminen, haukkuminen ja selän takana puhuminen, josta oli aiheutunut vaaraa C:n terveydelle. Käräjäoikeuden A:n syyksilukema menettely oli kaikilta osin ollut epäasiallista kohtelua. A oli itse toteuttanut epäasiallista kohtelua, mistä hänen oli siten täytynyt luonnollisesti tietää. Sinänsä sallitut työnjohtomääräykset ylityökiellosta voitiin katsoa epäasialliseksi kohteluksi, jos ne esitettiin esimerkiksi riitatilanteessa asiattomasti.

Todistelu

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Hovioikeuden ratkaisu

Näyttö

C, A, D, E, F, G ja H ovat hovioikeudessa kertoneet olennaisilta asian ratkaisuun vaikuttavilta osin kuten heidän kertomakseen on käräjäoikeuden tuomioon kirjattu.

C on lisäksi kertonut, että hän oli jo vuonna 2004 lähettänyt kirjelmän yhdistyksen hallitukselle ahdistuksestaan. Hallitus ei ollut käsitellyt asiaa kokouksessaan eikä ollut lupauksestaan huolimatta keskustellut asiasta A:n kanssa. A oli hallituksen kokouksissa laittanut C:n syyksi asioita, joita tämä ei ollut tehnyt. A oli suuttunut pienistäkin virheistä C:n tekemässä työssä. A ei kuitenkaan ollut tullut sanomaan asiasta suoraan C:lle. A oli ottanut C:ltä pois sellaisia työtehtäviä, joissa C oli onnistunut. C oli kuullut muilta, ettei A pitänyt siitä, että C sai hyvää palautetta. C oli lisäksi kuullut, että hallitus oli hänen ollessaan sairauslomalla halunnut keskustella C:n kanssa tilanteesta. A ei ollut suostunut siihen eikä hän ollut ottanut C:henkään yhteyttä keskustelupyynnön vuoksi. C ei ollut ennen näitä tapahtumia ollut sairauslomalla masennuksen vuoksi. C oli vielä muilta työntekijöiltä kuullut, että A oli haukkunut muun muassa hänen pukeutumistaan ja meikkaamistaan.

A on lisäksi kertonut, että yhdistyksen hallitus oli tiennyt C:n tilanteesta. A:lla ei ollut johtamiskoulutusta eikä hän ollut osannut puuttua C:n ahdistukseen. Yhdistyksen työvaliokunta oli käsitellyt C:n vuonna 2004 hallitukselle toimittamaa kirjettä. Hallitus ja työvaliokunta olivat puolestaan paheksuneet C:n koko henkilöstölle toimittamaa kirjettä. Työterveysasemalla pidetyssä palaverissa oli toistettu näitä samoja asioita eikä A:lle ollut kerrottu etukäteen palaverin tarkoitusta.

A oli ollut sairauslomalla vuoden 2011 marraskuun lopulta lukien. Hän oli palaamassa ainakin vähäksi aikaa töihin, mutta sairaudella oli merkitystä hänen tuloihinsa ja kykyynsä maksaa mahdollista vahingonkorvausta.

D on lisäksi kertonut, että yhdistyksen hallitus oli käsitellyt C:n vuonna 2004 lähettämää kirjettä ja antanut C:lle moitteita kirjeen johdosta. Hallituksen oli myöhemmin eräässä kokouksessaan ollut tarkoitus käsitellä C:n tilannetta, mutta hallituksen puheenjohtaja oli estänyt käsittelyn, koska C ei ollut ollut paikalla kuultavana. Hallitus ja työvaliokunta olivat A:n pyynnöstä ohjeistaneet A:ta siitä, miten tämän tulisi menetellä C:n suhteen.

E on lisäksi kertonut, että hallitus oli keskustellut C:n sairauslomista, mutta hallituksen tietoon ei ollut saatettu C:n sairausloman olleen työperäinen. Hallituksen kokoukset olivat yleensäkin olleet hyvin riitaisia. A:lla oli ollut hallituksessa niin dominoiva asema, että hän oli pystynyt ratkaisevasti vaikuttamaan päätöksiin. Hallitus oli halunnut kuulla C:tä näistä asioista, mutta A oli estänyt kuulemisen. Aikaisemmin ulospäin suuntautunut C oli vähitellen muuttunut sulkeutuneeksi. A oli syyttänyt C:tä muiden tekemistä virheistä sekä moittinut muun muassa C:n vaatetusta. A oli aikaisemminkin niin sanotusti ”järjestänyt ulos” itselleen epämieluisan henkilön yhdistyksestä.

F on lisäksi kertonut, että hän oli kerran lähettänyt A:lle sähköpostin, jossa hän oli pyytänyt A:ta sopimaan asiansa C:n kanssa. A ei ollut vastannut viestiin. F oli myös eräässä vuonna 2008 pidetyssä viikkopalaverissa, jossa oli ollut mukana myös hallituksen tai työvaliokunnan miesjäsen, halunnut puhua C:n tilanteesta. F:lle oli ilmoitettu, ettei kyseisestä asiasta puhuta.

G on lisäksi kertonut, että A:n kielenkäyttö oli ollut värikästä ja kohdistunut samalla tavalla kaikkiin toimiston työntekijöihin. G ei ollut kokenut A:n sanomisia loukkauksiksi. C oli A:n kieltäydyttyä antamasta kesälomaa C:n pyytämänä ajankohtana todennut G:lle, että hän hakee sen sijaan sairauslomaa.

H on lisäksi kertonut, että hän, C ja A olivat vuonna 2007 pidetyssä palaverissa keskustelleet C:n ja A:n väliseen vuorovaikutukseen liittyvistä ongelmista. H oli ehdottanut C:lle ulkopuolista työnohjausta. H oli vuonna 2008 antaessaan työnohjausta yhdistyksen hallitukselle havainnut hallituksen jakaantuneen kahteen ”leiriin”. A oli kertonut kokevansa, että C pahoittaa helposti mielensä. A oli ollut pahoillaan tilanteesta. C oli ollut ennen hyvin iloinen, mutta hän oli viimeisessä H:n ja C:n yhteisessä tapaamisessa ollut hyvin syrjäänvetäytynyt.

Näytön arviointi ja johtopäätökset

Asianosaisten ja todistajien kertomukset A:n käytöksestä C:tä kohtaan sekä A:n ja yhdistyksen hallituksen puuttumisesta C:n kokemaan kohteluun ovat olleet hyvin ristiriitaiset. F:n mukaan C:n ja A:n välit olivat olleet hyvin tulehtuneet ja A:n huuto ja kiroilu oli kohdistunut erityisesti C:hen. Myös E on kertonut A:n muun muassa syyttäneen C:tä aiheettomasti virheistä. Sitä vastoin G ja D ovat kertoneet, etteivät he olleet havainneet C:hen kohdistunutta kiroilua tai huutoa. G:n mukaan toimiston työilmapiiri oli ollut hyvä.

Toisaalta E:n mukaan hallituksen tietoon ei ollut tullut C:n sairauslomien syitä ja A oli lisäksi estänyt C:n kuulemisen asian vuoksi hallituksen kokouksissa. F on kertonut, että A ei ollut F:n pyynnöistä huolimatta halunnut selvittää A:n ja C:n välejä. D:n mukaan hallitus oli taas koko ajan tiennyt C:n ja A:n ongelmista. Hallitus oli ohjeistanut A:ta C:n tilanteen käsittelyssä.

Asianosaisten ja todistajien kertomuksista on ilmennyt, että yhdistys on jakaantunut kahteen ”leiriin” ja A:lla on ollut yhdistyksen hallituksessa dominoiva asema. Nämä seikat ovat omalta osaltaan vaikuttaneet asianosaisten ja todistajien kertomuksiin. A on itsekin myöntänyt käyttäneensä voimakasta kieltä ja että hän ei puutteellisten johtamistaitojensa vuoksi ole osannut puuttua C:n tilanteeseen. Tähän nähden hovioikeus on päätynyt pitämään C:n, F:n ja E:n kertomuksia luotettavina.

Epäasiallisen kohtelun tulee työturvallisuusrikoksen tunnusmerkistön täyttääkseen olla terveyttä vaarantavaa. Varsinaista terveyden menettämistä tunnusmerkistössä ei edellytetä. C:n sairauslomien syistä on esitetty kirjallisina todisteina kuusi B-lääkärinlausuntoa. B-lausunto on lääkärin tekemä perusteellinen selvitys työkyvystä. Se tarvitaan yli 60 päivän pituisissa sairauslomissa. B-lausunnot kirjoitetaan Kansaneläkelaitosta varten. Muun ohessa 22.5.2008 päivätyn lääkärinlausunnon mukaan C on kertonut ahdistuneensa työpaikkansa ilmapiiristä. Jutussa esitettyjä lääkärinlausuntoja ei ole laadittu oikeudenkäyntiä varten, joten niissä ei ole lääkärin arviota työkyvyttömyyden syystä. C on kuitenkin kertonut hovioikeudessa masentumisensa ja työkyvyttömyytensä syyn. Hän ei kertomuksensa mukaan ollut ollut koskaan aikaisemmin sairauslomalla masennuksen tai ahdistuksen vuoksi. C:n kertomusta ei ole syytä myöskään epäillä. C:n, F:n ja E:n kertomukset A:n C:hen kohdistamasta käytöksestä huomioon ottaen hovioikeus katsoo näytetyksi, että C on menettänyt terveytensä ja joutunut jäämään ennenaikaisesti eläkkeelle A:n epäasiallisen kohtelun johdosta.

A on itse esimiehenä kohdistanut C:hen epäasiallista kohtelua. Menettely on jatkunut neljä vuotta. Näillä ja käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla hovioikeus katsoo, kuten käräjäoikeuskin, että A:n on täytynyt pitää C:n terveyden menettämistä varsin todennäköisenä. A on siten menetellyt tahallisesti.

Hovioikeudella ei muutoinkaan pääkäsittelyssä vastaanotetun todistelun perusteella ole aihetta arvioida asiassa esitettyä näyttöä toisin kuin käräjäoikeus on tehnyt. Aihetta käräjäoikeuden ratkaisun muuttamiseen syyksilukemisen osalta ei ole.

Vahingonkorvaus

Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n mukaan joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu. Vahingonkorvausta voidaan sovitella, jos korvausvelvollisuus harkitaan kohtuuttoman raskaaksi ottaen huomioon vahingon aiheuttajan ja vahingon kärsineen varallisuusolot ja muut olosuhteet. Jos vahinko on aiheutettu tahallisesti, on kuitenkin täysi korvaus tuomittava, jollei erityisistä syistä harkita kohtuulliseksi alentaa korvausta.

Vahingonkorvauslain 4 luvun 1 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään muun ohessa, että vahingosta, jonka työntekijä työssään virheellään tai laiminlyönnillään aiheuttaa, hän on velvollinen korvaamaan määrän, joka harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon vahingon suuruus, teon laatu, vahingon aiheuttajan asema, vahingon kärsineen tarve sekä muut olosuhteet. Jos vahinko on aiheutettu tahallisesti, on täysi korvaus tuomittava, jollei erityisistä syistä harkita kohtuulliseksi alentaa korvausta.

A on menetellyt tahallisesti. Hovioikeus katsoo, ettei pelkästään A:n sairausloman perusteella ole erityisiä syitä alentaa korvausta vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentin tai 4 luvun 1 §:n nojalla. Aihetta käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen vahingonkorvauksen osalta ei ole.

Todistelukustannusten korvaaminen

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

TUOMIOLAUSELMA

Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

LAINKOHDAT

1) Rikoslaki 47 luku 1 § 1/1
Rikoslaki 47 luku 1 § 1/2
Työturvallisuuslaki 8 §, 10 §, 25 § ja 28 §
Lainkohtia on oikaistu.

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

A ja B ry velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan C:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 2.160 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua hovioikeuden
tuomion antamispäivästä lukien.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

hovioikeudenneuvos Risto Jalanko
hovioikeudenneuvos Harri Katara
määräaikainen hovioikeudenneuvos Mikko Saleva

Valmistelija:

asessori Anne Norrkniivilä

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen