Helsingin HO 31.1.2014 172

Salakatselu, Kunnianloukkaus

Asianumero:   HelHO:2014:1

A oli ottanut valokuvia ja videotallenteen kotonaan päihtymyksen vuoksi tiedottomassa tilassa olleesta aviopuolisostaan B:stä sekä esittänyt kuvaamansa aineiston kirjallisina todisteina lasten huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskeneessa oikeudenkäynnissä.

Kysymys siitä, täyttikö A:n menettely salakatselun ja kunnianloukkauksen tunnusmerkistöt.

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Espoon käräjäoikeuden tuomio 5.11.2012

Syyttäjän rangaistusvaatimus

——————————–

3. Salakatselu

Rikoslaki 24 luku 6 § 1

1.6.2010 -31.7.2011 Espoo

A on oikeudettomasti teknisellä laitteella kuvannut kotirauhan suojaamassa paikassa oleskelevaa henkilöä eli aviopuolisoaan B:tä asianosaisten yhteisessä kodissa.

A on ottanut valokuvia ja kuvannut videon nukkuvasta B:stä perheen silloisessa yhteisessä kodissa. Ottaen huomioon valokuvista ja videoista havaittavat olosuhteet ei niiden ottamiseen ole voinut olla B:n suostumusta.

——————————–

4. Kunnianloukkaus

Rikoslaki 24 luku 9 §

2.12.2011 Espoo

A on halventanut B:tä toimittamalla edellä syytekohdassa 3. tarkoitetut valokuvat ja videon Espoon

käräjäoikeudelle vireillä olleeseen oikeudenkäyntiin, jossa on käsitelty asianosaisten kykyä ja sopivuutta lastensa huoltajiksi.

Kuvista ja videoista näkyvä B:n sijainti asunnossa, hänen asentonsa, tilansa ja vaatetuksensa sekä muut kuvatut olosuhteet ovat olleet omiaan aikaansaamaan kielteisen käsityksen B:stä. Videoilta ilmenevät lisäksi A:n halventavat kommentit terassilla makaavasta B:stä.

——————————–

Asianomistajan vaatimukset

——————————–

Kohta 3

B on yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen.

——————————–

Kohta 4

B on yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen.

——————————–

Vastaukset ja perusteet

——————————–

Kohta 3

A on kiistänyt syytteen. Hän on myöntänyt ottaneensa kuvat, mutta kiistänyt syyllistyneensä rikokseen. Kuvaaminen ei ollut oikeudetonta. Joka tapauksessa kuvaamiseen oli ollut B:n suostumus.

——————————–

Kohta 4

A on kiistänyt syytteen. Hän on myöntänyt toimittaneensa valokuvat Espoon käräjäoikeudelle, mutta kiistänyt tarkoittaneensa loukata B:n kunniaa tai halventaneensa häntä. Kuvat ja tallenne oli tarkoitettu ainoastaan käräjäoikeudelle B:n vanhemmuuden arvioimiseksi, sillä käräjäoikeudessa oli käsitelty vanhempien päihteiden käyttöä. B oli alunperin kiistänyt alkoholin käytön kokonaan. A oli katsonut velvollisuudekseen toimittaa kuvat käräjäoikeudelle. Joka tapauksessa käsillä oli oikeuttamis- tai anteeksiantoperuste.

——————————–

Todistelu

——————————–

Käräjäoikeuden ratkaisu

Syyksilukeminen

——————————–

A on syyllistynyt siihen rikokseen, mistä syyttäjä on kohdassa 3 vaatinut hänelle rangaistusta.

Syytteen hylkääminen

A ei ole syyllistynyt niihin rikoksiin, joista syyttäjä on kohdassa 4 vaatinut hänelle rangaistusta.

Perustelut

——————————–

Kohta 3

Lähtökohdat

Joka oikeudettomasti teknisellä laitteella katselee tai kuvaa kotirauhan suojaamassa paikassa taikka käymäiässä, pukeutumistilassa tai muussa vastaavassa paikassa oleskelevaa henkilöä taikka yleisöltä suljetussa rikoslain 24 luvun 3 §:ssä tarkoitetussa rakennuksessa, huoneistossa tai aidatulla piha-alueella oleskelevaa henkilöä tämän yksityisyyttä loukaten, on rikoslain 24 luvun 6 §:n 1 momentin nojalla tuomittava salakatselusta.

Käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että B:tä koskevat kuvat ja tallenne olivat tulleet otetuiksi kotirauhan suojaamassa paikassa, eli B:n kodissa ja sen välittömässä pihapiirissä.

Henkilön katseleminen tai kuvaaminen on rangaistavaa vain, jos se tapahtuu oikeudettomasti.

——————————–

Suostumuksesta

Rikoslain 24 luvun 6 §:n esitöiden mukaan katselu tai kuvaaminen teknisellä laitteella ei olisi oikeudetonta silloin, kun siihen on saatu tarkkailtavan suostumus. Tällainen teko ei ole oikeudeton eikä siitä rangaista (HE 184/1999 vp. s. 28).

Kirjallisuudessa on todettu, että suostumuksen tulee pääsääntöisesti käydä jollakin tavalla ilmi viimeistään siihen mennessä, kun teon toteutukseen ryhdytään. Lisäksi suostumus tulee antaa vapaaehtoisesti ja tuntien kaikki merkitykselliset olosuhteet. Suostumuksen pätevyys sulkeutuu pois muun muassa sen antajan erilaisten päihtymystilojen kohdalla (Frände ym.: Keskeiset rikokset, Helsinki 2010, s.293).

On riidatonta, että B on ollut sammuneena kyseisissä valokuvissa ja videotallenteessa ja, ettei hän juuri tuolloin ollut antanut suostumustaan kuvaamiselle. Hän on kiistänyt missään vaiheessa antaneensa suostumustaan vastaavanlaiselle kuvaamiselle.

A on vedonnut siihen, että kodissa oli kuvattu paljon ja, että kuvaamisen sen vuoksi oli ollut B:n hiljainen suostumus. Hän on näyttönä vedonnut valokuviin, jotka B on itse jättänyt toisessa oikeudenkäynnissä käräjäoikeudelle.

Käräjäoikeus toteaa, että kirjallisina todisteina olevat valokuvat ovat syytteessä mainituista valokuvista ja videotallenteesta poiketen olleet tavanomaista kuvaamista, johon kuvattava on osannut varautua. Sen vuoksi asiassa ei ole näytetty, että syytteessä tarkoitettuun tallentamiseen ja kuvaamiseen olisi ollut B:n suostumus.

Kuvaamisen ja tallentamisen syy

A on edelleen vedonnut siihen, että valokuvat oli tarkoitettu tulevan B:n tietoisuuteen, jotta tämä tiedostaisi alkoholiongelmansa.

Käräjäoikeus toteaa, että kotirauhan piirissä oleskelevan henkilön kuvaaminen aineiston hankkimiseksi sinänsä hyväksyttävää tarkoitusta varten ei tee tarkkailua sallituksi. Korkein oikeus on asettunut samalle kannalle katsoessaan ennakkopäätöksessä KKO 1985 II 128 rangaistavaksi salakatseluksi omakotitalonsa pihamaalla oleskelevan henkilön valokuvaamisen aineiston hankkimiseksi oikeudenkäyntiä varten (HE 184/1999 vp. s. 29). Kirjallisuudessa on todettu, että mainittu ennakkopäätös on edelleen käypä prejudikaatti (Frände ym.: Keskeiset rikokset, Helsinki 2010, s.294).

Ennakkopäätöksessä KKO 1981-II-182 katsottiin, että henkilön, joka oli äänittänyt omassa asunnossaan siellä läsnä olleiden suostumuksetta ja heidän tietämättään keskustelun, jossa hän oli itse mukana, ei katsottu syyllistyneen rangaistavaan salakuunteluun.

Mainittu ennakkopäätös aiheutti rikoslain 24 luvun 5 §:n muuttamisen siten, että laissa salakuuntelun osalta nimenomaan nyttemmin mainitaan, ettei tallentaminen olisi salakuunteluna rangaistavaa silloin, kun puhe on tarkoitettu sitä tallentavan tietoon (HE 184/1999 vp. s. 26). Käräjäoikeus toteaa, että vastaavaa mainintaa ei ole salakuuntelua koskevassa lainkohdassa. Lisäksi A:ta ei voida katsoa osalliseksi kuvattuun tapahtumaan, kun hän on ainoastaan kuvannut, ei esiintynyt kuvissa. Käräjäoikeus katsoo näillä perusteilla, ettei kuvaamiseen tai tallentamiseen ole ollut oikeuttavaa syytä.

Käräjäoikeus toteaa yhteenvedonomaisesti, että kuvaaminen on kuvien 1-4 ja videotallenteen osalta tapahtunut oikeudettomasti yksityisyyden piiriin kuuluvassa kodissa ja sen välittömässä pihapiirissä. A:n syyksi on näiltä osin luettava salakatselu, ellei teko ole vanhentunut.

Vanhentumisesta

Salakatselusta voidaan rikoslain 24 luvun 6 §:n nojalla tuomita enintään yksi vuosi vankeutta. Oikeus syyttää salakatselusta vanhenee näin ollen rikoslain 8 luvun 1 §:n nojalla kahdessa vuodessa.

A on vedonnut siihen, että valokuvien ja videotallenteen osalta kysymyksessä ei ollut jatkettu rikos. Kukin teko tuli arvioida itsenäisesti eri ajankohtana tapahtuneena. Syyteoikeus oli hänen mukaansa vanhentunut valokuvien 1-3 ja videotallenteen osalta, sillä valokuvat ja tallenne oli otettu 18.7.2010. Kuva 4 oli otettu joskus heinäkuussa 2011. Salakatselua koskeva haaste on annettu A:lle tiedoksi 23.8.2012.

Kysymys on oikeudellisesta arvioinnista siitä, muodostavatko kuvaamiset ja videotallentaminen yhden vai useamman erillisen teon. Rikoslain muutokseen (L 697/91) johtaneissa lainvalmistelutöissä (ks. LaVM 15/1990 vp, s. 3, sekä HE 84/1980 vp, s. 8) on mainittu, että teko, jota luonnollisen katsantokannan mukaan on pidettävä yhtenä tekona, tulisi aikaisempaa useammin katsoa yhdeksi eikä useammaksi rikokseksi. Huomiota tulee nyt kysymyksissä olevissa tilanteissa kiinnittää tekojen asialliseen ja ajalliseen yhteyteen sekä arvioida rikosten tekotilanteet kokonaisuutena.

Käräjäoikeus katsoo, että asiallisesti on olemassa oikeuskäytännön edellyttämä yhteys eri kuvauskertojen välillä kuvaajan ja kuvattavan ollessa samat sekä tilanteiden ollessa vastaavat.

Ajallisen yhteyden osalta käräjäoikeus toteaa, että kuvaamisten välillä on kulunut noin vuosi. B on uskottavasti kertonut, että kuvat ja tallenne ovat tulleet hänen tietoisuuteensa vasta lasten asumista ynnä muuta koskevan oikeudenkäynnin yhteydessä. Kysymys on ollut B:n yksityisyyden loukkaamisesta. Teon seurauksen käytyä ilmi vasta myöhemmin, ja kun syyteoikeus on riidattomasti ollut olemassa kuvan 4 osalta, sekä lisäksi tekojen vahvan asiallisen yhteyden perusteella, käräjäoikeus ei katso yhden vuoden aikavälin tekojen välillä aiheuttavan sen, että tekoja olisi arvioitava erillisinä vanhentumista ajatellen.

A:n syyksi on sen vuoksi luettava salakatselu kuvien 1-4 osalta, ellei käsillä ole anteeksiantoperustetta.

Kieltoerehdys

A on vedonnut kieltoerehdykseen anteeksiantoperusteena.

Jos tekijä erehtyy pitämään tekoaan sallittuna, hän on rikoslain 4 luvun 2 §:n nojalla rangaistusvastuusta vapaa, jos erehtymistä on pidettävä ilmeisen anteeksiannettavana lain puutteellisen tai virheellisen julkistamisen, lain sisällön erityisen vaikeaselkoisuuden, viranomaisen virheellisen neuvon tai muun näihin rinnastettavan seikan vuoksi.

Kyseisen lainkohdan esitöissä on todettu, että säädöksellä on haluttu antaa mahdollisuus välttää ilmeisen kohtuuttomia ratkaisuja. Yleispreventiiviset näkökohdat asettavat vastuuvapaudelle kuitenkin verraten ahtaat rajat (HE 44/2002 vp. s. 106). Myös oikeuskäytännössä kieltoerehdyksen soveltamiselle on asetettu korkea raja, ks. KKO 2008: 119, 2006:70 ja 2006:11.

Käräjäoikeus katsoo, ettei rikoslain salakatselua koskeva säännös ole erityisen vaikeaselkoinen siten,että A:n erehtymistä tällä perusteella voitaisiin pitää ilmeisen anteeksiannettavana. Asiassa ei myöskään ole esitetty selvitystä tai edes väitettä A:n mahdollisesti saamasta viranomaisen tai muun vastaavan tahon virheellisestä neuvosta, jonka perusteella hän voisi vapautua rangaistusvastuusta.

Näillä perusteilla A on tuomittava salakatselusta kuvien 1-4 osalta.

Kohta 4

Lähtökohta

Joka

1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on

omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka

2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista, on rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin nojalla tuomittava kunnianloukkauksesta.

Tahallisuudesta ja loukkaamistarkoituksesta

Ennakkopäätöksen KKO 2007:56 perusteluissa on todettu, että toista loukkaavan paikkansa pitävän seikan esittämistä ei ole tarkoitettu rangaistavaksi, jollei samalla toista tahallisesti halvenneta. Sen vuoksi lainkohdan edellyttämää tahallisuutta arvioitaessa on edelleen perusteltua kiinnittää huomiota siihen, onko tekijän tarkoituksena ollut toisen loukkaaminen. Tässä arvioinnissa on merkitystä esimerkiksi sillä, onko loukkaavan seikan esiintuomiseen ollut perusteltua syytä tai onko lausuma esitetty sellaisessa häpäisevässä muodossa, jota lausuman antamisen tarkoitus ei ole edellyttänyt.

Käräjäoikeus toteaa, että näyttö B:n alkoholinkäytöstä on esitetty häpäisevässä muodossa. Tällöin on otettava kantaa siihen, olisiko todistustosiseikkaa voinut näyttää muulla näytöllä.

Espoon käräjäoikeus oli 19.12.2011 pyytänyt sosiaalilautakunnalta selvitystä viitaten lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 16 §:ään sekä asetuksen 1 §:ään. Niin sanotulla olosuhdeselvityksellä oli ollut tarkoitus selvittää B:n ja A:n alkoholinkäyttöä, mikä ilmenee käräjäoikeuden pyynnöstä 19.12.2011.

Käräjäoikeus katsoo, ettei muun muassa lasten asumista koskenut asia ollut edellyttänyt, että selvitys esitetään A:n esittämässä muodossa, eli häpäisevin valokuvin ja videotallentein, jotka oli lisäksi saatu rangaistavaksi säädetyllä menettelyllä. Käräjäoikeus katsoo, että A:n on tullut ymmärtää, että valokuvat ja tallenne olivat B:tä häpäiseviä, vaikka hän onkin kiistänyt loukkaamistarkoituksen.

Kieltoerehdyksestä

Käräjäoikeuden tulee myös kunnianloukkauksen osalta ottaa kantaa yllä salakatselun yhteydessä selostettuun rikoslain 4 luvun 2 §:ään.

Kyseisen lainkohdan esitöissä on todettu, että säädöksellä on haluttu antaa mahdollisuus välttää ilmeisen kohtuuttomia ratkaisuja. Yleispreventiiviset näkökohdat asettavat vastuuvapaudelle kuitenkin verraten ahtaat rajat (HE 44/2002 vp. s. 106). Myös oikeuskäytännössä kieltoerehdyksen soveltamiselle on asetettu korkea raja, ks. KKO 2008:119, 2006:70 ja 2006:11.

Lain esitöissä on edelleen todettu, että kieltoerehdys vapauttaa vastuusta vain, jos se on ilmeisen anteeksiannettava. Kyseisen lainkohdan 4 kohdan ”muuta edellisiin rinnastettavaa seikkaa” tulee esitöiden mukaan tulkita suppeasti. Kyse on kokonaisarvostelusta. Viime kädessä kysytään, onko erehtyminen ollut kokonaisuudessaan ilmeisen anteeksiannettavaa ja olisiko tekijältä kohtuudella voitu edellyttää, että hän olisi ottanut ja saanut asioista selvää. Myös tekijän ammatti ja asema saattavat vaikuttaa (s. 106-108).

Käräjäoikeus katsoo, ettei kunnianloukkausta koskevaa lainkohtaa sovellettuna tutkittavana olevaan tapaukseen sinänsä voida pitää erityisen vaikeaselkoisena. Käräjäoikeus toteaa kuitenkin, että A on maallikko. Hänellä on ollut avustajana asianajaja lasten asumista ynnä muuta koskevassa asiassa, jota varten kyseiset kuvat ja tallenne on jätetty käräjäoikeudelle. Käräjäoikeus katsoo tähän nähden, ettei A:lta ole voitu kohtuudella edellyttää menettelynsä luvallisuuden enempää selvittämistä. Hänellä on ollut oikeus luottaa avustajaansa.

Käräjäoikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla, että A on kunnianloukkauksen osalta rangaistusvastuusta vapaa. Syyte kunnianloukkauksesta on sen vuoksi hylättävä.

——————————–

Tuomiolauselma

——————————–

Tuomiolauselma

Vastaaja

A

Syyksi luetut rikokset

3) Salakatselu 18.7.2010-31.7.2011

——————————–

Hylätyt syytteet

——————————–

4) Kunnianloukkaus 2.12.2011

——————————–

Asian ratkaissut käräjätuomari Camilla Rauma-Sehm

Helsingin hovioikeuden tuomio 31.1.2014

Asia

Salakatselu ym.

Valittajat

A

B

Vastapuolet

Syyttäjä

B

A

——————————–

Valitukset

A on vaatinut, että syyte salakatselusta hylätään.

——————————–

A ei ollut syyllistynyt salakatseluun ottaessaan valokuvia ja videotallenteen perheen yhteisessä kodissa huomattavan päihtyneenä olleesta B:stä, vaikka tämä ei ollut antanut nimenomaista suostumustaan kuvaamiseen. Kuvat ja videotallenne oli otettu tilanteissa, joissa B oli ollut tuntikausia sammuneena ja tiedottomassa tilassa kykenemättä huolehtimaan itsestään ja lapsistaan. B oli tosiasiassa antanut suostumuksensa kuvaamiseen, kun valokuvaaminen oli ollut perheessä vakiintunut tapa ja harrastus. B oli voinut varautua siihen, että hän tulee valokuvatuksi myös ollessaan päihtynyt, eikä hän ollut kieltänyt kuvaamista edes silloin, kun A oli näyttänyt valokuvia ja tallennetta B:lle niiden kuvaamisen jälkeen. A:lla oli ollut oikeus oman perhe-elämänsä tallentamiseen omassa kodissaan. Salakatselun oikeudettomuutta tuli arvioida samalla tavoin kuin salakuuntelua, jonka osalta oikeudettomana ei ole pidetty sellaisen puheen tallentamista, joka on tarkoitettukin tallentajan tietoon. Tallentamiseen oli ollut oikeutus myös huomioon ottaen B:n oma menettely, joka oli tapahtunut A:n kotirauhan suojaamalla alueella. Aviopuolisoilla ei ollut samanlaista yksityisyyden suojaa toistensa osalta kuin täysin ulkopuolisia henkilöitä kohtaan. Kuvien arvioiminen loukkaaviksi oli merkityksetöntä salakatselun tunnusmerkistön täyttymisen kannalta.

Ainakaan A:n menettelyä ei voitu pitää tahallisena, kun hän ei ollut ymmärtänyt, että perhe-elämää kuvaamalla voisi syyllistyä rikokseen. Kuvaus ja tallentaminen oli tapahtunut sen vuoksi, ettei B ollut jälkikäteen kyennyt päihtymyksensä vuoksi muistamaan tapahtumista mitään. A:lta ei ollut voitu kohtuudella edellyttää, että hän olisi nimenomaisesti selvittänyt, onko kuvaaminen sallittua. Salakatselua koskeva säännös oli vaikeaselkoinen eikä sen sisältö ollut yleisesti tunnettu. Olosuhteet huomioon ottaen erehtymistä oli pidettävä ilmeisen anteeksiannettavana rikoslain 4 luvun 2 §:n 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Kolmea 18.7.2010 otettua valokuvaa ja videotallennetta sekä noin vuotta myöhemmin heinäkuussa 2011 otettua yhtä valokuvaa ei tullut arvioida yhtenä kokonaisuutena. Salakatselun tunnusmerkistö täyttyi kuvan ottamishetkellä eikä salakatselussa ollut kysymys seurausrikoksesta. Lisäksi A oli kertonut tallenteista B:lle. Syyteoikeus 18.7.2010 otettujen valokuvien ja videotallenteen osalta oli vanhentunut.

Rangaistukseen tuomitsematta jättämisen edellytykset täyttyivät selvästi. Joka tapauksessa rangaistuksen mittaamisessa tuli kiinnittää huomiota A:n tahallisuuden asteeseen, epäselvään oikeustilaan sekä rangaistuskäytäntöön.

——————————–

B on vaatinut, että A tuomitaan rangaistukseen syytteen kohdan 4 teonkuvauksen mukaisesti kunnianloukkauksesta.

——————————–

Käräjäoikeus oli arvioinut asian oikein kunnianloukkauksen tunnusmerkistön täyttymisen osalta. A:n oli tullut ymmärtää, että valokuvat ja tallenne olivat B:tä häpäiseviä eikä niiden esittäminen oikeudenkäynnissä ollut ollut tarpeen, perusteltua taikka hyväksyttävää. A oli toiminut tahallisesti ja häpäisevässä tarkoituksessa oman etunsa edistämiseksi toimittaessaan asianajajansa välityksellä valokuvat ja videotallenteen käräjäoikeudelle todisteina lasten huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan asian käsittelyssä. Rangaistusvastuusta ei voinut vapautua sillä perusteella, että oli toimittanut häpäisevän aineiston käräjäoikeudelle avustajan välityksellä. Oikeudellisen asiantuntijan neuvot eivät voineet vapauttaa rangaistusvastuusta. Tekoa ei voitu pitää ilmeisen anteeksiannettavana, kun käräjäoikeus oli pyytänyt sosiaalilautakunnalta olosuhdeselvityksen laatimista asianosaisten alkoholin käytön selvittämiseksi. Edellytyksiä rangaistukseen tuomitsematta jättämiselle ei ollut.

Vastaukset

Syyttäjä on vaatinut, että A:n valitus hylätään.

Perheenjäsenen oikeudeton toiminta toista perheenjäsentä kohtaan ei voi poistaa viimeksi mainitun kotirauhan suojaa. B ei ollut voinut tiedottomuuden vuoksi antaa suostumustaan kuvaamiseen.

B on vaatinut, että A:n valitus hylätään.

Käräjäoikeus oli arvioinut asian oikein. A oli kuvannut oikeudettomasti tiedottomassa tilassa ollutta B:tä kotirauhan suojaamassa paikassa ilman B:n suostumusta. B ei ollut voinut tiedottomuuden vuoksi antaa suostumustaan kuvaamiseen sen paremmin nimenomaisesti kuin konkludenttisestikaan.

Teon rangaistavuuden edellytyksenä rikoslain 24 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa ei ole, että kuvaaminen olisi tapahtunut yksityisyyttä loukaten. Teon rangaistavuutta ei poistanut se, että A:lla oli oikeus oleskella omassa kodissaan tai että hän samalla oli kuvannut omaa perhe-elämäänsä. Se, että salakatselu tapahtuu perheen sisällä, ei voi toimia oikeuttamisperusteena. Salakuuntelua koskevassa säännöksessä ilmenevää poikkeusta, ettei salakuuntelua ollut sellaisen puheen tallentaminen, joka oli tarkoitettu tallentajan tietoon, ei ollut tarkoitettu ulotettavaksi salakatseluun. B:n oleskelua omassa kodissaan ei voinut A:n esittämin perustein rinnastaa oikeudettomaan oleskeluun tämän kotirauhan suojaamassa paikassa. A:n menettely muodosti yhden rikoksen eikä syyteoikeus ollut siten vanhentunut miltään osin. B ei ollut etukäteen tiennyt tulevansa kuvatuksi, eikä hän ollut nähnyt kuvia ennen oikeudenkäyntiä.

A oli kuvannut B:tä tahallaan ja hänen olisi pitänyt ymmärtää, ettei kuvaaminen ollut sallittua olosuhteissa, jotka ovat omiaan saattamaan kuvattavan henkilön kunnian kyseenalaiseksi. Salakatselua koskeva säännöstö ei ollut erityisen vaikeaselkoinen. Salakatselun määritelmä oli vakiintunut ja yleisesti tiedossa oleva. A:n menettelylle ei ollut esitetty anteeksiantoperustetta.

Käräjäoikeuden tuomitsema rangaistus oli kohtuullinen.

——————————–

A on vaatinut, että B:n valitus hylätään.

——————————–

A ei ollut toimittanut kuvattua aineistoa tuomioistuimelle tarkoituksenaan halventaa B:tä tai loukata tämän kunniaa. Aineiston tuomioistuimelle antamisen tarkoitus oli antaa tietoa B:n vanhemmuuden arvioimiseksi. Lasten edun vuoksi A:lla oli oikeudellinen velvollisuus menettelyynsä. Lasten terveyden ja hyvinvoinnin varmistamiseksi A oli toiminut rikoslain 4 luvun 5 §:ssä tarkoitetussa pakkotilassa. Teko ei ollut tahallinen loukkaamis- tai halventamistarkoituksen puuttuessa tai sanottu velvollisuus aineiston toimittamiseen oli ainakin oikeuttamisperuste. Aineiston antaminen tuomioistuimelle oli ollut välttämätöntä, kun B oli kiistänyt alkoholiongelman eikä perheen ulkopuolisilla tahoilla ollut yksityiskohtaista tietoa päihdeongelman vaikutuksesta B:n kykyyn huolehtia lapsistaan. Aineisto oli ollut tarpeen esittää käräjäoikeudelle, vaikka sosiaalilautakunnalta oli pyydetty olosuhdeselvitys, kun asiassa oli pyydetty väliaikaismääräystä lasten asumisesta eikä päihdeongelmasta ollut muuta näyttöä A:n kertomuksen tueksi. Väliaikaismääräys oli annettu samana päivänä, jolloin olosuhdeselvitystä oli vasta pyydetty. Päihdeongelma oli sittemmin todettu myös olosuhdeselvityksessä. Kuva-aineisto oli pyydetty määräämään salaiseksi ja käytännössä aineiston oli nähnyt vain käräjätuomari, käräjäsihteeri ja B:n avustaja.

Joka tapauksessa A tulisi kaikki asiassa esitetty huomioon ottaen jättää rangaistukseen tuomitsematta. A oli toiminut vilpittömässä mielessä lastensa oikeuksien ja edun valvomiseksi.

——————————–

Hovioikeuden ratkaisu

Kohta 3 salakatselu

Syyteoikeus

Kysymys siitä, onko vastaajan syyksi luettu menettely yksi vai useampi rikos on oikeuskäytännössä ratkaistu kiinnittämällä huomiota teon ajalliseen ja paikalliseen ulottuvuuteen, rangaistussäännöksellä suojeltavaan oikeushyvään sekä tekijän toimintaperusteisiin. Merkitystä on annettu myös rangaistussäännöksen tavoitteille ja kielelliselle muotoilulle (KKO 2007:38; 2007:102 ja 1997:117). On mahdollista, että ajallisesti pitkäkestoinenkin loukkaus muodostaa ainoastaan yhden rikoksen, jos rikos on kohdistunut samaan asianomistajaan ja tekijän toimintaa ovat ohjanneet samat motiivit.

Tässä tapauksessa syytteen kohdassa 3 väitetty salakatselu on kohdistunut kaikilta osin B:hen ja menettelyn motiivi on ollut tallentaa B:n vahva päihtymystila, jonka A oli kokenut perhe-elämäänsä ja kotirauhaansa häiritseväksi. Tämän vuoksi hovioikeus katsoo, että syytteessä väitetty menettely täyttäisi toteen näytettynä yhden rikoksen, jonka päättymishetkenä olisi pidettävä viimeisen kuvan ottamishetkeä. Syyteoikeus ei siten ole miltään osin rikoslain 8 luvun 1 §:n 1 momentissa säädetyin tavoin vanhentunut.

A:n menettelyn oikeudellinen arviointi

Rikoslain 24 luvun 6 §:n 1 kohdassa tarkoitettuna salakatseluna pidetään teknisellä laitteella tapahtuvaa kotirauhan suojaamassa paikassa olevan henkilön oikeudetonta kuvaamista. Asunto on rikoslain 24 luvun 10 §:ssä säädetyllä tavalla kotirauhan suojaama paikka.

Rikoslain salakatselua koskevalla säännöksellä suojataan lähtökohtaisesti yksilön ihmis- ja perusoikeuksiin kuuluvaa yksityisyyttä. Henkilön katselu ja kuvaaminen teknisellä laitteella kotirauhan suojaamassa paikassa ilman tarkkailtavan suostumusta on rikoslain esitöiden (HE 184/1999 vp) mukaan aina rangaistavaa, jollei tarkkailuun poikkeuksellisesti ole laissa säädettyä oikeutta tai muuta oikeutusta.

Tässä tapauksessa kuvaaminen on tapahtunut A:n ja B:n yhteisessä kodissa, jossa ovat heidän lisäkseen asuneet heidän yhteiset tekoaikana 6- ja 10-vuotiaat lapsensa. A on ottanut neljä valokuvaa ja videotallenteen B:stä, joka on ollut kuvien ottamisen aikaan päihteiden vaikutuksesta tiedottomassa tilassa asunnon ulkoterassilla tai asunnon sisällä makuuhuoneen sängyllä.

B ei ole tiedottomuudestaan johtuen voinut antaa suostumusta syytteessä tarkoitettujen kuvien ottamiseen tai videotallenteen valmistamiseen. Kuitenkaan nimenomaisen suostumuksen puuttumiselle ei voida antaa yksin ratkaisevaa merkitystä, vaan arvioitaessa kuvaamisen oikeudettomuutta huomioon tulee ottaa kuvaamisen olosuhteet kokonaisuudessaan. Rikoslain esitöissä on nimittäin todettu, että oikeudetonta ei ole kuvaaminen, jota sen vakiintuneisuuden vuoksi ei yleensä koeta yksityisyyttä loukkaavana ja johon ihmiset osaavat varautua. Näin ollen oikeudetonta ja yksityisyyttä loukkaavaa ei ole tavanomaiseksi muodostunut kuvaaminen esimerkiksi perhejuhlassa, johon kuvaaja osallistuu (HE 184/1999 vp).

Kuitenkaan rikoslain esitöissä kuvaamista ei ole pidetty oikeutettuna vain sen perusteella, että tallennettaisiin vain se, mikä omin silmin muutenkin on nähtävissä (HE 184/1999 vp), koska henkilön kuvaaminen loukkaa yksityisyyttä enemmän kuin pelkkä katselu. Kuvan taltiointi mahdollistaa tapahtuman toistuvan ja yksityiskohtaisen analysoinnin. Oikeuskäytännössä on lisäksi aiemmin todettu, että kotirauhan piirissä oleskelevan henkilön kuvaaminen aineiston hankkimiseksi hyväksyttävää tarkoitusta varten ei tee oikeudetonta tarkkailua sallituksi (KKO 1985 II 128).

Perheen yhteisessä asunnossa kaikki siellä asuvat ovat kotirauhan suojaamassa paikassa ja asunnon haltijat voivat lähtökohtaisesti päättää asunnossa tapahtuvasta kuvaamisesta. Asunnossa asuvat henkilöt voivat myös varautua eri tilanteissa asunnon yleisissä tiloissa tapahtuvaan avoimeen kuvaamiseen. Syytteessä tarkoitetut kuvat ja videotallenne on otettu päiväsaikaan eikä B ole ollut sellaisessa paikassa asuntoa, jossa henkilö voisi olettaa olevansa kotonaan ollessaan toisen asunnossa asuvan henkilön toimesta tapahtuvalta katselemiselta tai kuvaamiselta suojassa.

Merkitystä tässä tapauksessa on hovioikeuden käsityksen mukaan annettava myös muille kuvaamiseen liittyville seikoille. A on kertonut puolisonsa runsaan alkoholin käytön vuoksi kokeneensa perhe-elämänsä hyvin ongelmalliseksi ja lastensa kannalta vaaralliseksi. Tässä asiassa on ollut kysymys myös B:n A:han kohdistamasta väkivallasta ja A on kertonut päihteiden käyttöön liittyneen myös koti-irtaimiston vahingoittamista. Valokuvistakin ilmenevällä tavalla B:n päihtymystila on ollut sen asteinen, että hän on oksennellut ympärilleen ja ollut tiedottomassa tilassa. B:n käytös, vaikka se voitaisiin rinnastaa myös sairauteen, on siten häirinnyt muiden asunnossa asuvien oikeutta nauttia perhe-elämästään häiriöttä. Esimerkiksi perheväkivaltatilanteissa asunnossa asuva henkilö voidaan myös poistaa kotirauhan suojaamasta paikasta eikä tällaisessa tilanteessa taikka muuta rikosta koskevassa tilanteessa myöskään suostumuksetonta kuvaamista voitaisi hovioikeuden käsityksen mukaan pitää oikeudettomana.

Ottaen huomioon edellä selostetut kuvaamiseen liittyneet olosuhteet kokonaisuudessaan hovioikeus katsoo, että A:n kuvaaminen ei ole tässä tapauksessa tapahtunut oikeudettomasti ja syyte salakatselusta hylätään.

Kohta 4 kunnianloukkaus

Sekä tuomitsemis- että tekohetkellä voimassa olleen rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan kunnianloukkauksesta on tuomittava se, joka muuten kuin saman momentin 1 kohdassa tarkoitetun tavoin halventaa toista. Tekohetken lain 531/2000 mukaan teosta voitiin tuomita sakkoa tai vankeutta enintään kuusi kuukautta. Tuomitsemishetken lain (879/2013), joka tuli voimaan 1.1.2014, mukaan teosta voidaan tuomita vain sakkorangaistus. Rikoslain 3 luvun 2 §:n mukaan rikokseen sovelletaan sitä lakia, joka oli voimassa, kun rikos tehtiin. Jos tuomittaessa on voimassa toinen laki kuin rikosta tehtäessä, sovelletaan kuitenkin uutta lakia, jos sen soveltaminen johtaa lievempään lopputulokseen. Asiassa tulee siten sovellettavaksi 1.1.2014 voimaan tullut rikoslain 24 luvun 9 § (879/2013).

Menettelyllä, jota rikoslain mainitussa säännöksessä tarkoitetaan, halvennetaan toista tahallisesti. Arvioitaessa tekijän tahallisuutta on kiinnitettävä huomiota siihen, onko tekijän tarkoituksena ollut toisen loukkaaminen. Tässä arvioinnissa on merkitystä sillä, onko loukkaavan seikan esiin tuomiseen ollut perusteltu syy tai onko lausuma esitetty sellaisessa häpäisevässä muodossa, jota lausuman antamisen tarkoitus ei ole edellyttänyt.

A on esittänyt B:n valituksessa tarkoitetut valokuvat Espoon käräjäoikeudelle 2.12.2011 todisteina hänen ja B:n välisessä, heidän yhteisten lastensa huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskeneessa asiassa.

B oli vaatinut lasten määräämistä asumaan luokseen tai ainakin laajaa tapaamisoikeutta eli niin sanottua vuoroviikkoasumista. A oli puolestaan vaatinut lasten määräämistä asumaan luokseen ja lasten tapaamisoikeuden määräämistä valvottuna. Vaatimustaan rajoitetusta ja valvotusta tapaamisoikeudesta A oli perustellut B:n pitkään jatkuneella ja vakavalla päihdeongelmalla. A on kertonut B:n alkoholin käytön olleen päivittäistä ja johtaneen usein sammumiseen. B oli marraskuussa 2011 kiistänyt, että hänellä olisi alkoholi- tai päihdeongelmaa ja toisaalta myöntänyt, että hän oli avioliiton aikana muutamia kertoja ollut humalassa ja saattanut ottaa torkut olutpullo vieressään tai nukahtaa terassilla ulkotuoliin.

A:n väitteidensä tueksi esittämä näyttö oli marraskuussa 2011 käräjäoikeudelle annetun lausuman mukaan muodostunut hänen omasta kertomuksestaan ja syytteessä tarkoitetuista valokuvista ja videotallenteesta. Käräjäoikeuden 19.12.2011 antamasta väliaikaismääräyksestä ilmenee, että 2.12.2011 toimitetussa pääkäsittelyssä oli A:n oman kertomuksen ja kirjallisten todisteiden esittämisen lisäksi kuultu todistajina ystäviä, jotka olivat kertoneet B:n sammumiseen johtaneesta alkoholinkäytöstä eräissä juhlatilanteissa. Käräjäoikeuden antamasta väliaikaismääräyksestä 19.12.2011 ilmenee, että myös B oli pääkäsittelyssä antamassaan kertomuksessa myöntänyt ajoittain kestämättömässä elämäntilanteessa käyttäneensä liikaa alkoholia. Päätöksensä perusteluissa käräjäoikeus on todennut, ettei esitetyn osin erisuuntaisen selvityksen perusteella oltu voitu varmuudella saada käsitystä B:n päihdeongelman vakavuudesta. Käräjäoikeus oli 19.12.2011 pyytänyt sosiaalilautakunnalta lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa tarkoitettua selvitystä erityisesti vanhempien alkoholin käytöstä.

Päätöksellään 3.7.2012 käräjäoikeus on määrännyt lapset asumaan A:n luona sekä B:lle asteittain laajenevan tapaamisoikeuden. Käräjäoikeus on ratkaisunsa perusteluissa katsonut B:n aluksi kieltäneen kokonaan päihdeongelman ja sittemmin myöntäneen, että hänellä oli ollut alkoholin liikakäyttöä. Päätöksessään 3.7.2012 käräjäoikeus on viranomaistietojen perusteella katsonut näytetyksi, että B:n alkoholin käyttö oli ajoittain ollut kontrolloimatonta. Käräjäoikeus ei arvioinnissaan antanut merkitystä syytteessä tarkoitetuille valokuville ja tallenteelle, koska A oli kuvannut ne B:n tietämättä ja voinut yksin valita kuvaamisen ajankohdan.

Oikeudenkäynnissä asianosaisen on asiansa ajamiseksi kiinnitettävä oikeuden huomio asian ratkaisemisen kannalta merkityksellisiin seikkoihin ja vedottava kaikkiin niihin seikkoihin ja todisteisiin, joihin vetoamista hänen asiansa ajaminen edellyttää. On selvää, että toisen vanhemman todellinen päihteiden ongelmakäyttö kuuluu niihin seikkoihin, joihin lasten asumista ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa on tarpeen vedota sen varmistamiseksi, että tuomioistuin selvittää asiaa ja ottaa sen huomioon arvioidessaan lasten etua. Päihdeongelmaan vetoamiselle on siten ollut perusteltu syy. B:n ensin kiistettyä päihteiden ongelmakäytön A:lla on ollut tarve vedota myös niihin todisteisiin, joita hänellä asiasta on. Valokuvat ja tallenne on esitetty käräjäoikeudelle 2.12.2011 ennen kuin käräjäoikeuden käytettävissä on ollut A:n oman kertomuksen lisäksi muuta näyttöä tai selvitystä B:n päihdeongelman vakavuudesta. Tämän vuoksi hovioikeus katsoo, että A ei ole valokuvat ja tallenteen esittäessään rikoslaissa tarkoitetulla tavalla tahallisesti pyrkinyt halventamaan B:tä, vaan hän on esittänyt vaatimuksensa tueksi sen näytön, jonka hän on perustellusti voinut arvioida tarpeelliseksi ennen väliaikaismääräyksen 19.12.2011 antamista ja olosuhdeselvityksen pyytämistä.

A ei ole syytteessä tarkoitetulla menettelyllään syyllistynyt kunnianloukkaukseen ja B:n rangaistusvaatimus on tältä osin hylättävä.

——————————–

Tuomiolauselma

Vastaaja

A

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

Hylätyt syytteet:

——————————–

4) Kunnianloukkaus 2.12.2011

3) Salakatselu 18.7.2010-31.7.2011

A vapautetaan tuomitusta rangaistuksesta.

——————————–

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet

hovioikeudenneuvos Kirsti Uusitalo

määräaikainen hovioikeudenneuvos Liisa Lehikoinen

määräaikainen hovioikeudenneuvos Timo Ojala

Valmistelija

Viskaali Jussi Leskinen

Lainvoimainen