Tärkeä YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus

Lapsen oikeuksien yleissopimus hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa vuonna 1989. Sopimus on yleisesti hyväksytty käsitys siitä, mitä oikeuksia kaikilla lapsilla tulisi olla ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin mielipiteisiin, kansallisuuteen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen tai syntyperään katsomatta.

Suomessa yleissopimus tuli voimaan vuonna 1991. Sopimus on maailman toiseksi laajimmin ratifioitu ihmisoikeussopimus Geneven sopimusten jälkeen.

Keskusliitolla on keskeinen rooli sopimukseen liittyvässä määräaikaisraportoinnissa.

Sopimusvaltiot, myös Suomi, antavat YK:n lapsen oikeuksien komitealle noin viiden vuoden välein määräaikaisraporttinsa lapsen oikeuksien toteutumisesta.

Käytännössä raportin laatii ulkoasiainministeriö. Lastensuojelun Keskusliitto laatii määräaikaisraportin valmisteluvaiheessa oman lausuntonsa, johon se kokoaa myös jäsenyhteisöjensä kommentit. Keskusliitto kommentoi määräaikaisraporttia lisäksi ulkoasiainministeriön järjestämissä kuulemis- ja keskustelutilaisuuksissa.

Myös kansalaisjärjestöt voivat antaa oman raporttinsa YK:n lapsen oikeuksien komitealle. Lastensuojelun Keskusliitto kokoaa kansalaisjärjestöjen raportin Suomessa. Järjestöt arvioivat raportissaan, miten valtio on onnistunut panemaan täytäntöön komitean suosituksia.

Raporttien jättämisen jälkeen YK:n lapsen oikeuksien komitea järjestää ensin kansalaisjärjestöille, sitten valtiolle kuulemistilaisuudet, joihin keskusliitto osallistuu. Keskusliitto vastaa kansalaisjärjestöjen kuulemiseen osallistuvien tahojen valinnasta ja ohjeistamisesta.

Kuulemisen jälkeen komitea antaa sopimusvaltiolle loppupäätelmänsä, joihin valtion on vastattava seuraavassa raportissaan.

Lue lisää