Korkein oikeus KKO:1981-II-16

Veropetos
Perunkirjoitus

Osa pesän varallisuudesta oli jätetty merkitsemättä perukirjaan ja perintövero sittemmin sanotun pesänosakkaiden tieten virheellisen perukirjan perusteella määrätty liian alhaiseksi. Pesänosakkaiden menettelyyn oli sovellettava veropetosta koskevaa rikoslain 38 luvun 11 §:ää eikä perintökaaren 20 luvun 11 §:ää.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Virallisen syyttäjän ja valtion asianomistajana ajamasta syytteestä Halikon KO p. 17.3.1980 oli lausunut selvitetyksi, että A, B ja C olivat 24.7.1976 kuolleen AA:n kuolinpesän osakkaina 27.12.1976 Salon kaupungissa tahallaan pidättäneet valtiolta veroa 75 589 markkaa 80 penniä Salon perintöverolautakunnan määrättyä sanottuna päivänä heille perintöveroa heidän Salon verotoimistoon 11.11.1976 toimittamansa 12.10.1976 laaditun perukirjan perusteella, josta perukirjasta heidän tietensä puuttuivat pesän varoihin luettavat kolme määräaikaistileillä olevaa yhteensä 3 287 950 markan 54 pennin suuruista talletusta, jotka he olivat jakaneet keskenään 26.10.1976. Lisäksi KO oli katsonut, että rikoksia pidätetyn veron määrän suuruuden sekä huomioon ottaen rikoksiin johtaneet ja niistä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan oli pidettävä törkeinä.

Tämän vuoksi KO oli RL 38 luvun 11 §:n 2 momentin nojalla tuominnut syytetyt törkeästä veropetoksesta A:n 10 kuukaudeksi sekä B:n ja C:n kummankin 8 kuukaudeksi vankeuteen. B:n ja C:n rangaistukset määrättiin ehdollisiksi 31.12.1981 päättyvin koeajoin.

Turun HO, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä sekä syytetyt olivat saattaneet jutun, p. 21.10.1980 oli jättänyt asian KO:n päätöksen varaan. HO yhdisti KO:n tuomitseman rangaistuksen ja HO:n A:lle 19.6.1980 antamallaan päätöksellä jutussa, jossa Turun RO oli 5.12.1979 julistanut päätöksensä, tuomitsemat rangaistukset, nimittäin jatketusta rikoksesta, joka käsittää jatketun törkeän veropetoksen sekä yhdellä teolla tehdyt kirjanpitorikoksen ja väärän kirjallisen todistuksen antamisen julkiselle viranomaiselle, 2 vuotta 6 kuukautta vankeutta, valuuttamääräysten rikkomisesta 3 kuukautta vankeutta ja jatketusta lahjoman antamisesta virkamiehelle 1 vuosi 6 kuukautta vankeutta, jotka rangaistukset HO oli yhdistänyt 3 vuoden 1 kuukauden vankeusrangaistukseksi, josta RL 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettiin 6 kuukautta 24 päivää, 3 vuodeksi 4 kuukaudeksi vankeutta, josta RL 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettiin edellä mainitut, HO:n vähennettäviksi määräämät 6 kuukautta 24 päivää.

A, B ja C pyysivät valituslupaa ja muutoksenhakemuksissaan vaativat syytteiden hylkäämistä. Valituslupa myönnettiin 15.1.1981. Virallinen syyttäjä antoi häneltä hakemusten johdosta pyydetyn vastauksen.

KORKEIN OIKEUS

KKO tutki jutun ja katsoi, ettei ollut syytä muuttaa HO:n päätöstä, joka siis jäi pysyväksi.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Miettinen, Ådahl ja Lindholm sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Ketola ja Aro