KKO:1981-II-25

Työturvallisuusmääräysten rikkominen
Kuolemantuottamus
Rikosten yhtyminen

Työnantaja A:n työnjohdon ja valvonnan alaisena ollut työntekijä oli kuollut voimalaitosrakennustyömaalla asennustelineiltä pudonneesta ritilästä saamiinsa vammoihin. Kun työmaalla sivu-urakoitsijana toimineen B:n palveluksessa olleen telineiden asennuksen ja purkamisen valvojan ja samalla työmaalla aliurakoitsijana toimineen C:n palveluksessa olleen vastaavan työnjohtajan työn turvallisuutta koskeneet laiminlyönnit olivat osaltaan myötävaikuttaneet työntekijän kuolemaan ja kun sanotut laiminlyönnit, huomioon ottaen työmaalla suoritettavien töiden samanaikaisuuden, olivat vaarantaneet myös B:n ja C:n palveluksessa olleiden työntekijöiden turvallisuuden, valvoja ja työnjohtaja tuomittiin rangaistukseen yksin teoin tehdyistä työturvallisuusmääräysten rikkomisesta ja kuolemantuottamuksesta.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Virallisen syyttäjän ja asianomistajan Riitta S:n omasta puolestaan ja alaikäisten lastensa holhoojana ajamasta syytteestä Kristiinankaupungin RO, kuultuaan jutussa Vaasan työsuojelupiirin työsuojelutoimistoa, p. 4.2.1974 oli lausunut seuraavaa:

Riitta S:n mies ja hänen lastensa isä hitsaaja-levyseppä Vesa S oli 26.2.1973 työskennellyt oy X:n palveluksessa oy A:n työnjohdon valvonnan alaisena oy Y:n Kristiinankaupungissa sijainneen voimalaitostyömaan kattilaosastolla, jossa hänen työpaikkansa oli ollut maanpinnan tasolla. Samanaikaisesti oli mainitulla osastolla aliurakoitsijana toimineen oy C:n toimesta nostettu kattilalaitoksen yläosaan noin 1 500 kilon painoista sidepalkkia. Palkki oli noin 35 metrin korkeudessa kääntynyt alkuperäisestä nostoasennostaan vinoon. Samalla palkin nostovaijeri oli ottanut kiinni palkin yläpuolella olleeseen, työmaalla sivu-urakoitsijana toimineen rakennusliike B:n sähkötöitä varten rakentamaan riippuvaan asennustelineeseen, jota tuolloin oltiin purkamassa. Tässä yhteydessä asennustelineellä vastoin määräyksiä irrallaan ollut 110 X 82 senttimetrin suuruinen ja 23,9 kilon painoinen rautaritilä oli siirtynyt asennustelineiden päältä ja päässyt putoamaan alas. Pudotessaan ritilä oli ensin ottanut kiinni muutaman metrin alapuolella olleeseen palkkiin ja sen jälkeen pudonnut maassa olleen lieriömäisen tunnelin päälle, josta se oli edelleen kimmonnut noin metrin etäisyydellä sanotusta tunnelista hitsaustyötä tehneen Vesa S:n päähän. S oli kuollut iskusta saamiinsa kallonmurtumiin ja aivoruhjoumiin 3.3.1973.

Edelleen RO oli katsonut selvitetyksi seuraavaa:

M, joka oli rakennustyömaalla ollut oy C:n palveluksessa vastaavana työnjohtajana ja jonka tehtäviin oli kuulunut kattilaja putkistoasennustöiden työnjohto ja valvonta, oli laiminlyönyt palkkia oy C:n toimesta ja tehtävään kuuluvana nostettaessa huolehtia riittävistä varotoimenpiteistä alapuolella työskentelevien varoittamiseksi ja valvoa näiden toimenpiteiden noudattamista sekä huolehtia toimenpiteistä nostettavan palkin vaarallisen kiertymisen estämiseksi.

N, jolle rakennusliike B:n palveluksessa olevana oli kuulunut oy Y:n työmaalla toimivien sivu-urakoitsijoiden telineiden asennuksen ja purkamisen yli valvonta, ei ollut huolehtinut siitä erityisestä varovaisuudesta, jota rakennustyössä noudatettavista järjestysohjeista 29.4.1969 annetun valtioneuvoston päätöksen 33 §:n mukaan edellytetään telineiden pystytys- ja purkaustyössä, eikä huolehtinut siitä, että telineiden purkauskohdan alapuolella olevat muut työt keskeytettiin purkamistöiden ajaksi, mikäli se oli tarpeellista vaaran välttämiseksi.

Edellä mainituin perustein RO oli työturvallisuuslain 9 §:n 1 momentin, 28 ja 49 §:n sekä rakennustyössä noudatettavat järjestysohjeet sisältävän 29.4.1969 annetun valtioneuvoston päätöksen 20 §:n 2 momentin, 33 §:n 1 momentin ja 36 §:n nojalla tuominnut työturvallisuudesta annettujen määräysten rikkomisesta M:n ja N:n kummankin 20:een 15 markan suuruiseen päiväsa .

Koska Vesa S:n kuoleman olivat aiheuttaneet, paitsi edellä kerrotut työturvallisuutta koskeneet laiminlyönnit, myös muut ennalta arvaamattomat yhteensattumat, RO oli hylännyt M:ää ja N:ää vastaan kuolemantuottamuksesta ajetun syytteen.

Lisäksi RO, hyläten Riitta S:n omasta ja alaikäisten lastensa puolesta esittämän hautauskulujen korvausvaatimuksen, oli velvoittanut M:n ja N:n yhteisvastuullisesti jutussa myös rangaistukseen tuomitun A:n vastuunalaisen työnjohtajan O:n kanssa korvaamaan valtiolle syyttäjän kuulustuttamille todistajille maksetut palkkiot 97 markkaa, mutta jättänyt Vesa S:n ruumiin oikeuslääketieteellisestä avauksesta aiheutuneet kustannukset valtion vahingoksi.

Virallinen syyttäjä, Riitta S omasta puolestaan ja holhoojantoimessaan sekä M ja N olivat saattaneet jutun Vaasan HO:n tutkittavaksi, vaatien syyttäjä ja Riitta S M:n ja N:n tuomitsemista rangaistukseen myös kuolemantuottamuksesta sekä Riitta S uudistaen korvausvaatimuksensa.

HO p. 19.11.1976 oli lausunut selvitetyksi, että M:n ja N:n RO:n päätöksessä kerrotuista laiminlyönneistä oli ollut seurauksena Vesa S:n kuolema. Tämän vuoksi HO oli, muuttaen RO:n päätöstä, RO:n soveltamien lainkohtien sekä rikoslain 21 luvun 9 §:n 7 luvun 1 §:n nojalla tuominnut M:n ja N:n RO:n heidän syykseen lukeman rikoksen ja siitä tuomitun rangaistuksen asemesta yksin teoin tehdyistä työturvallisuusmääräysten rikkomisesta ja kuolemantuottamuksesta, kummankin 50:een 15 markan määräiseen päiväsakkoon eli 750 markan sakkoon.

Lisäksi HO oli määrännyt, että M:n ja N:n tuli yhteisvastuullisesti O:n kanssa korvata Riitta S:lle Vesa S:n hautauskuluista 2 451 markkaa 67 penniä 5 prosentin korkoineen vaatimuksen oikeudenkäynnin aikana tapahtuneesta esittämispäivästä 4.2.1974 lukien, mistä määrästä oli kuitenkin vähennettävä Riitta S:lle kansaneläkelain 33 §:n nojalla mahdollisesti maksettu hautausavustus. M ja N oli vielä yhteisvastuullisesti O:n ja jutussa myös rangaistukseen tuomitun rakennusliike B:n palveluksessa olleen työnjohtajan P:n kanssa velvoitettu korvaamaan valtiolle sen varoista maksetut Vesa S:n täydellisestä oikeuslääketieteellisestä ruumiinavauksesta aiheutuneet kustannukset 171 markkaa 50 penniä sekä todistajanpalkkiot 230 markkaa.

M ja N pyysivät lupaa saada hakea muutosta HO:n päätökseen ja lupahakemuksiinsa sisällyttivät muutoksenhakemukset.

KORKEIN OIKEUS

KKO p. myönsi muutoksenhakuluvan ja tutki jutun. Koska M:n ja N:n vastuualueiden kohdalta todetut laiminlyönnit olivat osaltaan olleet syynä sen tapahtumaketjun syntymiseen, joka oli aiheuttanut Vesa S:n kuoleman, ja kun M ja N, huomioon ottaen työmaalla suoritettavien töiden samanaikaisuuden, olivat olleet velvollisia varautumaan muidenkin työnantajien töistä aiheutuneiden ennakoitavissa olevien vaarojen torjumiseen ja heidän laiminlyöntinsä myös oli vaarantanut, M:n osalta oy C:n ja N:n osalta rakennusliike B:n palveluksessa olleiden työntekijöiden turvallisuuden, KKO näillä ja HO:n mainitsemilla perusteilla katsoi, ettei ollut syytä muuttaa HO:n päätöksen lopputulosta.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Saarni-Rytkölä, Ådahl, Riihelä ja Lindholm sekä ylimääräinen oikeusneuvos Aro