KKO:1982-II-66

Työturvallisuusmääräysten laiminlyöminen
Kuolemantuottamus
Rikosten yhtyminen

Työnjohtaja oli esimiehenään toimineelta insinööriltä saamiensa ohjeiden mukaisesti purkanut rautanippuja rekka-auton lavalta purkamistyöhön soveltumattomalla trukilla seurauksin, että yksi nippu oli pudonnut trukin haarukasta. Työnjohtaja katsottiin sellaiseksi työnantajan edustajaksi, joka voitiin työturvallisuuslain 49 §:n nojalla tuomita rangaistukseen työturvallisuusmääräysten rikkomisesta.

Kun purkamistyöstä oli aiheutunut, paitsi vaaraa hallissa olleille työntekijöille, myös sivullisen henkilön kuolema, työnjohtaja ja insinööri tuomittiin rangaistukseen yksin teoin tehdyistä työturvallisuusmääräysten rikkomisesta ja kuolemantuottamuksesta.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Virallisen syyttäjän ajamasta syytteestä ja kuultuaan Alpo L:ää ja hänen vaimoaan Maria L:ää asianomistajina sekä Hämeen työsuojelupiiriä jutussa Tampereen RO p. 28.11.1977 oli lausunut selvitetyksi, että työnjohtaja A oli 24.5.1977 Tampereella X Oy:n hallissa purkanut 6,85 metrin pituisia ja noin 1 200 kiloa painavia profiilirautanippuja rekka-auton lavalta sähkökäyttöisellä kolmipyöräisellä 67 senttimetrin haarukkavälin omaavalla Asea GSE-15 merkkisellä trukilla. Purkaminen oli A:n esimieheltä insinööri B:ltä saatujen ohjeiden mukaisesti tapahtunut siten, että A oli ottanut auton lavalta yhden rautanipun kerrallaan trukin haarukkaan ja nostanut haarukan taakkoineen ylös sekä peruuttanut trukkia, minkä jälkeen rekka-auto oli ajanut hallista ulos ja A siirtänyt rautanipun trukilla varastopinoon. Kun A oli sanotuin tavoin nostanut auton lavalta viimeisen nipun ylös ja auto oli ajanut pois hallista, trukin kuorman tasapaino oli järkkynyt ja rautanippu oli alkanut liukua alas haarukasta seurauksin, että rautanipun toinen pää oli pudonnut hallin oven suussa seisoneen Alpo L:n ja Maria L:n viisivuotiaan pojan Jarkko L:n päälle, joka oli saamiensa vammojen johdosta samana päivänä kuollut. Edellä selostettu työtapa oli trukin heikkorakenteisuuden, kolmipyöräisyyden ja kapean haarukkavälin sekä rautanippujen pituuden, painon ja muunkin laadun huomioon ottaen ollut sopimaton ja vaarallinen ko. työhön. Po. purkamistyöhön sopimatonta trukkia oli näin ollen kuormitettu siten, että siitä oli aiheutunut vaaraa työpaikan työntekijöille ja muille työpaikalla oleville henkilöille.

A ja B, jolta A oli saanut määräykset ja ohjeet työn suorittamisesta, olivat kumpikin vastuussa ko. työturvallisuusmääräysten vastaisesta menettelystä, josta työpaikan työntekijöille aiheutuneen vaaran lisäksi oli ollut seurauksena Jarkko L:n kuolema. Sen vuoksi RO oli työturvallisuuslain 9, 29, 30 ja 49 §:n sekä rikoslain 21 luvun 9 ja 7 luvun 1 §:n nojalla tuominnut A:n ja B:n yksin teoin tehdystä työturvallisuusmääräysten rikkomisesta ja kuolemantuottamuksesta, A:n 60:een 12 markan määräiseen päiväsakkoon eli 720 markan ja B:n 80:een 36 markan määräiseen päiväsakkoon eli 2880 markan sakkoon. Lisäksi RO oli velvoittanut A:n ja B:n korvaamaan valtiolle sen varoista maksetut Jarkko L:n ruumiinavauksesta aiheutuneet kustannukset 185 markkaa 76 penniä sekä todistelukustannukset 100 markkaa.

Turun HO, jonka tutkittavaksi A ja B olivat saattaneet jutun, p. 18.6.1979 oli, todeten A:n olleen työnjohtajana ko. hallissa, jättänyt asian RO:n päätöksen varaan.

A ja B pyysivät että, koska lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa oli tärkeätä saattaa juttu KKO:n tutkittavaksi, heille oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 kohdan nojalla, sellaisena kuin tämä lainkohta oli 14.6.1958 annetussa laissa, myönnettäisiin lupa hakea muutosta HO:n päätökseen, ja lupahakemukseensa sisällyttivät muutoksenhakemuksen. Asianomainen virallinen syyttäjä antoi häneltä vaaditun vastauksen.

KKO p. myönsi esitetystä syystä muutoksenhakuluvan, tutki jutun ja katsoi, ettei ollut syytä muuttaa HO:n päätöstä. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Leivonen, Manner, Ådahl ja Hiltunen sekä ylimääräinen oikeusneuvos Heikkilä