Korkein oikeus KKO:1983-II-135

Petos

Oy A:n toimitusjohtaja X oli saatuaan tiedon A:n hakemisesta konkurssiin esittänyt B:lle takaisinmaksuehdoista poiketen koko A:n B:lle olevan lainan maksamista vapauttaakseen lainan takaajalla vastavakuutena olleet X:n vaimon asunto-osakkeet panttivastuusta. Ään.

Konkurssihakemuksen merkitys X:n esittämän maksujärjestelyn vaikutuksille B:n asemaan velkojana oli niin olennainen, että X oli ollut velvollinen ilmoittamaan konkurssihakemuksesta B:lle. Laiminlyömällä tämän ilmoitusvelvollisuuden X oli tahallaan salaamalla erehdyttänyt B:n vastaanottamaan suorituksen koko lainasta. – Takaisinsaantikanteen perusteella B oli joutunut suorittamaan A:n konkurssipesälle takaisin lainan ennen konkurssia erääntymättömän osan. X tuomittiin petoksesta. Ään.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Virallisen syyttäjän ja Oy B:n syytteestä Heinolan RO p. 5.2.1981 oli katsonut tosin selvitetyksi, että X oli 7. ja 8.12.1977 jälkeen toimiessaan Oy A:n toimitusjohtajana erehdyttämismielessä ja saadakseen itselleen tahi toiselle laitonta aineellista hyötyä salannut Oy B:ltä sen seikan, että Oy A oli 7. ja 8.12.1977 haettu konkurssiin kahden vakuutusyhtiön toimesta, mistä oli ollut seurauksena, että X oli useamman kerran puhelimitse pyytänyt mainittujen päivien jälkeen saada maksaa pois kokonaisuudessaan Oy A:n jäljellä olevan 140 625 markan suuruisen velan Oy B:lle. Erehdytettynä ja tietämättömänä mainituista konkurssihakemuksista ja luottaen X:n vilpittömyyteen Oy B oli 15.12.1977 suostunut ottamaan vastaan koko velkasaatavansa, josta erääntynyttä velkaa oli ollut 9 375 markkaa, ja luovuttanut X:lle ko. velan tunnusteena olleen velkakirjan, joka sisälsi Kansallis-Osake-Pankin 1.11.1974 antaman takaussitoumuksen eli pankkitakauksen. Kun Oy A oli 19.12.1977 asetettu konkurssiin edellä mainittujen hakijoiden toimesta, Kuopion RO 22.1.1979 julistamallaan päätöksellä ja Itä-Suomen HO 29.1.1981 antamallaan päätöksellä oli konkurssisäännön 46 §:n d kohdan nojalla velvoittanut Oy B:n suorittamaan takaisinsaantina 131 250 markkaa Oy A:n konkurssipesälle. X oli tuolla teollaan saanut itselleen tahi toiselle laitonta hyötyä Kansallis-Osake-Pankin Heinolan konttorin vapautettua ko. lainaan liittyvät vastavakuudet, johon kuuluivat mm. X:n oman asunnon hallintaoikeuden turvaavat asunto-osakkeet. Koska kuitenkin edellä kerrottu oli tapahtunut Oy A:n konkurssin alkamispäivän jälkeen, RO oli hylännyt rikoslain 36 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla ajetun syytteen ja jutussa esitetyt korvausvaatimukset.

Oy B oli saattanut jutun Kouvolan HO:n tutkittavaksi. HO:ssa Oy B oli vaatinut X:n tuomitsemista RO:n päätöksessä ilmenevästä teosta rangaistukseen petoksesta sekä hänen velvoittamistaan suorittamaan Oy B:lle korvaukseksi teollaan aiheuttamasta vahingosta 131 250 markkaa 6 prosentin korkoineen 15.12.1977 lukien ja korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut jutussa. Määräajan jälkeen Oy B oli toimittanut HO:lle ilmoituksen, jonka mukaan etuoikeutta vailla olevat saatavat eivät saaneet jako-osuutta Oy A:n konkurssissa.

HO p. 6.4.1982 oli ottaen Oy B:n sille toimittaman lisäselvityksen oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 5 §:n nojalla erityisestä syystä huomioon, tutkinut jutun ja katsonut selvitetyksi, että X oli saanut RO:n päätöksessä kerrotulla menettelyllään hyötyä siten, että hän oli suorittanut Oy B:n saatavan Oy A:n varoista ja näin saanut vapautettua kyseisen saamisen takaajalla Kansallis-Osake-Pankilla vastavakuutena olleet Oy A:lle kuulumattomat X:n panttaamat asunto-osakkeet. Oy B oli X:n menettelystä kärsinyt tappiota siten, että se oli joutunut takaisinsaantikanteen johdosta suorittamaan konkurssipesälle X:n maksaman määrän ja menetettyään saamisellaan olleet vakuudet joutunut etuoikeudettoman velkojen asemaan, jolle ei konkurssipesän toimitsijamiesten ilmoituksen mukaan tulisi kertymään jako-osuutta. RO:n päätöksessä kerrotulla menettelyllään X oli syyllistynyt petokseen.

Sen vuoksi HO oli, kumoten RO:n päätöksen, rikoslain 36 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla tuominnut X:n petoksesta ehdolliseen 7 kuukauden vankeusrangaistukseen ja sen ohella 40:een 13 markan päiväsakkoon sekä velvoittanut hänet suorittamaan Oy B:lle korvaukseksi rikoksella aiheuttamastaan vahingosta 131 250 markkaa 5 prosentin korkoineen 5.2.1981 lukien ja korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista jutussa 1 000 markkaa. X:n maksettavasta vahingonkorvauksesta oli vähennettävä, mitä Oy B mahdollisesti sai Oy A:n konkurssissa jako-osuutena.

Pyytäen valituslupaa X haki muutosta HO:n päätökseen vaatien häntä vastaan ajetun syytteen ja korvausvaatimusten hylkäämistä. Valituslupa myönnettiin 5.11.1982. Virallinen syyttäjä ja Oy B antoivat näiltä muutoksenhakemuksen johdosta pyydetyt vastaukset.

KKO p. tutki jutun. Takaisinmaksuehtojen mukaan kysymyksessä oleva laina oli maksettava takaisin 10.4.1977 alkaen kuutenatoista puolivuosittaisena lyhennyksenä. Saatuaan 7. ja 8.12.1977 tiedon kahden velkojan hakemuksista myös mainitun lainan velallisena olleen Oy A:n asettamisesta konkurssiin, X oli kuitenkin pyrkinyt maksamaan heti takaisin koko lainan vapauttaakseen lainan takaajalla vastavakuutena olleet, aikaisemmin vaimolleen luovuttamansa asunto-osakkeet panttivastuusta. Esittäessään Oy B:lle takaisinmaksuehdoista poiketen koko lainan maksamista X ei ollut ilmoittanut konkurssihakemuksista. Tämä seikka olisi kuitenkin ollut Oy B:lle merkityksellinen, jotta se olisi voinut oikein arvioida velkasuhteen päättämistä X:n esittämällä tavalla. Konkurssihakemusten merkitys X:n velallisyhtiön puolesta esittämän maksujärjestelyn vaikutuksille velkasuhteen toisen osapuolen Oy B:n asemaan oli siten ollut niin olennainen, että X velallisyhtiön edustajana oli ollut velvollinen ilmoittamaan niistä Oy B:lle. Laiminlyömällä tämän ilmoitusvelvollisuuden X oli tahallaan salaamalla erehdyttänyt Oy B:n vastaanottamaan 15.12.1977 suorituksen koko lainasta. Tästä oli Oy A:n konkurssiin asettamisen ja Oy B:n lainan ennen konkurssia erääntymättömän 131 250 markan suuruisen osan takaisinmaksuvelvollisuuden takia aiheutunut Oy B:lle saman suuruinen tappio, kun se ei ollut saanut tästä saatavastaan maksua myöskään konkurssiin luovutetuista varoista eikä X:n suorittaman takaisinmaksun johdosta maksuvastuustaan vapautuneelta takaajalta. KKO katsoi, että X maksaessaan edellä mainituissa tarkoituksessa ja olosuhteissa koko lainan oli pyrkinyt hankkimaan itselleen ja vaimolleen laitonta aineellista etua, että hän oli erehdyttänyt Oy B:n ottamaan vastaan koko lainan takaisinmaksun salaamalla että hakemus maksuun käytettävien varojen luovuttamisesta konkurssiin oli jo vireillä ja että X oli tällä menettelyllä aiheuttanut Oy B:lle edellä mainitun rahan tappion. Edellä mainituilla perusteilla KKO katsoi, ettei ollut syytä muuttaa HO:n päätöksen lopputulosta. X velvoitettiin korvaamaan Oy B:lle sillä vastauksen antamisesta KKO:ssa olleet kulut 500 markalla.
Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Ylimääräinen oikeusneuvos Hagman hyväksyi jutun esittelijän mietinnön, joka kuului: KKO tutkinee jutun. Tarjotessaan RO:n päätöksessä kerrotuin tavoin Oy B:lle maksua tällä Oy A:lta olleesta velasta kokonaisuudessaan X ei ole konkurssisäännön määräyksiin perehtymättömänä saattanut ottaa huomioon edes sitä mahdollisuutta, että maksu tulisi perääntymään siltä osin kuin sanottua velkaa ei katsota maksuhetkellä erääntyneeksi ja että Oy B vapautettuaan sanotun velan vakuutena olleen pankkitakauksen tämän vuoksi tulisi kärsimään HO:n päätöksessä kerrotun vahingon. KKO katsonee sen vuoksi, että X:n teolta on puuttunut rangaistavuuden edellyttämä tahallisuus. KKO, kumoten HO:n päätöksen, hylännee X:ää vastaa ajetun syytteen ja häneen kohdistetut korvausvaatimukset sekä vapauttanee hänet hänelle tuomituista rangaistuksesta ja korvausvelvollisuudesta.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Heinonen, Ketola ja Aro sekä ylimääräinen oikeusneuvos Roos