KKO:1984-II-168

Konkurssirikos

Syytetty oli ottanut osakeyhtiöstä, jonka toiminnasta hän yksin määräsi, ennen konkurssia, mutta yhtiön jo ollessa taloudellisissa vaikeuksissa omaisuutta itselleen. Vaikka syytetty perusteettomasti väitti kysymyksessä olleen velanmaksun, hänen ei, kun omaisuudensiirto oli ollut todellinen, eikä vain näennäinen toimenpide, katsottu välipuheen varjolla kavaltaneen velkojiltaan varoja eikä siten syyllistyneen petollisena velallisena tehtyyn konkurssirikokseen, vaan hänet tuomittiin epärehellisenä velallisena tehdystä konkurssirikoksesta. Ään.

Ks. KKO:1995:163

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Tampereen RO p. 24.5.1982 oli virallisen syyttäjän sekä oy B:n velkojien Hämeen lääninveroviraston, Tarako Oy:n, Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto r.y:n, Pitney Bowes Oy:n, Independent Leasing Oy:n, Oy Meckelborg Ab:n ja Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n syytteestä KKO:ssa kysymyksessä olevilta kohdin katsonut selvitetyksi, että A oli Tampereelta olleen, 19.5.1980 konkurssiin asetetun oy B:n hallituksen jäsenenä ja toimitusjohtajana menetellyt seuraavalla tavalla:

A) A oli ottanut itselleen 16.1.1980 yhtiöltä 30.000 markkaa rahaa ja 15.000 markan arvoiset oy B:n, oikeastaan oy C:n osakkeet. Oy B:n kirjanpidosta ja siihen liittyvästä tositeaineistosta ei käynyt selville, että A olisi omilla varoillaan suorittanut oy B:n menoja tai että hänellä muutoinkaan olisi ollut 45.000 markan suuruinen saatava yhtiöltä. Yhtiön kirjanpidon perusteella suoritetussa erikoistilintarkastuksessa ilmenneistä seikoista ja tarkastuksen suorittaneen X:n lausunnoista kävi ilmi, etteivät yhtiön kassatilin mahdollinen miinussaldoisuus vuoden 1979 lopussa ja Y:n todistajalausuma A:n yhtiölle antamista niin sanotuista vipeistä riittäneet osoittamaan luotettavaksi A:n väitettä 45.000 markan suuruisista saatavistaan oy B:ltä. Tämän vuoksi RO oli katsonut, että A oli saavuttaakseen itselleen aineellista etua kavaltanut velkojiltaan 30.000 markkaa rahaa ottamalla mainitun suuruisen rahamäärän yhtiön kassasta sekä lisäksi 15.000 markkaa siirtämällä nimiinsä sen arvoiset edellä mainitut osakkeet. A oli siten tältä osin syyllistynyt petollisena velallisena konkurssirikokseen sekä aiheuttanut oy B:lle 45.000 markan suuruisen vahingon.

B) A oli oy B:n, jonka toiminta oli käsittänyt kaupan harjoittamista, toimitusjohtajana ja hallituksen jäsenenä huolimattomasti valvonut yhtiön kirjanpidon hoitamista ja toimittamista. Koneellisen kirjanpidon tositteista vuodelta 1979 oli jäänyt pois Countdown Oy:n 5.000 markan suoritusta osoittava tosite. Toiminimi Hieronymuksen 426,68 markan laskun suoritus oli jäänyt yhtiön kirjanpitoon merkitsemättä. A oli lisäksi oy B:n liiketoimintaa harjoittaessaan laiminlyönyt toimituttaa yhtiön tilien tarkastuksen vuodelta 1979 yhtiön ulkopuolisilla tilintarkastajilla. Oy B:n kirjanpidosta loppuvuodelta 1979 oli yhtiön kirjanpitoon liittyviä tositteita, joiden laadusta ja määrästä ei asiassa tosin ollut esitetty selvitystä, joutunut hukkaan A:n osaamatta antaa tarkempaa selvitystä tositteiden hukkaan joutumisen syistä. Näin ollen A oli huolimattomasti toimittanut yhtiön kirjanpidon ja, kun yhtiön velkojia ei ollut näytetty täysin tyydytetyn, siten syyllistynyt huolimattomana velallisena tehtyyn konkurssirikokseen.

RO oli rikoslain 39 luvun 1 ja 3 §:n sekä 7 luvun 2 §:n nojalla tuominnut A:n jatketusta petollisena ja huolimattomana velallisena tehdystä konkurssirikoksesta 8 kuukaudeksi vankeuteen, mistä rangaistuksesta oli vähennettävä rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla 27.1. – 1.2.1981 välistä vapaudenmenetysaikaa vastaavat 6 päivää. Vankeusrangaistus oli määrätty ehdolliseksi 31.12.1984 päättyvin koetusajoin ehdolla, että se voitiin panna täytäntöön, jos A koetusaikana teki uuden rikoksen, josta hänet tuomittiin vankeusrangaistukseen. Ehdollisen rangaistuksen ohella A oli sanotusta rikoksesta tuomittu 25 päiväsakkoon, jotka oli laskettu yhteen A:lle samalla päätöksellä jatketusta yksin teoin tehdyistä ennakkoperintälain ja työnantajan sosiaaliturvamaksusta annetun lain rikkomisesta tuomitun 20 päiväsakon kanssa 45 päiväsakoksi, jotka A:n tuli suorittaa 45 markan suuruisen päiväsakon mukaan laskettuna, maksamalla sakkoa 1.800 markkaa.

A oli, muun korvausvelvollisuuden ohella, velvoitettu suorittamaan vahingonkorvaukseksi oy B:n konkurssipesälle 45.000 markkaa 5 prosentin korkoineen 19.10.1981 lukien.

Turun HO, jonka tutkittavaksi A oli jutun A kohdan osalta saattanut, p. 13.4.1983 oli lausunut, että A oli siinä kohdassa tarkoitetussa tilaisuudessa RO:n toteamin tavoin tekaistujen saatavien perimiseksi ja siis saavuttaakseen itselleen aineellista etua kavaltanut oy B:n velkojilta 30.000 markkaa rahaa ja 15.000 markan arvoiset osakkeet. Tämän vuoksi HO oli jättänyt asian kysymyksessä olevalta osalta RO:n päätöksen varaan.

A pyysi valituslupaa ja vaati A kohdan osalta syytteen ja siihen perustuvan vahingonkorvausvaatimuksen hylkäämistä. A toimitti KKO:lle 1.7.1983 saapuneen lisäkirjoituksen.

KKO myönsi A:lle valitusluvan 4.11.1983. Virallinen syyttäjä, Hämeen lääninverovirasto, Tarako Oy, Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto r.y, Oy Meckelborg Ab ja Yhtyneet Paperitehtaat Oy antoivat niiltä pyydetyt vastaukset. Pitney Bowes Oy ja Independent Leasing Oy eivät antaneet niiltä pyydettyä vastausta. Oy Meckelborg Ab pyysi korvausta vastauskuluistaan.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

A:n lisäkirjoitus jätetään, kun se on saapunut määräajan jälkeen eikä sen huomioon ottamiseen ole erityisiä syitä, huomiotta.

A on oy B:n toiminnasta käytännössä yksin vastaavana toimitusjohtajana ja hallituksen jäsenenä 16.1.1980 ottanut yhtiöstä 30.000 markkaa rahaa ja 15.000 markan arvoiset oy C:n osakkeet. Rahan ja osakkeiden ottamisesta on yhtiön kirjanpitoon tehty tosite, jonka mukaan kysymyksessä olisi yhtiön velanmaksu A:lle. Jutussa ei kuitenkaan ole näytetty, että A:lla olisi ollut vastaavansuuruinen saatava yhtiöltä.

Rahan ja osakkeiden oy B:ltä ottamisen nimenomaisena tarkoituksena on ollut siirtää ne yhtiöltä A:n henkilökohtaiseen varallisuuspiiriin. A on perusteettomasti väittänyt, että siirron perusteena oli velanmaksu yhtiöltä hänelle. Kun siirto on ollut todellinen eikä vain näennäinen toimenpide, A ei sillä ole välipuheen varjolla kavaltanut velkojiltaan varoja eikä siten syyllistynyt petollisena velallisena tehtyyn konkurssirikokseen.

A on tietäen oy B:n kykenemättömäksi täyttämään sitoumuksensa vastikkeettomalla ja siis seurauksiltaan lahjoittamiseen verrattavalla toimella siirtänyt yhtiön omaisuutta 45.000 markan arvosta itselleen, vaikka siitä on saattanut aiheutua yhtiön velkojille tuntuva vahinko. Näin toimiessaan A on syyllistynyt epärehellisenä velallisena tehtyyn konkurssirikokseen sekä aiheuttanut HO:n päätöksessä tarkoitetun vahingon. Tämä rikos on ollut saman rikoksen jatkamista sen huolimattomana velallisena tehdyn konkurssirikoksen kanssa, johon RO on katsonut A:n B kohdan osalta syyllistyneen.

Lainkohdat

Rikoslaki 39 luku 2 § 1 kohta ja 3 § 2 kohta sekä 7 luku 2 §

Päätöslauselma

HO:n päätöstä muutetaan siten, että A tuomitaan HO:n hänen syykseen lukeman jatketun konkurssirikoksen asemesta jatketusta epärehellisenä ja huolimattomana velallisena tehdystä konkurssirikoksesta 5 kuukaudeksi vankeuteen, mistä rangaistuksesta on tehtävä RO:n päätöksessä mainittu vähennys. Vankeusrangaistus on ehdollinen RO:n päätöksessä tarkoitetuin ehdoin sen julistamisesta alkanein ja 31.12.1984 päättyvin koetusajoin. Lisäksi A tuomitaan edellä mainitusta rikoksesta HO:n määräämään oheissakkoon, joka lasketaan yhteen alempien oikeuksien määräämän toisen sakon kanssa niiden määräämällä tavalla. Vielä A tuomitaan maksamaan HO:n määräämä vahingonkorvaus. Muilta ja siis myös muita korvauksia koskevilta osin HO:n päätös jää pysyväksi. Jutun lopputuloksen vuoksi Oy Meckelborg Ab saa pitää vastauskulunsa omana vahinkonaan.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Ketola: Katson, ettei ole syytä muuttaa HO:n päätöstä. Määrään A:n korvaamaan oy Meckelborg Ab:n vastauskulut KKO:ssa 500 markalla.

Oikeusneuvos Portin oli samaa mieltä kuin oikeusneuvos Ketola.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Leivonen, Heinonen, Portin, Nybergh ja Ketola.