KKO:1985-II-112

Tappo

A oli kiihtyneenä siitä, että hänet oli mielestään tarpeettoman väkivaltaisesti poistettu eräästä ravintolasta, hakenut vuokra-autolla noin kilometrin päässä sijaitsevasta kodistaan pistoolin ja ampunut hänet ravintolasta poistaneen vahtimestarin. Koska teko oli aloitettu ja saatettu loppuun siinä samassa kiihtymystilassa, jonka valtaan A oli joutunut tultuaan poistetuksi ravintolasta, surmaamisen ei katsottu tapahtuneen vakaasta harkinnasta. Syyte murhasta hylättiin ja A tuomittiin taposta.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Helsingin raastuvanoikeus on virallisen syyttäjän syytteestä, johon asiaomistajat ovat yhtyneet, 19.6.1984 julistamassaan päätöksessä katsonut selvitetyksi, että A oli 11.8.1983 Helsingissä talossa Porvoonkatu 19 sijaitsevan Ravintola Kaaren ulko-ovella tahallaan surmannut ravintolan vahtimestarina tuomineen K:n ampumalla K:ta noin puolentoista metrin etäisyydeltä 6.35 kaliiberisella FN-Baby-pistoolilla kerran vasemmalle puolelle vatsan yläosaan, jolloin luoti oli tunkeutunut noin 45 asteen kulmassa 25 senttimetrin matkan pysähtyen oikean munuaiskapselin alle lävistettyään vatsaontelon ja vatsakalvon takaisen tilan, paksunsuolen suoliliepeen, vatsa-aortan, alaonttolaskimon ja oikean munuaisen. K oli ripeistä elvytystoimenpiteistä huolimatta kuollut sairaalassa noin 40 minuutin kuluttua ampumisesta verenvuotoshokkiin.

Tultuaan K:n toimesta omasta mielestään tarpeettoman väkivaltaisesti poistetuksi ravintolasta A oli päättänyt noutaa omistamansa pistoolin kotoaan ampuakseen sillä K:n. Noudettuaan pistoolin noin yhden kilometrin päässä sijaitsevasta kodistaan vuokra-autolla A oli ampunut K:ta lyhyeltä etäisyydeltä siten, että hänen oli täytynyt käsittää K:n voivan kuolla ampumisen aiheuttamiin vammoihin. Vielä ampumisen jälkeenkin A oli varmistuakseen siitä, että K sai surmansa, seurannut tämän pakoreittiä keittiöön, jossa samoinkuin poliisien ottaessa hänet pian edellä kerrotun jälkeen kiinni ja sen jälkeen oikeuslääkärin tutkittavana ollessaan hän oli vielä useita kertoja toistanut surmaamisuhkauksensa. Näiden seikkojen perusteella raastuvanoikeus on katsonut, että surmaaminen oli tapahtunut vakaasta harkinnasta ja että surmaamista oli, huomioon ottaen rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan, pidettävä erityisen törkeänä.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus katsoen, että A mainitun teon tehdessään oli ollut täyttä ymmärrystä vailla, samalla kun A tuomittiin ampuma-aseen luvattomasta maahantuonnista ja ampuma-aseen luvattomasta hallussapidosta sakkorangaistuksiin sekä täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdystä laittomasta uhkauksesta yhdeksäksi kuukaudeksi vankeuteen, on rikoslain 21 luvun 2 §:n 1 momentin ja 3 luvun 4 §:n 1 momentin nojalla tuominnut A:n täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdystä murhasta 10 vuodeksi vankeuteen. Tuomitsemansa vapausrangaistukset raastuvanoikeus on yhdistänyt 10 vuodeksi 3 kuukaudeksi vankeutta, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla on vähennetty vapaudenmenetysaika 12.8.1983 – 18.6.1984 vastaavat 10 kuukautta 7 päivää. Lisäksi A on velvoitettu suorittamaan K:n aviovaimolle ja jutussa myös kuullulle Keskinäiselle Yhtiölle Yrittäjäin Vakuutus-Fennialle erinäisiä korvauksia sekä korvaamaan valtiolle sen varoista maksetut oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen kustannukset 700 ja todistelukustannukset 1.281 markkaa. Takavarikkoon otettu rikoksentekovälineenä käytetty pistooli ja 3 patruunaa on tuomittu valtiolle menetetyiksi.

Helsingin hovioikeus, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä ja A valittamalla olivat saattaneet jutun, on 25.10.1984 antamallaan päätöksellä jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen varaan. A:lle tuomitusta yhdistetystä vankeusrangaistuksesta on rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetty vapaudenmenetysaikaa 12.8.1983 – 24.10.1984 vastaavat 1 vuosi 2 kuukautta 13 päivää.

VALITUSLUVAN MYÖNTÄMINEN JA VÄLITOIMET

A:lle on myönnetty valituslupa 5.2.1985. Virallinen syyttäjä ja osa asianosaisista ovat antaneet heiltä pyydetyt vastaukset.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

A:n on näytetty toimineen ennen kuin hän oli ampunut K:ta ja käyttäytyneen ampumisen jälkeen sillä tavoin kuin hovioikeuden päätöksessä on selostettu. Koska kuitenkin A:n syyksi luettu surmaamisteko oli aloitettu ja saatettu loppuun siinä samassa kiihtymystilassa, jonka valtaan hän oli joutunut tultuaan hovioikeuden päätöksessä mainituin tavoin K:n toimesta poistetuksi ravintolasta, surmaamisen ei voida katsoa tapahtuneen vakaasta harkinnasta. Surmaamista ei muutoinkaan huomioon ottaen rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan ole pidettävä erityisen törkeänä.

Lainkohdat

Rikoslaki 21 luku 1 § 1 mom. ja 3 luku 4 § 1 mom.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että A tuomitaan hovioikeuden hänen syykseen lukeman täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdyn murhan ja siitä tuomitseman rangaistuksen asemasta täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdystä taposta kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen. A:lle jutussa tuomitut vapausrangaistukset yhdistetään kahdeksaksi vuodeksi kolmeksi kuukaudeksi vankeutta, josta on tehtävä rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla hovioikeuden päätöksessä mainittu vähennys ja sen lisäksi vähennettävä, mitä hovioikeuden päätöksen perusteella jo on pantu täytäntöön.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Takala, Hämäläinen, Nikkarinen ja Roos