KKO:1985-II-189

Väärennys Yksityinen asiakirja

A oli antanut omistamansa osakkeen välitettäväksi kiinteistönvälitysliikkeen edustajalle B. B:n ilmoitettua, että osakkeesta saattoi saada x markkaa, A hyväksyi hinnan. Tämän jälkeen kiinteistönvälitysliikkeelle oli po. osakkeesta tehty korkeampi ostotarjous. Tästä tarjouksesta tietoisena B ja saman välitysliikkeen toinen edustaja C olivat päättäneet ostaa osakkeen itselleen voidakseen myydä sen edelleen mainitun korkeamman tarjouksen tehneelle. B ja C olivat korkeamman tarjouksen salaten erehdyttäneet A:n myymään osakkeen x markasta tekaistulle henkilölle D. Sen jälkeen B ja C olivat laatineet valtakirjan, jonka mukaan D oli antanut valtuutuksen osakkeen myyntiin, ja kirjoittaneet D:n nimen osakekirjaan siirtäjäksi ja myyneet osakkeen korkeamman tarjouksen tehneelle.

B ja C tuomittiin rangaistukseen, paitsi A:han kohdistuneesta petoksesta, myös väärän yksityisen asiakirjan valmistamisesta.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Turun raastuvanoikeuden päätös 14.5.1984

Raastuvanoikeus on päätöksessään virallisen syyttäjän syytteestä, varattuaan Turusta olevalle A:lle ja S:lle tilaisuuden tulla jutussa asianomistajina kuulluiksi, lausunut selvitetyksi, että C oli toiminut erään kiinteistönvälitysliikkeen toimitusjohtajana ja hallituksen jäsenenä sekä B yhtiön hallituksen puheenjohtajana. B oli ottanut kiinteistönvälitysliikkeen puolesta A:lta välitettäväksi kalastustilan omistavan Kiinteistö Oy F:n osakkeen ja ilmoittanut siitä vaadittavan 20.000 markkaa. Saatuaan tietää mainitun osakkeen olevan myytävänä S oli tehnyt siitä välitysliikkeelle 18.000 markan määräisen ostotarjouksen. Tämän jälkeen B ja C olivat 31.10.1983 Turussa, hankkiakseen itselleen ja välitysliikkeelle laitonta aineellista etua, salaamalla S:n tekemän tarjouksen erehdyttäneet A:n myymään osakkeen 12.000 markan hinnasta tekaistulle henkilölle D:lle ja aiheuttaneet A:lle siten taloudellista vahinkoa.

Lisäksi B ja C olivat 1.11.1983 Turussa, myydessään puheena olevan osakkeen D:n nimissä S:lle 18.000 markan hinnasta, esittäneet S:lle C:n valmistaman väärän valtakirjan, jonka mukaan D oli antanut valtuutuksen osakkeen myymiseen, ja samalla luovuttaneet S:lle osakekirjan, johon C oli tehnyt nimellä D allekirjoittamansa siirtomerkinnän, ja siten, hankkiakseen itselleen ja kiinteistönvälitysliikkeelle hyötyä, käyttäneet väärennettyjä asiakirjoja luovuttaessaan osakekirjan D:n nimissä S:lle. Laaditun kuitin mukaan S oli maksanut kauppahinnan D:lle eikä osakekirjaa kaupantekohetkellä hallussaan pitäneelle kiinteistönvälitysliikkeelle.

Sen vuoksi raastuvanoikeus on, samalla kun C oli tuomittu jatketusta kiinteistönvälittäjäasetuksen säännösten rikkomisesta kahteenkymmeneenviiteen 79 markan määräiseen päiväsakkoon, rikoslain 36 luvun 1 §:n 1 momentin ja 5 §:n sekä 7 luvun 2 §:n nojalla tuominnut B:n ja C:n kummankin jatketusta petoksesta ja yksityisen asiakirjan väärennyksen käsittävästä rikoksesta 7 kuukaudeksi vankeuteen. Näistä rangaistuksista, vastaajien oltua rikostensa tutkinnan vuoksi vapautensa menettäneinä, B:n 29.11. – 2.12.1983 ja C:n 30.11. – 2.12.1983, on rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetty B:n kohdalta neljä ja C:n osalta kolme päivää. Ehdollisesta rangaistuksesta annetun lain säännösten nojalla raastuvanoikeus on kuitenkin määrännyt, että B:lle ja C:lle tuomitut vankeusrangaistukset olivat ehdollisia 14.5.1985 päättyvin koetusajoin. Lisäksi raastuvanoikeus on velvoittanut B:n ja C:n yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle sen varoista virallisen syyttäjän kuulustuttamalle todistajalle jutussa maksetun palkkion 127 markkaa.

Turun hovioikeuden päätös 11.12.1984

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä toiselta sekä B ja C toiselta puolen olivat saattaneet jutun, on lausunut selvitetyksi, että B:n otettua A:lta kiinteistönvälitysliikkeen välitettäväksi puheena olevan osakkeen ja ilmoitettua, että siitä voisi saada 12.000 markkaa, sekä A:n osoittauduttua halukkaaksi myymään osakkeen tuolla hinnalla B ja C, jotka olivat tienneet osakkeesta suullisesti tehdyksi 18.000 markan ostotarjouksen, olivat päättäneet ostaa osakkeen itselleen voidakseen myydä sen edelleen sanotun ostotarjouksen tehneelle henkilölle. B ja C, jotka olivat toimineet yksissä tuumin, olivat tämän jälkeen, hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua, toteuttaneet aikomuksensa siten, että B oli ottanut yhteyttä A:han ja salaamalla mainitun 18.000 markan ostotarjouksen sekä uskottelemalla ostajaksi tekaistun henkilön erehdyttänyt A:n myymään osakkeen 12.000 markalla, aiheuttaen siten hänelle 6.000 markan tappion. B:n ja C:n myydessä seuraavana päivänä osakkeen S:lle tämän tarjoamasta 18.000 markan hinnasta sen seikan, kuka ilmoitettiin osakkeen myyjäksi, ei voitu katsoa vaikuttaneen S:n ostopäätökseen. Tekaistun henkilön ilmoittaminen myyjäksi sekä väärän valtakirjan esittäminen ja siirtomerkinnän kirjoittaminen osakekirjaan väärällä nimellä eivät siten olleet olleet tarpeen kaupan toteuttamiseksi. B ja C eivät olleet noiden väärällä nimellä varustettujen asiakirjojen käyttämisellä aiheuttaneet uutta vahinkoa eikä heidän kaupasta saamansa rahallinen hyöty ollut johtunut sanottujen asiakirjojen käyttämisestä. Tekoa ei voitu lukea B:n ja C:n syyksi väärennyksenä sillä perusteella, että he olivat pyrkineet väärän nimen käyttämisellä vaikeuttamaan petoksen ilmituloa. Sen vuoksi hovioikeus on, muuttaen raastuvanoikeuden päätöstä ja hyläten yksityisen asiakirjan väärentämistä koskevan syytteen, rikoslain 36 §:n 1 â:n 1 momentin nojalla tuominnut B:n ja C:n raastuvanoikeuden heidän syykseen lukeman jatketun rikoksen ja siitä tuomitseman rangaistuksen asemesta kummankin petoksesta 6 kuukaudeksi vankeuteen. Tuomituista rangaistuksista oli raastuvanoikeuden toteamien vapaudenmenetysten vuoksi rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettävä B:n kohdalta neljä ja C:n osalta kolme päivää. Lisäksi hovioikeus on määrännyt, että mainitut B:lle ja C:lle tuomitut vankeusrangaistukset ovat ehdollisia 14.5.1984 alkanein ja 31.12.1985 päättyvin koetusajoin. Koska ehdollisia vankeusrangaistuksia yksinään oli pidettävä riittämättöminä seuraamuksina B:n ja C:n syyksi luetusta petoksesta, hovioikeus on mainittujen ehdollisten vankeusrangaistusten ohella tuominnut B:n ja C:n kummankin ehdottomaan neljänkymmenen päiväsakon sakkorangaistukseen eli, kun heidän päiväsakkonsa rahamääräksi oli vahvistettu, B:n sakoksi 49 ja C:n sakoksi 79 markkaa, maksamaan sakkoa, B:n 1.960 ja C:n hänelle jutussa yhteensä tuomittuja kuuttakymmentäviittä päiväsakkoa vastaavat 5.135 markkaa. Muilta osin raastuvanoikeuden päätös on jätetty voimaan.

VAATIMUKSET, VALITUSLUVAN MYÖNTÄMINEN JA VÄLITOIMET

Virallinen syyttäjä on vaatinut, että B ja C tuomittaisiin heille määrättyjä rangaistuksia koventaen rangaistuksen myös yksityisen asiakirjan väärennyksestä.

B ja C ovat vaatineet, että heitä vastaan petoksesta ajettu syyte hylättäisiin.

Korkein oikeus on myöntänyt hakijoille valitusluvan 27.2.1985. Asianosaiset ovat vastanneet toistensa valituksiin.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Korkein oikeus katsoo yksityisen asiakirjan väärentämistä koskevan syytekohdan osalta selvitetyksi, että B:n ja C:n etukäteen laatima rikossuunnitelma on edellyttänyt kysymyksessä olevan osakkeen ostamista A:lta ja sen myymistä S:lle tekaistua välikättä käyttäen. Tämän mukaisesti B ja C ovat laatineet kaksi kuittia, joista ensimmäisen, A:n allekirjoittaman kuitin mukaan D oli suorittanut mainitusta osakkeesta 12.000 markkaa, ja jälkimmäisen, B:n myyjän puolesta allekirjottaman kuitin mukaan S oli maksanut samasta osakkeesta D:lle 18.000 markkaa. Suunnitelman ja kuittien mukaisesti oli valmistettu myös hovioikeuden päätöksessä mainitut väärä valtakirja ja väärä siirtomerkintä. B ja C ovat käyttäneet vääriä asiakirjoja toteuttaakseen osakkeen oston ja myynnin alun perun suunnittelemallaan tavalla. Sanottuja asiakirjoja on siten käytetty toisaalta osakkeen luovuttamiseksi S:lle ja toisaalta hovioikeuden päätöksessä selostetun heidän syykseen luetun petoksen salaamiseksi ja heidän kaupalla saamansa rahallisen hyödyn pysyvyyden varmistamiseksi. Korkein oikeus katsoo, että B ja C ovat käyttäneet puheena olevia vääriä asiakirjoja rikoslain 36 luvun 5 §:n edellyttämässä hyödyn hankkimisen tarkoituksessa ja että B ja C ovat niin ollen syyllistyneet heidän syykseen luetun petoksen lisäksi väärän yksityisen asiakirjan valmistamiseen. Sanotut rikolliset teot ovat saman rikoksen jatkamista.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että B ja C tuomitaan kumpikin hovioikeuden heidän syykseen lukeman petoksen ja siitä tuomitseman rangaistuksen asemesta rikoslain 36 luvun 1 §:n 1 momentin ja 5 §:n sekä 7 luvun 2 §:n nojalla jatketusta petoksen ja väärän yksityisen asiakirjan valmistamisen käsittävästä rikoksesta 9 kuukaudeksi vankeuteen, mistä rangaistuksista rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetään hovioikeuden päätöksessä mainittujen vapaudenmenetysten johdosta B:n kohdalta 4 ja C:n osalta 3 päivää. Vankeusrangaistukset määrätään ehdollisesta rangaistuksesta annetun lain säännösten nojalla ehdollisiksi Korkeimman oikeuden päätöksen antamispäivästä alkavin ja 31.12.1986 päättyvin koetusajoin. Hovioikeuden päätöksessä mainitusta syystä B ja C tuomitaan kumpikin ehdollisten vankeusrangaistusten ohella hovioikeuden heille määräämään ehdottomaan sakkorangaistukseen, jolloin C:n on maksettava sakkoa hänelle jutussa yhteensä tuomittuja päiväsakkoja vastaava, hovioikeuden päätöksessä mainittu rahamäärä.

Ehdollinen rangaistus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön, jos B tai C koetusaikana tekee uuden rikoksen, josta hänet tuomitaan vankeusrangaistukseen.

Näin muutettuna hovioikeuden päätös jää pysyväksi.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Ådahl, Nybergh, Hiltunen ja Aro