KKO:1985-II-38

Kotirauhan rikkominen Yksityisen kotirauhan rikkominen
Kalastus
Rangaistukseen tuomitsematta jättäminen

Syytetty oli noussut nuotanvedon yhteydessä vastoin omistajan kieltoa huvilatontin rantaan, jota vanhastaan oli käytetty kalastuskunnan osakkaiden nuotanvetopaikkana. Hänen katsottiin syyllistyneen kotirauhan rikkomiseen mutta jätettiin RL 3 luvun 5 §:n 3 momentin nojalla rangaistukseen tuomitsematta.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Luopioisten kihlakunnanoikeuden päätös 23.3.1983

Virallisen syyttäjän ja Kauko R:n syytteestä, kuultuaan A:ta häneen kohdistetuista vaatimuksista kihlakunnanoikeus on päätöksessään lausunut selvitetyksi, että A oli 9.9. ja 10.10.1981 Kuhmalahden Vehkajärvellä nuotan vetäjänä yhdessä eräiden muiden henkilöiden kanssa oleskellut Kauko R:n omistaman kesähuvilan rannassa ja jättänyt noudattamatta Kauko R:n käskyä poistua sieltä. Koska A:n esittämän ja Kauko R:n myöntämän sekä muun selvityksen mukaan Vehkajärven kylän jakokunnan osakkaat, joihin myös A kuului, olivat jo ikimuistoisista ajoista lähtien käyttäneet Kunnattoman niemen edustalla olevia apajapaikkoja nuotan vetoon, A:n oleskeleminen Kauko R:n kesähuvilan pihapiirissä ei ollut tapahtunut ilman laillista syytä eikä hän ollut aiheettomasti kieltäytynyt noudattamasta poistumiskäskyä. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on hylännyt A:han kohdistetun syytteen jatketusta kotirauhan rikkomisesta.

Turun hovioikeuden päätös 2.5.1984

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Kauko R oli valittamalla saattanut asian, on päätöksessään lausunut, että A:n oli näytetty 9.9. ja 10.10.1981 kalastaessaan nuotalla yhdessä muiden henkilöiden kanssa, vastoin Kauko R:n kieltoa nousseen rantaan tämän kesähuvilan edustalla, ensimmäisellä kerralla R:n laiturin vieressä noin 20 metrin päässä huvilasta ja jälkimmäisellä kerralla nuotan nostopaikalla noin 35 metrin päässä huvilasta. Mainitun ranta-alueen oli katsottava kuuluvan R:n huvilatonttiin, A:lla ei ollut tuolloin voimassa olleen 28.9.1951 annetun kalastuslain 19 §:n 1 momentin mukaan ollut oikeutta astua, vaikka se olisi ollut tarpeen nuotan vetämistä varten. Näin ollen A oli edellä mainituissa tilaisuuksissa ilman laillista syytä vastoin R:n tahtoa tunkeutunut R:n asuman huvilan pihalle, mitä A:n menettelyä oli pidettävä saman rikoksen jatkamisena. Sen vuoksi hovioikeus on rikoslain 24 luvun 1 §:n 1 momentin ja 7 luvun 2 §:n nojalla katsonut A:n syyllistyneen 9.9. ja 10.10.1981 tapahtuneeseen jatkettuun kotirauhan rikkomiseen. Siihen nähden, että kysymyksessä olevaa rantaa oli vanhastaan käytetty kalastuskunnan osakkaiden nuotanvetopaikkana A:n syyksi luettu rikos oli johtunut olosuhteet huomioon ottaen anteeksi annettavasta ajattelemattomuudesta ja tietämättömyydestä ja sitä oli pidettävä vähäpätöisenä eikä yleinen etu vaatinut rangaistuksen tuomitsemista. Tämän vuoksi hovioikeus on rikoslain 3 luvun 5 §:n 3 momentin nojalla jättänyt A:n rangaistukseen tuomitsematta.

VAATIMUKSET, VALITUSLUVAN MYÖNTÄMINEN JA VÄLITOIMET

A on pyytänyt valituslupaa ja vaatinut, että häntä vastaan ajettu syyte hylättäisiin. Valituslupa on myönnetty 10.10.1984. Virallinen syyttäjä ja 8.6.1984 kuolleen Kauko R:n oikeudenomistajat ovat antaneet heiltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Hovioikeuden päätöstä ei muuteta. A velvoitetaan suorittamaan Kauko R:n oikeudenomistajille yhteisesti heillä Korkeimmassa oikeudessa olleista vastauskuluista 1.000 markkaa.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenien lausunnot

Esittelijän mietintö: Hovioikeuden päätöstä ei muutettane. Asian laatuun nähden Kauko R:n oikeudenomistajat saanevat pitää heillä Korkeimmassa oikeudessa olleet vastauskulut vahinkonaan.

Oikeusneuvos af Hällström: Hyväksyn mietinnön.

Oikeusneuvos Miettinen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos af Hällström.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Hämäläinen ja Mörä