Korkein oikeus KKO:1986-II-1

Virkamiehen väkivaltainen vastustaminen
Lievä pahoinpitely

Rikoslain 21 luvun 7 §:ssä rangaistavaksi säädetyn lievän pahoinpitelyn katsottiin sisältyvän virantoimituksessa olevan virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Uudenkaupungin raastuvanoikeuden päätös 20.8.1984

Raastuvanoikeus on virallisen syyttäjän ja asianomistajan nuoremman konstaapelin T:n syytteestä, kuultuaan asianomistajana myös nuorempaa konstaapelia L:ää, lausunut selvitetyksi, että Anu S oli 25.2.1984 Uudessakaupungissa mentyään poliisilaitoksen päivystyshuoneeseen metelöinyt siellä, kieltäytynyt käskystä huolimatta poistumasta sekä pidätettyjen säilöön kuljetettaessa väkivaltaa käyttäen tehnyt vastarintaa kysymyksessä olevaa virkatehtävää suorittaneille L:lle ja T:lle ja tuolloin tahallaan pahoinpidellyt L:ää potkimalla ja puremalla sekä samalla repinyt tämän haalarit ja tahallaan aiheuttanut vammoja T:lle puremalla ja potkimalla sekä jaloista vetämällä, jolloin T kaaduttuaan toistuvasti lattialle oli saanut verinaarmuja käteensä ja hänen vaatteensa olivat likaantuneet.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus, samalla kun S on tuomittu vahingonteosta 25:een 30 markan päiväsakkoon, on rikoslain 16 luvun 1 §:n 1 momentin, 21 luvun ja 7 §:n, 24 luvun 1 §:n 2 momentin ja 7 luvun 1 §:n nojalla tuominnut S:n yhdellä teolla tehdystä julkisen kotirauhan rikkomisesta, virantoimituksessa olevan virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta, pahoinpitelystä ja levästä pahoinpitelystä 4 kuukaudeksi 15 päiväksi vankeuteen. Rangaistus on määrätty ehdolliseksi 19.8.1986 päättyväksi koetusajaksi. Lisäksi S on velvoitettu suorittamaan T:lle korvaukseksi kivusta ja särystä 200 markkaa 16 prosentin korkoineen 29.6.1984 lukien ja oikeudenkäyntikuluista 700 markkaa sekä maksamaan myös L:lle vahingonkorvausta.

Turun hovioikeuden päätös 12.2.1985

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi S oli saattanut jutun, on katsonut jääneen näyttämättä, että T olisi raastuvanoikeuden päätöksessä selostetussa tilaisuudessa saanut verinaarmuja käteensä tai muutakaan ruumiinvammaa. S:n syyksi luetut L:ään ja T:hen kohdistuneet lievät pahoinpitelyt sisältyivät S:n syyksi luettuun virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen eikä niitä ollut luettava S:n syyksi eri rikoksina. Ottaen huomioon, että virkamiehen väkivaltainen vastustaminen oli tapahtunut S:n ollessa kiihtyneessä mielentilassa veljensä säilöönoton johdosta, että häntä oli ollut säilöön kuljettamassa kolme poliisimiestä ja että hänen vastarintansa oli käsittänyt lähinnä puremista ja potkimista häntä säilöön kuljetettaessa, hovioikeus on katsonut rikoksen tapahtuneen erittäin lieventävien asianhaarojen vallitessa. Hovioikeus on tämän vuoksi muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä siten, että S raastuvanoikeuden hänen syykseen lukemien rikosten ja niistä määräämän rangaistuksen asemasta rikoslain 16 luvun 1 §:n 1 momentin, 24 luvun 1 §:n 2 momentin ja 7 luvun 1 §:n nojalla on tuomittu yhdellä teolla tehdyistä julkisen kotirauhan rikkomisesta ja erittäin lieventävien asianhaarojen vallitessa tapahtuneesta virantoimituksessa olevan virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta 40 päiväsakkoon. Kun vahingonteosta S:lle tuomittu rangaistus samalla alennettiin 10 päiväsakoksi, S:n tuli maksaa sakkoa raastuvanoikeuden määräämän laskemisperusteen mukaan yhteensä 50 päiväsakkoa vastaavat 1.500 markkaa. T:lle kivusta ja särystä tuomitun korvauksen hovioikeus on alentanut 50 markkaan raastuvanoikeuden tuomitsemine korkoineen. Muilta osin raastuvanoikeuden päätös on jäänyt voimaan.

VALITUSLUVAN MYÖNTÄMINEN JA VÄLITOIMET

Valituslupa on myönnetty 22.5.1985. T on valituksessaan vaatinut hovioikeuden päätöksen kumoamista ja asian jättämistä raastuvanoikeuden päätöksen varaan. Virallinen syyttäjä ja S ovat antaneet heiltä pyydetyt vastaukset.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

S on T:n kuljettaessa häntä pidätettyjen säilöön hovioikeuden päätöksessä kerrotuin tavoin tehnyt hänelle vastarintaa. Tästä on T:lle aiheutunut kipua, mutta hänen ei ole näytetty saaneen ruumiinvammaa.

Rikoslain 21 luvun 7 §:n mukaan lievästä pahoinpitelystä rangaistaan sitä, joka tahallaan aiheuttaa toiselle kipua tai ruumiinvammaa aiheuttamatta muuten pahoinpitelee toista. Tällainen pahoinpiteleminen ei sisällä sellaista väkivallan käyttämistä, joka ei sisältyisi rikoslain 16 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla virantoimituksessa olevan virkamiehen väkivaltaisena vastustamisena rangaistavan teon tunnusmerkistöön. S:n tekoon on näin ollen sovellettava ainoastaan viimeksi mainittua lainkohtaa.

Hovioikeuden mainitsemilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että S:n syyksi luettu virantoimituksessa olevan virkamiehen väkivaltainen vastustaminen on tapahtunut erittäin lieventävien asianhaarojen vallitessa. T:lle kivusta ja särystä tulevaa korvausta Korkein oikeus ei arvioi hovioikeuden tuomitsemaa määrää suuremmaksi.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Asian laadun vuoksi S:n on pidettävä vahinkonaan hänellä täällä olleet oikeudenkäyntikulut.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Leivonen, Salervo, Takala, Hämäläinen ja Nikkarinen