Korkein oikeus KKO:1986-II-18

Kavallus Syyte hylätty

Yhtiö oli maksuvaikeuksien vuoksi laiminlyönyt tilittää työntekijöiden kanssa tekemiensä perintäsopimusten nojalla palkoista pidättämänsä ammattiyhdistysjäsenmaksut yhdistykselle. Yhtiön toimitusjohtajaan kohdistettu syyte kavalluksesta hylättiin, kun perintäsopimus käsitti toimeksiannon maksusuoritukseen maksettavista palkoista eli yhtiön varoista eikä pidätetty maksamaton palkanosa ollut tilitystä varten eri tileille siirtämällä tai muulla tavoin tullut erotetuksi yhtiön muusta varallisuudesta.

RL 29 luku 1 § 2 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Vaatimukset Lohjan kihlakunnanoikeudessa

Virallinen syyttäjä on lausunut, että A oli toimiessaan Lohjan kaupungista olevan Oy V Ab:n hallituksen puheenjohtajana ja toimitusjohtajana laiminlyönyt vuosien 1981 ja 1982 aikana tilittää yhtiön työntekijöitä valtuutuksen nojalla näiden palkoista perittyjä ammattiyhdistysjäsenmaksuja yhteensä 18.152 markkaa 5 penniä Puutyöväen Liitto r.y:lle ja, hankkiakseen itselleen taloudellista etua, oikeudettomasti käyttänyt sanotut varat ja siten aiheuttanut tilitysvelvollisuuden täyttämättä jättämisen sekä liitolle vastaavan suuruisen vahingon. Tämän vuoksi syyttäjä on vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen yksin teoin tehdyistä jatketusta kavalluksesta ja epärehellisyydestä.

Liitto on yhtynyt syyttäjän syytteeseen ja vaatinut, että A velvoitettaisiin suorittamaan sille vahingonkorvaukseksi tilittämättä jätetyistä jäsenmaksuista 18.152 markkaa 5 penniä korkoineen sekä korvaamaan liiton oikeudenkäyntikulut.

Kihlakunnanoikeuden päätös 5.12.1983

Kuultuaan A:ta häneen kohdistetuista vaatimuksista kihlakunnanoikeus on päätöksessään todennut, että A oli toiminut muun muassa vuosina 1981 ja 1982 Lohjalla Oy V Ab:n hallituksen puheenjohtajana ja toimitusjohtajana. Hänen tehtäviinsä oli kuulunut yhtiön taloudenpidosta huolehtiminen. A oli omistanut yhtiön osakkeista 98 prosenttia.

Yhtiön toimitusjohtajana A oli tehnyt vuonna 1981 Puutyöväen Liitto r.y:hyn kuuluvien yhtiön työntekijöiden kanssa sopimuksen kunkin työntekijän ammattiyhdistysjäsenmaksun perinnästä suoraan liitolle työntekijälle kulloinkin maksettavasta bruttopalkasta. Ajalta 13.4.1981 – 25.9.1981 yhtiö oli suorittanut 29.3.1982 liitolle mainitunlaisia maksuja 8.265,35 markkaa. Muita vastaavia maksuja yhtiö ei ollut liitolle suorittanut perustellen laiminlyöntiään maksuvaikeuksilla. A oli yhtiön toimitusjohtajana laiminlyönyt maksuvaikeuksien vuoksi suorittaa muitakin yhtiön maksuja noin 9,8 miljoonaa markkaa.

Yhtiön puolesta 17.9.1982 jätetystä konkurssihakemuksesta oli seurannut yhtiön konkurssi. Liitto oli konkurssissa valvonut tilittämättä jätettyjä edellä kerrottuja jäsenmaksuja yhteensä 27.107,39 markkaa, mikä määrä 5 prosentin korkoineen 17.9.1982 lukien oli konkurssituomiossa 19.4.1983 määrätty liitolle maksettavaksi yhtiön varoista. Kyseinen summa oli liiton laskuvirheen takia valvottu ja tuomittu liiallisena. Tilittämättä jääneiden jäsenmaksujen oikea määrä oli 18.152,05 markkaa, minkä määrän A oli myöntänyt oikeaksi. Yhtiön konkurssissa yhtiön velat olivat olleet noin 9,8 miljoonaa markkaa ja varat noin 4,2 miljoonaa markkaa eli velat olivat olleet noin 5,5 miljoonaa markkaa varoja suuremmat. Konkurssiasiakirjoista oli käynyt ilmi, että A oli pantannut yleispanttaussopimuksin omaisuuttaan yhtiön velkojen vakuudeksi pantattujen kiinnitysvelkakirjojen yhteiseen pääomaan, enintään 120.000 markkaan saakka ja hänen menneen omavelkaiseen, enintään 400.000 markan takaussitoumukseen yhtiön puolesta, joiden sitoumusten nojalla hänen mahdollisesti suorittamansa määrät oli konkurssituomiossa määrätty hänelle yhtiön varoista maksettavaksi.

A oli kertonut olleensa yhtiön maksuvaikeuksien johdosta yhteydessä liittoon ja sopineensa jäsenmaksujen maksamisesta alkuperäistä sopimusta myöhemmän aikataulun mukaisesti, mutta tästä hän ei ollut esittänyt selvitystä. Liiton taholta sopimus maksuajan myöntämisestä oli kiistetty.

Kihlakunnanoikeus on lausunut kavallusrikoksen tunnusmerkistön edellyttävän muun muassa sitä, että tekijä saa haltuunsa varoja ja että tekijä oikeudettomasti niitä käyttää hankkiakseen itselleen laitonta etua. Kihlakunnanoikeus on, huomioon ottaen edellä mainitut konkurssista ilmenevät seikat, katsonut, ettei A toimiessaan yhtiön hallituksen puheenjohtajana ja toimitusjohtajana ollut lain tarkoittamassa mielessä saanut haltuunsa liitolle kuuluneita varoja, koska yhtiön varat eivät olleet riittäneet läheskään kaikkien yhtiön velvoitteiden suorittamiseen, eikä A näin ollut hankkiakseen itselleen laitonta etua oikeudettomasti käyttänyt liiton varoja, vaan hän oli käyttänyt yhtiöön maksetut varat yhtiön toiminnan lainmukaiseen ylläpitämiseen saamatta tästä itselleen laitonta etua.

Muuta selvitystä ei ollut esitetty siitä, että A olisi toimiessaan yhtiön talousasioista vastuullisena henkilönä oikeudettomasti hankkinut itselleen taloudellista etua esimerkiksi suorittamalla itselleen muiden velkojien vahingoksi maksuja yhtiöstä, eikä taloudellisena oikeudettomana etuna voinut edellä kerrottujen seikkojen johdosta pitää sitä, että hän oli pyrkinyt yhtiön toiminnan jatkamiseen, vaikkakin hän oli omistanut yhtiön osakkeista 98 prosenttia.

Näiden seikkojen nojalla kihlakunnanoikeus on katsonut, että yhtiön ja liiton välillä oli ollut tavalliseen luotonantoon verrattava sopimusperusteinen suhde, jonka sisältämä liiton saatava ei ollut ollut eri asemassa kuin muut yhtiön velat ja jollaisen sopimussuhteen rikkomista ei ollut erikseen säädetty rangaistavaksi. A:n ei ollut liioin näytetty menettelyllään oikeudettomasti hankkineen itselleen taloudellista etua eikä häntä yhtiön toimitusjohtajana ollut pidettävä sellaisena tahallisen laiminlyönnin tehneenä asiamiehenä, jota epärehellisyysrikoksen tunnusmerkistössä tarkoitetaan siihen nähden, että sopimus jäsenmaksujen tilittämisestä oli tehty yhtiön kanssa, jonka nimenkirjoittajana A oli toiminut. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on hylännyt A:han kohdistetut syytteet ja korvausvaatimukset.

Helsingin hovioikeuden päätös 14.5.1985

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi syyttäjä ja Puutyöväen Liitto r.y. olivat saattaneet jutun, on todennut, että Oy V Ab oli perinyt yhtiön työntekijöiden palkoista näiden kanssa tekemiensä perintäsopimusten ja alalla voimassa olleen työehtosopimuksen nojalla ammattiyhdistysjäsenmaksut, jotka yhtiön oli tullut tilittää palkanmaksukausittain liiton tilille. Yhtiön työntekijöiltään perimät ja yhdistykselle tilitettävät jäsenmaksut olivat olleet ajalta 13.4. – 31.12.1981 12.311,70 markkaa ja 1.1. – 17.9.1982 14.105.70 markkaa. Yhtiö oli 29.3.1982 tilittänyt liitolle ajalta 13.4. – 25.9.1981 perityt jäsenmaksut 8.265,35 markkaa. Tilittämättä olivat jääneet ajalta 26.9. – 31.12.1981 perityt jäsenmaksut 4.046,35 markkaa ja ajalta 1.1. – 17.9.1982 perityt jäsenmaksut 14.105,70 markkaa. Yhtiö, jonka osakepääomasta A oli omistanut 98 prosenttia, oli asetettu konkurssiin 17.9.1982.

Hovioikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli toimiessaan yhtiön hallituksen puheenjohtajana ja toimitusjohtajana, hankkiakseen itselleen taloudellista etua, oikeudettomasti sallinut sanottujen tilittämättä jätettyjen varojen käyttämisen yhtiön omien menojen suorittamiseen ja siten aiheuttanut tilitysvelvollisuuden täyttämättä jättämisen. Näillä perusteilla hovioikeus on, muuttaen kihlakunnanoikeuden päätöstä, rikoslain 29 luvun 1 §:n 2 momentin ja 7 luvun 2 §:n nojalla tuominnut A:n ajalla 26.9.1981 – 17.9.1982 tehdystä jatketusta kavalluksesta 40:een 40 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 1.600 markkaa. Lisäksi A on velvoitettu suorittamaan liitolle korvaukseksi tilittämättä jääneistä jäsenmaksuista 18.152,05 markkaa 6 prosentin korkoineen laskettuna 4.046,35 markalle 31.12.1981 lukien ja 14.105,70 markalle 31.12.1982 lukien sekä välttämättömistä oikeudenkäyntikuluista asiassa 1.500 markkaa.

VAATIMUKSET, VALITUSLUVAN MYÖNTÄMINEN JA VÄLITOIMI

A on pyytänyt valituslupaa ja vaatinut syytteen hylkäämistä. A on kiistänyt myös korvausvaatimuksen perusteen. Valituslupa on myönnetty 28.8.1985. Virallinen syyttäjä ja Puutyöväen Liitto r.y. ovat antaneet niiltä muutoksenhakemuksen johdosta pyydetyt vastaukset.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Työnantajan ja työntekijän välinen perintäsopimus tietyn palkanosan tilittämisestä työntekijän jäsenmaksuna suoraan ammattiyhdistykselle käsittää toimeksiannon maksusuoritukseen työnantajan maksettavista palkoista eli työnantajan varoista. Kun kyseistä palkanosaa ei ole ennen tilitystä erotettu työnantajan muusta varallisuudesta eri tileille siirtämällä tai muulla tavoin, ei tilitettäväksi tarkoitettu maksamaton palkkaerä ole tullut työntekijän varoiksi eikä hän sen vuoksi ole voinut uskoa varoja omina varoinaan työnantajan haltuun tilitystä varten. A:lla, joka on laiminlyönyt perintäsopimusten täyttämisen maksuvaikeuksien vuoksi ja käyttänyt liikenevät varat yhtiön liiketoiminnan ylläpitämiseen, ei siten ole ollut hallussaan maksamattomien palkanosien perusteella hänen huostaansa uskottuja varoja, joiden arvo hänen olisi ollut edelleen tilitettävä. A ei ole menettelyllään syyllistynyt rikoslain 29 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuun kavallukseen.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan. A:ta vastaan ajettu syyte jatketusta kavalluksesta hylätään ja hänet vapautetaan tuomitusta rangaistuksesta ja korvausvelvollisuudesta.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Ådahl, Nybergh, Hiltunen ja Aro