KKO:1988:8

Murhan yritys
Virkamiehen väkivaltainen vastustaminen
Liikennerikos – Rikosten yhtyminen

A oli poliisin näytettyä hänelle pysähtymismerkkejä ja ryhdyttyä sen jälkeen ohittamaan hänen autoaan tahallaan siirtänyt autonsa sivusuunnassa kohti poliisiautoa törmäten siihen ja suistaen sen tieltä. A tuomittiin rangaistukseen yhdellä teolla tehdyistä virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta ja törkeästä liikenteen vaarantamisesta.

Syyte murhan yrityksestä hylättiin, kun A:n tarkoituksena ei ollut ollut surmata poliiseja eivätkä myöskään ulkoiset olosuhteet olleet sellaiset, että poliisien kuolema olisi A:n tieten ollut törmäyksen varsin todennäköinen seuraus.

RL 16 luku 1 §
RL 21 luku 2 §
TLL 99 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Syyte Ruoveden kihlakunnanoikeudessa

Virallinen syyttäjä on kihlakunnanoikeudessa lausunut, että A oli 3.10.1986 Ruovedellä syyllistynyt seuraaviin tekoihin:

1) Hän oli kuljettanut ilman asianmukaista ajolupaa yleisellä tiellä B:n omistamaa ja C:n pysyvässä hallinnassa ollutta henkilöautoa nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus oli ajon jälkeen ollut 1,63 promillea olosuhteiden ollessa sellaiset, että teko oli ollut omiaan vaarantamaan toisten turvallisuutta. Tuolloin hän oli myös kuljettanut autoa tiellä, jolla suurin sallittu ajonopeus oli 80 kilometriä tunnissa, ainakin 100 kilometrin tuntinopeudella ja ajoittain ajoradan keskiviivan vasemmalla puolella näkyvyyden ollessa rajoitettu sekä jättänyt noudattamatta takaapäin poliisiautosta asianmukaisin valo- ja äänimerkein annetun pysähtymiskäskyn. Estääkseen kiinnijoutumisensa hän oli tahallaan suistanut edellä mainitun Suomen valtion omistaman, konstaapeli D:n kuljettaman poliisiauton tieltä siten, että hän oli ensin hiljentänyt kuljettamansa auton nopeutta ja ohjannut sen tien oikeaan reunaan ja sen jälkeen, poliisiauton ryhdyttyä ohittamaan hänen kuljettamaansa autoa, paikalla, jossa tien vasemmalla puolella oli jyrkkä pudotus tien pientareelta ja suuria puita lähellä tietä, äkillisesti siirtänyt autoa sivusuunnassa vasemmalle kohti ohittamassa ollutta poliisiautoa niin, että hänen kuljettamansa auto oli törmännyt poliisiautoon seurauksin, että tämä oli suistunut tieltä sekä molemmat autot olivat vaurioituneet ja poliisiautossa myös ollut konstaapeli E oli saanut vähäisiä vammoja. A oli tämän jälkeen jatkanut ajoaan pysähtymättä vahinkopaikalle.

2) A oli rimpuilemalla, nyrkein lyömällä ja potkimalla tehnyt vastarintaa häntä kiinniottamaan tulleille poliisimiehille ja myöhemmin samana iltana terveyskeskuksessa ollessaan verikokeessa potkimalla tehnyt vastarintaa virkatehtävissä olleille poliisimiehille.

Tämän vuoksi ja kun A, ottaen huomioon autojen nopeuden, hänen tuntemansa tapahtumapaikan laadun sekä vallinneet olosuhteet muutenkin, oli käsittänyt, että häntä takaa ajaneet poliisimiehet voivat saada hänen menettelystään surmansa, syyttäjä on vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen 1 kohdassa mainitusta yhdellä teolla tehdyistä murhan yrityksistä, törkeästä rattijuopumuksesta, ajokortitta ajosta, törkeästä liikenteen vaarantamisesta, liikennepaosta ja poliisin antaman pysäytysmerkin noudattamatta jättämisestä sekä 2 kohdassa selostetusta jatketusta virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta.

Kihlakunnanoikeuden päätös 5.11.1986

Valtion, D:n ja E:n asianomistajina kohdaltaan yhdyttyä syytteeseen kihlakunnanoikeus, kuultuaan A:ta syytteestä, on lausunut selvitetyksi, että A oli 3.10.1986 Ruovedellä yleisellä tiellä kuljettanut B:n omistamaa ja C:n hallinnassa ollutta henkilöautoa, vaikka hänellä ei ollut ollut ajokorttia, ja nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus oli ajon jälkeen ollut 1,63 promillea, ja olosuhteet olivat olleet sellaiset, että teko oli ollut omiaan vaarantamaan toisten turvallisuutta.

A oli tuolloin paikassa, missä ajoneuvojen suurin sallittu nopeus oli rajoitettu 80 kilometriksi tunnissa, kuljettanut autoa noin 100 kilometrin tuntinopeudella ja osaksi kulkusuunnassaan tien vasemmalla puolella sekä jättänyt noudattamatta takaapäin asianmukaisin tunnuksin varustetusta poliisiautosta valo- ja äänimerkein annettua pysähtymiskäskyä ja, siirrettyään ensin kuljettamansa auton tien oikeaan reunaan ja vähennettyään auton nopeutta, tahallaan ohjannut auton päin sitä vasemmalta ohittamaan lähtenyttä valtion omistamaa ja D:n kuljettamaa poliisiautoa seurauksin, että poliisiauto oli suistunut tieltä ja vaurioitunut ja autossa myös ollut E oli loukkaantunut lievästi.

A oli sen jälkeen, virkapukuisten poliisimiesten pidätettyä hänet ja kuljettaessa häntä poliisiautoon, väkivaltaisesti vastaan rimpuilemalla ja potkimalla tehnyt vastarintaa poliisimiehille ja vielä poliisimiesten vietyä hänet terveyskeskukseen oikeuslääketieteellisen päihdetutkimuksen suorittamiseksi vastustanut väkivaltaisesti poliisimiestä potkimalla häntä.

A:n ei ollut edellä kerrotussa tilaisuudessa autoa kuljettaessaan katsottava syyllistyneen erikseen rangaistaviin liikennerikkomukseen jättäessään noudattamatta poliisin antamaa pysähtymismerkkiä eikä myöskään törkeään liikenteen vaarantamiseen.

Kihlakunnanoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että A olisi yrittänyt surmata D:n tai E:n.

A:n rikosrekisterinotteesta ilmenevän aikaisemman rikollisuuden ja kihlakunnanoikeuden hänen syykseen lukemien rikosten suhde osoitti hänessä ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä.

Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on tieliikennelain 3 §:n 1 momentin, 9 §:n 1 momentin, 64 §:n 1 momentin, 93 §:n 1 momentin sekä 98, 102 ja 103 §:n, tieliikenneasetuksen 3 §:n sekä rikoslain 16 luvun 1 §:n 1 momentin, 23 luvun 2 §:n ja 7 luvun 1 ja 2 §:n nojalla tuominnut A:n jatketusta rikoksesta, joka käsitti yhdellä teolla tehdyt törkeän rattijuopumuksen, ajokortitta ajon, liikenteen vaarantamisen ja liikennerikkomuksen sekä niiden kanssa osaksi yhdellä teolla tehdyn jatketun virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen, 3 vuodeksi 2 kuukaudeksi vankeuteen, mistä rangaistuksesta oli rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettävä 1 kuukausi 2 päivää.

Lisäksi kihlakunnanoikeus on määrännyt A:n ajokieltoon 31.12.1987 saakka sekä menettämään 15.8.1986 alkaneen ehdonalaisen vapautensa.

Edelleen A on velvoitettu korvaamaan valtiolle sen varoista maksetut todistelukustannukset 436 markkaa ja päihdetutkimuskustannukset 226 markkaa.

Turun hovioikeuden päätös 13.2.1987

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä ja A olivat saattaneet jutun, on katsonut, että A oli syytteen 1 kohdassa kerrotuin tavoin ohjaamalla kuljettamansa auton kohti sitä ohittamassa ollutta poliisiautoa tahallaan rikkonut tieliikennelakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä siten, että hänen menettelynsä oli ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa poliisiautossa olleiden D:n ja E:n hengelle ja terveydelle. Sitävastoin oli jäänyt näyttämättä, että A olisi menettelyllään yrittänyt tahallaan surmata D:n tai E:n. Muutoin syytteen 1 kohdan osalta oli näytetty, että A oli syyllistynyt siihen, mistä hänelle oli vaadittu rangaistusta.

Samoin oli syytteen 2 kohdan osalta näytetty A:n syyllistyneen siihen, mistä hänelle oli vaadittu rangaistusta.

A:n syyksi luetut, edellä 1 ja 2 kohdassa mainitut teot eivät olleet keskenään saman rikoksen jatkamista.

A:n rikosrekisterinotteesta ilmenevän aikaisemman rikollisuuden ja hänen syykseen nyt luettujen tekojen suhde osoitti hänessä ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä.

Tämän vuoksi hovioikeus on, muuttaen kihlakunnanoikeuden päätöstä, tieliikennelain 3 §:n 1 momentin, 9 §:n 1 momentin, 23 §:n 1 momentin, 58 §:n, 64 §:n 1 momentin, 93 §:n 1 momentin ja 99, 101, 102 ja 103 §:n sekä rikoslain 16 luvun 1 §:n 1 momentin, 23 luvun 2 §:n, 6 luvun 2 §:n 4 kohdan ja 7 luvun 1 ja 2 §:n nojalla tuominnut A:n syytteen 1 kohdan osalta jatketusta rikoksesta, joka käsitti yhdellä teolla tehdyt törkeän rattijuopumuksen, ajokortitta ajon sekä osaksi sen kanssa yhdellä teolla tehdyt törkeän liikenteen vaarantamisen, liikennerikkomuksen ja liikennepaon, 1 vuodeksi 9 kuukaudeksi vankeuteen sekä syytteen 2 kohdan osalta jatketusta virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta 7 kuukaudeksi vankeuteen.

Tuomitsemansa vapausrangaistukset hovioikeus on yhdistänyt 1 vuodeksi 11 kuukaudeksi 10 päiväksi vankeutta, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla on vähennetty vapaudenmenetysaikaa 3.10.1986-12.2.1987 vastaavat 4 kuukautta 10 päivää.

Muilta osin kihlakunnanoikeuden päätös on jäänyt voimaan.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Viralliselle syyttäjälle on myönnetty valituslupa 25.5.1987. Muutoksenhakemuksessaan virallinen syyttäjä on vaatinut, että A syytteen 1 kohdan osalta tuomittaisiin syytteen mukaisesti rangaistukseen murhan yrityksistä tai ainakin virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta. Lisäksi syyttäjä on vaatinut, että A:lle tuomittuja rangaistuksia joka tapauksessa korotettaisiin. A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

A on menetellyt kihlakunnanoikeuden päätöksessä selostetulla tavalla.

Ajaessaan kohti poliisiautoa suistaakseen sen tieltä A:n tarkoituksena on ollut väkivaltaa käyttäen pakottaa poliisiautossa virantoimituksessa olleet D ja E lopettamaan yrityksensä pysäyttää hänen kuljettamansa auto. Tuolla menettelyllään A on myös tahallaan rikkonut tieliikennelain säännöksiä siten, että se on ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa D:n ja E:n terveydelle. Lisäksi A on myös sekä kihlakunnanoikeuden että hovioikeuden hänen syykseen lukemalla menettelyllään kuljettaa autoa liian suurella nopeudella ja osittain tien vasemmalla puolella tahallaan rikkonut tieliikennelain säännöksiä siten, että hänen menettelynsä on ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle.

Sitä vastoin A:n tarkoituksena ei ole ollut surmata D:tä ja E:tä eivätkä ulkoiset olosuhteet törmäyshetkellä eikä ennen sitä myöskään ole olleet sellaiset, että D:n ja E:n kuolema olisi A:n tieten ollut törmäyksen varsin todennäköinen seuraus. Ajoa kohti poliisiautoa ja törmäystä siihen ei näin ollen ole luettava A:n syyksi surmaamisen yrityksenä.

Kun A:n syyksi luetaan, että hän on ajamalla autoa vastoin liikennesääntöjä väkivallalla vastustanut poliisien virkatoimia hänen pysäyttämisekseen, ei hänen syykseen sen ohella ole erikseen luettava, ettei hän tuossa tarkoituksessa tehdyn liikennerikoksen jälkeen ole itse heti pysähtynyt.

A on 13.2.1987 alkanut suorittaa vapausrangaistuksia.

Näillä ja muuten hovioikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut jutun päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla.

Lainkohdat

Tieliikennelaki 9 § 1 mom., 23 § 1 mom., 64 § 1 mom., 93 § 1 mom., 99 §, 102 § ja 103 § Rikoslaki 16 luku 1 § 1 mom., 23 luku 2 §, 6 luku 2 § 4 kohta sekä 7 luku 1 §

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että A tuomitaan hovioikeuden hänen syykseen päätöksen 1 kohdassa lukemien rikosten asemesta yhdellä teolla tehdyistä törkeästä rattijuopumuksesta, ajokortitta ajosta, liikennerikkomuksesta, virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta ja törkeästä liikenteen vaarantamisesta 2 vuodeksi 4 kuukaudeksi vankeuteen. Tämä rangaistus ja hovioikeuden 2 kohdan osalta tuomitsema 7 kuukauden vankeusrangaistus yhdistetään 2 vuoden 6 kuukauden 10 päivän rangaistukseksi, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla on vähennettävä hovioikeuden määräämät 4 kuukautta 10 päivää.

Muilta osin hovioikeuden päätös jää pysyväksi

A määrätään tämän jutun vuoksi vangittavaksi, koska hänet on tuomittu yli kahden vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen eikä ole ilmeistä, ettei vangitsemiseen ole aihetta.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Takala, Nybergh, Riihelä, Roos ja Kilpeläinen