Korkein oikeus KKO:1989:150

Karkaaminen

A oli jäänyt saapumatta suorittamaan varusmiespalvelustaan ja pysynyt poissa yli kolme kuukautta, kunnes hän oli joutunut poliisin kiinniottamaksi. Sen jälkeen kun A oli toimitettu palveluspaikkaansa hänet oli katsottu kykenemättömäksi aloittamaan varusmiespalvelustaan ja vapautettu palveluksesta rauhan aikana. A tuomittiin rangaistukseen karkaamisesta. Ään.

RL 45 luku 4 § 2 mom

Vrt. KKO:1991:180

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Euran kihlakunnanoikeuden päätös 4.7.1988

Virallisen syyttäjän syytteestä kihlakunnanoikeus on lausunut selvitetyksi, että A oli 9.2.1988 kello 24.00 Säkylässä saamastaan palvelukseenastumismääräyksestä huolimatta ilman laillista estettä jäänyt saapumatta suorittamaan varusmiespalvelustaan Porin Prikaatiin ja pysynyt poissa, kunnes hän 23.5.1988 kello 10.05 lukien, jouduttuaan muun kuin tämän rikoksen johdosta poliisiviranomaisten kiinniottamaksi ja pidättämäksi sekä toimitettavaksi Turun keskusvankilaan, oli ollut laillisesti estynyt palvelukseen saapumasta. A:n luvattomasta poissaolosta oli aiheutunut olennainen keskeytys hänen koulutuksessaan.

Sen vuoksi kihlakunnanoikeus, ottaen rangaistusta olennaisesti alentavana seikkana huomioon A:n psyykkisen poikkeavuuden, on tuominnut A:n rikoslain 45 luvun 4 §:n 2 momentin ja 6 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla karkaamisesta 2 kuukaudeksi vankeuteen, josta rangaistuksesta oli rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettävä 14-15.6.1988 välisenä aikana tapahtunutta kahden päivän vapaudenmenetystä vastaavat 2 päivää.

Helsingin hovioikeuden päätös 1.12.1988

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli valittamalla saattanut jutun, on lausunut siinä kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainitun lisäksi selvitetyn, että A oli vankilasta 14.6.1988 vapauduttuaan viety palveluspaikkaansa, jossa hän oli ollut pidätettynä 16.6.1988 saakka. Samana päivänä hänet oli diagnoosilla asosiaalinen persoonallisuus vapautettu palveluksesta rauhan aikana ja 15.7.1988 siirretty palveluskelpoisuusluokkaan C.

Koska A oli katsottu kykenemättömäksi aloittamaan varusmiespalvelustaan, hänen luvaton poissaolonsa ei ollut voinut aiheuttaa olennaista keskeytystä hänen sotilaan koulutuksessaan tai muuten olennaista haittaa palvelukselle. A:n syyksi näin ollen jäi karkaamisen asemesta luvaton poissaolo.

Tämän vuoksi hovioikeus on siten muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä, että A on tuomittu rikoslain 45 luvun 4 §:n 1 momentin ja sotilaskurinpitolain 4 §:n 2 momentin nojalla karkaamisen asemesta 10.2.-23.5.1988 välisenä aikana tapahtuneesta luvattomasta poissaolosta 20 päiväsakkoon, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettiin A:n oltua 2 päivää vapautensa menettäneenä 4 päiväsakkoa. A:n suoritettavaksi näin ollen jäi, kun hänen päiväsakkonaan pidettiin 20 markkaa, 16 päiväsakkoa vastaavat 320 markkaa.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Viralliselle syyttäjälle on 8.3.1989 myönnetty valituslupa. Valituksessaan syyttäjä on vaatinut A:n tuomitsemista kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainituin tavoin karkaamisesta vankeusrangaistukseen. A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 20.12.1989

Perustelut

A on kihlakunnanoikeuden ja hovioikeuden päätöksissä todetuin tavoin jäänyt määräaikana palvelukseen saapumatta ja ollut poissa muun rikoksen johdosta pidätetyksi joutumiseensa saakka. Hänen poissaolonsa on jatkunut yli kolmen kuukauden ajan. Vaikka todistelua siitä ei olekaan esitetty, voidaan pitää varmana, että tuona A:n poissaoloaikana Porin Prikaatissa on annettu asianmukaista sotilaskoulutusta.

Karkaamisrikoksen tunnusmerkistö tulee täytetyksi muun ohella silloin kun vähintään viisi vuorokautta kestäneestä luvattomasta poissaolosta on aiheutunut olennainen keskeytys sotilaan koulutuksessa, mutta myös jo silloin kun tällaisesta poissaolosta on voinut aiheutua mainitunlainen keskeytys. Merkitystä tällöin ei ole sillä, mitä vaikutuksia poissaolosta käytännössä asianomaisen kohdalla on ollut sen jälkeen kun hän on saapunut tai hänet on viranomaisten toimesta toimitettu palveluspaikkaansa.

A:n puheena olevasta yli viisi vuorokautta kestäneestä luvattomasta poissaolosta on siten voinut aiheutua olennainen keskeytys hänen sotilaan koulutuksessaan, johon hän olisi ollut velvollinen osallistumaan, koska häntä ei ollut vapautettu palveluksesta eivätkä siihen tähtäävät toimenpiteet olleet olleet edes vireillä. A:n määräaikana palvelukseen saapumatta jääminen ja poissaolon jatkuminen on siten koko sen kestoajan täyttänyt laissa karkaamisena rangaistavaksi säädetyn rikoksen tunnusmerkistön. Tämä rikos ei voi muuttua luvattomana poissaolona rangaistavaksi teoksi myöhemmin sen johdosta, että hänet on hovioikeuden päätöksessä todetuin tavoin palveluspaikkaansa toimittamisen jälkeen vapautettu palveluksesta rauhan aikana.

Siihen nähden, että A sanotuin tavoin on vapautettu palveluksesta rauhan aikana ilman että hänelle olisi edes aloitettu antaa sotilaskoulutusta ja huomioon ottaen myös hänen vapauttamisensa syyn Korkein oikeus katsoo, ettei kihlakunnanoikeuden tuomitsema rangaistus ole oikeudenmukaisessa suhteessa A:n syyksi luetun rikoksen vahingollisuuteen sekä rikoksesta ilmenevään tekijän syyllisyyteen, vaan se on liian ankara. Sen sijaan kihlakunnanoikeuden päätöksen perusteluissa mainittua A:n psyykkistä poikkeavuutta ei voida pitää sellaisena rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 kohdassa tarkoitettuna rikoksen tekemiseen vaikuttaneena huomattavana painostuksena, uhkana tai muuna sen kaltaisena vaikuttimena, joka sanotun lainkohdan mukaan voisi olla rangaistuksen lieventämisperusteena.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan muutoin paitsi että kihlakunnanoikeuden soveltaman rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 kohdan asemesta soveltaen saman luvun 1 §:n 1 momenttia A tuomitaan hänen syykseen luetusta karkaamisesta kihlakunnanoikeuden määräämän rangaistuksen asemesta 1 kuukaudeksi vankeuteen, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla on tehtävä kihlakunnanoikeuden päätöksessä määrätty vähennys.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Takala (eri mieltä) ja Nikkarinen, kenraaliluutnantti Pajula, oikeusneuvokset Ketola (eri mieltä) ja Paasikoski (eri mieltä) sekä kenraalimajuri Vanonen

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Vanhempi oikeussihteeri Turunen: Korkein oikeus katsonee, että A:n palveluksesta vapauttamisen syystä voidaan päätellä hänen olleen kykenemätön aloittamaan palvelustaan jo sen määrättynä alkamisaikana eli 9.2.1988. Hovioikeuden tuomitseman rangaistuksen ei kuitenkaan katsottane olevan oikeudenmukaisessa suhteessa A:n menettelyyn. Näillä ja hovioikeuden lausumilla perusteilla Korkein oikeus katsonee, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden päätöstä muutoin kuin että A:lle tuomittu sakkorangaistus korotetaan 60 päiväsakoksi, jotka hänen on suoritettava, huomioon ottaen hovioikeuden mainitseman vapaudenmenetyksen johdosta vähennettävät 4 päiväsakkoa, maksamalla sakkoa hovioikeuden käyttämän laskemisperusteen mukaan 56 päiväsakkoa vastaavat 1.120 markkaa.

Oikeusneuvos Paasikoski: Katson, että A:n palveluksesta vapauttamisen syystä voidaan päätellä hänen olleen kykenemätön aloittamaan palvelustaan jo sen määrättynä alkamisaikana eli 9.2.1988. Tällä ja hovioikeuden lausumilla perusteilla katson, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden päätöksen lopputulosta.

Oikeusneuvos Ketola: Hyväksyn mietinnön.

Oikeusneuvos Takala: olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Ketola.