KKO:1993:151

Pahoinpitely

Lapsen huoltaja oli kasvatustarkoituksessa aiheuttanut lapselle kipua tukistamalla ja luunappeja antamalla. Huoltaja tuomittiin rangaistukseen lievästä pahoinpitelystä.

RL 21 luku 7 §
L lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 1 luku 1 § 3 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Lahden raastuvanoikeuden päätös 26.8.1991

Raastuvanoikeus on virallisen syyttäjän ja asianomistajan A:n syytteestä lausunut selvitetyn, että B oli 1.1. – 31.7.1990 Lahdessa asunnossaan, jossa A ja tämän 7.7.1984 syntynyt lapsi C myös olivat asuneet, tukistamalla ja antamalla luunappeja useita kertoja tahallaan aiheuttanut C:lle kipua vammaa kuitenkaan aiheuttamatta. C oli ikänsä vuoksi ja muutenkin olosuhteisiin nähden ollut sillä tavoin turvaton, ettei hän ollut voinut itseään puolustaa ja hänellä oli ollut perusteltu syy pelätä henkensä ja terveytensä olevan vakavasti vaarassa.

Edellä mainituilla perusteilla raastuvanoikeus on rikoslain 21 luvun 5 §:n ja 7 luvun 2 §:n nojalla tuominnut B:n jatketusta pahoinpitelystä 40:een 20 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 800 markkaa. Lisäksi B on velvoitettu suorittamaan C:lle korvaukseksi kivusta ja särystä kohtuullisiksi harkitut 4 000 markkaa sekä korvaamaan valtiolle sen varoista maksetut todistelukustannukset 269,50 markkaa.

Kouvolan hovioikeuden päätös 21.7.1992

Hovioikeus, jossa B on hakenut muutosta, on katsonut jääneen näyttämättä, että kipua olisi aiheutettu muussa kuin kasvatustarkoituksessa ja kun B:llä, joka oli asunut yhdessä C:n äidin kanssa, oli ollut perusteltu syy uskoa, että hän sai käyttää kuritusvaltaa lasta kohtaan, B ei menettelyllään ollut syyllistynyt tahalliseen pahoinpitelyyn.

Mainituilla perusteilla hovioikeus on hylännyt B:tä vastaan ajetun syytteen sekä vapauttanut hänet velvollisuudesta suorittaa C:lle korvausta kivusta ja särystä sekä korvaamasta valtiolle sen varoista jutussa suoritettuja todistelukustannuksia.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 12.1.1993. A on muutoksenhakemuksessaan vaatinut hovioikeuden päätöksen kumoamista. B ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 26.11.1993

Perustelut

Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 1 luvun 1 §:n 3 momentin mukaan lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Hallituksen esityksen (HE 224/1982 vp.) perusteluissa todetaan lakiehdotusta laadittaessa nimenomaisena tarkoituksena olleen vahvistaa se, että lapsen huoltajalla ei säännöksen tultua voimaan enää ollut lapseen nähden kuritusvaltaa sekä että rikoslain 21 luvun 7 §:n lievää pahoinpitelyä koskevaa säännöstä voitiin soveltaa myös silloin, kun vanhempi tai muu lapsen huoltaja syyllistyi säännöksessä tarkoitettuun pahoinpitelyyn, vaikkakin tämä tapahtuisi kasvattamisen tarkoituksessa. B on näin ollen pahoinpidellessään C:tä hovioikeuden päätöksessä kerrotulla tavalla syyllistynyt toistuvasti rikoslain 21 luvun 7 §:ssä tarkoitettuun lievään pahoinpitelyyn. Näyttämättä on jäänyt, että C:llä olisi ollut syytä pelätä henkensä ja terveytensä olevan vakavasti vaarassa tai että tälle B:n menettelystä olisi aiheutunut kipuna ja särkynä korvattavaa vahinkoa. Jutussa valtion varoista suoritetut todistelukustannukset eivät myöskään ole sellaisia asian selvittämiseksi tarpeellisia kustannuksia, jotka B:n olisi korvattava valtiolle.

Lainkohdat

Rikoslaki 21 luku 7 §, 7 luku 2 § (19.12.1889/39) Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 1 luku 1 § 3 mom.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että B tuomitaan jatketusta lievästä pahoinpitelystä 30:een päiväsakkoon, jotka hänen on suoritettava maksamalla sakkoa 20 markan mukaan päiväsakolta yhteensä 600 markkaa. Siltä osalta kuin C:n korvausvaatimus kivusta ja särystä on hylätty ja B vapautettu todistelukustannusten korvausvelvollisuudesta hovioikeuden päätös jää pysyväksi.

Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Heinonen, oikeusneuvokset Lindholm, Haarmann, Roos ja Krook