KKO:1993:162

Työturvallisuus

Selluloosatehtaan reaktorityömaalla pellitystyössä ollut työntekijä oli pudonnut pumppaamorakennuksen katolta ja saanut vammoja. Putoamisen olisi estänyt katolla reaktorin ympärillä olleissa rakennustelineissä riittävän alhaalla oleva suojakaide taikka erillinen suojakaide katon reunalla.

Rakennustelineet asentaneen ja luovuttaneen yrityksen työnjohtajan ei katsottu syyllistyneen työturvallisuusmääräysten rikkomiseen, koska telineiden tarkoitus oli ollut mahdollistaa reaktorin seinän eristystyö eikä estää kauluspellitystä polvillaan lähempänä katon reunaa tekemässä ollutta työntekijää putoamasta. Erillisen suojakaiteen rakentaminen katon reunalle ei ollut ollut työnjohtajan vaan pudonneen työntekijän oman työnantajan velvollisuutena.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Syyte Kotkan raastuvanoikeudessa

Virallinen syyttäjä on kertonut, että Lämpösulku Oy:n palveluksessa työsopimuslain tarkoittamassa työsopimussuhteessa työntekijänä ollut peltiseppä B oli 6.2.1990 työskennellyt Sunila Oy:n tehdasalueella Kotkassa olleella valkolipeäreaktorityömaalla. B oli hänelle annetun tehtävän mukaisesti ollut yksin asentamassa pellitystä säiliön tyveen työkohteessa, joka oli sijainnut pumppaamorakennuksen katolla noin viiden metrin korkeudella maan pinnalta. B oli työskennellyt katon reunan välittömässä läheisyydessä. Katon reunasta pellitettävän säiliön ulkopintaan oli ollut tilaa noin yksi metri. B:n työskentelypaikassa oli ollut ilmeinen ennalta varottavissa ollut putoamisen ja siitä johtuvan vahingoittumisen vaara.

Säiliötä oli ympäröinyt Tupla-Rakenne Oy:n noin kaksi viikkoa aikaisemmin Lämpösulku Oy:n toimeksiannosta säiliön eristystyötä varten pystyttämä useita työtasoja käsittänyt rakennusteline, jossa kaikkien työtasojen putoamissuojana oli ollut noin metrin korkeudelle työtasoista asennetut metalliputkiset vaakasuorat kaiteet.

Työkohteessa ei ollut ollut muita putoamiselta turvaavia suojavälineitä. Putoamissuojaus oli siten jäänyt asianmukaisesti tekemättä. Rakennustyössä noudatettavista järjestysohjeista annetun valtioneuvoston päätöksen (274/69) 35 §:n mukaan johteen (suojakaiteen) alapuolella ollut vapaa tila ei saanut olla 0,5 metriä korkeampi.

B oli peltiä asentaessaan työskennellyt polvillaan. Hän oli horjahtanut ja kaatunut rakennustelineen kaiteen ali ja katon reunan yli sekä pudonnut noin viiden metrin korkeudelta maahan. Putoamisessa B oli saanut luunmurtumia kumpaankin jalkaansa. Vammoja ei ollut pidettävä vähäisinä.

B:n putoaminen oli ollut ennalta varottavassa syyyhteydessä työkohteen puutteelliseen putoamissuojaukseen nähden.

A oli toiminut rakennustelineen valmistaneen ja asentaneen Tupla-Rakenne Oy:n palveluksessa työnjohtotehtävissä. Hän oli noin kaksi viikkoa ennen B:lle tapahtunutta onnettomuutta luovuttanut rakennustelineen Lämpösulku Oy:n käyttöön niin valmistettuna, että riittävien suojakaiteiden puuttuminen oli aiheuttanut telinettä käyttäville työntekijöille tarpeettoman tapaturman vaaran. A oli siten tuottamuksellisesti aiheuttanut B:n vammautumisen.

Tämän vuoksi virallinen syyttäjä on rikoslain 21 luvun 10 §:n ja 7 luvun 1 §:n sekä työturvallisuuslain 6 §:n 1 momentin 1 kohdan, 40 §:n 1 momentin ja 49 §:n 1 momentin nojalla vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen yksin teoin tehdyistä ruumiinvamman tuottamuksesta ja työturvallisuuslain säännösten rikkomisesta.

Raastuvanoikeuden päätös 18.12.1991

Raastuvanoikeus on kuultuaan A:ta syytteestä lausunut selvitetyksi, että B oli syytteessä kerrotuissa olosuhteissa ja tavalla työskennellyt valkolipeäreaktorityömaalla. Työkohteen putoamissuojaus oli jäänyt asianmukaisesti tekemättä.

B oli syytteessä kerrotulla tavalla pudonnut ja saanut vammoja, joita ei ollut pidettävä vähäisinä. B:n putoaminen oli ollut ennalta varottavassa syyyhteydessä työkohteen puutteelliseen putoamissuojaukseen nähden.

Rakennustelineen oli rakentanut ja asentanut Tupla-Rakenne Oy. Yhtiön palveluksessa ollut A oli toiminut asennustöiden työnjohtajana. Hän oli noin kaksi viikkoa ennen B:lle sattunutta onnettomuutta Tupla-Rakenne Oy:n edustajana luovuttanut rakennustelineen Lämpösulku Oy:n käyttöön.

Raastuvanoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että A:n olisi rakennustelineen tilaukseen perustuneen toimeksiannon mukaan pitänyt rakentaa suojakaide työskentelytilana olleen katon reunaan tai että suojakaiteen rakentaminen olisi muullakaan perusteella ollut hänen velvollisuutenaan. Sen vuoksi raastuvanoikeus, samalla kun se on tuominnut B:n työnantajana olleen Lämpösulku Oy:n työpäällikön ja työnjohtajan rangaistukseen yksin teoin tehdyistä työturvallisuuslain säännösten rikkomisesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta, on hylännyt A:ta vastaan ajetun syytteen.

Kouvolan hovioikeuden päätös 12.11.1992

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä oli saattanut jutun, on jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen varaan.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 9.3.1993. Muutoksenhakemuksessaan virallinen syyttäjä on vaatinut, että A tuomitaan syytteen mukaisesti rangaistukseen yksin teoin tehdyistä ruumiinvamman tuottamuksesta ja työturvallisuuslain säännösten rikkomisesta. A on vastauksessaan vaatinut muutoksenhakemuksen hylkäämistä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 23.12.1993

Perustelut

Lämpösulku Oy on 5.1.1990 kirjallisesti tilannut TuplaRakenne Ky:ltä, sittemmin Oy:ltä, ”telinetöitä” Sunila Oy:n valkolipeäreaktorityömaalle. Tupla-Rakenne Oy on asentanut tilaajan materiaalista rakennetut telineet työmaalla olleen pumppaamorakennuksen katolle. Telineissä kahden ja neljän metrin korkeudella olleilla työtasoilla on ollut asianmukaiset suojakaiteet. Telineiden alaosassa poikkikaide on ollut noin yhden metrin korkeudella, joten telineistä on puuttunut rakennustyössä noudatettavista järjestysohjeista annetun valtioneuvoston päätöksen 35 §:n mukainen 0,5 metrin korkeudella ollut poikkikaide.

Lämpösulku Oy:n palveluksessa ollut B on ollut pumppaamorakennuksen katolla reaktorin juuressa tekemässä niin sanottua kauluspellitystä. Hän on polvillaan työskennellessään horjahtanut ja pudonnut rakennustelineen poikkikaiteen alitse maahan noin viiden metrin matkan saaden vammoja, joita ei ole pidettävä vähäisinä.

B:n putoaminen on ollut seurausta siitä, että hänen työskentelypaikkansa putoamissuojaus on ollut puutteellinen. Putoamisen olisi estänyt rakennustelineissä 0,5 metrin korkeudella oleva poikki- tai suojakaide taikka erillinen suojakaide katon reunalla.

Tupla-Rakenne Oy on Lämpösulku Oy:n tilauksen mukaisesti sitoutunut toimittamaan työmaalle rakennustelineet. Telineiden ensisijaisena käyttötarkoituksena on ollut mahdollistaa reaktorin seinän eristystyö sellaisella korkeudella, johon pumppaamorakennuksen katolla seisten ei ole yletytty. B:n putoamiskohdalla telineissä yhden metrin korkeudella olleen poikkikaiteen tarkoituksena on tosin samalla ollut myös estää reaktorin seinän alaosan eristystyötä tekevää työntekijää putoamasta pumppaamorakennuksen katolta. Poikkikaiteen tarkoituksena ei kuitenkaan ole ollut estää lisätyönä suoritettua kauluspellitystä polvillaan lähempänä katon reunaa tekemässä ollutta työntekijää putoamasta katolta. Tätä varten katon reunalle olisi tullut rakentaa erillinen suojakaide. Tämä on kuitenkin ollut B:n oman työnantajan eli Lämpösulku Oy:n työnjohdon eikä rakennustelineet asentaneen ja luovuttaneen Tupla-Rakenne Oy:n työnjohtajana toimineen A:n velvollisuutena.

A ei näin ollen ole laiminlyönnillä tuottamuksellisesti aiheuttanut B:n vammautumista.

Näillä perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Riihelä, Lindholm, Haarmann, Krook ja Suhonen