KKO:1993:8

Kavallus

Myydessään auton, johon rahoitusyhtiöllä oli takaisinottooikeus, autokauppiaan ei katsottu syyllistyneen kavallukseen, koska hänen ja rahoitusyhtiön välisen sopimuksen ehdot eivät osoittaneet, että rahoitusyhtiö olisi saanut omistusoikeuden autoon.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Rahoitusyhtiö Y Oy:n rangaistusvaatimus Kokkolan raastuvanoikeudessa

Rahoitusyhtiö Y Oy on virallisen syyttäjän vaatiessa A:lle rangaistusta muun muassa petoksista ja kavalluksista, asianomistajana lausunut, että A oli Oy X Ab:n nimissä myynyt: 1) 5.11.1985 päivätyllä osamaksusopimuksella Opel Ascona -merkkisen henkilöauton B:lle muun muassa ehdoin, ettei omistusoikeus autoon siirtynyt ostajalle ennen kuin kauppahinta oli kokonaisuudessaan maksettu sekä samana päivänä siirtänyt osamaksusopimuksen Y Oy:lle rahoitussopimuksesta ilmenevin ehdoin. Tämän jälkeen B oli vaihtanut auton Oy X Ab:n kanssa toiseen autoon ja A oli 2.7.1986 myynyt ja täysin omistusoikeuksin luovuttanut haltuunsa saamansa Opel Ascona -merkkisen henkilöauton C:lle. C oli maksanut kauppahinnan, jonka määrästä ei ollut tietoa, ilmeisesti käteisellä A:lle.

2) 11.2.1986 päivätyllä osamaksusopimuksella Suzuki SJ -merkkisen henkilöauton D:lle muun muassa ehdoin, ettei omistusoikeus autoon siirtynyt ostajalle ennen kuin kauppahinta oli kokonaisuudessaan maksettu sekä samana päivänä siirtänyt osamaksusopimuksen Y Oy:lle rahoitussopimuksesta ilmenevin ehdoin. Kesällä 1986 D oli maksuvaikeuksien vuoksi vaihtanut auton Oy X Ab:n kanssa halvempaan autoon A:n sitoutuessa suorittamaan D:n jäännösvelan Y Oy:lle. A oli tämän jälkeen 13.8.1986 myynyt ja täysin omistusoikeuksin luovuttanut haltuunsa saamansa auton E:lle suorittamatta kuitenkaan D:n loppuvelkaa Y Oy:lle.

3) 4.3.1986 päivätyllä osamaksusopimuksella Mazda 626 -merkkisen henkilöauton F:lle muun muassa ehdoin, ettei omistusoikeus autoon siirtynyt ostajalle ennen kuin kauppahinta oli kokonaisuudessaan maksettu sekä samana päivänä siirtänyt osamaksusopimuksen Y Oy:lle rahoitussopimuksesta ilmenevin ehdoin. Auton vaurioiduttua liikenneonnettomuudessa A oli 18.8.1986 päivätyllä luovutuskirjalla luovuttanut F:lle auton täyden omistusoikeuden, vaikka suurin osa maksusopimuksen mukaisista osamaksueristä oli ollut suorittamatta Y Oy:lle. F oli luovuttanut auton täysin omistusoikeuksin edelleen.

A oli siten anastanut rahoitusyhtiön omaisuutta luovuttaessaan edelleen 1 ja 2 kohdassa kerrotuin tavoin B:ltä ja D:ltä takaisin saamansa autot sekä luovuttaessaan F:lle 3 kohdassa kerrotuin tavoin myymänsä auton täyden omistusoikeuden. Tämän vuoksi Y Oy on vaatinut edellä selostetuista teoista A:lle rangaistusta kavalluksesta.

Raastuvanoikeuden päätös 13.11.1990

Raastuvanoikeus on nyt kysymyksessä olevilta osilta lausunut, että A oli Oy X Ab:n omistajana sekä yhtiön hallituksen ainoana jäsenenä ja toimitusjohtajana tehnyt yhtiön nimissä Y Oy:n kanssa useita osamaksusopimusten rahoittamista koskevia sopimuksia, ensimmäisen tammikuussa 1978 ja viimeisen elokuussa 1986. A oli ollut Oy X Ab:n ainoa osakas. Sopimusten mukaan Y Oy oli sitoutunut rahoittamaan Oy X Ab:n osamaksuehdoin tapahtuvaa myyntiä muun muassa seuraavin ehdoin:

– rahoitettava osamaksusopimus oli todellinen ja täytti osamaksukaupasta annetun lain vaatimukset, – myyjän tuli siirtää rahoitettavaksi haluamansa osamaksusopimus sekä sen mahdolliset liitteet ja vakuudet kaikkine sopimukseen, sen liitteisiin ja vakuuksiin perustuvine tai liittyvine oikeuksineen rahoittajalle vakuudeksi myyjän kaikista velvoitteista rahoittajaan nähden, – siirretyllä osamaksusopimuksella myydyn esineen takaisinotto-oikeus kuului yksin rahoittajalle tai tämän määräämälle.

A:n tekemissä osamaksusopimuksissa oli ollut teksti, jonka mukaan omistusoikeus myytyyn esineeseen ei siirtynyt ostajalle, ennen kuin kauppahinta oli kokonaisuudessaan maksettu. Lisäksi sopimukseen otetun ehdon mukaan myyjällä oli oikeus siirtää sopimus toiselle.

Rahoitussopimuksen ehdot osoittivat, että A oli sitoutunut luovuttamaan Y Oy:lle kaikki siirtämiinsä osamaksusopimuksiin perustuneet, myyjälle kuuluneet oikeudet. Osamaksusopimusten siirtämisen jälkeen A:lle ei ollut jäänyt mitään omistajalle kuuluvia oikeuksia osamaksusopimusten kohteena olleisiin autoihin. Osamaksusopimusten ja niiden rahoittamista koskevien sopimusten mukaan autojen ostajat olivat olleet ensisijaisesti vastuussa Y Oy:lle autojen kauppahinnan suorittamisesta. Toissijaisesti Y Oy:llä oli ollut mahdollisuus saada suoritus A:lta tämän antaman takauksen ja panttaussitoumuksen nojalla. Lisäksi rahoittajalla oli ollut oikeus osamaksukauppalain säädösten mukaisesti ottaa kaupan kohteena ollut esine takaisin. Y Oy:n antaman selvityksen nojalla, jota ei ollut kiistetty, sillä oli, otettuaan muissa tapauksissa vastaavien sopimusjärjestelyjen nojalla takaisin osamaksusopimusten kohteena olevia autoja, ollut oikeus rekisteröidä ne nimilleen tai myydä ne eteenpäin toiselle henkilölle.

A:n liikkeen taloudellinen tilanne oli ollut jo pitkään ennen Oy X Ab:n omaisuuden luovuttamista konkurssiin 8.6.1987 niin heikko, että A:n oli täytynyt mieltää, ettei hän tai hänen liikkeensä kyennyt suorittamaan Y Oy:lle tämän siirrettyihin osamaksusopimuksiin perustuvia saatavia liiketoiminnasta syntyvillä tuloilla.

Y Oy ei ollut saanut suoritusta nyt kysymyksessä oleviin sopimuksiin perustuvista saatavistaan sen enempää esineitten ostajilta, A:lta, kuin tämän kiinteistön myynnistä saaduista varoista. Myöskään Y Oy ei ollut voinut ottaa autoja takaisin, koska ne oli luovutettu ostajien toimesta edelleen.

Y Oy:tä oli pidettävä sopimusten kohteena olleiden autojen omistajana sen jälkeen, kun A oli siirtänyt osamaksusopimukset Y Oy:lle.

Raastuvanoikeus on katsonut, että: 1) A oli Oy X Ab:n nimissä myynyt 5.11.1985 päivätyllä osamaksusopimuksella Opel Ascona -merkkisen henkilöauton B:lle muun muassa ehdoin, ettei auton omistusoikeus siirtynyt ostajalle ennen kuin kauppahinta oli kokonaisuudessaan maksettu sekä samana päivänä siirtänyt osamaksusopimuksen Y Oy:lle rahoitussopimuksesta ilmenevin ehdoin. Tämän jälkeen B oli vaihtanut auton Oy X Ab:n kanssa erääseen toiseen autoon ja A oli 2.7.1986 myynyt ja täysin omistusoikeuksin luovuttanut haltuunsa saamansa auton C:lle. Osamaksusopimuksen perusteella Y Oy:n rahoittama määrä oli ollut 29 169 markkaa, mistä oli vähennetty rahoituskorkoa 5 411 markkaa. Osamaksusaatavaa oli sittemmin lyhennetty 23 497,25 markkaa. Raastuvanoikeus on katsonut, että A:n olisi autokaupan harjoittajana pitänyt selvittää, että B oli, A:n luovuttaessa auton C:lle, suorittanut kaikki osamaksuerät Y Oy:lle.

A oli siten 2.7.1986 luovuttaessaan täydellä omistusoikeudella auton C:lle kavaltanut Y Oy:n omistaman auton. A:n menettelystä oli aiheutunut rahoitusyhtiölle tuolloin maksamatta olleiden osamaksumäärien suuruinen, vähintään 4 494 markan tappio. Osamaksueristä oli sittemmin suoritettu lisää siten, että maksamatta oli ollut 260,75 markkaa.

2) A oli Oy X Ab:n nimissä myynyt 11.2.1986 päivätyllä osamaksusopimuksella Suzuki SJ -merkkisen henkilöauton D:lle muun muassa ehdoin, ettei auton omistusoikeus siirtynyt ostajalle ennen kuin kauppahinta oli kokonaisuudessaan maksettu sekä samana päivänä siirtänyt osamaksusopimuksen Y Oy:lle rahoitussopimuksesta ilmenevin ehdoin. Kesällä 1986 D oli maksuvaikeuksien vuoksi vaihtanut auton Oy X Ab:n kanssa halvempaan autoon A:n sitoutuessa suorittamaan D:n jäännösvelan Y Oy:lle. A oli tämän jälkeen 13.8.1986 myynyt ja täysin omistusoikeuksin luovuttanut haltuunsa saamansa auton E:lle suorittamatta kuitenkaan D:n loppuvelkaa Y Oy:lle.

A oli siten 13.8.1986 luovuttaessaan E:lle mainitun auton, jonka omistusoikeus kuului Y Oy:lle, kavaltanut auton. Y Oy:n rahoitussopimuksen perusteella rahoittama määrä osamaksusopimuksesta oli ollut 55 251 markkaa, mistä maksamatta oli ollut 35 473,75 markkaa.

3) A oli Oy X Ab:n nimissä myynyt 4.3.1986 päivätyllä osamaksusopimuksella Mazda 626 -merkkisen henkilöauton F:lle muun muassa ehdoin, ettei auton omistusoikeus siirtynyt ostajalle ennen kuin kauppahinta oli kokonaisuudessaan maksettu sekä samana päivänä siirtänyt osamaksusopimuksen Y Oy:lle rahoitussopimuksesta ilmenevin ehdoin. Auton vaurioiduttua liikenneonnettomuudessa, A oli 18.8.1986 päivätyllä luovutuskirjalla luovuttanut täyden omistusoikeuden F:lle, vaikka suurin osa maksusopimuksen mukaisista osamaksueristä oli ollut Y Oy:lle suorittamatta. F oli luovuttanut auton täysin omistusoikeuksin edelleen.

A oli siten 18.8.1986 luovuttaessaan auton omistusoikeuden F:lle kavaltanut Y Oy:n omistaman auton.

A:n menettelystä oli aiheutunut rahoitusyhtiölle autoa luovutettaessa maksamatta olleiden osamaksuerien suuruinen, ainakin 36 127,80 markan tappio. Osamaksueriä oli suoritettu kaiken kaikkiaan 25 241,60 markkaa ja maksamatta oli ollut edelleen 21 017 markkaa.

Raastuvanoikeus on näillä ja muutoin muiden asiassa esitettyjen syytevaatimusten osalta lausumillaan perusteilla rikoslain 36 luvun 1 §:n 1 momentin, sellaisena kuin se oli laissa 30.6.1972/498, 36 luvun 5 §:n, 29 luvun 1 §:n 1 momentin, sellaisena kuin se oli laissa 30.6.1972/498, sekä 7 luvun 1 §:n ja 2 §:n nojalla tuominnut A:n jatketusta rikoksesta, joka käsittää neljä petosta, kaksi yksin teoin tehtyä petosta ja kavallusta, kaksi kavallusta ja väärän yksityisen asiakirjan valmistamisen, 1 vuodeksi 2 kuukaudeksi vankeuteen. Tämä rangaistus sekä samalla A:lle tuomitut jatketusta rikoksesta, joka käsittää viisi petosta ja kavalluksen, 8 kuukautta, jatketusta rikoksesta, joka käsittää viisi väärän yksityisen asiakirjan valmistamista, 9 kuukautta ja petoksesta 3 kuukautta vankeutta on yhdistetty 1 vuodeksi 8 kuukaudeksi 20 päiväksi vankeutta. Vankeusrangaistus on määrätty ehdolliseksi 30.6.1993 päättyvin koetusajoin.

A on velvoitettu suorittamaan vahingonkorvaukseksi, paitsi muuta, Y Oy:lle 101 289 markkaa 33 penniä 16 prosentin korkoineen 21 017 markalle 5.3.1986, 7 025,70 markalle 28.2.1986, 35 473,75 markalle 13.2.1986, 260,70 markalle 8.11.1986, 1 565,88 markalle 21.8.1986 ja 35 946,30 markalle 1.9.1986 lukien.

Lisäksi A on velvoitettu suorittamaan Y Oy:lle oikeudenkäyntikulujen korvauksena 19 900 markkaa, josta määrästä 10 000 markkaa yhteisvastuullisesti jutussa tuomittujen eräiden muiden henkilöiden kanssa, 16 prosentin korkoineen 13.11.1990 lukien.

Vaasan hovioikeuden päätös 22.11.1991

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi muun muassa Y Oy ja A olivat saattaneet jutun, on Oy X Ab:n ja Y Oy:n välisten osamaksusopimusten rahoittamista koskevien sopimusten oikeudellisen arvioinnin osalta lausunut, että sopimusten mukaan Y Oy oli sopimuksissa mainittavin ehdoin sitoutunut rahoittamaan Oy X Ab:n osamaksuehdoin tapahtuvaa myyntiä. Rahoitussopimusten mukaan myyjän tuli muun muassa siirtää rahoitettavaksi haluamansa osamaksusopimus liitteineen, vakuuksineen ja kaikkine sopimukseen liittyvine oikeuksineen rahoittajalle vakuudeksi myyjän kaikista velvoitteista rahoittajaan nähden. Siirretyllä osamaksusopimuksella myydyn esineen takaisinotto-oikeus kuului yksin rahoittajalle tai tämän määräämälle.

Oy X Ab:n myydessä osamaksusopimuksella auton ostajalle, yhtiö oli pidättänyt itselleen esineen omistusoikeuden. Rahoitusyhtiölle osamaksusopimus oli siirretty nimenomaan vakuudeksi myyjän velvoitteista rahoittajalle. Rahoitussopimusten mukaan myyjä oli siirtänyt rahoittajalle oikeuden esineen takaisinottamiseen. Rahoitussopimuksia ei niiden sanamuodon vastaisesti voitu tulkita laajentavasti niin, että takaisinotto-oikeuden asemesta rahoittajalle olisi siirretty esineen omistusoikeus.

Käytäntö Oy X Ab:n ja Y Oy:n välisessä sopimussuhteessa oli ollut, että osamaksusopimuksen rahoittamisen jälkeenkin auton omistajaksi ajoneuvorekisteriin oli merkitty Oy X Ab ja auton haltijaksi osamaksuostaja. Vaikkei rekisteritiedoilla sinänsä ollut oikeutta luovaa merkitystä, niillä oli kuitenkin merkitystä rahoitussopimuksia tulkittaessa.

Edellä lausutun nojalla hovioikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että autojen omistusoikeus olisi siirtynyt Y Oy:lle sillä perusteella, että yhtiö oli rahoittanut autoja koskevat osamaksusopimukset.

Kohdan 1, 2 ja 3 osalta hovioikeus on todennut, että koska autojen omistusoikeus senkin jälkeen, kun Y Oy oli rahoittanut autoa koskevan osamaksusopimuksen, oli kuulunut Oy X Ab:lle, A ei ollut voinut kavaltaa autoja.

Tämän vuoksi A:han kohdistettu syyte kavalluksesta on hylätty ja A vapautettu näiltä osilta vahingonkorvausvelvollisuudesta. Muutoin hovioikeus on lausumillaan perusteilla rikoslain 36 luvun 1 §:n, sellaisena kuin se oli laissa 30.6.1972/498, ja 36 luvun 5 §:n sekä 7 luvun 2 §:n nojalla tuominnut A:n jatketusta rikoksesta, joka käsittää viisitoista petosta ja kaksi väärän yksityisen asiakirjan valmistamista, 1 vuodeksi 4 kuukaudeksi vankeuteen. Vankeusrangaistus oli ehdollinen raastuvanoikeuden määräämin koetusajoin.

A:n korvausvelvollisuus Y Oy:lle on alennettu 35 946 markkaan 30 penniin 16 prosentin korkoineen 1.9.1986 lukien.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 24.3.1992

Y Oy on vaatinut, että A tuomitaan rangaistukseen jatketusta kavalluksesta ja rangaistus määrätään ehdottomaksi. Lisäksi Y Oy on vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan rikoksilla yhtiölle aiheuttamansa vahinko 56 751,50 markkaa korkoineen ja että A velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa korkoineen.

A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 26.1.1993

Perustelut

Oy X Ab on tehnyt Y Oy:n kanssa sopimuksia autokaupan osamaksusopimusten rahoittamisesta siten, että Y Oy suoritti Oy X Ab:lle ostajan osamaksuvelaksi jääneen määrän vähennettynä rahoituskorolla sekä sulkutilille pidätetyllä määrällä. Oy X Ab:n tuli puolestaan siirtää rahoitettava osamaksusopimus sekä sen mahdolliset liitteet ja vakuudet kaikkine sopimukseen, sen liitteisiin ja vakuuksiin perustuvine ja liittyvine oikeuksineen Y Oy:lle. Rahoitussopimusten mukaan siirto suoritettiin vakuudeksi Oy X Ab:n kaikista velvoitteista rahoittajaan nähden ja Oy X Ab oli edelleen ostajan ohella vastuussa Y Oy:lle osamaksusopimusten mukaisten maksujen suorittamisesta. Sopimuksiin oli otettu ehto, jonka mukaan siirretyllä osamaksusopimuksella myydyn auton takaisinotto-oikeus kuului yksin rahoittajalle tai tämän määräämälle.

Osamaksusopimusten siirto Y Oy:lle on ollut Oy X Ab:n harjoittaman automyynnin rahoituksen vakuusjärjestely. Takaisinotto-oikeutta koskevan sopimusehdon nojalla Y Oy on saanut oikeuden vaatia osamaksulla myydyn auton ottamista takaisin maksuvelvollisuutensa laiminlyöneeltä ostajalta mutta ei omistusoikeutta autoihin. Myöskään muut sopimusehdot eivät osoita, että Y Oy olisi osamaksusopimusten siirroilla saanut omistusoikeuden Oy X Ab:n myymiin autoihin.

Tämän vuoksi A menetellessään raastuvanoikeuden päätöksen 1, 2 ja 3 kohdassa kerrotulla tavalla ei ole anastanut Y Oy:lle kuuluneita autoja eikä siten syyllistynyt kavallukseen.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Nikkarinen, Roos, Taiple, Suhonen ja Tulokas