Korkein oikeus KKO:1995:163

Velallisen rikos Velallisen petos

Osakeyhtiön hallituksen jäsenet olivat ennen yhtiön konkurssiin asettamista ottaneet yhtiöstä rahaa omiin menoihinsa ja muiden yhtiöidensä rahoittamiseen. Kysymys siitä, olivatko he syyllistyneet velallisen petokseen jättäessään ilmoittamatta nuo varat vannoessaan pesäluettelon oikeaksi. Ään.

Ks. KKO:1984-II-168

RL 39 luku 2 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Ylitornion kihlakunnanoikeuden päätös 24.3.1993

Kihlakunnanoikeus katsoi selvitetyksi, että X Oy:n hallituksen puheenjohtaja A ja saman yhtiön hallituksen jäsen ja toimitusjohtaja B olivat Ylitorniolla

1) vuonna 1989 alkaneena ja 12.3.1991 päättyneenä aikana kumpikin ainakin 81 kertaa jakaneet yhtiön varoja osakeyhtiölain säännösten vastaisesti sekä antaneet rahalainaa yhtiön osakkeenomistajille ja hallituksen jäsenille ja siten ottaneet yhtiöstä osakeyhtiölain vastaisesti itselleen rahaa ja lainaa yhteensä vähintään 380 669,83 markkaa; sekä

2) 17.4.1991 X Oy:n konkurssimenettelyssä vannoessaan pesäluettelon oikeaksi hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä vahvistaneet velallisina tuomioistuimessa väärän tiedon pesäluetteloon siten, että he olivat jättäneet ilmoittamatta yhtiön varoiksi edellä kohdassa 1 kerrotut, osakeyhtiölain vastaisesti omaan käyttöönsä ottamansa varat ja lainat.

Kihlakunnanoikeus, joka 1 kohdassa tuomitsi A:n ja B:n sakkorangaistukseen, piti mainitsemillaan perusteilla 2 kohdassa selostettua tekoa törkeänä ja tuomitsi heidät sen osalta rikoslain 39 luvun 3 §:n nojalla törkeästä velallisen petoksesta, molemmat 6 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 18.11.1994

A ja B valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus lausui perusteluissaan muuan muassa seuraavaa:

1) A ja B olivat kertoneet, että he olivat syytteessä mainittuna aikana ottaneet X Oy:n kassasta rahaa lähes 400 000 markkaa yksityisiin kuluihinsa ja B:n muiden yritysten toiminnan rahoittamiseen. Näitä ottoja ei ollut pidettävä lainoina yhtiöltä, koska niistä ei ollut laadittu velkakirjoja eikä niitä ollut merkitty yhtiön kirjanpitoon. Menettelyllään A ja B olivat osakeyhtiölain säännösten vastaisesti jakaneet yhtiön varoja kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainitun määrän.

2) A ja B olivat kohdassa 1 kerrotuin tavoin ennen yhtiön konkurssiin asettamista laittomana voitonjakona ottaneet yhtiön kassasta kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainitut varat. Varat eivät olleet konkurssin alkaessa kuuluneet yhtiölle. A ja B eivät olleet syyllistyneet velallisen petokseen jättäessään ilmoittamatta ne varoiksi konkurssimenettelyssä.

Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus kumosi kihlakunnanoikeuden päätöksen 2 kohdan osalta ja hylkäsi syytteen törkeästä velallisen petoksesta.

Kohdassa 1 A ja B tuomittiin osakeyhtiörikkomuksesta sakkoon.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Tyyne Repo, Yrttiaho ja Kankkunen. Esittelijä Ritva Keskinen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Viralliselle syyttäjälle myönnettiin valituslupa. Syyttäjä vaati hovioikeuden tuomion kumoamista 2 kohdan osalta ja asian jättämistä kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 3.10.1995

Perustelut

Virallinen syyttäjä on täällä toistamassaan kohtaa 2 koskevassa syytteessä kertonut, että A ja B olivat X Oy:n hallituksen jäseninä hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä vahvistaneet konkurssivelallisina tuomioistuimessa väärän tiedon yhtiön pesäluetteloon siten, että he olivat pesäluettelon oikeaksi vannoessaan jättäneet ilmoittamatta yhtiön varoiksi osakeyhtiölain vastaisesti omaan käyttöönsä ottamansa varat ja lainat, yhteensä 380 669,83 markkaa.

Syytteessä katsotaan näin ollen, että syytettyjen ennen yhtiön konkurssiin asettamista yhtiöstä ottamat rahat olivat sellaisia varoja, jotka olisi tullut ilmoittaa pesäluettelossa yhtiön varoina. Syyttäjä on alioikeudessa perustellut näkemystään huomauttamalla, että lainananto muille syytettyjen yhtiöille olisi pitänyt ilmoittaa X Oy:n saatavina. Syyttäjän käsityksen mukaan kaikki otot, joita ei ollut kirjattu yksityisotoiksi, olivat velkaa. Syyttäjä on vaatinut rangaistusta koko syytteessä mainitun määrän johdosta siitä riippumatta, oliko kysymys ollut yksityisotoista vai lainoista.

Asiakirjoista ilmenee, että B oli omistanut kaikki puheena olevan yhtiön osakkeet. Hän ja A olivat omistaneet ja johtaneet lisäksi eräitä muita yrityksiä, joissa he olivat myös itse työskennelleet. Syytetyt ovat kertoneet esitutkinnassa, että he eivät olleet nostaneet palkkaa yhtiöistään. Sen vuoksi he olivat joutuneet ottamaan yhtiöistään rahaa elämiseen. Myös yritystensä pystyssä pitämiseksi he olivat joutuneet ottamaan rahaa sen yrityksen kassasta, jossa rahaa kulloinkin oli ollut. Näin menetellessään he olivat ymmärtäneet toimivansa osakeyhtiölain säännösten vastaisesti. Syytetyt ovat kuitenkin kiistäneet velallisen petosta koskevan syytteen, koska kysymys oli ollut yksityisotoista, joita ei ollut ollut tarkoitus maksaa yhtiölle takaisin. Näin ollen varat eivät enää konkurssiin asetettaessa olleet kuuluneet yhtiön varoihin edes saatavina.

Rikoslain 39 luvun 2 §:n mukaan velallisen petoksesta tuomitaan se, joka konkurssimenettelyssä salaa omaisuuttaan. Omaisuudella tarkoitetaan kaikenlaista omaisuutta, muun muassa velallisen saatavia. Tässä asiassa on selvitetty, että syytetyt ovat ennen yhtiön konkurssiin asettamista ottaneet yhtiöstä rahaa syytteessä mainitun määrän. Rahat ovat todellisuudessa siirtyneet pois yhtiön varallisuuspiiristä ennen konkurssiin asettamista eikä niiden ilmoittamatta jättäminen sellaisenaan sen vuoksi täytä velallisen petoksen tunnusmerkistöä.

Syytettyjen laiminlyönti ilmoittaa puheena olevat varat täyttää kuitenkin velallisen petoksen tunnusmerkistön, jos yhtiölle oli rahoja otettaessa samalla syntynyt niitä vastaava ja siis pesäluetteloon merkittävä lainasaatava syytetyiltä tai muilta tahoilta. Syytettyjen kiistämisen johdosta Korkein oikeus ei esitetyn selvityksen perusteella voi varmuudella päätyä siihen lopputulokseen, että yhtiöllä olisi tällainen saatava ollut. Sen vuoksi tässä asiassa esitetty, yhtiön varojen salaamiseen perustuva syyte on hylättävä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Haarmann, Suhonen, Tulokas (eri mieltä) ja Kivinen. Esittelijä Anita Räty.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Tulokas: Syytetyt ovat kihlakunnanoikeuden päätöksessä kerrotuin tavoin jakaneet X Oy:n varoja vähintään 380 669,83 markkaa, vaikka osakeyhtiölain 12 luvun mukaisia edellytyksiä osingonjaolle tai lainan antamiselle yhtiön osakkaille ei ole ollut. Yhtiölle on syntynyt saamisoikeus varojen vastaanottajilta ja oikeus vahingonkorvaukseen osakeyhtiölain 15 luvun säännösten perusteella laittomaan jakoon osallistuneilta. Näitä yhtiön saamisia syytetyt eivät ole ilmoittaneet pesäluettelon oikeaksi vannoessaan syyllistyen siten velallisen petokseen.

Kumoan hovioikeuden tuomion ja pysytän kihlakunnanoikeuden päätöksen törkeää velallisen petosta koskevalta osalta. Koetusajan määrään päättymään 30.11.1996.