KKO:1995:182

Todistelu
Rattijuopumus

Syyte B:tä vastaan rattijuopumuksesta oli lainvoiman saaneella tuomiolla hylätty sillä perusteella, että hänen verenalkoholinsa ei voitu katsoa olleen ajon aikana vähintään 0,5 promillea. A:ta, joka oli luovuttanut autonsa B:n kuljetettavaksi välittömästi ennen tämän ajoonlähtöä, ei voitu tuomita kulkuneuvon luovuttamisesta juopuneelle pelkästään sillä perusteella, että hän oli alioikeudessa tunnustanut teon.

RL 23 luku 7 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Jyväskylän raastuvanoikeuden päätös 17.11.1993

Virallisen syyttäjän syytteestä raastuvanoikeus katsoi myöntämisen perusteella selvitetyksi, että A oli 2.8.1993 Jyväskylässä luovuttanut omistamansa henkilöauton B:n kuljetettavaksi, vaikka tämä ilmeisesti oli ollut sellaisessa tilassa, että syyllistyi törkeään rattijuopumukseen.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus tuomitsi A:n rikoslain 23 luvun 7 §:n ja 3 luvun 2 §:n nojalla nuorena henkilönä kulkuneuvon luovuttamisesta juopuneelle sekä samalla kertaa muista syyksiluetuista rikoksista yhteiseen 5 kuukauden vankeusrangaistukseen. Lisäksi raastuvanoikeus velvoitti A:n korvaamaan yhteisvastuullisesti B:n kanssa B:n päihdetutkimuskulut 556 markkaa.

Vaasan hovioikeuden tuomio 6.4.1994

A haki muutosta hovioikeudessa vaatien muun muassa, että syyte kulkuneuvon luovuttamisesta juopuneelle hylätään, koska B:tä vastaan esitetty syyte törkeästä rattijuopumuksesta oli A:ta koskeneen raastuvanoikeuden päätöksen jälkeen hylätty Jyväskylän käräjäoikeudessa.

Hovioikeus lausui, että koska syyksilukeminen oli perustunut A:n myöntämiseen, mikä oli katsottava riittäväksi näytöksi, A:n kirjelmä ei antanut aihetta raastuvanoikeuden päätöksen muuttamiseen.

Hovioikeus tuomitsi A:n raastuvanoikeuden syyksilukemista rikoksista ja Korpilahden kihlakunnanoikeuden 24.8.1993 syyksilukemista rikoksista yhteiseen 7 kuukauden 20 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Raija Kuusimäki, Korkalainen ja Raija Liljenfeldt. Esittelijä Juha Laaksonen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle on myönnetty valituslupa. Valituksessaan A on vaatinut, että syyte kulkuneuvon luovuttamisesta juopuneelle hylätään. Teon tunnustaminen oli perustunut erehdykseen B:n humalatilasta. Virallinen syyttäjä on antanut häneltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 1.11.1995

Perustelut

Kulkuneuvon luovuttamisesta juopuneelle on rikoslain 23 luvun 7 §:n mukaan tuomittava se, joka luovuttaa kulkuneuvon kuljetettavaksi tai ohjattavaksi henkilölle, joka ilmeisesti on sellaisessa tilassa, että hän syyllistyy saman luvun 1 – 6 §:ssä mainittuun rikokseen. A on luovuttanut autonsa B:n kuljetettavaksi. B:hen sanotun luvun 2 §:n nojalla kohdistettu syyte rattijuopumuksesta on Jyväskylän käräjäoikeuden 27.1.1994 julistamalla lainvoiman saaneella tuomiolla hylätty sillä perusteella, että hänen verenalkoholinsa ei voitu katsoa olleen ajon aikana vähintään 0,5 promillea. Tämän vuoksi A ei ole syyllistynyt rikoslain 23 luvun 7 §:n nojalla rangaistavaan tekoon luovuttaessaan autonsa B:n kuljetettavaksi välittömästi ennen tämän ajoonlähtöä. A:ta ei voida tuomita rangaistukseen kulkuneuvon luovuttamisesta juopuneelle pelkästään sillä perusteella, että hän on juttua raastuvanoikeudessa käsiteltäessä tunnustanut tosiseikan, joka edellä mainituin tavoin on todettu paikkansa pitämättömäksi.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että syyte nuorena henkilönä tehdystä kulkuneuvon luovuttamisesta juopuneelle hylätään ja A tuomitaan muista hänen syykseen hovioikeuden tuomiossa luetuista rikoksista yhteiseen 7 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. A vapautetaan korvaamasta valtiolle päihdetutkimuskuluja.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Krook, Suhonen, Wirilander ja Hidén. Esittelijä Liisa Mansikkamäki.