KKO:1995:25

Petos

Kysymys siitä, oliko velallinen syyllistynyt petokseen hakiessaan pankista luottoa.

Ks. KKO:1995:23 KKO:1995:24

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Jyväskylän raastuvanoikeuden päätös 12.2.1993

Raastuvanoikeus lausui virallisen syyttäjän ja asianomistajapankin syytteestä selvitetyksi, että A oli yhdessä B:n kanssa 2.8.1988 Jyväskylässä, tietoisena omasta ja B:n maksukyvyttömyydestä, valheellisia ja keksittyjä lainatarpeen perusteluja esittämällä ja aikomattakaan sitoumuksiaan täyttää, hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä, erehdyttänyt Nisulan Osuuspankin pankinjohtajan myöntämään heille 45 000 markan vekseliluoton, jossa hyväksyjänä on ollut A ja asettajana B.

Raastuvanoikeus katsoi, että A:n petosrikosta oli, ottaen huomioon tavoiteltu huomattava hyöty ja teko myös kokonaisuutena arvostellen, pidettävä törkeänä. Sen vuoksi raastuvanoikeus tuomitsi A:n rikoslain 36 luvun 2 §:n 1 momentin (769/90) ja 5 luvun 1 §:n nojalla törkeästä petoksesta 6 kuukaudeksi vankeuteen. Rangaistus yhdistettiin aikaisemmin tuomittuun rangaistukseen.

Vaasan hovioikeuden tuomio 8.12.1993

A valitti hovioikeuteen, joka ei muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä.

Ratkaisuun osallistuivat hovioikeuden jäsenet Varila, Latvala ja Palmu. Esittelijä Arja Julkunen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa. A vaati, että syyte hylätään. Virallinen syyttäjä ja osuuspankki eivät antaneet pyydettyä vastausta.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 27.2.1995

Perustelut

A:lle on vaadittu asiassa rangaistusta siitä, että hän oli 2.8.1988 Jyväskylässä yhdessä eräiden muiden henkilöiden kanssa hankkiakseen oikeudetonta taloudellista hyötyä erehdyttänyt osuuspankin pankinjohtajan myöntämään vekseliluottoa 45 000 markkaa salaamalla sen, ettei hänellä ollut aikomustakaan maksaa vekseliä sovittuna eräpäivänä, mistä on aiheutunut osuuspankille taloudellista vahinkoa.

A on kertonut anoneensa lainaa kankaiden ostoa varten. Laina oli tarkoitus maksaa ompelutöistä saatavilla tuloilla. A on ostanut kankaita 25 000 markalla. Loput lainarahoista ja ompelutulot ovat kuluneet elämiseen.

Todistajana kuultu pankinjohtaja on kertonut, että hän oli pitänyt kankaiden ostoa uskottavana vekseliluoton käyttötarkoituksena. Koska todistaja oli tuntenut A:n ja muut vekselivastuuseen sitoutuneet henkilöt, hän oli myöntänyt luoton. A ei ole lainasta pankissa keskusteltaessa ilmoittanut tulojaan ja varallisuuttaan virheellisesti. Tällaisia tietoja häneltä ei ole edes kysytty. Se, että A on käyttänyt osan saamistaan rahoista muuhun kuin pankinjohtajalle ilmoittamaansa tarkoitukseen ja että hän on ollut luoton erääntyessä maksukyvytön, ei riitä osoittamaan, että hänellä olisi luottoa haettaessa ollut petostarkoitus. Kun asiassa ei ole väitettykään A:n muulla tavoin erehdyttäneen pankinjohtajaa, häneen kohdistettu syyte on hylättävä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. A:han kohdistettu syyte hylätään ja hänet vapautetaan rangaistuksesta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riihelä, Taipale, Suhnen, Lehtimaja ja Palaja. Esittelijä Anita Räty.