KKO:1995:51

Ehdollinen rangaistus

Pankin palveluksessa ollut vastaaja oli runsaan kahden ja puolen vuoden aikana anastanut pankilta obligaatioita noin 2 000 000 markan arvosta. Hänelle tuomittiin jatketusta törkeästä varkaudesta kahden vuoden ehdoton vankeusrangaistus.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Helsingin raastuvanoikeuden päätös 14.4.1993

Raastuvanoikeus lausui virallisen syyttäjän ja Postipankki Oy:n syytteestä selvitetyksi, että A oli alkukesän 1986 ja loppukesän 1988 välisenä aikana Helsingissä, ollessaan Postipankki Oy:n palveluksessa sen pääkonttorin notariaatti- ja arvopaperiosastolla, viidellä eri kerralla anastanut pankin holvista pankille kuuluneet 44 valtion obligaatiota, joiden nimellisarvo oli yhteensä 2 024 900 markkaa. A oli heinäkuun 1986 ja kesän 1989 välisenä aikana useina eri kertoina myynyt edelleen myyntiajankohtina yhteiseltä vaihtoarvoltaan 1 989 554,07 markan määräiset 42 arvopaperia sekä 29.7. ja 1.8.1988 luovuttanut eräälle toiselle henkilölle silloisilta vaihtoarvoiltaan yhteensä 118 781,30 markan määräiset kaksi arvopaperia. Anastettu omaisuus oli jäänyt kateisiin. Anastamisen kohteena oli ollut erittäin arvokas omaisuus ja varkaudet olivat myös kokonaisuutena arvostellen törkeitä.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus tuomitsi A:n rikoslain 28 luvun 2 §:n 1 momentin (760/90) ja 7 luvun 2 §:n (39/1889) nojalla jatketusta törkeästä varkaudesta 2 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeuteen. A velvoitettiin lisäksi suorittamaan Postipankki Oy:lle vahingonkorvaukseksi vaaditut 1 948 200 markkaa korkoineen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 19.5.1994

A haki muutosta hovioikeudessa vaatien, että rangaistusta alennetaan ja että se määrätään ehdolliseksi.

Hovioikeus lausui, että raastuvanoikeuden päätöksessä kerrottuihin anastustekoihin oli osaltaan johtanut Postipankki Oy:n sanottuihin varoihin kohdistaman valvonnan heikkous, mikä oli tehnyt rikokset poikkeuksellisen houkutteleviksi. A:ta, joka oli syntynyt vuonna 1961, ei ennen nyt kysymyksessä olevaa rikosta eikä hovioikeuden tuomion antamiseenkaan mennessä ollut tuomittu muuhun vankeusrangaistukseen. A oli kahden, vuosina 1984 ja 1985 syntyneen lapsen yksinhuoltaja. Lääkärinlausunnon mukaan vanhempi lapsista oli ollut sairaalatutkimuksissa viivästyneen kielenkehityksen ja oppimisvaikeuksien vuoksi vuodesta 1988 alkaen ja tarvitsi edelleen puheterapiaa viikottain. Raastuvanoikeuden päätöksen jälkeen A oli valittu terveydenhuolto-oppilaitokseen kaksivuotiseen perushoitajakoulutukseen.

Raastuvanoikeuden tuomitsema rangaistus vastasi sinänsä huomattavan suuresta omaisuusrikoksesta ensikertalaisellekin tuomittavaa rangaistusta. Ehdollisesta rangaistuksesta annetussa laissa ei kielletty rangaistuksen määräämistä ehdollisena tällaisestakaan rikoksesta. Rangaistuslajin soveltuvuutta oli siten tässäkin tapauksessa arvioitava ensi sijassa sen perusteella, vaatiko yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen, että rangaistus tuomitaan ehdottomana.

Yleisen lainkuuliaisuuden kannalta asiaa harkittaessa oli otettava huomioon, että rikos oli ollut epätyypillinen. Edellä mainitut A:n menneisyyteen ja henkilöön liittyvät seikat sekä hänen käyttäytymisensä ja olosuhteensa rikoksen jälkeen olivat sellaiset, että yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen ei hovioikeuden harkinnan mukaan vaatinut rangaistuksen tuomitsemista hänelle ehdottomana. Näin ollen se voitiin määrätä ehdolliseksi, ja sitä oli samalla alennettava.

Näillä perusteluilla hovioikeus alensi rangaistuksen kahdeksi vuodeksi vankeutta ja määräsi sen ehdolliseksi koetusajaksi, joka alkoi hovioikeuden tuomion antopäivästä ja päättyy 30.4.1997.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Uoti, Vihuri (eri mieltä) ja Tuovi Hyvärinen, joka myös on esitellyt asian.

Eri mieltä olleen jäsenen lausunto

Hovioikeudenneuvos Vihuri: Katson, huomioon ottaen anastetun omaisuuden poikkeuksellisen suuri arvo ja että yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen vaatii rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana, että syytä raastuvanoikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Viralliselle syyttäjälle ja Postipankki Oy:lle myönnettiin valituslupa. He ovat valituksissaan vaatineet, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja että juttu jätetään raastuvanoikeuden päätöksen varaan. A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 27.3.1995

Perustelut

Rikoslain 6 luvun 1 §:n 1 momentissa olevan yleissäännön mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä rikoksesta ilmenevään tekijän syyllisyyteen. Saman luvun 3 §:n mukaan rangaistuksen lieventämisperusteita ovat muun muassa rikokseen johtanut voimakas inhimillinen myötätunto taikka poikkeuksellinen ja äkkiarvaamaton houkutus tai muu vastaava seikka, joka on ollut omiaan heikentämään tekijän kykyä noudattaa lakia. Ne olosuhteet, joissa A on tehnyt rikoksensa, eivät hovioikeuden katsomin tavoin osoita, että rikoksiin olisi johtanut sellainen poikkeuksellinen ja äkkiarvaamaton houkutus, joka voisi olla rangaistuksen lieventämisperusteena. Syyksi tekoihinsa A on selittänyt anastusten helppouden. Ne olivat olleet aluksi jonkinlaista leikkiä, joka omalla painollaan alkoi kehittyä muuksi. Rikos on tehty noin kahden ja puolen vuoden aikana useassa eri tilaisuudessa. Rahat A on käyttänyt muun muassa matkusteluun ja uhkapeleihin. Osan varoista hän on lahjoittanut silloiselle miehelleen, minkä lisäksi hän on kertonut lainanneensa ystävilleen ja ostaneensa näille lahjoja kuten radioita, televisioita ja vaatteita. Sekä matkoilla että tavaroita ostaessaan hänelle kertomansa mukaan kelpasi vain paras ja kallein. Rahat ovat kokonaisuudessaan jääneet kateisiin.

Vaikka rikoksen kohteena on ollut huomattavan arvokas omaisuus, Korkein oikeus kuitenkin katsoo, että hovioikeuden A:lle tuomitsema kahden vuoden vankeusrangaistus on oikeudenmukaisessa suhteessa rikokseen ja hänen siitä ilmenevään syyllisyyteensä ja siten riittävän ankara.

Korkein oikeus toteaa, että yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen vaatii yleensä rangaistuksen tuomitsemisen ehdottomana myös ensikertalaiselle tällaisessa tapauksessa, jossa rikollinen toiminta on jatkunut pitkän aikaa ja sillä on aiheutettu asianomistajalle erittäin huomattava vahinko. Hovioikeuden mainitsemat rikoksen epätyypillisyys tai A:n menneisyyteen ja henkilöön liittyvät seikat sekä hänen käyttäytymisensä ja olosuhteensa rikoksen jälkeen eivät merkitse riittävää aihetta poiketa pääsäännöstä. Rangaistus on siten tuomittava ehdottomana.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että A:lle tuomittu kahden vuoden vankeusrangaistus määrätään ehdottomaksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Lindholm, Tulenheimo-Takki, Suhonen ja Palaja. Esittelijä Mats Wiklund.