KKO:1996:41

Maksuvälinepetos

A oli noin kuukauden aikana käyttänyt pankkikorttiaan 38 kertaa ylittäen tilinsä katteen yhteismäärältään 9 291,14 markalla. A:n katsottiin syyllistyneen yhteen maksuvälinepetokseen. Ään.

Ks. KKO:1994:67

RL 37 luku 8 § 2 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Lappajärven kihlakunnanoikeuden päätös 28.10.1993

Kihlakunnanoikeus lausui virallisen syyttäjän syytteestä selvitetyksi, että A oli 28.5. ja 13.7.1993 välisenä aikana Lappajärvellä ja usealla muulla paikkakunnalla hankkiakseen itselleen laitonta hyötyä väärinkäyttänyt pankilta saamaansa pankkikorttia käyttämällä sitä maksuvälineenä tavaroiden ja palveluiden ostamisessa yhteensä 60 eri kertaa tietoisena tilin katteettomuudesta ja aiheuttaen siten pankille taloudellista vahinkoa 22 650 markkaa. Kihlakunnanoikeus katsoi, että pankkikorttia käyttäessään A:lla ei maksukyvyttömänä ollut ollut aikomustakaan viipymättä korvata pankille aiheuttamaansa vahinkoa, koska jo ensimmäisellä ylityskerralla tili oli mennyt yli 8 000 markkaa miinukselle ja A oli tästä huolimatta jatkanut käyttämistä lähes päivittäin ja useana päivänä useita kertoja. Tavoiteltu hyöty ja asianomistajan vahinko olivat aina lisääntyneet pankkikorttimaksun verran. Tilille ei koko aikana ollut tullut kuin 1 980,90 markan suoritus. Sen vuoksi ja kun tekoja ei edes kutakin erikseen kokonaisuutena arvostellen voinut, joidenkin käyttömäärien pienuudesta huolimatta, pitää vähäisinä, kihlakunnanoikeus tuomitsi A:n rikoslain 37 luvun 8 §:n 2 momentin nojalla 60 maksuvälinepetoksesta ehdolliseen 3 kuukauden vankeusrangaistukseen 1.1.1996 päättyvin koetusajoin.

Vaasan hovioikeuden tuomio 6.6.1994

Virallisen syyttäjän ja A:n valituksista hovioikeus lausui A:n näyttäneen, että hän ja hänen puolisonsa olivat 22.5.1993 myyneet omistamastaan tilasta määräalan, jonka kauppahinta 145 000 markkaa tuli kauppakirjan ehtojen mukaan suorittaa 4.6.1993 mennessä. Määräalan ostajat olivat 4.6.1993 omassa pankissaan myös maksaneet kauppahinnan A:n ja hänen puolisonsa kahdelle eri tilille. Suoritukset oli pankin merkinnän mukaan maksettu tileille 7.6.1993. Pankki oli kuitenkin 9.6.1993 kuitannut puolisoiden tileille tulleet varat heidän kahden luottonsa korkojen ja lyhennysten suoritukseksi, jotka korot tai lyhennykset eivät tuolla hetkellä vielä olleet erääntyneet maksettaviksi.

Hovioikeuden mukaan A:lla oli 9.6.1993 saakka katsottava olleen aikomuksen viipymättä korvata tilin katteen ylittämisestä aiheutunut vahinko määräalan kaupasta saatavilla varoilla eikä A:n siten ollut näytetty syyllistyneen maksuvälinepetoksiin 28.5. ja 9.6.1993 välisenä aikana. Hovioikeus totesi kuitenkin, että A oli myöntänyt syyllistyneensä 9.6.1993 jälkeen lieviin maksuvälinepetoksiin. Hän oli 14.6. ja 13.7.1993 välisenä aikana käyttänyt pankkikorttia 38 kertaa ylittäen tilin katteen yhteismäärältään 9 291,14 markalla suurimman yksittäisen käytön ollessa 753 markkaa. Aiheutetun vahingon kokonaismäärä ja muut rikokseen liittyvät seikat huomioon ottaen yksittäisiä maksuvälinepetoksia ei kokonaisuutena arvostellen ollut hovioikeuden mielestä pidettävä vähäisinä. Tämän vuoksi hovioikeus muutti kihlakunnanoikeuden päätöstä siten, että A tuomittiin 38 maksuvälinepetoksesta 70 päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 2 170 markkaa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Halmelinna, Auerma ja Männikkö. Esittelijä Jorma Huuhtanen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle on myönnetty valituslupa. Valituksessaan A on vaatinut, että hänen katsotaan syyllistyneen maksuvälinepetosten sijasta lieviin maksuvälinepetoksiin ja että hänet jätetään rikoksistaan rangaistukseen tuomitsematta tai että rangaistusta joka tapauksessa alennetaan.

Virallinen syyttäjä ja pankki ovat vastanneet valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 26.4.1996

Käsittelyratkaisu

Pankki ei ole vaatinut rangaistusta A:lle eikä Korkeimmassa oikeudessa ole kysymys pankille tuomittavasta vahingonkorvauksesta. Koska pankilla ei siten enää ole puhevaltaa asiassa, sen antamaa vastausta ei oteta huomioon. A:n määräajan jälkeen Korkeimmalle oikeudelle toimittama kirjelmä jätetään oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 18 §:n nojalla niin ikään huomiotta, koska sen huomioon ottamiseen ei ole erityistä syytä.

Pääasiaratkaisu

Perustelut

Yksi vai useampi rikos?

Rikosten yhtymistä koskevat säännökset on uudistettu rikoslain muuttamisesta 19.4.1991 annetulla ja 1.4.1992 voimaan tulleella lailla (697/91). Voimassa olevaan lakiin ei enää sisälly säännöstä, joka koskisi yksittäisten tekojen katsomista yhdeksi tai useammaksi rikokseksi. Tämän kysymyksen ratkaiseminen on jäänyt oikeustieteen ja oikeuskäytännön varaan. Lainmuutokseen johtaneissa lainvalmistelutöissä (ks. LaVM 15/1990 vp, s. 3, sekä HE 84/1980 vp, s. 8) on kuitenkin mainittu, että teko, jota luonnollisen katsantokannan mukaan on pidettävä yhtenä tekona, tulisi aikaisempaa useammin katsoa yhdeksi eikä useammaksi rikokseksi.

Harkittaessa, onko A hovioikeuden hänen syykseen lukemalla menettelyllä syyllistynyt yhteen vai useampaan rikokseen, merkitystä on annettava sille, minkälaisen ajallisen ja toiminnallisen yhteyden yksittäiset pankkikortin käyttökerrat muodostavat. Huomiota on myös kiinnitettävä pankkikortin käyttöön kokonaisuutena.

Nyt on kysymys pankin A:lle antaman pankkikortin noin kuukauden aikana miltei päivittäin tapahtuneista käyttämisistä. Tilillä ei ole koko tuona aikana ollut katetta. Pankki on kuitenkin omasta puolestaan puuttunut tilinylityksiin vasta siinä vaiheessa, kun poliisi on 13.7.1993 pankin pyynnöstä ottanut pankkikortin A:lta pois.

Kysymys on koko ajan ollut pankin ja A:n välisestä asiakassuhteesta ja kortin käyttämisestä on aiheutunut vahinkoa ainoastaan pankille. Korkein oikeus pitää tapahtumasarjaa yhtenä tekokokonaisuutena ja katsoo A:n syyllistyneen menettelyllään yhteen rikokseen.

Maksuvälinepetos vai lievä maksuvälinepetos?

Jos maksuvälinepetos, huomioon ottaen tavoitellun hyödyn tai aiheutetun vahingon määrä taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on rikoslain 37 luvun 10 §:n mukaan tuomittava vain lievästä maksuvälinepetoksesta.

Kysymys on siitä, voidaanko useista erikseen arvosteltuina lievinä pidettävistä osateoista koostuvaa maksuvälinepetosta pitää vähäisenä, kun vahingon kokonaismäärä on huomattava.

A:n pankkikortillaan suorittamat 38 maksua ovat vaihdelleet siten, että suurin yksittäinen maksu on ollut 753 markkaa. Pankille aiheutunut kokonaisvahinko on kuitenkin ollut 9 291,14 markkaa. Vahingon kokonaismäärään ja pankkikortin käytön toistuvuuteen nähden Korkein oikeus katsoo, että A:n menettelyä ei kokonaisuutena arvostellen voida pitää vähäisenä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että A tuomitaan hovioikeuden hänen syykseen lukemien 38 maksuvälinepetoksen sijasta maksuvälinepetoksesta (tekoaika 14.6. -13.7.1993) hovioikeuden hänelle määräämään rangaistukseen.

Muilta osilta hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riihelä, Tulenheimo-Taki, Krook, Lehtimaja (eri mieltä) ja Palaja. Esittelijä Kari Vesanen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Lehtimaja: Olen A:n syyksi luettavien rikosten lukumäärän osalta samaa mieltä kuin enemmistö. Maksuvälinepetoksen kokonaisarvostelun osalta totean kuitenkin seuraavan.

A:n pankkikorttia käyttäen tapahtuneet tilinylitykset ovat jatkuneet toista kuukautta. Tästä huolimatta pankki on sallinut tilinylitysten jatkumisen ja perinyt A:lta ainoastaan tilin käyttöehtojen mukaisen tilinylitysmaksun kustakin tilinylityksestä. Pankin ei ole näytetty ottaneen A:han yhteyttä tilinylitysten johdosta ennen kuin asia annettiin poliisin hoidettavaksi.

Näissä olosuhteissa katson, ettei A:n syyksi luetun rikoksen kokonaisarvostelussa ole annettava ratkaisevaa merkitystä pankille aiheutetun kokonaisvahingon määrälle tai pankkikortin käyttökertojen toistuvuudelle, etenkään kun pankille aiheutunut lopullinen vahinko ei ole suurempi kuin 9 291,14 markkaa. Olennaista on ollut mielestäni se, että A:lla on hänen ja pankin välisessä asiakassuhteessa ollut aihetta uskoa pankin suhtautuvan hänen tilinylityksiinsä kärsivällisesti ja että A on sen vuoksi voinut olettaa tilinylitysten olevan selvitettävissä neuvotteluteitse.

Tämän rikokseen liittyvän ja A:han kohdistuvaa moitearvostelua lieventävän seikan huomioon ottaen katson A:n syyksi luetun maksuvälinepetoksen olevan kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Sen vuoksi harkitsen oikeaksi muuttaa hovioikeuden tuomiota siten, että tuomitsen A:n hovioikeuden hänen syykseen lukemien 38 maksuvälinepetoksen ja niistä tuomitseman rangaistuksen asemesta lievästä maksuvälinepetoksesta (tekoaika 14.6. -13.7.1993) 20:een 31 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa yhteensä 620 markkaa.