KKO:1996:65

Kumipamppu ei ollut rikoslain 21 luvun 6 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu ampuma- tai teräaseeseen rinnastettava hengenvaarallinen väline.

Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevin perustein pahoinpitelyä ei muutoinkaan pidetty törkeänä.

RL 21 luku 6 § (578/95)

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Tuusulan käräjäoikeuden tuomio 13.5.1994

Virallisen syyttäjän syytteestä käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A ja B olivat 24.4.1993 Tuusulassa yksissä tuumin ilman otollista aihetta tunkeutuneet Y:n asumaan asuntoon pahoinpidelläkseen asunnossa vierailulla ollutta X:ää. Asuntoon tunkeutumisen jälkeen A ja B olivat yksissä tuumin aiheuttaneet X:lle ruumiinvammoja seuraavalla tavalla: tunkeuduttuaan asunnon eteiseen he olivat välittömästi alkaneet pahoinpidellä eteiseen tullutta X:ää lyömällä tätä pahoinpitelyvälineeksi mukaansa ottamallaan pampulla nenänvarteen. Tämän jälkeen A oli pitänyt X:ää kiinni ja B lyönyt X:ää pampulla päähän, selkään ja muualle vartaloon. X oli lyöntien seurauksena menettänyt tajuntansa. Pahoinpitelyn seurauksena X:lle oli aiheutunut oikean silmän alapuolelle verenpurkauma, päähän vasemmalle puolelle raapaumia ja kuhmuja, selkään oikean lavan seudulle punertavia juomuja sekä oikean käden kämmenen kahden kämmenluun murtuma.

Pahoinpitelyä oli pidettävä törkeänä, koska sen tekemisessä oli käytetty hengenvaaralliseksi välineeksi katsottavaa pamppua. Pahoinpitely oli myös tehty erityistä raakuutta ja julmuutta osoittavalla tavalla, koska toinen tekijöistä oli pidellyt uhria kiinni toisen lyödessä. Pahoinpitely oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, koska se oli tehty asuntoon tunkeutumalla ja kostoksi X:n menettelystä. Tämän vuoksi käräjäoikeus rikoslain 24 luvun 1 §:n 3 momentin, 21 luvun 6 § 1 momentin ja 5 luvun 1 §:n nojalla tuomitsi A:n ja B:n kotirauhan rikkomisesta ja törkeästä pahoinpitelystä kummankin yhteiseen 1 vuoden 3 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Päivänsalo.

Helsingin hovioikeuden tuomio 21.6.1995

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja B olivat saattaneet asian, ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Nikkarinen, Karppinen ja Viitanen. Esittelijä Kirsi Marjamäki.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle ja B:lle on myönnetty valituslupa. A on vaatinut, että hänet törkeän pahoinpitelyn asemesta tuomitaan hätävarjelun liioitteluna tehdystä pahoinpitelystä ja että rangaistusta lievennetään. B on vaatinut, että hänelle tuomittua rangaistusta alennetaan ja että se määrätään ehdolliseksi.

Virallinen syyttäjä on vastannut valitukseen. Z on X:n kuoltua tämän oikeudenomistajan edustajana vastannut valitukseen. Y ei ole käyttänyt hyväkseen hänelle varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 30.5.1996

Perustelut

Kohta 3:

Käräjäoikeuden tuomiossa lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A ja B ovat menetelleet tuomiossa mainituin tavoin. A ei ole toiminut hätävarjelutilanteessa.

Rikoslain 21 luku on muutettu 21.4.1995 annetulla ja 1.9.1995 voimaan tulleella lailla (578/95). Uuden 21 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan pahoinpitely voidaan katsoa törkeäksi muun ohessa silloin, kun rikos tehdään erityisen raa’alla tai julmalla tavalla tai jos pahoinpitelyssä käytetään ampuma- tai teräasetta taikka muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä.

X:n pahoinpiteleminen on tapahtunut siten, että A:n tartuttua X:stä kiinni B on lyönyt tätä kumipampulla nenänvarteen, jolloin X on kaatunut. Tämän jälkeen B on jatkanut X:n lyömistä pampulla samalla kun A on pitänyt X:stä kiinni. X on itse arvioinut, että pampuniskuja on ollut kaikkiaan parikymmentä. Pahoinpitelyä ei pelkästään sillä käräjäoikeuden mainitsemalla perusteella, että toinen tekijöistä on pidellyt uhria kiinni toisen lyödessä, voida katsoa tehdyn erityisen raa’alla tai julmalla tavalla.

Pahoinpitelyvälineenä on käytetty kumipamppua. Lain esitöistä (hallituksen esitys 94/93) ilmenee, että rikoslain 21 luvun 6 §:n 1 momentin 3 kohdassa on haluttu korostaa varsinaisten aseiden käytön tuomittavuutta. Kumipamppua ei voida pitää säännöksessä tarkoitettuna ampuma- tai teräaseeseen rinnastettavana hengenvaarallisena välineenä.

Edellä on katsottu, ettei pahoinpitelyä ole tehty erityisen raa’alla tai julmalla tavalla ja ettei kumipamppu ole voimassa olevan rikoslain 21 luvun 6 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu ampuma- tai teräaseeseen rinnastettava hengenvaarallinen väline. Kun tekohetkellä voimassa olleen rikoslain 21 luvun 6 §:n 1 momentin (491/69) soveltaminen johtaisi olennaisesti ankarampaan lopputulokseen kuin uusi laki, on tekoon rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 3 §:n 2 momentin nojalla sovellettava viimeksi mainittua lakia. A ja B on siten tuomittava rangaistukseen pahoinpitelystä voimassa olevan rikoslain 21 luvun 5 §:n 1 momentin nojalla.

A on aikaisemmin tuomittu ehdottomaan 1 kuukauden vankeusrangaistukseen vuonna 1983 tekemästään yllytyksestä törkeään liikenteen vaarantamiseen. Ottaen huomioon rikoksen laatu ja sen tekemisestä kulunut aika yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen ei vaadi A:n tuomitsemista ehdottomaan vankeusrangaistukseen. B on tuomittu useita kertoja ehdottomaan vankeusrangaistukseen, viimeksi vuonna 1989 tekemästään pahoinpitelyrikoksesta. Yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen vaatii B:n tuomitsemista ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Lainkohdat

Rikoslaki 21 luku 5 § (578/95) Asetus rikoslain voimaanpanemisesta 3 § 2 momentti Laki ehdollisesta rangaistuksesta 1 § ja 3 §

Tuomiolauselma

Muutokset hovioikeuden tuomioon

A:n syyksi luetut rikokset

Pahoinpitely 24.4.1993

Rangaistusseuraamukset: A tuomitaan pahoinpitelystä ja kotirauhan rikkomisesta yhteiseen 8 kuukauden vankeusrangaistukseen. Rangaistus on ehdollinen. Koetusaika alkaa Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä ja päättyy 31.10.1997.

B:n syyksi luetut rikokset

Pahoinpitely 24.4.1993

Rangaistusseuraamukset: B tuomitaan pahoinpitelystä ja kotirauhan rikkomisesta yhteiseen 8 kuukauden vankeusrangaistukseen, josta on vähennettävä, mitä hovioikeuden tuomiosta jo on pantu täytäntöön.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

A:lle tuomittu ehdollinen vankeusrangaistus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön, jos hän koetusaikana syyllistyy rikokseen, josta hänet olisi tuomittava vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riihelä, Tulenheimo-Taki, Wirilander, Pellinen ja Palaja. Esittelijä Kenneth Nygård.