KKO:1996:76

Murha
Törkeä ryöstö

A oli suunnitellut anastavansa B:n asunnosta aseita. Murtauduttuaan tässä tarkoituksessa B:n asuntoon A oli kohdannut asunnon eteisessä haulikolla varustautuneen B:n, jonka hän oli useita kertoja puukolla lyömällä surmannut. Tuomiossa lausutuilla perusteilla A:n ei katsottu surmanneen B:tä vakaasta harkinnasta aseet saadakseen. Hän oli näin ollen syyllistynyt tappoon eikä murhaan.

Surmattuaan B:n A oli suunnitelmansa mukaisesti anastanut asunnosta kaksi asetta ja muuta omaisuutta. Kun A oli siten toteuttanut anastusrikoksen B:n kuolemaan johtanutta väkivaltaa käyttämällä, hän oli syyllistynyt myös törkeään ryöstöön.

RL 21 luku 1 §
RL 21 luku 2 §
RL 31 luku 2 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Riihimäen käräjäoikeuden tuomio 22.12.1994

Käräjäoikeus lausui virallisen syyttäjän syytteestä selvitetyksi muun ohella seuraavan.

2) A oli 15.6.1994 Hausjärvellä mennyt autolla B:n asunnolle tarkoituksella anastaa B:n asunnossa olleita aseita. Havaittuaan asunnon oven olleen lukittuna A oli ryhtynyt avaamaan sitä väkivalloin vääntämällä kahdella raudalla sekä avaamalla sisäpuolelta oven sulkeneen haan nostamalla sitä jollakin esineellä oven raosta. Saatuaan oven avatuksi A oli kertomuksensa mukaan tavannut B:n asunnossa eteisessä. B:n kädessä oli ollut haulikko, jolla B oli osoittanut A:ta. A oli katsonut olleensa tuolloin hengenvaarassa ja ottanut puseronsa taskussa olleen 22,5 senttimetrin mittaisen terältään 10 senttimetrin pituisen puukon sekä lyönyt sillä B:tä viisi kertaa rintakehän etuosaan molemmille puolille ja kerran ylävatsaan. Yksi rintakehään osuneista iskuista oli lävistänyt sydänpussin ja sydämen. B oli kuollut välittömästi puukon iskuista saamiinsa vammoihin. Käräjäoikeus katsoi, että A:n oli havaittuaan oven olevan sisältä lukittuna tullut käsittää asunnon haltijan tai muun henkilön olevan sisällä. Asunnossa olleella B:llä oli ollut laillinen oikeus puolustaa itseään ja omaisuuttaan sekä kotirauhaansa sisään tunkeutuvaa A:ta kohtaan. B ei ollut käyttänyt hänellä ollutta ampumaasetta, vaan ainoastaan uhannut sillä A:ta. B ei ollut näin käyttänyt omasta puolestaan A:ta kohtaan enempää väkivaltaa kuin A:n oikeudettoman sisääntunkeutumisen torjumiseksi oli ollut välttämätöntä. Näin A:lla ei ollut ollut mitään syytä katsoa olevansa hengenvaarassa ja perustetta väittämäänsä hätävarjeluun.

A:n oli lyödessään puukolla B:tä ylävatsaan ja rintakehän etuosaan täytynyt käsittää, että iskuista varsin todennäköisesti seurasi B:n kuolema. Siten A oli tahallaan surmannut B:n.

Surmaaminen oli tapahtunut tarkoituksin saada anastetuksi B:n aseet. Tähän viittasi todistajana kuullun C:n lausunto. C oli kertonut olleensa huhtikuun 1994 loppupuolella kyyditsemässä autolla A:ta B:n asunnolle. A oli todistajan kertomuksen mukaan sanonut, että asunnossa oli kaksi hirvikivääriä, jotka hän olisi halunnut saada. A oli ilmoittanut C:lle olleensa valmis tappamaan B:n aseet saadakseen, ellei asuntoon olisi tuolloin tullut B:n veljeä. Käräjäoikeus katsoi C:n kertomuksen luotettavaksi, vaikka se joidenkin yksityiskohtien osalta oli ristiriidassa B:n veljen kertomuksen kanssa. Käräjäoikeus totesi, että B:n surmaaminen oli tapahtunut A:n vakaasta harkinnasta aseitten anastamiseksi. Surmaamista oli huomioon ottaen rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan pidettävä törkeänä.

3) A oli samana päivänä edellä kerrotun teon jälkeen siinä kerrottua väkivaltaista menettelyä käyttäen anastanut B:n asunnosta tämän omistamat metsästyskiväärin ja haulikon sekä muovikassillisen patruunoita, lompakon, siinä olleet ajokortin sekä kolikkorahoja ja B:n autotallista tämän omistaman pakettiauton, jonka hän oli myöhemmin polttanut.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n rikoslain 21 luvun 2 §:n 1 momentin ja 31 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla 2 kohdassa selostetusta murhasta ja 3 kohdassa tarkoitetusta törkeästä ryöstöstä sekä eräistä muista samalla kertaa syyksi luetuista rikoksista elinkaudeksi vankeuteen.

Asian on ratkaissut laamanni Tasa.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 24.3.1995

A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus lausui 2 kohdan osalta, että A oli myöntänyt murtautuneensa B:n taloon anastaakseen tämän aseita. Lyötyään B:tä käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin puukolla A oli anastanut B:n omaisuutta. Myös tämä osoitti, että A oli surmannut B:n tarkoituksenaan anastaa B:n aseita. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pöntinen (eri mieltä), Hoppu ja Varpila. Esittelijä Tarja Huossa (mietintö).

Viskaali Huossa esitti mietintönään seuraavaa:

Kohta 2: A oli kertonut lähteneensä noin klo 22 – 23 B:tä tapaamaan tarkoituksenaan kysyä tältä aseita. B:n talon pihalla hän oli havainnut, ettei talossa ollut valoja. Hän oli olettanut B:n olevan poissa. Tuolloin hänen mieleensä oli tullut anastaa B:n aseita. Kun A oli saanut murrettua B:n talon oven auki, B olikin seissyt eteisessä osoittaen A:ta haulikolla. A oli luullut B:n ampuvan hänet. Tällöin puolustuksekseen A oli siirtänyt aseen piipun sivuun ja lyönyt B:tä puukolla. Näyttämättä oli jäänyt, että A:n kertomuksesta ilmenevässä tilanteessa B:n surmaaminen oli tapahtunut A:n vakaasta harkinnasta. Surmaaminen oli lähinnä tapahtunut tilanteen odottamattomasta kehittymisestä. Vaikka A oli murtautunut taloon anastustarkoituksessa, niin tilanteen odottamaton kehittyminen huomioon ottaen oli jäänyt näyttämättä, että A oli surmannut B:n tarkoituksenaan siten saada anastetuksi tämän aseita. Surmaamista ei myöskään ollut pidettävä erityisen törkeänä huomioon ottaen rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan.

Kohta 3: Näyttämättä oli jäänyt, että A:lla lyödessään B:tä puukolla oli ollut tarkoituksena mahdollistaa anastuksen suorittaminen. Koska A ei siten ollut käyttänyt anastuksessa henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa, hän ei ollut teollaan syyllistynyt törkeään ryöstöön, vaan ainoastaan törkeään varkauteen anastamalla käräjäoikeuden tuomion perustelujen kohdassa 3 kerrotun B:n omaisuuden. Varkautta oli pidettävä törkeänä, koska A oli murtautunut asuttuun asuntoon ja huomioon ottaen kohdassa 2 kerrotut olosuhteet varkaus oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Tämän vuoksi viskaali Huossa esitti, että A rikoslain 21 luvun 1 §:n 1 momentin ja 28 luvun 2 §:n 1 momentin 5 kohdan nojalla tuomitaan kohdan 2 osalta murhan asemesta taposta ja kohdan 3 osalta törkeän ryöstön asemesta törkeästä varkaudesta ja että A:lle määrätään kaikista hänen syykseen luetuista rikoksista yhteinen 10 vuoden vankeusrangaistus, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla oli vähennettävä 2 kuukautta 21 päivää. Muilta osin Huossan mietintö oli hovioikeuden tuomion mukainen.

Hovioikeudenneuvos Pöntinen hyväksyi mietinnön.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle on myönnetty valituslupa. Valituksessaan A on vaatinut, että hänen katsotaan hovioikeuden tuomion kohdan 2 osalta syyllistyneen murhan asemesta hätävarjelun liioitteluna tehtyyn törkeään pahoinpitelyyn ja kuolemantuottamukseen tai enintään tappoon sekä kohdan 3 osalta törkeän ryöstön asemesta varkauteen. A on myös vaatinut, että jutussa toimitetaan suullinen käsittely.

Virallinen syyttäjä on antanut häneltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 14.6.1996

Käsittelyratkaisu

Asian selvitettyyn tilaan nähden vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta Korkeimmassa oikeudessa hylätään.

Pääasia

Perustelut

Kohta 2: A on kertonut menneensä B:n asunnolle anastaakseen sieltä aseita. A on myös kertonut, ettei hän ollut suunnitellut B:n surmaamista aseet saadakseen, vaan että haulikolla varustautuneen B:n kohtaaminen asunnon eteisessä oli ollut yllätys. Tässä tilanteessa A on kertomansa mukaan haulikolla uhkaamisesta pelästyneenä välittömästi lyönyt käräjäoikeuden tuomiossa selostetuin seurauksin B:tä puukolla viidesti rintakehän etuosaan molemmille puolille ja kerran ylävatsaan. Surmaamistilanteen tapahtumista ei ole muuta selvitystä kuin A:n asian tutkinnan ja käsittelyn eri vaiheissa antamat kertomukset, jotka tältä osin ovat yhdensuuntaiset. Käräjäoikeudessa todistajana kuultu C on kertonut A:n huhtikuun loppupuolella 1994 sanoneen, että A halusi saada B:n asunnossa olevat kaksi hirvikivääriä ja että hän oli tuolloin B:n asunnolla käydessään ollut valmis tappamaan B:n aseet saadakseen, mutta luopuneensa tästä, koska B:n veli oli tullut käymään asunnossa. Korkein oikeus katsoo, ettei C:n lausuma riitä osoittamaan, että A olisi mennessään B:n asunnolle lähes kaksi kuukautta C:n kertoman ajankohdan jälkeen suunnitellut B:n surmaamista. Näin ollen asiassa on jäänyt näyttämättä, että A olisi surmannut B:n vakaasta harkinnasta aseet saadakseen. A:n viaksi jää, että hän on edellä selostetuin tavoin puukolla lyömällä tahallaan surmannut B:n.

Kohta 3: Surmattuaan B:n A on suunnitelmansa mukaisesti anastanut asunnosta aseet ja muuta omaisuutta. Anastus on siten suoritettu henkilöön kohdistunutta väkivaltaa käyttämällä. Kun A on väkivaltaisesti tahallaan aiheuttanut B:n kuoleman ja ryöstöä on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä, A on tältä osin syyllistynyt törkeään ryöstöön.

A on pidätetty 17.6.1994 ja ollut tämän asian vuoksi vapautensa menettäneenä 7.9.1994 saakka, jolloin hän on ryhtynyt suorittamaan Riihimäen käräjäoikeuden hänelle 12.4.1994 tuomitsemaa 8 kuukauden yhteistä vankeusrangaistusta. Hovioikeuden A:lle tässä asiassa tuomitseman elinkautisen vankeusrangaistuksen tultua täytäntöönpantavaksi on edellä mainittu määräaikainen vankeusrangaistus sisällytetty rangaistusaikalaskelmassa siihen. A:lle nyt tuomittavasta yhteisestä vankeusrangaistuksesta on siten rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettävä vapaudenmenetysaikaa 17.6. – 6.9.1994 vastaava aika.

Tuomiolauselma

Muutokset hovioikeuden tuomioon

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

2) Tappo 15.6.1994

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

YHTEINEN VANKEUSRANGAISTUS Syyksi luettu rikos 2 sekä hovioikeuden syyksi lukemat rikokset 1 ja 3 – 6 Yksitoista (11) vuotta vankeutta Rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla tehtävä vähennys Kaksi (2) kuukautta kaksikymmentäyksi (21) päivää Vapaudenmenetysaika 17.6. – 6.9.1994 Vankeusrangaistuksesta on lisäksi vähennettävä, mitä hovioikeuden tuomitsemasta rangaistuksesta on jo pantu täytäntöön

LAINKOHDAT 2) Rikoslaki 21 luku 1 § 1 (491/69)

Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

A:lla mahdollisesti olevan sotilasarvon menettäminen määräytyy rikosten tekohetkellä voimassa olleen rikoslain 2 luvun 14 a §:n (613/74) mukaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riihelä, Tulenheimo-Taki, Wirilander, Pellinen ja Palaja. Esittelijä Kari Vesanen.