Korkein oikeus KKO:1998:124

Liikennerikos Törkeä liikenteen vaarantaminen

A oli kuljettanut henkilöautoa, vaikka häneltä väsymyksen vuoksi oli puuttunut siihen tarvittavat edellytykset, ja rikkonut liikennesääntöjä siten, että se oli ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle. Tuntiessaan ajon aikana olevansa väsynyt A oli pysähtynyt ehkäistäkseen virkistäytymällä väsymyksen vaikutuksen ajosuoritukseensa. Kun tämä huomioon ottaen ajon jatkaminen väsyneenäkään ei osoittanut, että A olisi suhtautunut hyväksyvästi tai välinpitämättömästi vakavan vaaran mahdollisuuteen toisen hengelle tai terveydelle, syyte törkeän liikenteen vaarantamisesta hylättiin ja A tuomittiin liikenteen vaarantamisesta.

TLL 99 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Iisalmen käräjäoikeuden tuomio 30.1.1997

Käräjäoikeus lausui B:n rangaistusvaatimuksesta selvitetyksi, että A oli 16.6.1996 Iisalmessa kuljettaessaan yleisellä tiellä henkilöautoa, vaikka häneltä väsymyksen vuoksi olivat puuttuneet siihen tarvittavat edellytykset ja vaikka hän oli tiennyt auton jarrujen olevan epäkunnossa, laiminlyönyt noudattaa olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi seurauksin, että hänen kuljettamansa auto oli törmännyt samaan suuntaan tien oikeanpuoleista ajokaistaa polkupyörällä ajaneeseen B:hen. Ajoneuvot olivat törmäyksessä vahingoittuneet.

Kerrotulla törkeällä huolimattomuudella A oli aiheuttanut sen, että B törmäyksen seurauksena oli saanut pirstaleisen murtuman vasempaan sääreen, oikeaan pakaraan repaleisen haavan, oikealle sarjakylkimurtuman ja verenvuodon keuhkopussiin, jotka vammat eivät olleet vähäisiä.

Koska A oli jatkanut ajoa, vaikka hän oli tuntenut itsensä erittäin väsyneeksi ja vaikka hän oli ollut tietoinen jarrujen epäkuntoisuudesta, käräjäoikeus katsoi, että A oli piittaamattomuudesta rikkonut tieliikennelain säännöksiä niin, että hänen menettelynsä oli ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle. A oli törkeällä huolimattomuudella aiheuttanut B:n vammat, ja rikosta oli myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

Tämän vuoksi käräjäoikeus tuomitsi A:n tieliikennelain 3 §:n 1 momentin, 63 §:n ja 99 §:n sekä rikoslain 21 luvun 11 §:n nojalla kohdassa 1.1 törkeästä liikenteen vaarantamisesta ja kohdassa 1.2 törkeästä vammantuottamuksesta sekä hänen syykseen samalla kohdissa 2 – 4 luetuista liikennepaosta, liikennerikkomuksesta ja varkaudesta yhteiseen 90 päiväsakon sakkorangaistukseen eli maksamaan sakkoa 20 markan mukaan päiväsakolta yhteensä 1 800 markkaa.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Anttikoski sekä lautamiehet Koljonen, Tikkanen ja Vaarasuo.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 20.5.1997

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että hänen katsotaan syyllistyneen törkeän liikenteen vaarantamisen ja törkeän vammantuottamuksen sijasta liikenteen vaarantamiseen ja vammantuottamukseen ja että hänelle tuomittua rangaistusta alennetaan.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perustelut, hylkäsi valituksen ja jätti käräjäoikeuden tuomion noudatettavaksi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Parviainen, Hakkarainen ja Soininen. Esittelijä Eija Pitkänen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa.

A toisti hovioikeudessa esittämänsä vaatimukset törkeää liikenteen vaarantamista ja törkeää vammantuottamusta koskevien syytteiden hylkäämisestä. Lisäksi A vaati, että hänelle tuomittua sakkorangaistusta alennetaan.

Virallinen syyttäjä ilmoitti, ettei hänellä enää ollut mitään lausuttavaa asiassa.

B antoi A:n muutoksenhakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 15.10.1998

Perustelut

Asiassa on kysymys siitä, onko A kuljettaessaan henkilöautoa alempien oikeuksien hänen syykseen lukemalla tavalla tahallaan tai piittaamattomuudesta rikkonut tieliikennelakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä siten, että hänen menettelynsä on ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle ja terveydelle. Lisäksi asiassa on kysymys siitä, onko A aiheuttanut B:n käräjäoikeuden tuomiossa mainitut ruumiinvammat törkeällä huolimattomuudella ja onko rikos myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

A on kertonut, että hän oli valvonut koko 15.6.1996 ja 16.6.1996 välisen yön. Hän oli viimeksi mainitun päivän aamuna noin kello 8 lähtenyt kuljettamaan autoa viedäkseen kaksi hänen luonaan ollutta tuttavaa koteihinsa. Kun A oli ajanut jo jonkin aikaa, hän oli tuntenut itsensä erittäin väsyneeksi. Hän oli tämän vuoksi pysähtynyt noin viideksi minuutiksi tien sivuun. Pysähdyksen aikana A oli noussut autosta ja kävellyt tien reunalla sekä yrittänyt virkistää itseään. Tämän jälkeen A oli jatkanut ajoa ja noin kello 9.45 törmännyt tien oikeanpuoleista ajokaistaa polkupyörällä ajaneeseen B:hen. A ei ollut havainnut B:tä ennen törmäystä. A on myös arvellut, että hänen oli täytynyt nukahtaa ennen törmäystä, koska hän ei muistanut, että hän olisi jarruttanut lainkaan.

A:n kuljettaman auton jarrut ovat olleet epäkunnossa siten, että painettaessa jarrupoljin pohjaan saakka eivät pyörät ole lukkiutuneet. A on ollut tietoinen jarrujen epäkuntoisuudesta.

Tienpinta on ollut paljas ja kuiva. Ajo on tapahtunut päivänvalon aikaan pilvipoutaisessa säässä taajaman ulkopuolella. Asiassa ei ole ilmennyt, että kysymyksessä olisi ollut vilkkaasti liikennöity tie.

A on huolimattomuudesta rikkonut tieliikennelain 3 §:n säännöstä riittävän huolellisuuden ja varovaisuuden noudattamisesta sekä saman lain 63 §:n kieltoa kuljettaa autoa silloin, kun häneltä on väsymyksen vuoksi puuttunut siihen tarvittavat edellytykset. A:n menettely on ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle.

A on aamulla ennen törmäystä ajanut autolla noin puolitoista tuntia eikä asiassa ole väsymystilaa lukuunottamatta ilmennyt, ettei hän tuolloin olisi noudattanut olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi. A:n kertomuksen perusteella on perusteltua päätyä siihen, että törmäys on aiheutunut äkillisesti A:n ehtimättä lainkaan jarruttaa. Jarrujen epäkuntoisuus, joka on luettu A:n syyksi myös liikennerikkomuksena, ei siten ole vaikuttanut törmäykseen. Törmäys on tosin aiheutunut A:n väsymystilasta johtuneesta hetkellisestä nukahtamisesta tai muusta havaintokyvyn herpaantumisesta, mutta hän on sitä ennen tuntiessaan ajon aikana olevansa väsynyt kerrotulla tavalla keskeyttänyt ajamisen ehkäistäkseen virkistäytymällä väsymyksen vaikutuksen ajosuoritukseensa. Nämä seikat huomioon ottaen ei ajon jatkaminen väsyneenäkään osoita, että A olisi suhtautunut hyväksyvästi tai välinpitämättömästi vakavan vaaran mahdollisuuteen toisen hengelle tai terveydelle siten, että hänen voitaisiin katsoa rikkoneen tahallaan tai piittaamattomuudesta tieliikennelakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä taikka törkeällä huolimattomuudella aiheuttaneen B:n ruumiinvammat.

Näin ollen A ei ole syyllistynyt törkeään liikenteen vaarantamiseen vaan liikenteen vaarantamiseen eikä myöskään törkeään vammantuottamukseen vaan vammantuottamukseen.

Tuomiolauselma

Muutokset hovioikeuden tuomioon:

Syyksi luetut rikokset 1.1) liikenteen vaarantaminen 16.6.1996 1.2) vammantuottamus 16.6.1996

Rangaistusseuraamus A tuomitaan edellä mainituista rikoksista sekä käräjäoikeuden tuomion kohdissa 2 – 4 mainituista rikoksista seitsemäänkymmeneen 20 markan suuruiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa yhteensä 1 400 markkaa.

Lainkohdat 1.1) tieliikennelaki 3 § 1, 63 § ja 98 § 1.2) rikoslaki 21 luku 10 §

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Paasikoski, Suhonen, Möller ja Kitunen. Esittelijä Satu Saarensola.