KKO:1998:39

Tuottamuksellinen kirjanpitorikos

Kirjanpitoaineistoa säilytettiin konkurssiin menneen yhtiön tiloissa. Siellä toimitetun huutokaupan yhteydessä kirjanpitoaineisto hävisi. Konkurssipesän uskottu mies, joka oli vastuussa konkurssivelallisen kirjanpitoaineiston säilyttämisestä, tuomittiin rangaistukseen tuottamuksellisesta kirjanpitorikoksesta.

RL 30 luku 10 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Raahen käräjäoikeuden tuomio 23.11.1994

Virallisen syyttäjän syytteestä käräjäoikeus on lausumillaan perusteilla katsonut selvitetyksi, että X Oy:n uskotuksi mieheksi 9.10.1991 valitun asianajaja A:n pitäessä 16.11.1991 huutokauppaa X Oy:n toimitiloissa osa X Oy:n kirjanpitoaineistosta oli kadonnut.

Käräjäoikeus on katsonut, että A:n olisi tullut huomioon ottaen hänen ammattinsa ja työkokemuksensa, ryhtyessään konkurssipesän uskottuna miehenä realisoimaan sen irtainta omaisuutta konkurssipesän tiloissa pidettävällä julkisella huutokaupalla, varmistautua siitä, ettei yhtiön kirjanpitoaineisto joutunut hävittämisvaaraan. Kyseisenlaisessa suuressa huutokauppatilaisuudessa, johon huutokauppayleisöllä oli vapaa pääsy ja jossa sen toimien seuraaminen oli erittäin vaikeaa, oli yleisen elämänkokemuksenkin mukaan suuri vaara, että huutokauppayleisön ja ostajien mukana joko erehdyksessä tai tahallaan kulkeutuu pois omaisuutta, jota ei ole ollut tarkoitustakaan myydä. Kun velallisyhtiön kirjanpitoaineisto oli mainituissa olosuhteissa jätetty lukitsemattomaan tilaan yleisön saataville, A:n menettelyä, jonka seurauksena olennainen osa kirjanpitoaineistosta oli huutokaupan yhteydessä kadonnut, oli pidettävä törkeän huolimattomana.

Hukatun kirjanpitoaineiston määrä ja laatu huomioon ottaen sen häviäminen oli olennaisesti vaikeuttanut oikean ja riittävän kuvan saamista X Oy:n toiminnan taloudellisesta tuloksesta ja asemasta.

Näillä perusteilla käräjäoikeus tuomitsi A:n tuottamuksellisesta kirjanpitorikoksesta 30 päiväsakkoon, jotka hänen oli suoritettava maksamalla sakkoa 253 markan mukaan päiväsakolta yhteensä 7 590 markkaa.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Juntikka sekä lautamiehet Vanhala, Parhaniemi ja Junttila.

Vaasan hovioikeuden tuomio 9.2.1996

A valitti hovioikeuteen vaatien syytteen hylkäämistä lakiin perustumattomana. Hovioikeus lausui, että kirjanpitoaineistosta huolehtiminen asianmukaisella tavalla oli kuulunut riidattomasti asianajaja A:n velvollisuuksiin pesän uskottuna miehenä. Rikosoikeudessa noudatettavasta laillisuusperiaatteesta kuitenkin seurasi, että vain kirjoitetussa oikeudessa rangaistavaksi määrätty teko voi olla rikos. Periaate sisälsi myös kiellon mennä lain ulkopuolelle tulkinnallisin keinoin. Laissa ei ollut sellaista kirjoitettua säännöstä, jonka mukaan konkurssiin menneen yhtiön velkojat olisivat kirjanpitovelvollisia yhtiön konkurssia edeltäneestä liiketoiminnasta. Konkurssipesää ja pesänhoitajaa ei voitu laillisuusperiaatetta rikkomatta myöskään tulkinnallisin keinoin pitää kirjanpitovelvollisena, tämän edustajana tai sellaisena tahona, jonka tehtäväksi kirjanpito olisi toimeksiannolla uskottu.

Tämän vuoksi hovioikeus hylkäsi syytteen tuottamuksellisesta kirjanpitorikoksesta ja vapautti A:n siitä tuomitusta sakkorangaistuksesta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden presidentti Rintala sekä jäsenet Eklund ja Rudanko. Esittelijä Heikki Sneck.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 14.1.1997. Virallinen syyttäjä on valituksessaan vaatinut A:n tuomitsemista syytteen mukaisesti rangaistukseen tuottamuksellisesta kirjanpitorikoksesta.

A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 31.3.1998

Perustelut

Laissa ei tosin ole säännöstä, joka velvoittaisi konkurssiin menneen osakeyhtiön konkurssipesän saattamaan loppuun yhtiön keskeneräiseksi jääneen kirjanpidon konkurssia edeltäneeltä ajalta. Konkurssisäännön 4 ja 7 §:n säännöksistä kuitenkin seuraa, että konkurssin aikana asianmukainen huolehtiminen konkurssivelallisen kirjanpitoaineistosta siltä osalta kuin tämä palvelee pesän selvittelyä kuuluu pesänhoitajalle. Sekä vanhan (655/1973) että uuden (1336/1997) kirjanpitolain säännöksistä taas ilmenee, että kirjanpitovelvollisuus käsittää, paitsi liiketapahtumien kirjaamisen ja tilinpäätöksen laatimisen, myös kirjanpitoaineiston säilyttämisen. Tältä pohjalta pesänhoitajaa voidaan pitää rikoslain 30 luvun 10 §:ssä tarkoitettuna kirjanpitovelvollisena, joka on lainkohdassa säädetyn rangaistusuhan alaisena vastuussa konkurssivelallisen kirjanpitoaineiston hävittämisestä, hukkaamisesta tai vahingoittamisesta. Tällaista tulkintaa puoltaa lisäksi se, että konkurssivelallisen kirjanpitoaineistolla on keskeinen merkitys pesän selvittelylle ja ettei ole olemassa perusteita asettaa pesänhoitajaa toiseen rikosoikeudelliseen asemaan kuin muita kirjanpitoaineiston säilyttämisestä vastuussa olevia.

Näillä ja muutoin käräjäoikeuden tuomiossa mainituilla perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut jutun tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Haarmann, Krook, Wirilader, Tulokas ja Hidén. Esittelijä Pekka Turunen (mietintö).

Esittelijän mietintö

Vanhempi oikeussihteeri Turunen: Hovioikeuden tuomiota ei muutettane.