KKO:1998:85

Henkilörekisteririkos

Yhtiö X oli luovuttanut omistamansa lakkautetun sanomalehden tilaajarekisterin tiedot yhtiöiden Y ja Z käyttöön suoramarkkinointia varten. Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla katsottiin luovutusten loukanneen rekisteröityjen yksityisyyden suojaa ja X:n edustajien syyllistyneen henkilörekisteririkokseen. Kysymys myös siitä, olivatko Y:n ja Z:n edustajat, Y:n ja Z:n luovuttaessa tiedot edelleen suoramarkkinointia varten, syyllistyneet henkilörekisteririkokseen. Ään.

HenkilörekisteriL 43 § 4 kohta (471/1987)

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Vaatimukset Vantaan käräjäoikeudessa

Virallisen syyttäjän syyte:

1. X Oy:n toimitusjohtaja A ja levikkijohtaja B olivat tammikuussa 1992 yhdessä luovuttaneet erillisinä massaluovutuksina viitenä eri kertana kolmen muun yhtiön lisäksi 16.1.1992 Y Oy:lle ja 21.1.1992 Z Oy:lle suoramarkkinointi- ja osoitepalvelutarkoituksiin henkilötietoja X Oy:lle vuoden 1992 alussa siirtyneestä lakkautetun sanomalehden tilaajarekisteristä. Oli ollut ilmeistä, etteivät rekisteriin rekisteröidyt olleet tienneet luovutuksista. M oli loppuvuonna 1991 kieltänyt rekisterinpitäjää käyttämästä tai luovuttamasta häntä koskevia tietoja suoramainontaan, puhelinmyyntiin, osoitepalveluun ja suoramarkkinointiin. Henkilötietojen massaluovutukset olivat lisäksi vaarantaneet rekisteröityjen yksityisyyden suojan ja vaarantaneet heidän oikeuksiaan.

2. Y Oy:n toimitusjohtaja C oli 24.1. – 5.6.1992 luovuttanut erillisinä massaluovutuksina 15 eri kertaa eri ostajille suoramarkkinointi- ja osoitepalvelutarkoituksiin henkilötietoja yhtiön ylläpitämästä edellä mainitusta 16.1.1992 Y Oy:lle siirtyneestä henkilörekisteristä, vaikka oli ollut ilmeistä, etteivät rekisteröidyt olleet tienneet luovutuksista. Henkilötietojen massaluovutukset olivat lisäksi vaarantaneet rekisteröityjen yksityisyyden suojan ja heidän oikeuksiaan.

3. Henkilörekisterinpitäjä Y Oy:n toimitusjohtaja C oli tammikuussa 1992 laiminlyönyt ilmoittaa tietosuojavaltuutetulle edellä mainitusta 16.1.1992 yhtiölle hankitusta henkilörekisteristä.

4. Z Oy:n toimitusjohtaja D oli 21. – 27.1.1992 luovuttanut massaluovutuksena ostajalle suoramarkkinointi- ja osoitepalvelutarkoituksiin henkilötietoja Z Oy:lle 21.1.1992 siirtyneestä henkilörekisteristä, vaikka oli ollut ilmeistä, etteivät rekisteröidyt olleet tienneet luovutuksesta. Luovutus oli myös vaarantanut rekisteröityjen yksityisyyden suojan ja heidän oikeuksiaan.

5. Henkilörekisterinpitäjä Z Oy:n toimitusjohtaja D oli tammikuussa 1992 laiminlyönyt ilmoittaa tietosuojavaltuutetulle edellä mainitusta 21.1.1992 yhtiölle hankitusta henkilörekisteristä.

Tämän vuoksi virallinen syyttäjä vaati rangaistusta kohdassa 1 A:lle ja B:lle jatketusta henkilörekisteririkoksesta, kohdassa 2 C:lle 15 henkilörekisteririkoksesta, kohdassa 3 C:lle henkilörekisteririkkomuksesta, kohdassa 4 D:lle henkilörekisteririkoksesta ja kohdassa 5 D:lle henkilörekisteririkkomuksesta.

Vastaajien vastaukset:

A, B, C ja D kiistivät syytteet.

Tietosuojeluvaltuutettu oli jutussa kuultavana.

Käräjäoikeuden tuomio 25.1.1994

Syytekohta 1

Henkilörekisterilain 18 §:n 2 momentista sekä 19 §:n 1 momentin 3 kohdasta ilmenee, että henkilörekisterissä olevia henkilötietoja saa luovuttaa massaluovutuksena suoramainontaa, puhelinmyyntiä ja muuta suoramarkkinointia sekä osoitepalvelua varten ilman rekisteröidyn suostumusta, paitsi tilanteissa, joista nyt ei ole kysymys, vain sillä edellytyksellä, että on ilmeistä, että rekisteröity tietää henkilötietojen tällaisesta luovutuksesta sekä että henkilötietojen luovutus ja käyttö ei vaaranna rekisteröidyn yksityisyyden suojaa tai hänen etujaan tai oikeuksiaan.

Kysymyksessä on ollut sanomalehden tilaaja- ja asiakasrekisteri, jota on pyritty käyttämään hyödyksi sen jälkeen, kun lehti oli lakkautettu. Tällaisen rekisterin luonnollisena käyttötarkoituksena ei voida pitää sen käyttämistä suoramainontaan, vaan tällaisesta käytöstä tulee rekisteröityjä jollakin tavoin informoida. Sanomalehdessä ei aikanaan ole ollut mainintaa rekisterin tällaisesta käyttömahdollisuudesta. Siksi ei ole voitu pitää ilmeisenä, että rekisteröidyt tietäisivät henkilötietojen luovuttamisesta tällaiseen tarkoitukseen. Kun on kysymys tilaajarekisterin luovuttamisesta kokonaan toiseen tarkoitukseen, on ilman eri näyttöä selvää, että rekisterin käyttö uudessa tarkoituksessa vaarantaa rekisteröidyn yksityisyyden suojaa sekä tämän etuja ja oikeuksia.

Tässä syytekohdassa kerrotut massaluovutukset, joiden tapahtuminen on riidatonta, ovat esitetyin perustein olleet henkilörekisterilain vastaisia. X Oy:ssä rekisteriasiat ovat kuuluneet levikkijohtajana toimineelle B:lle ja toimitusjohtajana toiminut A on ollut myös niistä valvontavastuunsa perusteella vastuussa. Näin ollen B ja A olivat syyllistyneet siihen, mistä heille oli vaadittu rangaistusta.

Syytekohdat 2 ja 4

C ja D ovat väittäneet, että koska Y Oy ja Z Oy eivät olleet ostaneet rekisteriä, vaan ainoastaan käyttöoikeuden siihen, näistä yhtiöistä ei ollut tullut rekisterinpitäjiä, vaan niiden asema oli ollut vuokralleottajaan verrattava. Syytekohdassa tarkoitettuun rikokseen saattoi syyllistyä vain rekisterinpitäjä.

Rekisterinpitäjällä tarkoitetaan henkilörekisterilain 2 §:n mukana sitä, jonka käyttöä varten henkilörekisteri perustetaan ja jolla on oikeus määrätä henkilörekisterin käytöstä. X Oy:n sekä Y Oy:n ja Z Oy:n välillä tehtyjen sopimusten mukaan X Oy on ”luovuttanut suoramarkkinointirekisterin” Y Oy:n ja Z Oy:n ”käyttöön” sovitusta hinnasta. Sopimuksessa on edelleen todettu, että rekisteriä käytettäessä siihen tulee merkitä osoitelähteeksi X Oy:n asiakasrekisteri.

Jolleivat Y Oy ja Z Oy olisi tulleet rekisterinpitäjäksi, niitä olisi pidettävä toimeksiantotehtävää suorittavina tai luovutuksensaajina. On selvää, että X Oy:n sekä Y Oy:n ja Z Oy:n välillä ei ole ollut toimeksiantosuhdetta. Luovutuksensaajalla puolestaan voidaan ymmärtää sellaista, joka pyytää tai on saanut haltuunsa henkilörekisterissä olevia tai sitä varten hankittuja tietoja. Nyt on kysymys siitä, että Y Oy:lle ja Z Oy:lle on luovutettu kokonainen, tietosuojavaltuutetun ilmoituksen mukaan noin 80 000 henkilöä käsittävä rekisteri, käytettäväksi kokonaan uuteen tarkoitukseen. Vaikka asia on henkilörekisterilain määritelmän valossa hieman epäselvä, käräjäoikeus lähtee siitä, että tällaisessa tapauksessa on syntynyt Y Oy:lle ja Z Oy:lle uusi rekisteri, jonka tiedot ovat peräisin X Oy:n rekisteristä. Kokonaisuus huomioon ottaen ei ole riittävää pitää Y Oy:tä ja Z Oy:tä vain luovutuksensaajina.

Edellä syytekohdan 1 osalta esitetyin perustein ei tässäkään tapauksessa ole ilmeistä, että rekisteröidyt olisivat tienneet henkilötietojen luovuttamisesta. Samoin perustein voidaan myös katsoa massaluovutusten vaarantaneen rekisteröityjen yksityisyyden suojaa sekä heidän etujaan ja oikeuksiaan. C ja D ovat katsoneet, että heillä ei ollut ollut mitään syytä epäillä, ettei X Oy olisi huolehtinut lainmukaisista velvollisuuksistaan. Käräjäoikeus katsoo kuitenkin, että kun rekisteri luovutettiin uuteen käyttötarkoitukseen, Y Oy:llä ja Z Oy:llä on ollut ennen rekisterin käyttöä itsenäinen velvollisuus selvittää, että rekisteröidyt ovat hyväksyneet rekisterin käytön uuteen tarkoitukseen tai olleet tietoisia siitä.

Näillä perusteilla käräjäoikeus päätyy siihen, että myös C ja D ovat syytteen 2 ja 4 kohdan osalta syyllistyneet siihen, mistä heille on vaadittu rangaistusta. Ottaen huomioon, että he ovat perustellusti voineet pitää kysymystä rekisterinpitäjän asemasta tulkinnanvaraisena ja että rekisterit on hävitetty, kun on tullut tietoon, ettei niitä saa käyttää, C:n ja D:n syyllisyys on kuitenkin vähäinen. Tämä on otettu rangaistusta mitattaessa huomioon. Yleisen edun vaatimus estää kuitenkin rangaistuksen jättämisen tuomitsematta.

Syytekohdat 3 ja 5

Koska Y Oy:tä ja Z Oy:tä on kerrotuin perustein pidettävä rekisterinpitäjinä, on C:llä ja D:llä ollut velvollisuus tehdä ilmoitus tietosuojavaltuutetulle. Lisäperusteiksi ilmoitusvelvollisuuden tueksi käräjäoikeus toteaa, että tietosuojavaltuutetun valvontatehtävä vaikeutuisi, jollei tällaisista rekisterin kokonaisluovutuksista tarvitsisi tehdä ilmoitusta. Tämä osaltaan puoltaa omaksuttua kannanottoa Y Oy:n ja Z Oy:n rekisterinpitäjän asemasta. C:n ja D:n syyllisyys on kuitenkin näiltäkin osin ollut vähäinen, mikä on otettu rangaistuksen mittaamisessa huomioon.

Käräjäoikeus tuomitsi vastaajat seuraavasti:

A 1) Jatkettu henkilörekisteririkos 60 päiväsakkoa, kukin 566 markkaa eli yhteensä 33 960 markkaa Henkilörekisterilaki 18 § 2 momentti, 19 § 1 momentti 3 kohta, 23 § ja 43 § 4 kohta Rikoslaki 7 luku 2 § (38/1889)

B 1) Jatkettu henkilörekisteririkos 60 päiväsakkoa, kukin 39 markkaa eli yhteensä 2 340 markkaa Henkilörekisterilaki 18 § 2 momentti, 19 § 1 momentti 3 kohta, 23 § ja 43 § 4 kohta Rikoslaki 7 luku 2 § (39/1889)

C 2) viisitoista henkilörekisteririkosta 3) henkilörekisteririkkomus yhteinen sakkorangaistus 20 päiväsakkoa, kukin 342 markkaa eli yhteensä 6 840 markkaa 2) Henkilörekisterilaki 18 § 2 momentti, 19 § 1 momentti 3 kohta, 43 § 4 kohta 3) Henkilörekisterilaki 30 § 1 momentti 1 kohta, 44 § 1 momentti 2 kohta

D 4) henkilörekisteririkos 5) henkilörekisteririkkomus yhteinen sakkorangaistus 15 päiväsakkoa, kukin 325 markkaa eli yhteensä 4 875 markkaa. 4) Henkilörekisterilaki 18 § 2 momentti, 19 § 1 momentti 3 kohta, 43 § 4 kohta 5) Henkilörekisterilaki 30 § 1 momentti 1 kohta, 44 § 1 momentti 2 kohta

Käräjäoikeus velvoitti X Oy:n korvaamaan valtiolle taloudellisena hyötynä saadut 345 861 markkaa.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Räty ja lautamiehet Hilli, Eveli ja Lehtinen-Toivola.

Helsingin hovioikeuden tuomio 23.11.1995

A, B, C ja D sekä X Oy ja Y Oy valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus lausui perusteluinaan:

Kohta 1

Sanomalehden julkaiseminen lopetettiin loppuvuonna 1991. Tämän jälkeen ryhdyttiin lehden tilaajien taloudellisten vaatimusten selvittämiseen ja tilaajamaksujen palauttamiseen eri tavoin tilaajille. Tässä tarkoituksessa tilaajarekisteriä tarvittiin vielä varsin pitkään lehden julkaisemisen lopettamisen jälkeen. Tilaajarekisteri on käsittänyt noin 108 000 nimeä.

Henkilörekisterilain 16 §:ssä lausutun tarkoitussidonnaisuussäännön mukaan henkilörekisterissä olevia henkilötietoja saa käyttää vain siihen tarkoitukseen, joka on määritelty ennen tietojen keräämistä, jollei henkilörekisterilain tai muun lain säännöksestä muuta johdu. Sanotun tarkoitussidonnaisuussäännön loukkaamista sinänsä ei ole säädetty rangaistavaksi. Kysymys on ollut laajalevikkisen lehden tilaajarekisteristä eikä sen tietoja ole näytetty arkaluonteisiksi. Tiedot on luovutettu markkinointitarkoituksiin eri yrityksille eikä ole väitettykään, että näiden yritysten joukossa olisi sellaisia yrityksiä, joiden markkinoinnin kohteeksi joutuminen jo sinänsä saattaisi loukata rekisteröidyn yksityisyyden suojaa.

Rikoslain kokonaisuudistukseen sisältyvä hallituksen esitys nro 94/1993 koskee muun ohella henkilörekisterilain 43 §:n rangaistussäännöksen siirtämistä rikoslain 38 luvun 9 §:ksi (578/1995). Säännös on nyt sovellettavilta osiltaan jäänyt muuttumattomaksi. Hallituksen esityksessä todetaan, että henkilörekisteririkoksen käsittävät teot olisivat rangaistavia ainoastaan siinä tapauksessa, että ne on tehty tahallisesti. Edelleen esityksen mukaan tarkoituksena ei ole säätää rangaistavaksi henkilörekisterilain säännösten rikkomista sinänsä, vaan ainoastaan sellainen rikkominen, josta aiheutuu rekisteröidylle myös vahinkoa tai olennaista haittaa. Hovioikeus toteaa, että lausuma on meillä muutoinkin noudatettavan rikosoikeuden legalistisen soveltamisperiaatteen mukainen.

Näytöksi vahingon tai olennaisen haitan aiheuttamisesta on asiassa esitetty tietosuojavaltuutetun mielipide, jonka mukaan olisi ilman eri näyttöäkin selvää, että tietojen luovuttaminen muuhun kuin alkuperäiseen käyttötarkoitukseen aiheuttaa rekisteröidyille vahinkoa ja olennaista haittaa. Tietosuojavaltuutettu on hovioikeuden suullisessa käsittelyssä perustellut mielipidettään yleisluonteisin esimerkein. Hovioikeus toteaa, että kyseessä on tuomioistuinta sitomaton mielipide ja että esitetyt esimerkit sinänsä eivät nekään sisällä tässä asiassa varteen otettavaa näyttöä.

Edelleen on näytöksi asiassa esitetty hovioikeudessa asianomistajana kuullun M:n lausuma. Hän oli käräjäoikeudessa kuultuna kertonut, ettei tiennyt, minkä rekisterin pohjalta tarjouksia ja yhteydenottoja oli hänelle tullut, mutta käsityksenään hän on otaksunut, että tiedot olivat lähtöisin Y Oy:ltä. Hovioikeudessa hän on, ensin uudistettuaan tämän lausuman, pitänyt varmana, että tiedot olivat lähtöisin Y Oy:ltä. Pyydettäessä yksilöimään sitä haittaa ja vahinkoa, joka hänelle on suoramainonnasta ehkä koitunut, on M yksilöinyt nämä sellaisin yleisluonteisin esimerkein, jotka ovat samanlaiset kuin tietosuojavaltuutetun suullisessa lausumassa. Näiden lausumien lisäksi M on kertonut, että henkilötietoja voitiin käyttää myös rikollisiin tarkoituksiin, kuten shekkitilin tyhjentämiseen. Sellaista ei kuitenkaan hänen kohdallaan ollut tapahtunut.

Hovioikeus katsoo, ettei myöskään M:n lausuma osoittanut vahinkoa tai olennaista haittaa aiheutuneen. Kun myöskään rekisteröityjen yksityisyyden suojaa ei ole näytetty loukatun, on syyte tämän kohdan osalta hylättävä.

Kohdat 2 ja 4

Kyse on 1 kohdassa tarkoitettujen henkilötietojen edelleen luovutuksista. Syyte on hylättävä samoin perustein kuin kohdassa 1.

Kohdat 3 ja 5

Henkilörekisterilain 2 §:n 3 kohdan mukaan rekisterinpitäjällä tarkoitetaan muun muassa yhteisöä, jonka käyttöä varten henkilörekisteri perustetaan ja jolla on oikeus määrätä henkilörekisterin käytöstä. X Oy on 16.1.1992 Y Oy:n ja 21.1.1992 Z Oy:n kanssa allekirjoitetuilla sopimuksilla, samalla kun se on ensinmainitulla sopimuksella pidättänyt itselleen oikeuden myydä ja luovuttaa osoitetietoja erään puolueen käyttöön, sopinut muille myynnin ja luovutuksen tapahtuvan vain Y Oy:n ja Z Oy:n kautta. Sopimuksen mukaan rekisteriä käytettäessä siihen tuli merkitä osoitelähteeksi X Oy:n asiakasrekisteri ja sen osoite.

Y Oy:llä tai Z Oy:llä ei sopimuksen mukaan olisi ollut oikeutta päättää rekisterin muuttamisesta, kehittämisestä tai lopettamisesta. Ottaen lisäksi huomioon sopimuksiin osoitelähteeksi kirjattu edellä sanottu määräys, hovioikeus katsoo, että Y Oy:tä ja Z Oy:tä voidaan pitää myös henkilörekisterilain 17 §:n tarkoittamina luovutuksensaajina. Ainakin jää epäselväksi, onko yhtiöille syntynyt uusi rekisteri ja sen mukana lain 30 §:ssä tarkoitettu ilmoitusvelvollisuus. Tässä epäselvässä tilanteessa asia on ratkaistava vastaajien eduksi ja syyte on hylättävä.

Hovioikeuden tuomiolauselma:

Hovioikeus hylkäsi syytteet ja vapautti A:n, B:n, C:n ja D:n rangaistuksesta. X Oy vapautettiin korvaamasta valtiolle tuomittua taloudellista hyötyä 345 861 markkaa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kiviharju, Uoti ja Marita Hattari (eri mieltä). Viimeksi mainittu on myös esitellyt asian.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Sijaisjäsen, viskaali Hattari: Asiakasrekisterillä tarkoitetaan rekisteriä, johon on kerätty ja talletettu tietoja henkilöistä, joilla on henkilörekisterilain 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu asiallinen yhteys rekisterinpitäjään, esimerkiksi asiakassuhde. Jos rekisterinpitäjällä ei ole vielä tai enää tällaista yhteyttä rekisteröityyn, on kyseessä suoramarkkinointirekisteri. Käyttötarkoitussidonnaisuudesta on säädetty henkilörekisterilain 16 §:ssä, jonka mukaan henkilörekisterissä olevia henkilötietoja saa käyttää vain siihen tarkoitukseen, joka on määritelty ennen tietojen keräämistä, ellei laista muuta johdu. Asiassa on selvitetty, että sanomalehden asiakasrekisteri oli lehden lakkauttamisen yhteydessä tappioiden minimoimiseksi myyty käytettäväksi suoramarkkinointirekisterinä. Rekisterin käyttötarkoitus oli siten rekisteröityjen tietämättä muuttunut. Tämän on katsottava loukkaavan rekisteröityjen yksityisyyden suojaa.

Hallituksen esityksessä henkilörekisterilaiksi (49/1986) todetaan, että henkilörekisterien avulla ja kansalaisten yksityiselämää koskevia tietoja hyväksi käyttämällä toteutettu markkinoinnin ja tiedotuksen kohdentaminen voi loukata yksityisyyttä. Se, että henkilötietoja luovutetaan suuresta joukosta rekisteröityjä, sisältää jo sellaisenaan yksityisyyttä vaarantavan tekijän. Kun kyseessä olevassa tapauksessa luovutettua rekisteriä käytettäessä tuli osoitelähteeksi merkitä X Oy:n asiakasrekisteri, aiheutui tästä rekisteröidyille vaikeuksia saada estettyä suoramarkkinointia tai muuta tietojen käyttöä, mikä myös loukkaa rekisteröityjen yksityisyyden suojaa.

Asiassa kuultu asianomistaja M on kertonut, että hänen yksityisyyden suojaansa oli loukattu luovuttamalla hänen henkilötietojaan kyseessä olevasta asiakasrekisteristä. M:lle oli usean puhelinsoiton jälkeen sanomalehden toimistosta ilmoitettu, että hänen henkilötietonsa oli luovutettu muiden henkilötietojen joukossa Y Oy:lle. Tästä oli ollut seurauksena, että M oli saanut runsaasti mainospostia ja puhelinmyyjien soittoja, mikä oli aiheuttanut hänelle olennaista haittaa. Lisäksi M oli katsonut, että oli vaara, että hänen henkilötietojaan voitiin käyttää rikollisiin tarkoituksiin.

Kun Y Oy ja Z Oy olivat saaneet kyseessä olevat henkilörekisterit haltuunsa atk-rekisterin muodossa, jolloin niitä voitiin käyttää useammin kuin kerran, on yhtiöitä pidettävä rekisterinpitäjinä.

Näillä ja käräjäoikeuden tuomiossa kerrotuilla perusteilla Hattari katsoi, ettei ollut syytä muuttaa käräjäoikeuden tuomiota.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Viralliselle syyttäjälle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan syyttäjä vaati hovioikeuden tuomion kumoamista ja asian jättämistä käräjäoikeuden tuomion varaan.

A, B, C, D, X Oy ja Z Oy vastasivat valitukseen ja vaativat valituksen hylkäämistä.

Tietosuojavaltuutetun sijainen on antanut pyydetyn lausunnon.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 3.7.1998

Perustelut

Syyksilukeminen

Kohta 1

Kustantajayhtiö on loppuvuonna 1991 lopettanut omistamansa sanomalehden julkaisemisen. X Oy, joksi yhtiön toiminimi oli vuoden 1992 alussa muuttunut, on 16.1.1992 Y Oy:n kanssa ja 21.1.1992 Z Oy:n kanssa allekirjoitettujen sopimusten mukaan luovuttanut suoramarkkinointirekisterin Y Oy:n ja Z Oy:n käyttöön. Y Oy:n kanssa tehdyn sopimuksen mukaan X Oy:llä oli oikeus myydä ja luovuttaa osoitetietoja erään puolueen käyttöön, kun taas myynti muille tapahtui vain Y Oy:n kautta. Kummankin sopimuksen mukaan luovutettu rekisteri sisälsi sanomalehden tilaajina vuonna 1991 olleet yksityiset henkilöt ja yritykset. Rekisterissä oli nimi- ja osoitetiedot, mahdollinen puhelinnumero ja lehdenmyyntikanava, josta tilaus oli tullut. Henkilöiden kohdalla oli myös merkintä sukupuolesta. Rekisteriä käytettäessä tuli merkitä osoitelähteeksi X Oy. Kysymyksessä on ollut sanomalehden tilaajarekisterin tietojen luovuttaminen automaattiseen tietojenkäsittelyyn soveltuvassa muodossa suoramarkkinointitarkoitukseen. Tilaajarekisteri on käsittänyt 108 000 nimeä.

Henkilörekisterilain 16 §:n mukaan henkilörekisterissä olevia henkilötietoja saa käyttää vain siihen tarkoitukseen, joka on määritelty ennen tietojen keräämistä, jollei henkilörekisterilain tai muun lain säännöksestä muuta johdu. Henkilörekisterilain 18 §:n 1 momentissa ilmaistun pääsäännön mukaan henkilörekisterissä olevia henkilötietoja ei saa luovuttaa, ellei rekisteröity ole antanut siihen suostumustaan. Pykälän 2 momentin mukaan henkilötietoja saa kuitenkin luovuttaa suoramainontaa, puhelinmyyntiä ja muuta suoramarkkinointia sekä osoitepalvelua varten muusta kuin arkaluonteisia tietoja sisältävästä henkilörekisteristä, jollei rekisteröity ole kieltänyt tiedon luovuttamista ja jos on ilmeistä, että rekisteröity tietää henkilötietojen tällaisesta luovuttamisesta. Lain 19 §:n 1 momentin 1 ja 3 kohdassa säädettyjen erityisedellytysten mukaan henkilörekisterissä olevia tietoja saa massaluovutuksena luovuttaa vain, jos rekisteröity on antanut siihen suostumuksensa sekä henkilötietojen luovutus ja käyttö ei vaaranna rekisteröidyn yksityisyyden suojaa tai hänen etujaan ja oikeuksiaan.

Henkilötietojen luovutushetkellä vuonna 1992 voimassa olleen henkilörekisterilain 43 §:n 4 kohdan (471/1987) mukaan henkilörekisteririkoksesta on tuomittava se, joka henkilörekisterilain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisesti luovuttaa henkilörekisteristä henkilötietoja ja siten loukkaa rekisteröidyn yksityisyyden suojaa taikka aiheuttaa hänelle muuta vahinkoa tai olennaista haittaa. Henkilörekisterilaissa ei ole määritelty yksityisyyden suojan sisältöä. Lain esitöissä (HE 49/1986 s. 3) lausutaan, että yksityisyyden suojan tarkoituksena on antaa kansalaiselle oikeus yksityiselämään ilman perusteetonta ulkopuolista puuttumista ja että yksityisyyden suojaan kuuluu muun muassa oikeus vaikuttaa itseään koskevien tietojen käyttöön.

Henkilörekisteririkos siirrettiin 1.9.1995 voimaan tulleella lailla (578/1995) rikoslakiin, jonka 38 luvun 9 §:n säännös on tähän tapaukseen soveltuvilta osiltaan samansisältöinen kuin edellä mainittu henkilörekisterilain rikossäännös. Rikoslain 38 luvun 9 §:n lainvalmistelutöissä (HE 94/1993) on lausuttu yksityisyyden käsitteeseen kuuluvan oikeuden määrätä itseään koskevan tiedon käytöstä (s. 132). Kuten hovioikeuskin on lain esitöiden perusteella todennut, on henkilörekisterilain vastainen teko rangaistava henkilörekisteririkoksena vain tahallisesti tehtynä. Esitöissä on myös lausuttu säännöksestä ilmenevän rajoituksen osoittavan, että tarkoituksena ei ole säätää rangaistavaksi henkilörekisterilain säännösten rikkomista sinänsä, vaan ainoastaan sellainen rikkominen, josta aiheutuu rekisteröidylle myös vahinkoa tai olennaista haittaa (s. 157 -158).

Henkilörekisterilain 43 §:n (471/1987) sanamuoto osoittaa, että rekisteröidyn yksityisyyden suojan loukkaaminen merkitsee jo laissa edellytetyn vahingon tai haitan aiheuttamista. Henkilörekisterissä olevien henkilötietojen luovuttaminen vastoin rekisteröidyn suostumusta muuhun käyttötarkoitukseen kuin siihen, mihin tiedot oli rekisteröity, on tyypillisesti yksityisyyden suojan perustavoitteiden vastaista. Tällöin loukataan rekisteröidyn henkilön oikeutta tietää ja päättää itseään koskevien tietojen käytöstä. Tällainen tietojen luovuttaminen toteuttaa siten henkilörekisterilain 43 §:ssä tarkoitetun yksityisyyden suojan loukkaamisen tunnusmerkistön. Tietojen luovuttamisen rangaistavuutta ei poista se, että luovuttaminen tapahtuu henkilörekisterilain mukaan sinänsä sallittuun tarkoitukseen, kuten suoramarkkinointia varten. Tässä tapauksessahan ei ole edes ilmeistä, että rekisteröidyt ovat tienneet henkilötietojensa luovuttamisesta suoramarkkinointia varten. Yksityisyyden suojan loukkaaminen korostuu silloin, kun rekisteröity henkilö on kieltänyt henkilötietojensa luovuttamisen. Käsillä olevassa tapauksessa X Oy on luovuttanut myös asianomistajana kuullun M:n henkilötiedot, vaikka hän oli kieltänyt tietojensa luovuttamisen. Rekisteritietojen luovutuksensaajien toimittamat mainoslähetykset ja muut yhteydenotot ovat myös aiheuttaneet M:lle haittaa. Vaikka se ei olekaan ollut olennaista, kysymys on kuitenkin sellaisesta haitasta, jota vaatimuksella yksityisyyden suojan loukkaamattomuudesta pyritään torjumaan.

A, joka on toiminut henkilörekisterinpitäjän, X Oy:n toimitusjohtajana ja B, joka on toiminut yhtiön levikkijohtajana, ovat siten henkilörekisterilain vastaisesti luovuttaneet henkilörekisteristä henkilötietoja Y Oy:lle ja Z Oy:lle sekä siten loukanneet rekisteröityjen yksityisyyden suojaa. A ja B ovat näin ollen syyllistyneet tekoaikana voimassa olleen henkilörekisterilain 43 §:n 4 kohdassa (471/1987) tarkoitettuun henkilörekisteririkokseen.

Kohdat 2 ja 4

X Oy, joka on ollut tilaajarekisterinpitäjä, on luovuttanut tuon henkilörekisterin tietoja Y Oy:lle ja Z Oy:lle suoramarkkinointia varten. Ottaen huomioon henkilötietojen luovutussopimuksen ehdot, X Oy:n asema ja luovutukseen liittyneet olosuhteet muutoinkin ei voida katsoa, että Y Oy ja Z Oy ovat tienneet, ettei X Oy:llä ollut rekisteröityjen suostumusta luovutukseen tai etteivät rekisteröidyt ilmeisesti tienneet luovutuksesta, vaan Y Oy ja Z Oy ovat päinvastoin voineet olettaa asian tältä osalta olevan kunnossa. Y Oy:n ja Z Oy:n luovuttaessa henkilötietoja edelleen suoramarkkinointia varten ei C:n ja D:n syyksi siten voida lukea henkilörekisterilain 43 §:n mukaisen teon edellyttämää tahallisuutta tai edes lain 44 §:ssä tarkoitettua törkeää huolimattomuutta. Asiassa ei ole näytetty, että Y Oy ja Z Oy saatuaan tietää, että henkilörekisteriin sisältyi myös sellaisten henkilöiden tietoja, jotka olivat kieltäneet tietojensa luovuttamisen suoramarkkinointia varten, olisivat luovuttaneet tällaisia tietoja edelleen.

Kohdat 3 ja 5

Henkilörekisterinpitäjä määritellään henkilörekisterilain 2 §:n 3 kohdassa seuraavasti: ”Tässä laissa tarkoitetaan: — 3) rekisterinpitäjällä henkilöä, yhteisöä tai säätiötä, jonka käyttöä varten henkilörekisteri perustetaan ja jolla on oikeus määrätä henkilörekisterin käytöstä”. Lain 30 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan rekisterinpitäjän on tehtävä ilmoitus tietosuojavaltuutetulle henkilörekisteristä, jonka tietoja on tarkoitus käyttää suoramainontaan, puhelinmyyntiin tai muuhun suoramarkkinointiin taikka osoitepalveluun taikka mielipide- tai markkinatutkimukseen, jos rekisteri sisältää tietoja sellaisista henkilöistä, joilla ei ole 5 §:n 1 momentissa tarkoitettua asiakas- tai palvelusuhdetta, jäsenyyteen perustuvaa tai muuta siihen verrattavaa suhdetta rekisterinpitäjään. Henkilörekisterilain 44 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan on henkilörekisteririkkomuksesta tuomittava se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta mainitun lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisesti laiminlyö noudattaa, mitä tietojen ilmoittamisesta tietosuojavaltuutetulle on säädetty ja siten vaarantaa rekisteröidyn yksityisyyden suojan tai hänen oikeuksiaan.

Sopimusten mukaan X Oy on luovuttanut henkilörekisterin tiedot Y Oy:n ja Z Oy:n käyttöön. Henkilörekisterilain säännökset ovat tulkinnanvaraiset sen osalta, ovatko Y Oy ja Z Oy olleet luovutuksensaajina sellaisessa asemassa, että niitä olisi pidettävä ilmoitusvelvollisina rekisterinpitäjinä. Näin ollen ei ole perusteita katsoa, että C ja D yhtiöiden edustajina olisivat tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta jättäneet tekemättä syytteessä tarkoitetut ilmoitukset tietosuojavaltuutetulle.

Rangaistusseuraamus

A:n ja B:n syyksi luetut teot on tehty jo tammikuussa 1992. Henkilötietojen luovuttamiset ovat tapahtuneet henkilörekisterilaissa sinänsä sallittua uutta käyttötarkoitusta, suoramarkkinointia varten. Tällainen luovutus on sallittua jo silloin, jos on ilmeistä, että rekisteröity henkilö tietää luovutuksesta. X Oy on tietosuojavaltuutetun yhteydenoton jälkeen kesäkuussa 1992 ilmoittanut lopettaneensa tilaajarekisterin henkilötietojen luovuttamisen. X Oy on ollut tämän johdosta yhteydessä myös Y Oy:öön ja Z Oy:öön. Tämän vuoksi A:n ja B:n rikoksia on niistä ilmenevä tekijän syyllisyys huomioon ottaen pidettävä kokonaisuutena arvostellen niin vähäisinä, että heidät on perusteltua jättää rangaistukseen tuomitsematta.

Taloudellisen hyödyn menettäminen

X Oy:n sijaan tullut Ä Oy on velvollinen suorittamaan valtiolle kohdassa 1 mainittujen rikosten tuottamana taloudellisena hyötynä käräjäoikeuden mainitsemat 345 861 markkaa.

Tuomiolauselma

Muutokset hovioikeuden tuomioon

A

Kohta 1: SYYKSI LUETUT RIKOKSET Kaksi henkilörekisteririkosta 16. ja 21.1.1992 RANGAISTUSSEURAAMUKSET Jätetään rangaistukseen tuomitsematta LAINKOHDAT Henkilörekisterilaki 16 §, 18 § 1 ja 2 momentti, 19 § 1 momentti ja 43 § 4 kohta (471/1987) Rikoslaki 3 luku 5 § 3 momentti 1 kohta

B

Kohta 1: SYYKSI LUETUT RIKOKSET Kaksi henkilörekisteririkosta 16. ja 21.1.1992 RANGAISTUSSEURAAMUKSET Jätetään rangaistukseen tuomitsematta

LAINKOHDAT Henkilörekisterilaki 16 §, 18 § 1 ja 2 momentti, 19 § 1 momentti ja 43 § 4 kohta (471/1987) Rikoslaki 3 luku 5 § 3 momentti 1 kohta

Ä Oy Ä Oy velvoitetaan korvaamaan valtiolle taloudellisena hyötynä 345 861 markkaa.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Heinonen sekä oikeusneuvokset Lindholm (eri mieltä), Raulos, Tulokas (eri mieltä) ja Kitunen (eri mieltä). Esittelijä Kimmo Mikkola.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Kitunen: Varaan ennen asian ratkaisemista asianosaisille tilaisuuden antaa kirjallisen selityksensä Korkeimpaan oikeuteen toimitetun tietosuojavaltuutetun sijaisen lausunnon johdosta. Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena lausumaan itse asiasta ilmoitan olevani Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevällä kannalla.

Oikeusneuvos Tulokas: Esillä oleva asia koskee vuonna 1991 lopetetun sanomalehden tilaajarekisterin tietojen luovuttamista massaluovutuksena ATK-muodossa suoramarkkinointitarkoitukseen. Tietoja voidaan luovuttaa suoramarkkinointiin henkilörekisterilain 18 §:n 2 momentin mukaan, jollei rekisteröity ole kieltänyt tiedon luovuttamista ja jos on ilmeistä, että rekisteröity tietää henkilötietojen tällaisesta luovuttamisesta. Massaluovutuksen osalta edellytetään lain 19 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan muun ohella sitä, ettei henkilötietojen luovutus ja käyttö vaaranna rekisteröidyn yksityisyyden suojaa.

Tekoon sovellettavan henkilörekisterilain 43 §:n 4 kohdan mukaan henkilörekisterilainsäädännön vastainen henkilörekisterin tai sen tietojen käyttö muuhun kuin lain mukaisesti määriteltyihin käyttötarkoituksiin on henkilörekisteririkoksena rangaistava, mikäli teolla loukataan rekisteröidyn yksityisyyden suojaa tai aiheutetaan hänelle muuta vahinkoa tai olennaista haittaa.

Tietojen luovuttamista on pidettävä henkilörekisterilain vastaisena, kun ei ole ilmeistä, että sanomalehden tilaajarekisteriin rekisteröidyt ovat olleet tietoisia henkilötietojensa luovuttamisesta. Onko menettely ollut rangaistavaa, riippuu siitä, ovatko rangaistussäännöksessä mainitut kielteiset seuraukset rekisteröidyille toteutuneet.

Yksityisyyden suojaa ei ole laissa määritelty. Esitöissä (1986 vp. – HE n:o 49 s. 21) yksityisyyden käsitteen sisältöä koetetaan kuvailla ja todetaan muun ohella, että yksityisyyden suoja voi ilmetä eri tilanteissa eri tavoin ja että oikeus yksityisyyteen on tietyllä tavalla suhteellista. Hallituksen esityksessä todetaan edelleen, ettei yleistä, vastaanottajan mukaan kohdentamatonta tiedotusta ja mainontaa voida pitää yksityisyyteen puuttumisena. Sen sijaan henkilörekisterien avulla ja kansalaisten yksityiselämää koskevia tietoja hyväksikäyttämällä toteutettu markkinoinnin ja tiedotuksen kohdentaminen voi loukata perustelujen mukaan yksityisyyttä.

Sanomalehden tilaajatietojen luovuttaminen suoramarkkinointiin on saattanut altistaa rekisteröidyn mainospostille ja muulle markkinoinnille, mitä hän ei ehkä ole pitänyt toivottavana. Tästä aiheutuva haitta on kuitenkin normaalisti vähäinen.

Laajassa merkityksessä valtakunnallisen sanomalehden tilaajatiedot voidaan sisällyttää kansalaisten yksityiselämää koskeviin tietoihin ja mahdollisesti nähdä niissä myös yksityisyyden kannalta suojattavia arvoja. Kun kuitenkin rangaistusvastuun piiriin on henkilörekisterilaissa tarkoitettu saattaa vain selvät ja vakavat lain rikkomukset, on ilmeistä, ottaen huomioon myös yksityisyyden käsitteen epämääräisyys ja laillisuusperiaatteen asettamat vaatimukset, ettei nyt ole kysymys sellaisesta yksityisyyden loukkauksesta, joka tulisi rangaistavaksi henkilörekisteririkoksena. Kun ei ole osoitettu myöskään sellaista muuta vahinkoa tai olennaista haittaa, jota rikoksen toteutuminen edellyttää, päädyn samalle kannalle kuin hovioikeus syytteen 1 kohdan osalta. Muiden syytekohtien osalta ei ole esitetty syytä hovioikeuden tuomion muuttamiseen.

Oikeusneuvos Lindholm: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Tulokas.