Korkein oikeus KKO:1999:110

Maksuvälinepetos Lievä maksuvälinepetos Täytetty rikos

Syytetty oli yrittänyt nostaa anastamallaan pankkikortilla rahaa pankkiautomaatista käyttäen vääräksi osoittautunutta tunnuslukua yrityksessään onnistumatta. Hänen katsottiin syyllistyneen täytettyyn maksuvälinepetokseen. Tuomiosta ilmenevissä olosuhteissa tekoa pidettiin lievänä maksuvälinepetoksena. Ään.

RL 37 luku 8 §
RL 37 luku 10 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Syyte Oulun käräjäoikeudessa

Virallinen syyttäjä kertoi, että A oli 26.8.1995 Oulussa hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä syöttänyt B:n autosta anastamansa B:n pankkikortin ilman sen laillisen haltijan lupaa pankkiautomaattiin ja näppäillyt anastamastaan lompakosta löytämänsä tunnusluvun. Tunnusluku oli ollut väärä, joten A ei ollut saanut nostetuksi varoja B:n tililtä, ja pankkikortti oli jäänyt automaattiin. Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta maksuvälinepetoksesta.

A:n vastaus

A kiisti syytteen, koska kysymyksessä oli kelvoton yritys.

Käräjäoikeuden tuomio 26.2.1998

Käräjäoikeus katsoi, ettei rahan nostoyrityksestä rikoksen täyttymiseen ollut ollut huomioon otettavaa vaaraa, koska todennäköisyys teon onnistumiseen oli ollut hyvin pieni. Asiassa oli jäänyt näyttämättä, että A olisi syyllistynyt maksuvälinepetokseen. Käräjäoikeus hylkäsi syytteen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Louhelainen sekä lautamiehet Junttila, Päätalo ja Vahera.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 2.9.1998

Syyttäjä valitti hovioikeuteen ja toisti maksuvälinepetosta koskevan syytteen.

Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Tyyne Repo, Hämäläinen ja Vähätörmä.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa myönnettiin 9.2.1999. Valituksessaan virallinen syyttäjä vaati, että A tuomitaan syytteen mukaisesti maksuvälinepetoksesta.

A on antanut pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 15.10.1999

Perustelut

Rikoslain 37 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan maksuvälinepetoksesta tuomitaan muun ohella se, joka hankkiakseen itselleen taloudellista hyötyä käyttää maksuvälinettä ilman sen laillisen haltijan lupaa. Maksuvälinepetoksen yritystä ei ole säädetty rangaistavaksi. Nyt puheena olevaa lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen mukaan maksuvälinepetoksen (HE 66/1988 vp. s. 150 ss.) täyttymispiste olisi niin varhainen, ettei teon yritystä olisi tarpeen säätää rangaistavaksi. Maksuvälinepetos täyttyisi heti maksuvälinettä käytettäessä. Käyttäminen merkitsisi maksuvälineen esittämistä sellaisen vaihdantatoimen yhteydessä, johon maksuväline on luonteensa mukaan tarkoitettu. Maksuväline voitaisiin esittää yhtä hyvin ihmiselle kuin tietoja käsittelevälle automaatille eikä kenenkään erehdyttämistä tai erehtymistä vaadittaisi. Pelkkä mahdollisuus vaihdantatoimen aikaansaamiseen riittäisi. Käyttäminen olisi jo tapahtunut, vaikka petollinen aikomus paljastuisikin välittömästi.

Korkein oikeus toteaa pankkikorttien oikeudetonta käyttöä pyrittävän yleisesti vaikeuttamaan asettamalla varojen noston edellytykseksi, että kortin automaattiin syöttämisen yhteydessä automaatille annetaan korttiin kuuluva tunnusluku ja, jos oikeaa tunnuslukua ei anneta kolmella yrityskerralla, kortti jää automaattiin. Tilanteessa, jossa henkilöllä ei ole tiedossaan oikeaa tunnuslukua, todennäköisyys varojen nostamisen onnistumiselle on erittäin pieni. Maksuvälinerikoksia koskevilla säännöksillä (HE 66/1988 vp. s. 143) pyritään kuitenkin ensisijaisesti turvaamaan maksuliikenteen varmuutta ja turvallisuutta yleensä. Rangaistavuuden edellytykseksi ei nyt kysymyksessä olevassa lainkohdassa ole siten asetettu sitä, että varojen nostolle olisi yksittäistapauksessa huomioon otettavaa vaaraa. Rikos täyttyy jo siinä vaiheessa, kun pankkikortti syötetään automaattiin ja automaatille annetaan tunnusluvuksi tarkoitettu lukusarja aikomuksin nostaa kortinhaltijan tililtä varoja.

Asiassa on selvitetty, että A on 26.8.1995 Oulussa hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä käyttänyt anastamalla haltuunsa saamaansa pankkikorttia syöttämällä sen pankkiautomaattiin ilman kortinhaltijan lupaa ja antanut automaatille anastamastaan lompakosta löytämällään lapulla olleen, pankkikorttiin kuuluvaksi luulemansa tunnusluvun. Siihen nähden, että kortinhaltijan tilillä olleiden varojen määrästä ei ole esitetty selvitystä, A:n rikos on kokonaisuutena arvostellen vähäinen. A on siten menettelyllään syyllistynyt vain lievään maksuvälinepetokseen.

Nyt A:n syyksi luettu rikos on tehty ennen kuin hänet on tuomittu useista eri rikoksista yhteiseen 1 vuoden 3 kuukauden vankeusrangaistukseen, josta on rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetty 5 päivää, (Mustasaaren käräjäoikeus 22.2.1996, Vaasan hovioikeus 9.9.1996) ja niin ikään useista eri rikoksista yhteiseen 4 kuukauden 10 päivän vankeusrangaistukseen (Oulun käräjäoikeus 25.4.1996, Rovaniemen hovioikeus 18.10.1996). Itä-Suomen hovioikeus on 26.6.1997 (Iisalmen käräjäoikeus 14.3.1997) määrännyt mainituissa Vaasan ja Rovaniemen hovioikeuksien tuomioissa A:n syyksi luetuista rikoksista yhteisen 1 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistuksen, josta on rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetty mainitut 5 päivää. A on suorittanut tämän rangaistuksen. Ottaen huomioon A:n teon laatu mainittu aikaisempi vankeusrangaistus on riittävä seuraamus nyt syyksi luetusta rikoksesta.

Tuomiolauselma

Muutokset hovioikeuden tuomioon:

Syyksi luettu rikos 3) Lievä maksuvälinepetos 26.8.1995

Rangaistusseuraamus

Yhteinen vankeusrangaistus

Itä-Suomen hovioikeuden 26.6.1997 määräämä yhteinen 1 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistus koskee myös nyt syyksi luettua rikosta.

Lainkohdat Rikoslaki 37 luku 10 § Rikoslaki 7 luku 6 §

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen (eri mieltä), Paasikoski, Tulokas (eri mieltä), Palaja (eri mieltä) ja Krogerus (eri mieltä). Esittelijä Reima Jussila.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Krogerus: A on Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin käyttänyt anastamaansa pankkikorttia. Tunnuslukuna hän on käyttänyt anastamastaan lompakosta löytämäänsä, pankkikorttiin kuuluvaksi luulemaansa, mutta sittemmin vääräksi osoittautunutta lukusarjaa. A:n teko noudattaa varsin tyypillistä maksuvälinepetoksen tekotapaa. Teko ei kokonaisuutena arvostellen ole vähäinen. A on siten syyllistynyt maksuvälinepetokseen. Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevä aikaisempi rangaistus ei ole riittävä seuraamus A:n rikoksesta. Sen vuoksi tuomitsen A:n rikoslain 37 luvun 8 §:n nojalla maksuvälinepetoksesta 30:een 26 markan päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa yhteensä 780 markkaa.

Oikeusneuvos Palaja: Rikoslain 37 luvun maksuvälinerikoksia koskevissa lainvalmistelutöissä todetaan näiden rikosten kriminalisoinnilla pyrittävän ensisijaisesti turvaamaan maksuliikenteen varmuutta ja turvallisuutta (HE 66/1988 vp. s. 143). Tämän tavoitteen toteuttaminen ei edellytä rangaistuksen tuomitsemista sellaisesta menettelystä, jolla tavoitellun hyödyn saaminen ei ole käytännöllisesti katsoen mahdollista. A ei ole tuntenut kysymyksessä olevan pankkikortin tunnuslukua. Näissä olosuhteissa rahojen nostamisen onnistumismahdollisuus on ollut erittäin epätodennäköistä. Tämän vuoksi katson, ettei A ole syyllistynyt maksuvälinepetokseen.

Äänestyksen tuloksen johdosta olen velvollinen lausumaan tuomittavasta rangaistuksesta.

Sen osalta olen Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevällä kannalla.

Oikeusneuvos Tulokas: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Palaja.

Oikeusneuvos Nikkarinen: Olen muutoin samaa mieltä kuin oikeusneuvos Krogerus, mutta rangaistuksen osalta olen Korkeimman oikeuden tuomiolauselmasta ilmenevällä kannalla.