KKO:2000:90

Haitanteko virkamiehelle
Hätävarjelu
Pakkokeino – Etsintä

Poliisimies oli otattanut huumausainerikoksesta epäillyltä A:lta virtsanäytteen virtsaputken kautta katetroimalla. A oli potkimalla vastustanut toimenpidettä. Vaikka poliisimiehellä ei ollut ilman pidättämiseen oikeutetun virkamiehen määräystä oikeutta päättää toimenpiteestä, toimenpide ei kuitenkaan ollut niin selvästi poliisimiehen toimivaltaan kuulumaton virkatoimi, että A:lla sen vuoksi olisi ollut oikeus vastustaa sitä. A tuomittiin haitanteosta virkamiehelle.

RL 16 luku 2 § (1889)
RL 3 luku 6 §
PakkokeinoL 5 luku 3 § PakkokeinoL 5 luku 11 § 2 mom
PakkokeinoL 5 luku 12 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Nurmeksen käräjäoikeuden tuomio 28.5.1998

Käräjäoikeus lausui virallisen syyttäjän syytteen johdosta selvitetyksi, että A oli 22.9.1996 Lieksassa tahallaan, väkivaltaa kuitenkaan käyttämättä tahi uhkaamatta, tehnyt haittaa virantoimituksessa oleville poliisimiehille vastustamalla huumausaineiden nauttimisen selvittämiseksi tehtävää virtsakokeen ottoa potkimalla niin, että hänelle oli pitänyt laittaa jalkaraudat toimenpiteen suorittamiseksi.

Käräjäoikeus totesi, että pakkokeinolain 5 luvun 9 §:n mukaan henkilönkatsastus käsittää katsastettavan ruumiin tarkastamisen, verinäytteen ottamisen tai muun ruumiiseen kohdistuvan tutkimuksen. Virtsanäytteen ottamista oli pidettävä mainittuna muuna ruumiiseen kohdistuvana tutkimuksena. Luvun 11 §:n mukaan henkilönkatsastus voidaan kohdistaa siihen, jota todennäköisin syin epäillään rikoksesta, josta säädetty rangaistus on enemmän kuin kuusi kuukautta vankeutta. Huumausainerikoksesta säädetty enimmäisrangaistus on kaksi vuotta vankeutta. Näin ollen huumausainerikoksen selvittämiseksi oli voitu toimittaa henkilönkatsastus. Poliisimiehillä oli ollut siten oikeus ottaa A:lta virtsakoe eikä A:lla ollut ollut oikeutta vastustaa kokeen ottamista.

Sen vuoksi käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen rikoslain 16 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitettuun haitantekoon virantoimituksessa olevalle virkamiehelle. Rangaistuksen osalta käräjäoikeus katsoi, että Nilsiän käräjäoikeuden 25.6.1997 määräämä viiden kuukauden vankeusrangaistus koski myös käräjäoikeuden nyt A:n syyksi lukemia haitantekorikosta ja eräitä muita rikoksia.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Halijoki sekä lautamiehet Lihavainen, Lampinen ja Nuutinen.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 15.9.1998

A valitti hovioikeuteen ja vaati syytteen hylkäämistä, koska hän ei ollut ollut velvollinen alistumaan virtsanäytteen ottamiseen. Päätöksen virtsanäytteen ottamisesta oli tehnyt poliisimies, jolla ei ollut ollut toimivaltaa määrätä henkilönkatsastuksesta.

Hovioikeus lausui, että A oli myöntänyt vastustaneensa poliiseja käräjäoikeuden toteamin tavoin siinä yhteydessä, kun häneltä oli terveyskeskuksessa otettu virtsanäyte katetroimalla. Pakkokeinolain 5 luvun 11 §:n mukaan henkilönkatsastus saadaan kohdistaa siihen, jota todennäköisin syin epäillään rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on enemmän kuin kuusi kuukautta vankeutta. Henkilönkatsastuksen yhteydessä tehdystä tutkimuksesta ei saa aiheutua tutkittavalle sanottavaa haittaa. A:ta oli epäilty huumausainerikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on kaksi vuotta vankeutta. Tutkimuksesta ei ollut aiheutunut A:lle sanottavaa haittaa. Näytteen ottaminen katetroimalla ei ollut epäinhimillistä eikä halventavaa. Sillä seikalla, kuka oli antanut määräyksen henkilönkatsastuksen toimittamiselle, ei ollut merkitystä ratkaistaessa sitä, oliko A syyllistynyt hänen syykseen luettuun rikokseen. Tämän vuoksi A:lla ei ollut ollut oikeutta vastustaa tutkimusta.

Näillä ja käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Ollikainen, Jokinen ja Laakso. Esittelijä Ari Kyllönen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa. A vaati valituksessaan, että syyte haitanteosta virantoimituksessa olevalle virkamiehelle hylätään.

Virallinen syyttäjä antoi häneltä pyydetyn vastauksen.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskus antoi siltä pyydetyn lausunnon. A ja virallinen syyttäjä antoivat lausunnon johdosta pyydetyt lausumat.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

A:n syyksi on luettu, että hän oli tahallaan, väkivaltaa kuitenkaan käyttämättä tahi uhkaamatta, tehnyt haittaa virantoimituksessa oleville poliisimiehille vastustamalla huumausaineiden nauttimisen selvittämiseksi tehtävää virtsakokeen ottoa potkimalla niin, että hänelle oli pitänyt laittaa jalkaraudat toimenpiteen suorittamiseksi.

Asiassa on riidatonta, että A:ta oli epäilty huumausaineiden käyttämisestä, että poliisimies oli tehnyt päätöksen henkilönkatsastuksen toimittamisesta ja että virtsanäyte oli otettu A:lta väkisin virtsarakosta virtsaputken kautta katetroimalla.

Pakkokeinolain 5 luvun 3 §:n ja 12 §:n 1 momentin mukaan henkilöön kohdistuvasta etsinnästä päättää pidättämiseen oikeutettu virkamies. Poliisimies saa kuitenkin ilman määräystä suorittaa etsinnän, jos asia ei siedä viivytystä. Asiassa on selvitetty, että poliisimiehet olivat toimittaneet A:n Lieksan terveyskeskukseen muun muassa virtsanäytteen ottamista varten ja että välittömästi tämän jälkeen A oli tuotu Lieksan poliisiasemalle, jossa hänet oli otettu kiinni apulaispoliisimestarin määräyksestä.

Korkein oikeus katsoo, että poliisimiehet olisivat voineet edellä mainituissa olosuhteissa rikostutkinnan siitä kärsimättä jättää virtsanäytteen ottamisesta päättämisen pidättämiseen oikeutetulle virkamiehelle. Kysymyksessä ei siis ole ollut laissa tarkoitettu kiireellinen tilanne, joka olisi oikeuttanut poliisimiehen määräyksettä toimittamaan henkilönkatsastuksen.

Pakkokeinolain 5 luvun 11 §:n 2 momentissa säädetään, että henkilönkatsastuksen yhteydessä tehtävästä tutkimuksesta ei saa aiheutua tutkittavalle sanottavaa haittaa.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskus on 20.3.2000 antamassaan lausunnossa urologian professori Sakari Rannikon asiantuntijalausuntoon yhtyen todennut, että virtsanäytteen otto väkisin katetroimalla voi aiheuttaa terveydellistä haittaa. Haitta voi olla joko tulehduksellinen tai mekaanisesti katetrilla aiheutettu virtsaputken vaurio taikka niiden yhdistelmä. Tulehdusriskiä voidaan pitää vähäisenä. Sitä vastoin mekaanisesti aiheutetun virtsaputken vaurion riski on huomattavasti suurempi, varsinkin jos katetroitavan tajunnantila on sellainen, että hän pystyy aktiivisesti vastustamaan toimenpidettä esimerkiksi ulkoista, tahdonalaista sulkijalihasta supistamalla. Virtsaputken seinämän rikkoutuminen voi aiheuttaa kivun lisäksi verenvuotoa, virtsaputken ulkopuolisen verenpurkauman ja siihen liittyvän tulehduksen ja märkäkertymän sekä pahimmassa tapauksessa kirurgisiakin toimenpiteitä vaativan arpiahtauman. Lausunnon mukaan virtsanäytteen ottaminen katetroimalla voidaan rinnastaa pakkokeinolain 5 luvun 9 §:ssä mainittuihin muihin toimenpiteisiin, esimerkiksi verinäytteen ottamiseen. Kuitenkin on otettava huomioon väkisin suoritettuun katetrointiin liittyvät riskit, jotka ovat selvästi suuremmat kuin verinäytettä otettaessa.

Virtsanäytteen ottaminen on sellaisenaan pakkokeinolain mukainen laillinen tutkimus. Vaikka poliisimies ei ilman pidättämiseen oikeutetun virkamiehen määräystä olisi saanut otattaa A:lta virtsanäytettä, ei sanottu toimenpide kuitenkaan ole ollut niin selvästi poliisimiehen toimivaltaan kuulumaton virkatoimi, että A:lla sen vuoksi on ollut oikeus vastustaa sitä.

Asiassa esitetty selvitys ei osoita, että virtsanäytteen ottaminen katetroimalla henkilöltä, joka sallii kyseisen toimenpiteen, vaarantaisi hänen terveyttään siten, että siitä voitaisiin katsoa aiheutuvan hänelle sanottavaa haittaa. Vastustaessaan käräjäoikeuden tuomiossa kerrotulla tavalla virtsanäytteen ottamista A on välittömästi syyllistynyt rikoslain 16 luvun 2 §:ssä, sellaisena kuin lainkohta oli alkuperäisessä muodossaan, tarkoitettuun haitantekoon virkamiehelle.

Korkein oikeus yhtyy hovioikeuden näkemykseen siinä, ettei virtsanäytteen ottaminen katetroimalla ole ollut epäinhimillistä eikä halventavaa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Heinonen sekä oikeusneuvokset Wirilander, Möller, Vuori ja Kitunen. Esittelijä Sami Myöhänen (mietintö).

Esittelijän mietintö

Määräaikainen oikeussihteeri Myöhänen: Mietintö oli perustelujen seitsemän ensimmäisen kappaleen sekä lopputuloksen osalta Korkeimman oikeuden tuomion mukainen. Perustelujen kahdeksannen ja yhdeksännen kappaleen sijasta Korkein oikeus lausunee seuraavaa:

Ottaen huomioon asiassa esitetyn lääketieteellisen selvityksen Korkein oikeus katsoo, että virtsanäytteen ottaminen väkisin katetroimalla tutkittavan vastustellessa voi vaurioittaa vakavastikin virtsaputkea ja siten aiheuttaa tutkittavalle pakkokeinolain 5 luvun 11 §:n 2 momentissa tarkoitettua sanottavaa haittaa. Sen vuoksi viranomaiset eivät olisi saaneet ottaa A:lta virtsanäytettä väkisin katetroimalla. Selvitys ei kuitenkaan osoita, että virtsanäytteen ottaminen katetroimalla henkilöltä, joka sallii kyseisen toimenpiteen, vaarantaisi hänen terveyttään siten, että siitä voitaisiin katsoa aiheutuvan hänelle sanottavaa haittaa. Vastustaessaan virtsanäytteen ottamista käräjäoikeuden tuomiossa kerrotulla tavalla A on välittömästi syyllistynyt rikoslain 16 luvun 2 §:ssä, sellaisena kuin lainkohta oli alkuperäisessä muodossaan, tarkoitettuun haitantekoon virkamiehelle.

Korkein oikeus yhtyy hovioikeuden näkemykseen siinä, ettei virtsanäytteen ottaminen katetroimalla ole epäinhimillistä eikä halventavaa.