Korkein oikeus KKO:2001:130

Varkausrikos
Rangaistuksen mittaaminen

Sairaanhoitaja oli anastanut hänen hoidettavanaan olleen iäkkään potilaan käsilaukusta rahaa. Teossa oli käytetty hyväksi rikoksen uhrin avutonta tilaa törkeän varkauden tunnusmerkistössä tarkoitetulla tavalla. Kun rikosta kokonaisuutena arvostellen ei kuitenkaan ollut eräät lieventävät seikat huomioon ottaen pidettävä törkeänä, syytetty tuomittiin varkaudesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

RL 28 luku 1 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Turun käräjäoikeuden tuomio 2.3.1999

Käräjäoikeus, jossa virallinen syyttäjä oli vaatinut A:lle rangaistusta törkeästä varkaudesta, katsoi selvitetyksi, että A oli 24.5.1998 sairaanhoitajana tarkkailuosastoon vuodepaikalle sijoitetun iäkkään naispotilaan X:n pyynnöstä kuljettanut X:n naistenhuoneeseen, vaikka kuljetus ei ollut kuulunut A:n tehtäviin. A oli jättänyt X:n naistenhuoneeseen ja tällä välin anastanut X:n käsilaukusta, jonka sisällöstä hän oli ollut selvillä, 1 050 markkaa rahaa. Tämä oli käynyt selville, kun X:n rahat oli uudelleen laskettu.

Vaikka varkaus oli kohdistunut potilaaseen, jonka siirtyminen paikasta toiseen oli ollut hoitohenkilökunnan varassa ja vastaaja siten oli käyttänyt hyväkseen rikoksen uhrin avutonta ja hädänalaista tilaa, varkautta ei kokonaisuutena arvostellen ollut pidettävä törkeänä. Sen vuoksi A oli syyllistynyt varkauteen.

Käräjäoikeus totesi, että rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan, jos tekijälle on rikoksesta johtunut muu seuraus, joka johtaa rikoksen laatuun nähden kohtuuttomaan tulokseen, tällainen seikka on otettava kohtuuden mukaan huomioon. A oli irtisanottu sairaanhoitajan työsuhteesta, joka oli päättynyt 31.12.1998. Irtisanominen oli olennaisilta osin perustunut nyt kyseessä olevaan rikokseen. Tämä seikka otettiin rangaistusta mitattaessa huomioon. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi, että sakkorangaistus oli riittävä seuraamus A:n syyksi luetusta teosta ja tuomitsi A:n varkaudesta 60:een 20 markan määräiseen päiväsakkoon.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Marja Ulfstedt ja lautamiehet Kari Halminen, Tapio Kankkio ja Virpi Luoma.

Turun hovioikeuden tuomio 31.3.2000

Hovioikeus, jossa virallinen syyttäjä haki muutosta, katsoi, että sairaanhoitajan toimessaan avuttomassa tilassa olleeseen potilaaseen kohdistamaa varkautta on lähtökohtaisesti pidettävä törkeänä, ellei ilmene erityisiä syitä, joiden johdosta tekoa tulee arvostella lievemmin. A oli tekoaikaan ollut taloudellisissa vaikeuksissa ja sairastanut keskivaikeaa masennusta. Sairaalaan noin tuntia aikaisemmin saapuneen X:n ollessa naistenhuoneessa A oli tilaisuuden houkuttamana anastanut tämän laukussa olleista 4 050 markasta 1050 markkaa. Pelkästään anastettuun rahamäärään ja tekotapaan nähden varkaus oli vähäinen. Tämän johdosta hovioikeus ei rikosta kokonaisuutena arvostellen pitänyt sitä törkeänä. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pekka Hukkanen, Allan Salonen (eri mieltä) ja Markku Nieminen. Esittelijä Risto Tikka.

Eri mieltä oleva jäsen Salonen lausui, että A oli käyttänyt hyväkseen rikoksen uhrin avutonta ja hädänalaista tilaa törkeää varkautta koskevan rikoslain 28 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Asiassa oli kysymys siitä, oliko varkaus myös kokonaisuutena arvostellen törkeä ja oliko A siten tuomittava rangaistukseen törkeästä varkaudesta.

Lainkohdan esitöiden mukaan (HE 66/1988 vp. s. 37) mainitussa lainpaikassa tarkoitetaan ennen kaikkea varastamista muun muassa vanhuksilta ja sairailta. Esitöiden mukaan varkausrikosta, joka tehdään käyttäen hyväksi rikoksen uhrin avutonta tai hädänalaista tilaa, voidaan pitää oikeustajuntaa erityisesti loukkaavana riippumatta siitä, mistä tämä tila johtuu. Rangaistussäännöksen tavoitteet huomioon ottaen on perusteltua pitää sen mukaista varkautta myös kokonaisarvostelussa pääsääntöisesti törkeänä varkautena. Tästä lähtökohdasta poikkeaminen edellyttäisi erityisiä syitä. Tällaisena erityisenä syynä ei voida pitää sitä, että rahojen anastus on mitä ilmeisimmin ollut ennalta suunnittelematonta. Myöskään A:n työsuhteen päättyminen osaksi tämän varkauden johdosta ei ollut tällainen erityinen syy. Muitakaan erityisiä syitä ei asiassa ollut ilmaantunut. A oli siten tuomittava rangaistukseen törkeästä varkaudesta.

A:ta ei ollut aikaisemmin tuomittu vankeusrangaistukseen. Anastettu rahamäärä ei myöskään ollut erityisen suuri eikä asianomistajan kannalta muutoin merkittävä. Vaikka rikos oli erityisen moitittava, ei yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen vaatinut A:n tuomitsemista ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Ottaen lisäksi huomioon, että A oli osaksi tämän rikoksen johdosta menettänyt työpaikkansa, laissa törkeästä varkaudesta säädetty vähimmäisrangaistus 4 kuukautta vankeutta ehdollisena oli riittävä seuraamus tästä rikoksesta.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa myönnettiin. Syyttäjä vaati A:n tuomitsemista rangaistukseen törkeästä varkaudesta.

A vastasi valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

A on alempien oikeuksien tuomioissa mainituin tavoin anastanut 1 050 markkaa sairaalassa hoidettavanaan olleen iäkkään naispotilaan käsilaukusta. Kysymys on Korkeimmassa oikeudessa siitä, onko teko katsottava varkaudeksi vai törkeäksi varkaudeksi, ja rangaistuksesta.

Rikoslain 28 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan törkeän varkauden tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää ensinnäkin, että rikoksentekijä käyttää varkaudessa hyväkseen rikoksen uhrin avutonta tai hädänalaista asemaa. Tässä tapauksessa rikoksen uhrin henkinen tai fyysinen tila ei ole yksin estänyt häntä varjelemasta omaisuuttaan. Toisaalta sairaalaan tuotu, sen tarkkailuhuoneeseen sijoitettu henkilö on jo hoitotoimenpiteiden vuoksi yleensä siinä tilanteessa, että hänen kykynsä ja mahdollisuutensa varjella sairaalaan tuomaansa omaisuutta ovat rajoitetut. Kun tässä tapauksessa liikuntarajoitteinen potilas on häntä hoitaneen sairaanhoitajan toimenpitein ollut siirrettynä huoneestaan anastuksen ajaksi, on anastamisessa käytetty hyväksi rikoksen uhrin avutonta tilaa.

Törkeän varkauden tunnusmerkistöön kuuluu, että varkaus myös kokonaisuutena arvostellen on törkeä. Kokonaisarvosteluun tässä tapauksessa vaikuttaa potilaan oikeus luottaa siihen, ettei hänen omaisuutensa sairaalassa joudu henkilökunnan taholta rikoksen kohteeksi. Raskauttavaksi seikaksi on siksi luettava se, että rikokseen syyllistyi sairaalan hoitohenkilökuntaan kuuluva henkilö tehtäviänsä suorittaessaan ja että anastus tapahtui edellä kerrotulla tavalla potilaan avutonta tilaa hyväksi käyttäen. Toisaalta anastettu rahamäärä on ollut suhteellisen vähäinen. Rikos on tapahtunut myös ilmeisesti hetken mielijohteesta, kun potilas on tuonut varsin suuren rahamäärän sisältävän käsilaukkunsa sairashuoneeseen. Tähän nähden Korkein oikeus katsoo, ettei varkautta ole kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä. A on siis syyllistynyt varkauteen.

Hovioikeuden tuomitsema sakkorangaistus ei ole riittävä rangaistus ottaen huomioon erityisesti edellä mainitut teon törkeyteen viittaavat seikat, vaan teko edellyttää vankeusrangaistusta.

Ehdollisesta rangaistuksesta annetun lain 1 §:n 1 momentin (135/1976) ja 2 momentin (992/1989) mukaan yhdestä tai useammasta rikoksesta tuomittu enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen vaadi rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana. Rikoslain muuttamisesta 14.6.2001 annetulla, 1.9.2001 voimaan tulleella lailla (520/2001) rikoslakiin on lisätty 2b luku, joka sisältää säännökset ehdollisesta vankeudesta. Koska Korkeimman oikeuden arvion mukaan tekohetkellä voimassa olleen ehdollisesta rangaistuksesta annetun lain soveltaminen ei johda olennaisesti ankarampaan lopputulokseen kuin 1.9.2001 voimaan tulleet uudet säännökset, asiassa sovelletaan rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 3 §:n 2 momentin perusteella ehdollisesta rangaistuksesta annettua lakia. Korkein oikeus katsoo, että yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen ei vaadi A:lle tuomitun rangaistuksen määräämistä ehdottomana.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A tuomitaan hänen syykseen luetusta varkaudesta 60 päiväksi vankeuteen. Vankeusrangaistus on ehdollinen Korkeimman oikeuden ratkaisun antopäivästä alkavin ja 31.12.2002 päättyvin koetusajoin.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Mikko Tulokas, Gustav Bygglin, Pasi Aarnio ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Markku Vuorela.