Korkein oikeus KKO:2001:7

Pahoinpitely
Rangaistava teko

Vastaaja oli antanut 12-vuotiaalle lapselle juotavaksi väkevää alkoholijuomaa seurauksin, että tämä oli juonut itsensä tiedottomaan humalatilaan. Kun lapsi ei ikäänsä nähden voinut antaa pätevää suostumusta terveytensä vahingoittamiseen, menettely luettiin vastaajan syyksi pahoinpitelynä.

RL 21 luku 5 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Vaatimukset Joensuun käräjäoikeudessa

Virallinen syyttäjä kertoi käräjäoikeudessa, että A oli 6.9.1998 saattanut 12-vuotiaan B:n tiedottomaan tai sitä vastaavaan tilaan tarjoamalla tälle useita lasillisia Koskenkorvaviinaa seurauksin, että B:lle oli aiheutunut voimakas päihtymystila ja hän oli joutunut vuorokaudeksi sairaalaan seurantaan. Tapahtuma oli vahingoittanut B:n terveyttä ja aiheuttanut hänelle kipua. B, joka oli nauttinut alkoholia vapaaehtoisesti, ei ollut nuoren ikänsä vuoksi voinut tehokkaasti antaa teon rangaistavuuden poistavaa loukatun suostumusta. Sen vuoksi syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta pahoinpitelystä. C on B:n holhoojana yhtynyt virallisen syyttäjän syytteeseen ja vaatinut A:n velvoittamista suorittamaan B:lle korvausta kivusta ja särystä sekä henkisestä kärsimyksestä.

Joensuun käräjäoikeuden tuomio 5.2.1999

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että B oli itse pyytänyt A:lta alkoholia. Ydinkysymykseksi jäi, oliko B antanut sellaisen suostumuksen, joka poisti syytteessä kerrotun teon rangaistavuuden.

Vakavia terveyden loukkauksia ei oikeuskirjallisuudessa pidetä sillä tavoin yksityisasioina, että suostumus poistaisi törkeiden pahoinpitelyrikosten rangaistavuuden. Sen sijaan kivun ja lievien vammojen vastaanottamisesta voidaan pätevästi sopia. Pätevälle suostumukselle on asetettu tarkkarajaisia edellytyksiä. Suostumuksen tulee olla vapaaehtoinen, etukäteen annettu ja riittävän täsmällinen. Suostumuksen antajan täytyy ymmärtää suostumuksen merkitys ja sisältö. Suostujan on lisäksi oltava henkisesti riittävän kypsä ja terve. Täysivaltaisuutta ei vaadita. Alaikäisen antaman suostumuksen pätevyys arvioidaan ottaen huomioon muun muassa loukatun edun arvo.

Hallituksen esityksessä rikoslainsäädännön kokonaisuudistuksen toisen vaiheen käsittäviksi rikoslain ja eräiden muiden lakien muutoksiksi (HE 94/1993 s. 96) oli todettu, että pahoinpitelyn ulkopuolelle jäisivät tilanteet, joissa pahoinpitelyn kohde on sallinut teon. Loukatun suostumus poistaa pahoinpitelyn tunnusmerkistön täyttävän teon.

B:n osalta kyse oli ollut yksityisestä edusta eli hänen terveydestään. Teolla oli vahingoitettu B:n terveyttä siten, että hän oli alkoholia nauttimalla päätynyt tiedotonta tilaa vastaavaan humalatilaan. Tiedoton tila (puhalluksella todettu verenalkoholi 0.8 promillea) ei ollut kuitenkaan ollut niin vakava, etteikö B:n suostumus ollut voinut poistaa menettelyn rangaistavuutta.

Alkoholin nauttimishetkellä B oli ollut noin 12 vuoden 9 kuukauden ikäinen.

Oli yleisesti tiedossa, että alkoholin nauttiminen aloitetaan nykyisin entistä nuorempana. Hyvin moni 14-vuotias, jopa nuorempikin, on nauttinut alkoholia.

Oikeus ei voinut tehdä yksiselitteistä arviota B:n kypsyydestä eikä siitä, oliko hän ymmärtänyt alkoholin terveydelle aiheuttamat vaarat. Oikeudenkäynnissä ei ollut esitetty lapsen tai nuoren kehitykseen perehtyneen asiantuntijan lausuntoa B:n kehityksen tasosta. Todistajana kuultu sosiaalityöntekijä, joka joutui työnsä puolesta nuorten kanssa tekemisiin, oli kertonut 13- 14 -vuotiaiden käyttävän alkoholia, vaikka he ymmärsivätkin sen vaarat. B oli kertonut saaneensa ennen tätä tapausta nauttia kotona vähän alkoholia.

Koska epäselvissä näyttökysymyksissä asia oli ratkaistava vastaajan eduksi, käräjäoikeus katsoi, että B oli ollut henkisesti riittävän kypsä antamaan suostumuksensa alkoholin nauttimiseen. Hän oli itse pyytänyt alkoholia.

Vaikka A:n menettelyä ei voitu pitää moraalisesti oikeana, ei tämä tehnyt siitä rikosta. Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi syytteen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Kalevi Asp sekä lautamiehet Harri Laitinen, Aulis Lappalainen ja Raija Lihavainen (eri mieltä).

Eri mieltä ollut lautamies Lihavainen katsoi selvitetyksi, että A oli vahingoittanut B:n terveyttä saattamalla hänet tiedotonta tilaa vastaavaan humalatilaan ja siten syyllistynyt pahoinpitelyyn. B:n ikä huomioon ottaen hän ei ollut voinut antaa pätevää suostumusta, koska hän ei ollut voinut vielä ymmärtää alkoholin hänen terveydelleen aiheuttamaa vaaraa. Salliessaan B:n nauttia asunnossaan väkevää alkoholia A oli varsin todennäköisesti käsittänyt, että hän menettelyllään vahingoitti B:n terveyttä. Todistajankertomuksen mukaan B oli itse pyytänyt alkoholia, mikä oli otettava huomioon rangaistusta alentavana tekijänä.

Koska A ei ollut syyllistynyt vahingonkorvauslain 5 luvun 6§:ssä tarkoitettuun rikokseen, B:llä ei ollut oikeutta saada korvausta henkisestä kärsimyksestä. B ei ollut laissa tarkoitetuin tavoin menettänyt vapauttaan. Näillä perusteilla Lihavainen tuomitsi A:n pahoinpitelystä sakkorangaistukseen ja velvoitti hänet suorittamaan B:lle korvausta kivusta ja särystä.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 19.10.1999

Virallinen syyttäjä toisti rangaistusvaatimuksensa. B:n holhooja C toisti rangaistus- ja korvausvaatimuksensa.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jorma Lumiala, Pertti Jokinen ja Heikki Laakso. Esittelijä Katriina Rapo.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Viralliselle syyttäjälle ja B:lle myönnettiin valituslupa. Virallinen syyttäjä vaati, että A tuomitaan rangaistukseen pahoinpitelystä tai vaihtoehtoisesti alkoholipitoisen aineen välittämisestä ilman palkkiota.

B:n holhoojana C vaati, että A tuomitaan rangaistukseen pahoinpitelystä ja että hänet velvoitetaan suorittamaan B:lle korvausta kivusta ja särystä sekä henkisestä kärsimyksestä.

A antoi häneltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

A on 6.9.1998 antanut 12-vuotiaalle B:lle nautittavaksi Koskenkorvaa. B on A:n asunnossa tämän läsnäollessa juonut tätä väkevää alkoholijuomaa useita lasillisia, mistä hänelle on aiheutunut voimakas päihtymystila. Hänet on viety tiedotonta tilaa vastanneen päihtymyksensä vuoksi sairaalaan. B:n seerumin etanolipitoisuudeksi on sairaalassa mitattu 1,9 g/l. B on ollut sairaalassa vuorokauden tarkkailtavana. Hänelle on aiheutunut teosta päänsärkyä, pahoinvointia ja huimausta.

B:n juoma alkoholi on ollut väkevää ja sen määrä on ollut suuri. B on tapahtuma-ajankohtana ollut vain 12-vuotias. Tällaisesta alkoholin nauttimisesta voi olla lapsen terveydelle vakavat seuraukset. Alkoholilainsäädännön mukaan miedonkin alkoholijuoman hallussapito on kielletty henkilöltä, joka ei ole täyttänyt 18 vuotta, ja muun alkoholijuoman hallussapito 20 vuotta nuoremmalta. Vaikka alkoholin nauttimisen seuraukset osin riippuvat lapsen ruumiillisesta ja henkisestä kehityksestä, A:n on, antaessaan kyseisen määrän väkevää alkoholijuomaa juotavaksi niin nuorelle lapselle kuin B oli, täytynyt ymmärtää sen vahingoittavan tämän terveyttä.

Ottaen huomioon 12-vuotiaan kehitystaso sekä tieto- ja kokemuspiiri tämän ikäisen lapsen ei yleensä voida katsoa ymmärtävän alkoholin juomisesta terveydelleen aiheutuvia vaaroja. Tässä tapauksessa ei myöskään ole tullut esiin mitään sellaista, josta voitaisiin päätellä, että B olisi ymmärtänyt terveydelleen aiheutuvat seuraukset. B ei siten ole voinut antaa häneen kohdistuneeseen tekoon sellaista suostumusta, joka poistaisi teon rangaistavuuden.

Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A on syyllistynyt rikoslain 21 luvun 5 §:n 1 momentissa tarkoitettuun pahoinpitelyyn.

Asiassa esitetyn lastenpsykiatrian erikoislääkärin lausunnon mukaan B ei tapahtuman jälkeen uskaltanut mennä kouluun peläten kaverien kiusaamista ja tapahtuman tietoon tulemisen aiheuttamaa häpeää. Hänellä oli todettavissa selvät depressio-oireet. Tapahtuman jälkeen B ei käynyt säännöllisesti koulua kahteen ja puoleen kuukauteen. Tilanteen ratkaisemiseksi B joutui muuttamaan toiselle paikkakunnalle kouluun ja sijaiskotiin.

Näin huomattava ja pitkäaikainen psyykkisen tilan häiriintyminen on niin epätavallinen seuraus alkoholin nauttimisesta, ettei yleisesti voida eikä myöskään A ole voinut arvioida nyt kysymyksessä olevasta alkoholin tarjoamisesta aiheutuvan tällaista seurausta.

B:lle on aiheutunut rikoksesta kipua ja särkyä, josta Korkein oikeus harkitsee kohtuulliseksi korvaukseksi 1000 markkaa. Henkisestä kärsimyksestä A ei ole velvollinen suorittamaan B:lle korvausta.

Tuomiolauselma

Alempien oikeuksien tuomiot kumotaan.

Syyksi luettu rikos ja rangaistusseuraamus

A tuomitaan pahoinpitelystä 40:een 94 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 3 760 markkaa.

Lainkohta

Rikoslain 21 luku 5 § 1 momentti

Tuomitut korvaukset

A velvoitetaan suorittamaan B:lle korvaukseksi kivusta ja särystä 1 000 markkaa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen.

Muilta osin esitetyt korvausvaatimukset hylätään.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Gustaf Möller, Eeva Vuori, Pertti Välimäki ja Pauliine Koskelo. Esittelijä Markku Vuorela.