KKO:2002:3

Tappo Tapon yritys
Rangaistuksen mittaaminen

Kysymys rangaistuksen mittaamisesta tapon yrityksestä.

RL 6 luku 1 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Lahden käräjäoikeuden tuomio 22.3.2000

Käräjäoikeus katsoi virallisen syyttäjän ja asianomistaja X:n syytteestä selvitetyksi, että vastaajat A ja B, asianomistaja X sekä Y olivat 19.12.1999 Nastolassa nauttineet alkoholia X:n asunnolla, josta oli lähdetty A:n asunnolle. Matkalla sinne A oli X:n mukaan sanonut, että ”tosta vasikasta pitäis päästä eroon että tapetaan se”. Tämä ja tämänjälkeiset muut tapahtumat ilmensivät sitä, että A:lla ja B:llä oli ollut X:ää vastaan kaunaa. A:n asunnolla B oli sanonut X:ää vasikaksi.

X:n kertoman mukaan hänen silmänsä oli peitetty A:n asunnolle mentäessä. Siellä A oli lyönyt X:ää nyrkillä ja B kerran puukolla jalkaan. X:n silmät oli jälleen peitetty ja hänet oli viety autoon. X oli jo tuolloin ollut henkisesti alistettu ja hän oli pelännyt henkensä puolesta niin, ettei hänellä ollut ollut voimia huutaa apua tai karata.

A:n ohjeiden mukaan auto oli pysäytetty metsätielle. Auton ulkopuolella A ja B olivat lyöneet X:ää useaan kertaan nyrkein. Myöhemmin X:ssä oli havaittu kuristusjälkiä ja kahdeksan puukonpistoa. A ja B olivat kumpikin aiheuttaneet neljä pistoa. Koska he olivat toimineet yksissä tuumin ei ollut merkitystä sillä, kumpi oli X:ää kuristanut.

A ja B olivat toimineet johdonmukaisesti siitä alkaen, kun A oli matkalla hänen asunnolleen lausunut tappoajatuksen. He olivat tekonsa jälkeen jättäneet pahoin vahingoittuneen X:n syrjäiseen paikkaan 20.12.1999 vastaisena pakkasyönä, joten heidän tarkoituksensa oli ollut jättää X kuolemaan.

Lääkärinlausunnon mukaan X:llä oli todettu kaulalla kuristusjäljiksi sopivat mustelmat. Vasemmassa reidessä oli todettu n. 2 cm:n mittainen pistohaava ja selässä yhteensä seitsemän 1 – 3 cm:n mittaista pistohaavaa sekä kasvoissa ruhjeita. Röntgenkuvissa oli nähty verta keuhkopussissa. Vammamekanismi huomioon ottaen vammat olivat olleet henkeä uhkaavat.

Teko oli tehty erityisen raa´alla ja julmalla tavalla, koska pahoinpitely oli tapahtunut kahdessa vaiheessa, ensin A:n asunnolla nyrkein ja puukolla lyömällä ja myöhemmin toisessa paikassa nyrkeillä ja puukolla lyömällä sekä kuristamalla vyöllä. Tekotapa oli ollut erityisen raaka ja julma myös siitä syystä, että asianomistaja oli ollut yksin kolmea vastaan ja siten puolustuskyvytön sekä fyysisesti että henkisesti. Teko oli myös kokonaisuutena ottaen törkeä selkeän suunnitelmallisuutensa vuoksi siitä lähtien kun A oli ensimmäisen kerran ilmaissut tappamistarkoituksen ja jatkuen etsimällä surmaamiselle sopiva paikka ja päättyen X:n jättämiseen vahingoittuneena lumeen ja pakkaseen kuolemaan.

Näillä perusteilla käräjäoikeus tuomitsi A:n murhan yrityksestä ja hänen syykseen myös luetusta kulkuneuvon luovuttamisesta juopuneelle yhteiseen 9 vuoden 4 kuukauden vankeusrangaistukseen ja B:n murhan yrityksestä 9 vuoden vankeusrangaistukseen. Rangaistuksia oli kohtuullistettu ottamalla huomioon käräjäoikeuden A:lle ja B:lle aikaisemmin tuomitsemat vapausrangaistukset.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Helinä Rehn sekä lautamiehet.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 12.12.2000

Hovioikeus, jossa A ja B hakivat muutosta, totesi riidattomaksi, että A:n asunnolla A oli lyönyt X:ää kahdesti nyrkillä kasvoihin ja B puukolla vasempaan reiteen. Noin puolen tunnin kuluttua seurue oli poistunut asunnosta ja lähtenyt liikkeelle A:n autolla, jota oli kuljettanut Y. Tämä oli ajanut A:n ohjeiden mukaan syrjäiselle seudulle ja pysäyttänyt auton. A ja B sekä A:n käskystä X olivat nousseet autosta pois. Välittömästi tämän jälkeen A ja B olivat molemmat lyöneet X:ää nyrkillä päähän ainakin kahdesti sekä A lisäksi puukolla selkään kahdesta neljään kertaa. Tämän jälkeen X oli jätetty makaamaan tielle. X oli lähtenyt etsimään apua ja kävellyt noin 1,8 kilometrin päässä olevalle sattumalta löytämälleen talolle, josta hänet oli toimitettu sairaalaan. X:ssä oli todettu poikittainen viiltohaava vasemmassa reidessä ja seitsemän viiltohaavaa selässä, kuristusjäljiksi sopivat mustelmat kaulalla sekä verenpurkaumaa silmissä ja niiden ympäristössä.

Riitaisia kysymyksiä olivat A:n ja B:n osalta ne, oliko heillä ollut tarkoitus surmata X ja oliko teko ollut suunnitelmallinen, oliko B myös lyönyt X:ää puukolla selkään, kuka oli kuristanut X:ää ja oliko teko tehty erityisen raa´alla ja julmalla tavalla ja ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Hovioikeus piti käräjäoikeuden tavoin näytettynä, että A ja B olivat moittineet X:ää vasikoinnista sekä että A oli automatkalla asunnolleen puhunut X:n tappamisesta ja teon jälkeen harmitellut, kun X ei ollut kuollut. A:n ja B:n toiminnasta tai muusta käyttäytymisestä ei ollut pääteltävissä, että he olisivat puheistaan huolimatta nimenomaisesti tai hiljaisesti sopineet X:n surmaamisesta. Tällaista päätelmää ei voitu tehdä myöskään siitä, että X:ää oli lähdetty kuljettamaan autolla syrjäiselle paikalle, jossa häntä oli pahoinpidelty vakavasti. Erityisesti se, että X oli jäänyt tielle hengissä, osoitti surmaamistarkoituksen puuttumista. Tämän perusteella oli jäänyt näyttämättä, että A:lla ja B:llä olisi ollut tarkoitus tappaa X.

Kun A ja B olivat pahoinpidelleet X:ää tiellä, he molemmat olivat olleet samanaikaisesti paikalla ja todenneet toistensa toimenpiteet. X:n paikalle kuljettamisen tarkoituksena oli ollut pahoinpidellä häntä. A:lla ja B:llä oli siten ollut yksituumaisuus teon suhteen ja he olivat näin tekijäkumppaneita X:ään kohdistuneeseen tekoon syrjäisellä paikalla kokonaan riippumatta siitä, kuinka monta puukoniskua kumpikin heistä oli lyönyt tai kumpi oli kuristanut X:ää.

Sairaalaan tuotuna X:n keuhkopussista oli löytynyt verta ja ilmaa. Hän oli menettänyt verimäärästään viides-kuudesosan. Ilman hoitoa tällainen vamma olisi todennäköisesti viimeistään vuorokauden kuluessa aiheuttanut kuoleman.

Osan aikaa pahoinpitelystään X oli kertomansa mukaan ollut tajuntansa menettäneenä. Tapahtuma-aikaan oli ollut pakkasta yli 10 astetta. Tähän nähden X oli ollut melko vähäisessä vaatetuksessa. Hän oli joutunut kävelemään yöllä lähes kaksi kilometriä ennenkuin oli saanut hälytetyksi apua.

Hovioikeus piti selvitettynä, että kerrotuissa olosuhteissa X:n saamat vammat olivat olleet hänen henkeään uhkaavat. Kun A ja B olivat pahoinpidelleet X:ää ja jättäneet hänet pahoin loukkaantuneena yöllä talvella kylmällä ilmalla syrjäiselle seudulle ja vähissä vaatteissa, A:n ja B:n oli pitänyt ymmärtää, että X varsin todennäköisesti saattoi kuolla vammoihinsa. A ja B olivat täten syyllistyneet tapon yritykseen. Sitä vastoin heidän ei ollut näytetty sopineen X:n surmaamisesta. Hovioikeus ei myöskään pitänyt tekoa raa´alla tai julmalla tavalla tehtynä eikä kokonaisuudessaan törkeänä. Siten A ja B eivät olleet syyllistyneet heidän syykseen väitettyyn murhan yritykseen.

Rangaistuksen mittaamisen osalta hovioikeus piti A:n ja B:n syyksi luettua rikosta varsin vakavana. Asiassa ei ollut tullut ilmi seikkoja, jotka vähentäisivät heidän syyllisyyttään rikokseen. Näillä perusteilla hovioikeus piti oikeudenmukaisena rangaistuksena A:lle hänen syykseen luetuista rikoksista 3 vuotta 10 kuukautta ja B:lle 3 vuotta 6 kuukautta vankeutta ottaen kummankin osalta kohtuuden mukaan rangaistusta alentavana seikkana huomioon käräjäoikeuden mainitsemat rangaistukset.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Juhani Heikkilä, Martti Kurri ja Pertti Nieminen. Esittelijä Mika Tiippana.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Viralliselle syyttäjälle myönnettiin valituslupa rangaistusten mittaamisen osalta. A:lle valituslupaa ei myönnetty ja muilta osin hovioikeuden tuomio siis jäi pysyväksi.

Virallinen syyttäjä vaati valituksessaan A:lle ja B:lle tuomittujen rangaistusten korottamista.

A ja B antoivat heiltä pyydetyt vastaukset.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Korkeimmassa oikeudessa on enää kysymys siitä, onko hovioikeuden A:lle tapon yrityksestä ja kulkuneuvon luovuttamisesta juopuneelle sekä B:lle tapon yrityksestä tuomitsemia rangaistuksia virallisen syyttäjän valituksen johdosta korotettava. Syyttäjä on katsonut, etteivät rangaistukset ole oikeudenmukaisessa suhteessa A:lle ja B:lle syyksi luetun tapon yrityksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen eikä erityisesti heidän rikoksesta ilmenevään syyllisyyteensä. Syyttäjän mainitsemat seikat on rikoslain 6 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla otettava huomioon rangaistusta mitattaessa. Lainkohdan nojalla on myös otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat rangaistusta koventavat ja lieventävät perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys.

Kuten hovioikeus on todennut, on X:ään kohdistunut pahoinpitely alkanut A:n asunnossa, jossa A on lyönyt X:ää kahdesti nyrkillä kasvoihin ja B puukolla vasempaan reiteen. Noin puolen tunnin kuluttua seurue on poistunut asunnosta ja lähtenyt liikkeelle A:n autolla. Autoa kuljettanut Y on ajanut A:n ohjeiden mukaisesti syrjäiselle seudulle ja pysäyttänyt auton A:n käskystä. X:n noustua autosta B ja A ovat kumpikin lyöneet X:ää nyrkillä päähän ainakin kahdesti ja puukolla selkään useita kertoja. X:ssä on todettu seitsemän puukoniskua. Tämän lisäksi A on kuristanut vyöllä voimakkaasti X:ää kaulasta. Pahoinpitelyn jälkeen A ja B ovat jättäneet pahoin loukkaantuneen ja vähäisessä vaatetuksessa olleen X:n yöllä talvella kylmällä ilmalla sanotulle syrjäiselle pahoinpitelypaikalle. Näissä olosuhteissa X:n saamat vammat ovat olleet hänen henkeään uhkaavat. A ja B ovat tekijäkumppaneina syyllistyneet mainittuun, heidän syykseen tapon yrityksenä luettuun menettelyyn.

Tapon yritykset ovat tyypillisesti rikoksia, jotka poikkeavat toisistaan merkittävästikin tekoon liittyvien, rangaistuksen mittaamisessakin huomioon otettavien seikkojen osalta. Tämä vaikeuttaa rangaistuskäytännön arvioimista. Viimeaikaista Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisukäytäntöä rangaistuksen mittaamisesta tapon yrityksen osalta ei ole.

Tässä tapauksessa hovioikeus on pitänyt A:n ja B:n syyksi luettua tapon yritystä varsin vakavana. Kumpikin oli ollut tietoinen tekonsa vakavuudesta. Asiassa ei ollut tullut ilmi seikkoja, jotka olisivat vähentäneet heidän syyllisyyttään. Hovioikeuden tuomitsemat rangaistukset, A:lle 3 vuotta 10 kuukautta ja B:lle 3 vuotta 6 kuukautta vankeutta, lähestyvät kuitenkin vakavuusarvioinnista huolimatta tapon yrityksestä viime aikoina tuomittujen rangaistusten keskitasoa.

Hovioikeuden tuomiosta ilmenevät A:n ja B:n puheet X:n ”vasikoinnista” osoittavat teon tapahtuneen kostoksi X:n toimista. A:n ja B:n alistuneeseen X:ään kohdistama väkivalta on kestänyt pitkän ajan. Näistä seikoista ja teon suorittamistavasta on pääteltävissä, että A ja B ovat toimineet koko tapahtuman ajan vakaasta harkinnasta. Teko kokonaisuudessaan osoittaa kummassakin sellaista julmuutta ja raakuutta, jolla on rangaistusta mitattaessa syyllisyyttä lisäävä merkitys.

Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, etteivät hovioikeuden tuomitsemat rangaistukset ole oikeudenmukaisessa suhteessa A:n ja B:n syyksi luettujen rikosten vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen eikä niistä ilmenevään heidän syyllisyyteensä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A:lle tuomittu rangaistus korotetaan 5 vuodeksi vankeutta.

Rangaistusta on kohtuullistettu. Otettu huomioon Kouvolan hovioikeuden tuomio 13.2.2001.

B:lle tuomittu rangaistus korotetaan 4 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeutta.

Rangaistusta on kohtuullistettu. Otettu huomioon Lahden käräjäoikeuden tuomio 4.1.2000.

Muulta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Erkki-Juhani Taipale, Gustaf Möller, Kari Kitunen ja Gustav Bygglin. Esittelijä Markku Vuorela.