Korkein oikeus KKO:2002:91

Hallinnan loukkaus
Haitanteko virkamiehelle
Rikosten yhtyminen – Lainkonkurrenssi

Virallinen syyttäjä vaati A:lle ja B:lle rangaistusta hallinnan loukkauksesta ja haitanteosta virkamiehelle sillä perusteella, että he kytkeytymällä lukoilla kaulastaan turkisliikkeen oveen tietäen, etteivät lukkojen avaimet olleet heidän hallussaan, olivat estäneet sisäänkäynnin ja vaikeuttaneet poliisin heihin kohdistamia poistamistoimenpiteitä. Poliisi oli joutunut irrottamaan heidät leikkaamalla lukot auki. Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla A:n ja B:n katsottiin syyllistyneen hallinnan loukkaukseen ja haitantekoon virkamiehelle. (Ään.)

RL 16 luku 3 §
RL 28 luku 11 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 22.3.2000

Virallisen syyttäjän syytteestä, johon asianomistaja X Oy oli yhtynyt, käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A ja B olivat 17.1.1998 Helsingissä tarkoituksenaan vastustaa turkistarhausta ja turkisliikkeitä yhteistuumin luvattomasti ottaneet haltuunsa X Oy:n hallinnassa olevan turkisliikkeen myymälänä toimivan rakennuksen osan estämällä myymälän asianmukaisen käytön kytkeytymällä kumpikin polkupyörän U-lukkojen avulla kaulasta liikkeen oveen estäen menettelyllään normaalin sisään- ja ulospääsyn liikkeestä. Käräjäoikeus katsoi lisäksi, että A ja B olivat käyttämättä väkivaltaa tai sen uhkaa oikeudettomasti estäneet sekä yrittäneet estää julkisen vallan käyttöä sisältäneen virkatoimen kytkemällä itsensä edellä kerrotuin tavoin myymälän oveen yrittäen näin vaikeuttaa poliisin heihin kohdistamia poistamistoimenpiteitä.

Käräjäoikeus katsoi, että teko toteutti hallinnan loukkauksen tunnusmerkistön. Vastaajat olivat menettelyllään tosiasiallisesti estäneet asianomistajaa käyttämästä liikkeen tiloja eivätkä ne siten ole olleet asianomistajan vapaassa hallinnassa. Vastaajat olivat teollaan aiheuttaneet X Oy:lle vähäistä suurempaa haittaa, koska ostoaikeissa olleet asiakkaat olivat halunneet kiireesti poistua liikkeestä ja uusien asiakkaiden tulo liikkeeseen oli estetty.

Vastaajilta oli useita kertoja kysytty lukkoihin avaimia ja ilmoitettu, että mikäli niitä ei löydy, lukot avataan kulmahiomakoneella leikkaamalla. Kysymyksillä ei ollut ollut mitään vaikutusta mielenosoittajiin ja nämä olivat häirinneet lukkojen leikkaamista. Lukkojen leikkaamisen jälkeen A ja B oli kannettu poliisiautoon, koska he eivät olleet itse suostuneet kävelemään.

Käräjäoikeuden mukaan A:n ja B:n menettely toteutti haitantekoa virkamiehelle koskevan rikoksen tunnusmerkistön. He ovat halunneet osoittaa mieltään tulemalla kytketyksi liikkeen oveen tietoisina avaimien puuttumisesta ja siitä, että heidän edellä kerrottu toimintansa välttämättä johtaa siihen, että lukkojen irrottamiseksi edellä kerrotuissa olosuhteissa joudutaan ennen pitkää varmuudella turvautumaan viranomaisten apuun.

Rangaistusseuraamuksen osalta käräjäoikeus lausui, että A ja B olivat teon tehdessään olleet alle 18-vuotiaita. Koska kyse oli suunnitelmallisesta teosta, joka kohdistui myös viranomaiseen, käräjäoikeus katsoi, ettei kyse ollut rikoslain 3 luvun 5 §:n 4 momentissa tarkoitetusta ymmärtämättömyydestä tai harkitsemattomuudesta. Vastaajien syyksi luetuista teoista on yleisen rangaistuskäytännön mukaan seurauksena sakkorangaistus.

Käräjäoikeus tuomitsi sekä A:n että B:n nuorena henkilönä tehdyistä hallinnan loukkauksesta ja haitanteosta virkamiehelle yhteiseen 25 päiväsakkoa vastaavaan sakkorangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Aira Kainulainen ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 10.5.2001

A ja B valittivat hovioikeuteen ja vaativat, että syyte hylätään tai että heidät joka tapauksessa jätetään rangaistukseen tuomitsematta.

Hovioikeus katsoi, ettei ollut ilmennyt aihetta käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lauri Nouro, Anja Antila ja Pirjo Kari. Esittelijä Eija Soininen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle ja B:lle myönnettiin valituslupa. Yhteisessä valituksessaan A ja B vaativat, että syyte hylätään tai että heidät ainakin jätetään rangaistukseen tuomitsematta.

Virallinen syyttäjä vastasi valitukseen. X Oy ei antanut pyydettyä vastausta.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

A:han ja B:hen kohdistetut rangaistus- ja korvausvaatimukset perustuvat siihen, että he ovat 17.1.1998 turkistarhausta ja turkisliikkeitä vastustavan mielenosoituksen osallistujina yhteistuumin kytkeytyneet polkupyörän U-lukoilla kaulastaan kiinni X Oy:n turkisliikkeen myymälähuoneiston oveen ja että vastaajien menettelyn seurauksena kulku ovesta on estynyt ja liikkeen myyntitoiminta on keskeytynyt sekä liikkeessä olleet asiakkaat ovat joutuneet poistumaan takakautta. Koska lukkoja ei ollut poliisimiesten kehotuksesta huolimatta avattu, ne oli jouduttu leikkaamaan auki kulmahiomakoneella.

Hallinnan loukkausta koskeva rangaistusvaatimus

Rikoslain 28 luvun 11 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan hallinnan loukkauksesta on tuomittava se, joka luvattomasti ottaa haltuunsa toisen hallinnassa olevaa maata taikka rakennuksen tai sen osan. Pykälän 2 momentin mukaan hallinnan loukkauksena ei kuitenkaan pidetä tekoa, josta on aiheutunut ainoastaan vähäinen haitta.

Tältä osin on ensiksi kysymys siitä, onko vastaajien katsottava ottaneen mainitussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla ”haltuunsa” X Oy:n hallinnassa olleen liikehuoneiston. Säännöksellä on pyritty suojaamaan rakennuksen tai sen osan haltijaa omaisuuteen kohdistuvilta luvattomilta toimilta, joilla haltijaa estetään tosiasiallisesti käyttämästä omaisuutta. Lainkohdan esitöissä (HE 66/1988 vp s. 30 ja 32) on mainittu lakiehdotukseen johtaneena perusteena hallinnan suojaamisen tarve muun muassa niin sanottuja rakennusten valtaamisia vastaan. Hallinnan loukkauksen tekotapana on tällöin rakennuksen tai sen osan haltuun ottaminen tavallisesti sen sisätiloissa oleskelemalla. Säännöksen sanamuoto ja sen tarkoitus huomioon ottaen ei kuitenkaan ole perusteltua tulkita säännöksessä mainittua haltuun ottamista siten, että se koskee yksinomaan mainitulla tavoin tehtyjä rakennuksen tai sen osan hallinnan loukkauksia.

Kun ihminen on A:n ja B:n tavoin lyhyellä ja jäykällä lukolla kaulastaan kytkeytyneenä oven kahvaan, ovea ei voi normaalilla tavalla avata eikä siitä voi kulkea. Huoneiston haltijalla ei ole käsillä olleessa tilanteessa ollut laillisia keinoja käyttäen mahdollisuutta poistaa kulkemisen estettä. A ja B ovat tarkoituksellisesti näin menetellessään estäneet X Oy:tä käyttämästä sen hallinnassa ollutta myymälähuoneistoa sen tarkoituksen mukaisesti ja siten rikoslain 28 luvun 1 §:n 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla luvattomasti ottaneet haltuunsa rakennuksen osan. Rikoksen tunnusmerkistön täyttymisen kannalta ei ole merkitystä sillä käräjäoikeuden tuomion perusteluista ilmenevällä seikalla, että liikehuoneiston edessä kadulla on tekoaikaan ollut suurehko joukko ihmisiä, joista osa on istunut liikkeen oven edessä, eikä toisaalta silläkään, kuinka ripeästi viranomaiset ovat poistaneet A:n ja B:n. A:n ja B:n menettelystä yhtiön liikehuoneiston käyttämiselle aiheutunut edellä todettu haitta ei ole ollut vähäinen.

Haitantekoa virkamiehelle koskeva rangaistusvaatimus

Haitantekoa virkamiehelle koskevan syytteen mukaan A ja B ovat kerrotussa tilanteessa 17.1.1998 kytkemällä itsensä turkisliikkeen oveen yrittäneet vaikeuttaa poliisin heihin kohdistamia poistamistoimenpiteitä ja siten käyttämättä väkivaltaa tai sen uhkaa oikeudettomasti estäneet tai yrittäneet estää julkisen vallan käyttöä sisältäneen virkatoimen.

Rikoslain 16 luvun 2 §:n (19.12.1889) mukaan joka tahallansa, väkivaltaa kuitenkaan käyttämättä tahi uhkaamatta, tekee haittaa virantoimituksessa olevalle virkamiehelle, rangaistakoon vankeudella korkeintaan kolmeksi kuukaudeksi tai sakolla. Säännös on kumottu rikoslain muuttamisesta annetulla, 1.1.1999 eli ennen käräjäoikeuden tuomiota voimaan tulleella lailla (563/1998), jolla on saatettu voimaan haitantekoa virkamiehelle koskeva rikoslain 16 luvun 3 §:n säännös. Sanotun rikoslain 16 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan se, joka käyttämättä väkivaltaa tai sen uhkaa oikeudettomasti estää tai yrittää estää saman luvun 1 §:ssä tarkoitetun virkatoimen tai vaikeuttaa sitä, on tuomittava haitanteosta virkamiehelle sakkoon.

A ja B ovat lukkiutuessaan kerrotulla tavalla liikkeen oveen tienneet, etteivät lukkojen avaimet ole olleet heidän hallussaan. Kun heidän on täytynyt käsittää, että heidät tullaan irrottamaan ovesta viranomaisten toimesta ja että lukot on tällöin avattava voimakeinoin, heidän tarkoituksenaan on ollut paitsi estää liikehuoneiston ovesta kulkeminen myös vaikeuttaa heidän ovesta irrottamistaan. He ovat siten tahallaan vaikeuttaneet julkisen vallan käyttöä sisältävän virkatoimen suorittamista.

A:n ja B:n menettely täyttää sekä rikoksen tekoaikana voimassa olleen rikoslain 16 luvun 2 §:n 1 momentin (39/1889) että sen sijaan tulleen rikoslain 16 luvun 3 §:n (563/1998) tunnusmerkistön. Koska uuden lain, jonka mukaan haitanteosta voidaan tuomita ainoastaan sakkoa, soveltaminen johtaa lievempään lopputulokseen kuin tekohetkellä voimassa ollut laki, sovelletaan rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 3 §:n 2 momentin 1 virkkeen mukaan uutta lakia.

Rikosten yhtyminen

Hallinnan loukkausta koskevan rangaistussäännöksen tarkoituksena on suojata omaisuuden haltijan laillista hallintaa, kun taas haitantekoa virkamiehelle koskeva rangaistussäännös suojaa ensisijaisesti viranomaisten toimintaa. Säännösten sisältämien rikostunnusmerkistöjen ja niillä suojattujen oikeushyvien erilaisuus huomioon ottaen haitanteko virkamiehelle ei sisälly hallinnan loukkaukseen vaan se on luettava syyksi eri rikoksena.

Rangaistusseuraamus

A ja B ovat tekoaikana olleet alle 18-vuotiaita ja on uskottavaa, että heidän toimintansa motiivit ovat sinänsä olleet eettisiä. He ovat kuitenkin tarkoituksellisesti menetelleet edellä todetulla tavalla. Asiassa ei ole ilmennyt perustetta katsoa, että heidän tekonsa olisi johtunut pikemmin ymmärtämättömyydestä tai harkitsemattomuudesta kuin piittaamattomuudesta lain kieltoja ja käskyjä kohtaan.

Hovioikeuden tuomitsema yhteinen sakkorangaistus on oikeudenmukaisessa suhteessa rikosten vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä rikoksista ilmenevään tekijöiden syyllisyyteen. Perustetta myöskään hovioikeuden tuomitseman rangaistuksen alentamiseen ei ole.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Mikko Tulokas, Lauri Lehtimaja (eri mieltä), Eeva Vuori ja Markku Arponen (eri mieltä). Esittelijä Jukka-Pekka Salonen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Oikeusneuvos Arponen:
Hallinnan loukkausta koskeva rangaistusvaatimus

Virallinen syyttäjä on rikoslain 28 luvun 11 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla vaatinut A:n ja B:n tuomitsemista rangaistukseen hallinnan loukkauksesta sillä perusteella, että he olivat 17.1.1998 tarkoituksenaan vastustaa turkistarhausta ja turkisliikkeitä yhteistuumin luvattomasti ottaneet haltuunsa X Oy:n hallinnassa olleen turkisliikkeen myymälänä toimivan rakennuksen osan estämällä myymälän asianmukaisen käytön kytkeytymällä kumpikin polkupyörän U-lukkojen avulla kaulasta kiinni myymälän oveen estäen menettelyllään normaalin sisään- ja ulospääsyn liikkeestä.

Rikoslain 28 luvun 11 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan hallinnan loukkauksesta on tuomittava se, joka luvattomasti ottaa haltuunsa toisen hallinnassa olevaa maata tai rakennuksen tai sen osan.

Kysymys on siitä, voidaanko vastaajien katsoa ottaneen sanotussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla haltuunsa X Oy:n hallinnassa olleen liikehuoneiston ja voidaanko heidät siten tuomita rangaistukseen hallinnan loukkauksesta.

Säännöksellä on pyritty suojaamaan rakennuksen tai sen osan haltijaa tuohon omaisuuteen kohdistuvilta luvattomilta toimilta, joilla haltijaa estetään tosiasiallisesti käyttämästä omaisuutta. Lainkohdan esitöissä (HE 66/1988 vp s. 30 ja 32) on mainittu lakiehdotukseen johtaneena perusteena hallinnan suojaamisen tarve muun muassa niin sanottuja rakennusten valtaamisia vastaan. Hallinnan loukkauksen tekotapa on tällöin rakennuksen tai sen osan haltuun ottaminen tavallisesti sen sisätiloissa oleskelemalla. Säännöksen sanamuoto ja sen tarkoitus huomioon ottaen ei ole perusteltua tulkita säännöksessä mainittua haltuun ottamista yksinomaan mainituilla tavoin tehtyihin rakennuksen tai sen osan hallinnan loukkauksiin.

Toisaalta mikä tahansa toisen hallinnassa olevaan rakennukseen tai sen osaan kohdistuva omavaltainen menettely ei ole säännöksessä tarkoitettua hallinnan loukkausta. Rangaistavan käyttäytymisen alaa rajaa säännöksen sanamuodonkin mukaan myös se seikka, kuinka kauan haltijan estyminen käyttämästä omaisuutta kestää. Lainkohdan esitöissä onkin esimerkkinä toisen hallinnassa olevan maan haltuun ottamisesta mainittu leiriytyminen tai muu pitkäaikainen oleskelu toisen alueella.

A ja B ovat mielenosoitusta tehostaakseen olleet vajaan tunnin ajan kytkeytyneinä liikkeen oveen. Pelkästään A:n ja B:n kytkeytyminen oveen ei ole estänyt oven avaamista ja siitä kulkemista. He eivät ole millään muulla tavoin estäneet liikkeen haltijaa käyttämästä omaisuuttaan. Säännöksellä ei pyritä suojaamaan elinkeinon harjoittamista, vaan omaisuuden häiritsemätöntä hallintaa.

Suomen perustuslain 8 §:n mukaan ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei ole tekohetkellä säädetty rangaistavaksi. Vastaava rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen sisältävä perusoikeusäännös sisältyi perustuslailla kumottuun hallitusmuodon 6a §:ään. Laillisuusperiaatteesta seuraa, että säännöstä ei saa soveltaa tapaukseen, johon se ei lain sanamuodon mukaan sovellu, vaikka onkin rinnastettavissa säännöksessä tarkoitettuihin tilanteisiin.

Rikoslain 28 luvun 11 §:n 3 kohdan rikostunnusmerkistössä tekotapa on kuvattu ilmaisulla ”ottaa haltuunsa”. Ilmaisu ei sanamuotonsa mukaan sovellu kuvaamaan A:n ja B:n menettelyä, vaikkakin heidän menettelynsä, joka on osaltaan estänyt liikkeen oven avaamisen ja siitä kulkemisen, voitaisiin säännöstä väljästi tulkiten rinnastaa siinä tarkoitettuihin tilanteisiin. Rangaistavan käyttäytymisen alan laajentaminen A:n ja B:n menettelyyn ei siten ole mahdollista laillisuusperiaatetta loukkaamatta. Tämän vuoksi heitä ei voida tuomita rangaistukseen hallinnan loukkauksesta.

Näillä perusteilla hylkään A:ta ja B:tä vastaan hallinnan loukkaamisesta ajetun syytteen sekä vapautan heidät siitä tuomitusta rangaistuksesta ja velvollisuudesta suorittaa kulukorvausta X Oy:lle.

Haitantekoa virkamiehelle koskeva rangaistusvaatimus

Virallinen syyttäjä on ensisijaisesti vaatinut A:lle ja B:lle rangaistusta rikoslain 16 luvun 2 §:n 1 momentin (19.12.1889) nojalla haitanteosta virkamiehelle sekä toissijaisesti poliisilain rikkomisesta tai niskoittelusta poliisia vastaan.

Haitanteosta virkamiehelle tuomitaan se, joka käyttämättä väkivaltaa tai sen uhkaa oikeudettomasti estää tai yrittää estää virkatoimen suorittamista tai vaikeuttaa sitä.

A:han ja B:hen kohdistettu syyte haitanteosta virkamiehelle on perustunut siihen, että he ovat kytkeytymällä polkupyörän U-lukkojen avulla kaulasta kiinni turkisliikkeen oveen yrittäneet vaikeuttaa poliisin tehtävää poistaa heidät paikalta.

A ja B ovat tunnustaneet tulleensa suostumuksellaan kytketyiksi liikkeen oveen. Heidän tarkoituksensa on ollut mielenosoituksen tehostaminen eikä poliisin vastustaminen. He eivät ole millään tavoin estäneet tai yrittäneet estää poliisin virkatointa poliisin irrottaessa heidät oven kahvasta leikkaamalla kulmahiomakoneella lukot poikki.

Poliisin tehtävänä on ollut poistaa A ja B turkisliikkeen oven edestä. Poliisi on tehtävän suorittamiseksi antanut heille käskyn poistua paikalta. A ja B, jotka eivät ole käskyä noudattaneet, ovat puolustuksekseen vedonneet siihen, että he eivät olleet voineet käskyä noudattaa, koska heillä ei ollut ollut lukkojen avaimia. A:n ja B:n on kuitenkin kytkeytyessään vapaaehtoisesti lukoilla oveen täytynyt käsittää, että he eivät voi ilman avaimia noudattaa poliisin poistumiskäskyä. Tämän vuoksi he ovat käyttämättä väkivaltaa tai sen uhkausta oikeudettomasti yrittäneet vaikeuttaa poliisin virkatoimen suorittamista ja siten syyllistyneet haitantekoon virkamiehelle.

Enemmistön mainitsemilla perusteilla sovellan haitantekoon virkamiehelle rikoslain 16 luvun 3 §:n 1 momenttia (563/1998).

Rangaistusseuraamus

A ja B ovat alle 18-vuotiaina syyllistyneet haitantekoon virkamiehelle ainoastaan mielenosoituksen tehostamiseksi. Epäilemättä he ovat kokeneet toimivansa eettisesti arvokkaana pidetyn asian puolesta. Heidän viakseen jäävä rikos ei myöskään tekotavaltaan ilmennä erityistä yhteiskunnanvastaisuutta. Tiedossani ei ole, että A tai B olisi aikaisemmin tuomittu rikoksista. Katson, että heidän tekonsa onkin johtunut pikemminkin ymmärtämättömyydestä ja harkitsemattomuudesta kuin piittaamattomuudesta lain käskyjä ja kieltoja kohtaan. Tämän vuoksi jätän heidät rikoslain 3 luvun 2 §:n ja 5 §:n 4 momentin sekä 16 luvun 3 §:n 1 momentin nojalla rangaistukseen tuomitsematta heidän syykseen jäävistä nuorena henkilönä tehdyistä haitanteoista virkamiehelle.

Oikeusneuvos Lehtimaja: Suomen perustuslain 13 §:n mukaan jokaisella on oikeus lupaa hankkimatta järjestää mielenosoituksia ja osallistua niihin. Mielenosoituksen järjestäminen turkisliikkeenkin edustalla on sinänsä sallittua sanan- ja kokoontumisvapauden käyttämistä, kunhan mielenosoituksessa ei käytetä lainvastaisia menettelytapoja. Turkistarhauksen vastustajien mielenosoitus turkisliikkeen edustalla voi epäilemättä haitata turkisliikkeen omistajan elinkeinotoimintaa, mutta tällaisen haitan aiheuttamista ei ole säädetty sinänsä rangaistavaksi.

Yleisellä paikalla järjestettävällä mielenosoituksella pyritään yleensä herättämään yleisön huomiota. Usein mielenosoitus houkutteleekin paikalle yleisöä, mistä saattaa puolestaan aiheutua järjestys- ja muita ongelmia. Jos ongelmat kärjistyvät lainvastaisiksi teoiksi, saattaa joskus olla vaikeata arvioida sitä, miten rikosoikeudellinen vastuu tällöin kohdentuu yhtäältä mielenosoittajien ja toisaalta muun yleisön kesken.

Tässä tapauksessa on kysymys siitä, onko A:n ja B:n toiminta estänyt turkisliikkeen myymälän asianmukaisen käytön niin, että voidaan heidän kohdallaan puhua myymälärakennuksen tai sen osan luvattomasta ”haltuun” ottamisesta.

Ensinnäkin on todettava, että hallinnan loukkaus merkitsee rikoslain sanamuodon mukaan aina tavalla tai toisella fyysistä puuttumista rakennukseen tai sen osaan. Turkistarhauksen vastustajien mielenosoitus turkisliikkeen ulko-ovella voi jo sinänsä karkottaa turkisliikkeen asiakkaita ja siten tosiasiallisesti merkitä myymälän käytön hetkellistä estymistä. Tällöin ei kuitenkaan voi olla kysymyksessä rikoslaissa tarkoitettu, itse myymälärakennukseen kohdistuva hallinnan loukkaus.

Tässä tapauksessa hallinnan loukkauksen syyksi lukemista koskevat käräjäoikeuden perustelut jäävät eräiltä osin epäselviksi. Niistä ei ilmene, mikä on loppujen lopuksi aiheuttanut turkismyymälän ulko-oven käytön estymisen. Käräjäoikeus on katsonut näytetyksi, että mielenosoittajat olivat lukittautuneet oven kahvaan kiinni ja ”että oven edessä oli ollut niin paljon ihmisiä, ettei ovea ollut saanut auki”. Ymmärrän käräjäoikeuden tarkoittaneen tällä sitä, että kulun estyminen ei ollut johtunut pelkästään A:n ja B:n oven kahvaan lukittautumisesta vaan pikemminkin paikalle kerääntyneen ihmispaljouden aiheuttamasta tungoksesta. Myöskään oikeudenkäyntiaineisto ei viittaa siihen, että ulko-oven kahvaan lukittautuminen olisi sinänsä fyysisesti estänyt ulko-oven avaamisen ja ovesta kulkemisen.

Käräjäoikeuden perusteluissa ei kuitenkaan lueta A:n ja B:n syyksi sellaista menettelyä, että he olisivat yhdessä muiden paikalle kerääntyneiden ihmisten kanssa tahallaan aiheuttaneet väentungoksen ja siten estäneet ulko-oven käytön. Myöskään syytteessä ei ole nojauduttu tällaiseen teonkuvaukseen.

On tulkinnanvaraista, voisiko ulko-oveen lukittautuneen mielenosoittajan tahallisuus ylipäänsä ulottua siihen, että mielenosoituksen paikalle houkuttelema väentungos saattaisi myös fyysisesti estää rakennuksen ulko-oven käyttämisen. Vaikka näin olisikin, ei olisi mielestäni luontevaa pitää tällaista menettelyä rakennuksen tai sen osan ”haltuun ottamisena” ja siten hallinnan loukkauksen tekotapana. Perustuslain 8 § asettaa esteitä rikoslain laajentavalle tulkinnalle. Tällainen laintulkinta olisi myös omiaan vaikeuttamaan julkisten mielenosoitusten järjestämistä ja siten kaventamaan sananvapauden ja kokoontumisvapauden toteutumista.

Näillä lisäperusteluilla päädyn samaan lopputulokseen kuin oikeusneuvos Arponen.