KKO:2003:13

Velallisen rikos Velallisen petos Törkeä velallisen petos
Ulosotto

A oli ulosottomenettelyssä ensin salannut ja sen jälkeen ilmoittanut myyneensä omistamansa gibraltarilaisen Y Ltd:n osakkeet, vaikka hän oli jatkanut yhtiön nimissä olleen omaisuuden hallinnointia eikä voinut esittää selvitystä siitä, että yhtiön omistus olisi todellisuudessa vaihtunut. Y Ltd omisti muun omaisuuden ohella kaikki suomalaisen F Oy:n osakkeet. F Oy omisti erään tilan. Kysymys siitä, oliko A, joka ei ollut ulosottomenettelyssä ilmoittanut varoinaan yhtiöitä eikä niiden nimissä ollutta omaisuutta, syyllistynyt törkeään velallisen petokseen. (Ään.)

RL 39 luku 2 §
RL 39 luku 3 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 30.11.1999

Käräjäoikeus katsoi virallisen syyttäjän ajamasta syytteestä, johon ulosottovelkojat asianomistajina olivat yhtyneet, selvitetyksi, että A oli 17. – 18.6.1997 Helsingissä hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä ulosmittausmenettelyssä, 17.6.1997 aloitetussa ulosmittaustoimituksessa ja 18.6.1997 tehdyssä ulosottoselvityksessä, salannut peiteyhtiöiden välityksellä omistamaansa omaisuutta seuraavasti:

– noin 142 000 markan arvoisen henkilöauton, jonka on ajoneuvorekisterin mukaan omistanut A:n peiteyhtiö Y Ltd;

– pankkiiriliikkeen tilille tulossa olleet varat 177 110 markkaa 17.6.1997 tapahtuneesta Valmet A-osakkeiden myynnistä. Omaisuuden on omistanut A:n peiteyhtiö Y Ltd;

– pankkiiriliikkeen tilillä olleet varat 308 772,78 markkaa, jotka ovat olleet A:n peiteyhtiön Y Ltd:n omistuksessa, ja joista A oli nostanut 17.6.1997 käteisenä 308 700 markkaa;

– pankkiiriliikkeen säilytyksessä A:n peiteyhtiön Y Ltd:n nimissä olleet noin 21 500 markan arvoiset Polar-optiotodistukset ja Volvo osto-optiot; sekä

– 350 000 markan arvoisen kiinteistön, johon lainhuuto oli myönnetty A:n peiteyhtiön Y Ltd:n omistamalle suomalaiselle yhtiölle F Oy.

Käräjäoikeus katsoi ulosottoselvityksestä käyvän ilmi, että A ei ollut ilmoittanut syytteessä tarkoitettua omaisuutta omaisuudekseen. Yksittäisten esineiden osalta käräjäoikeus lausui muun muassa seuraavaa.

A oli ilmoittanut myyneensä henkilöauton vuonna 1992. Ajoneuvorekisteriin oli merkitty auton omistajaksi 4.5.1994 alkaen Y Ltd ja haltijaksi A, joka oli ilmoittanut maksavansa auton käyttökulut itse. A ei ollut pystynyt selittämään perustetta sille, että hänellä oli edelleen auton käyttöoikeus. Se, että A oli hallinnut ja käyttänyt henkilöautoa omistajanvaihdoksesta huolimatta tuki syyttäjän väitettä siitä, että auto oli todellisuudessa ollut A:n omaisuutta.

Y Ltd:llä oli ollut pankkiiriliikkeen kanssa 15.3.1993 päivätyt tili-, säilytys- ja arvopaperitoimeksiantoja koskeva asiakassopimus sekä 10.4.1996 päivätty toimeksiantosopimus ja 28.2.1995 päivätty säilytys- ja tilisopimus. Yhteyshenkilönä näissä sopimuksissa oli ollut A. Tileihin A:lla oli ollut yksinomainen käyttöoikeus.

A:n käyttöoikeus tileihin ja se, että A oli myynyt tappiolla Valmetin osakkeita 17.6.1997, jolloin ulosottomenettely oli alkanut, ja että A oli nostanut 17.6.1997 käteisenä tililtä 308 700 markkaa sekä pyrkinyt siirtämään tilillä olleita varoja ahvenanmaalaiseen pankkiin 23.6.1997, tukivat syyttäjän syytettä siitä, että kyseessä olivat todellisuudessa olleet A:n omistamat varat ja arvopaperit, jotka oli siirretty A:n peiteyhtiön Y Ltd:n nimiin. Tätä käsitystä tuki myös todistajana kuullun pankkiiriliikkeen edustajan kertomus siitä, että hänelle ei ollut tullut tietoa Y Ltd:n omistajan vaihtumisesta ja että A oli käyttänyt tiliä kuin yksityisasiakas.

Lainhuuto kiinteistöön oli myönnetty F Oy:lle, jonka osakekannan Y Ltd oli ostanut todistajana kuullulta henkilöltä 14.9.1995. Kaupparekisterin mukaan A on ollut F Oy:n hallituksen varsinainen jäsen 22.9.1997 lukien. A:lla oli ollut F Oy:n tilin yksinomainen käyttöoikeus.

Vuosilta 1995 ja 1996 annettujen veroilmoitusten mukaan F Oy:llä ei ollut ollut toimintaa noina vuosina eikä yhtiöllä verotoimistolle annetun selvityksen mukaan ollut koskaan ollut tuloja, vaan F Oy oli lainannut omistajayhtiöltä yli 300 000 markkaa.

Kun Y Ltd oli omistanut F Oy:n osakkeet ja kiinteistö oli hankittu F Oy:n nimiin Y Ltd:ltä lainatuilla rahoilla eikä F Oy:llä ollut ollut kiinteistön omistamisen lisäksi muuta toimintaa, kiinteistö on ollut todellisuudessa A:n omaisuutta.

Y Ltd:n peiteyhtiöluonteen osalta käräjäoikeus lausui, että A oli kertonut omistaneensa Y Ltd:n osakkeet, mutta myyneensä niistä 20.1.1995 49 kappaletta eräälle yhtiölle ja 50 kappaletta eräälle toiselle yhtiölle. Tällaiset kauppakirjat olivat esitutkintapöytäkirjan liitteinä. Lisätutkintapöytäkirjassa oleva kirjeenvaihto osoitti kuitenkin, että todellisuudessa omistajanvaihdosta ei ollut tapahtunut.

A:n yksinomainen käyttöoikeus henkilöautoon ja Y Ltd:n tileihin sekä muu yksinomainen määräysvalta F Oy:ssä ja Y Ltd:ssä osoittivat, että kyseessä oli todellisuudessa ollut A:n omistama omaisuus. A:n kertomusta ulkopuolisesta sijoittajasta ei voitu pitää esitetyn selvityksen perusteella uskottavana.

Se, että tulkintalinja peiteyhtiöiden omaisuuden osalta oli kiristynyt aikaisemmasta, ei poistanut A:n tahallisuutta.

A oli järjestellyt omaisuuttaan peiteyhtiöiden nimiin saadakseen omaisuutensa velkojiensa ulottumattomiin. Osakkeiden myynti ulosottomenettelyn alettua ja rahojen siirtäminen ja siirtoyritykset osoittivat, että A oli tahallaan salannut Y Ltd:n nimissä olleen omaisuutensa.

Rikoslain 39 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan tekoa ei pidetä velallisen rikoksena, jos velallinen oikaisee erehdyttävän tiedon tai muuten ehkäisee tekonsa vaikutuksen ennen kuin erehdyttävä tieto vaikuttaa ulosottomenettelyyn. Oikaisemisen tai ehkäisemisen tuli tapahtua velallisen toimesta. Tällaista oikaisemista tai ehkäisemistä ei ollut tapahtunut.

Velallinen voi syyllistyä velallisen petokseen koko ulosottomenettelyssä eikä vain ulosottoselvityksessä. Ulosottomenettely oli alkanut 17.6 1997 kun avustava ulosottomies oli ilmoittanut sen alkamisesta A:lle.

Mainituilla perusteilla ja koska teolla oli tavoiteltu huomattavaa hyötyä ja se myös kokonaisuutena arvostellen oli törkeä, käräjäoikeus tuomitsi A:n rikoslain 39 luvun 2 ja 3 §:n nojalla törkeästä velallisen petoksesta yhden vuoden kahden kuukauden vankeusrangaistukseen, joka oli ehdollinen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Marja Leppisaari ja lautamiehet Kajsa Lybeck, Martin Mertjoki ja Veikko Miettinen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 6.2.2001

Hovioikeus, johon A valitti ja vaati syytteen hylkäämistä, ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Varpu Lahti, Raija Karppinen ja Tarja Ryhänen-Dahlman, joka on myös esitellyt asian.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja että syyte törkeästä velallisen petoksesta hylätään. Virallinen syyttäjä ja asianomistajat vastasivat valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Velallinen on ulosottomenettelyssä velvollinen antamaan ulosottomiehelle täytäntöönpanon kannalta tarpeellisia tietoja. Ulosottoselvitystä koskevan ulosottolain 3 luvun 33 §:n 1 momentin mukaan velallisen on annettava muun ohella tiedot varoistaan, veloistaan ja tuloistaan.

Se, mitä on pidettävä velallisen omaisuutena, määräytyy lähtökohtaisesti yleisten omistusoikeutta koskevien periaatteiden ja käsitysten mukaan. Jos velallinen on oikeustoimilain 34 §:ssä tarkoitetulla valeoikeustoimella tai vastaavalla muulla järjestelyllä siirtänyt omaisuuttaan velkojiensa ulottumattomiin, on tällainen omaisuus ilmoitettava, koska velallinen ei valeoikeustoimella tosiasiallisesti ole edes tarkoittanut luopua omistusoikeudestaan. Ilmoitusvelvollisuus ulottuu, kuten ulosottolain 3 luvun 33 §:n 2 momentista ilmenee, myös takaisinsaantiuhan alaisia päteviä luovutuksia koskeviin tietoihin.

Kysymystä siitä, onko ulosottovelallinen laiminlyönyt ilmoitusvelvollisuutensa siten, että hän on syyllistynyt rikoslain 39 luvussa rangaistavaksi säädettyyn velallisen petokseen, ei voida ratkaista välittömästi niiden sääntöjen mukaan, joita sovelletaan harkittaessa sitä, voidaanko jonkun muun henkilön tai yhteisön nimissä oleva omaisuus ulosmitata ulosottovelallisen velkojen suoritukseksi ja käyttää niiden maksamiseen. Esimerkiksi silloin, kun on kysymys omaisuudesta, joka on hankittu yhtiön tai muun yhteisön omistukseen ja nimiin, voidaan yleensä pitää riittävänä, että velallinen ilmoittaa tosiasiallisen yhteisöä koskevan omistuksensa, kuten omistamansa yhtiön osakkeet. Tämän jälkeen ulosottoviranomaisen tehtävänä on arvioida ilmoitetun omistuksen sisältö ja arvo sekä harkintansa mukaan esittämällä velalliselle kysymyksiä selvittää olosuhteista riippuen tarvittaessa muun ohella myös se, minkälaista omaisuutta tässä tarkoitetulla yhteisöllä on nimissään.

Tässä tapauksessa syyttäjä on syytteessään esittänyt, että A on 17.6.1997 aloitetussa ulosmittausmenettelyssä ja 18.6.1997 tehdyssä ulosottoselvityksessä salannut peiteyhtiönä toimineen Y Ltd:n nimissä olleen omaisuutensa sekä omistamansa Turun kaupungissa sijaitsevan tilan Ö, johon lainhuuto oli myönnetty F Oy:lle, tai toissijaisesti F Oy:n osakkeet, jotka hänen peiteyhtiönsä Y Ltd myös omisti. Toissijaisena tekomuotona syyttäjä on katsonut, että A on antanut vääriä ja harhaanjohtavia tietoja velkojien kannalta merkityksellisistä seikoista salaamalla peiteyhtiöiden nimissä olleen haastehakemuksessa mainitun omaisuuden. Olennaista syytteen teonkuvauksessa on se, että A on kyseisessä ulosottomenettelyssä ja ulosottoselvityksessä salannut mainittuihin yhtiöihin sijoittamansa varat.

Asiassa on selvitetty, että tilaan Ö on myönnetty lainhuuto F Oy:lle, jonka osakekannan omistaa Gibraltarille rekisteröity Y Ltd. Viimeksi mainittu yhtiö on merkitty syytteessä mainitun henkilöauton, tilien ja arvopaperisäilytyksen omistajaksi. F Oy:n osakkeet ja Y Ltd:n sadasta osakkeesta 99 osaketta on 24.6.1997 ulosmitattu A:n hallinnassa olleesta Postipankki Oy:n tallelokerosta. A on 8.7.1997 antamassaan lisäselvityksessä ulosottoselvitykseen ilmoittanut myyneensä Y Ltd:n 20.1.1995. Ilmoitukseen on liitetty kauppakirjoina jäljennökset kahdesta A:n allekirjoittamasta rekisteri-ilmoituksesta koskien Y Ltd:n 50 osakkeen siirtoa yhtiölle D Limited ja 49 osakkeen siirtoa yhtiölle E Limited. Selvitystä kauppojen ehdoista ei ole esitetty. Ostajayhtiöiden osoitteeksi Gibraltarilla on ilmoitettu osoite, jota myös Y Ltd on käyttänyt.

Ottaen huomioon olosuhteet ja erityisesti se, että A on käräjäoikeuden tuomiossa selostetulla tavalla jatkanut Y Ltd:n nimissä olleen omaisuuden hallinnointia, pelkästään esitetyt asiakirjat eivät riitä osoittamaan yhtiön omistuksen todellisuudessa vaihtuneen.

Edellä esitetyn perusteella Korkein oikeus katsoo, että A:n ulosottoselvityksessä ja sitä täydentävissä selvityksissä antamat ilmoitukset eivät ole olleet oikeita ja ulosottomenettelyn tarkoitus huomioon ottaen riittäviä ja että A:n olisi tullut 17.6.1997 alkaneessa ulosottomenettelyssä ja ulosottoselvityksessä 18.6.1997 ilmoittaa Y Ltd:n osakkeet omaisuutenaan ja kysyttäessä selvittää myös yhtiön varoja ja velkoja. Asiassa on näin ollen selvitetty, että A on tarkoittanut salata Y Ltd:hen sijoittamansa varat ja näin estää niiden käyttämisen henkilökohtaisten velkojensa kattamiseen. Menettelyllään A on siten pyrkinyt saamaan oikeudetonta taloudellista hyötyä ja näin ollen syyllistynyt hänen syykseen luettuun törkeään velallisen petokseen.

Näillä perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustaf Möller, Mikko Tulokas, Kati Hidén, Mikael Krogerus ja Markku Arponen (eri mieltä). Esittelijä Kari Vesanen (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Esittelijäneuvos Vesanen, jonka ehdotus tuomiolauselmaksi oli Korkeimman oikeuden tuomion mukainen, ehdotti, että Korkein oikeus lausuisi perusteluinaan seuraavaa:

Asiassa on kysymys siitä, onko A syyllistynyt velallisen petokseen jättäessään ilmoittamatta ja siten salatessaan ulosottomenettelyssä käräjäoikeuden tuomiossa kerrotun Y Ltd:n ja F Oy:n omistuksessa ja nimissä olleen omaisuuden.

Ulosottomenettelyn lähtökohtana on, että laissa säädetyin rajoituksin velallisen kaikki ulosmittauskelpoinen omaisuus on käytettävissä ulosottotoimin perittävänä olevan saatavan suorittamiseen.

Tämän lähtökohdan toteutumisen kannalta on keskeistä, että ulosottomenettelyssä on käytettävissä tarpeelliset tiedot velallisen varallisuusasemaan vaikuttavista seikoista. Velallinen on tämän mukaisesti velvollinen antamaan ulosottomiehelle ulosottomenettelyssä täytäntöönpanon kannalta tarpeellisia tietoja. Ulosottoselvitystä koskevan ulosottolain 3 luvun 33 §:n mukaan velallisen on ulosottoselvityksessä annettava muun ohella tiedot varoistaan, veloistaan ja tuloistaan.

Ulosoton tarkoituksen toteutumiseksi on tärkeää, että velallinen ilmoittaa omaisuutensa mahdollisimman tarkoin. Se, mitä on pidettävä velallisen omaisuutena, määräytyy lähtökohtaisesti yleisten omistusoikeutta koskevien säännösten ja periaatteiden mukaan. Ulosottomenettelyn tarkoituksen ja tavoitteiden kannalta ei kuitenkaan ole hyväksyttävää, että velallinen käyttämällä erilaisia keinotekoisia järjestelyjä, esimerkiksi siirtämällä omaisuuttaan muodollisesti pätevästi kolmannen omistukseen ja nimiin, mutta säilyttämällä itsellään omaisuuden suhteen omistajan asemaan rinnastettavan yksinomaisen määräysvallan, voisi välttää omaisuuden käyttämisen täytäntöönpanossa. Tämän vuoksi velallisen omaisuuttaan ja varallisuusasemaansa koskevaa tietojenantovelvollisuutta on perusteltua tulkita laajasti siten, että sanottu velvollisuus koskee myös velallisen tosiasiallisesti eikä vain hänen muodollisesti omistamaansa omaisuutta.

Tämän mukaisesti velallisen on ulosottomenettelyssä ilmoitettava myös sellainen omaisuus, jonka osalta velallista voidaan pitää omaisuuden tosiasiallisena omistajana siitä huolimatta, että omaisuus muodollisesti on hankittu muun henkilön kuin velallisen omistukseen ja nimiin. Tämä lähtökohta ilmenee myös vireillä olevasta ulosottolain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 216/2001 vp) ehdotetusta 3 luvun 52 §:stä, jonka mukaan velallinen olisi velvollinen ulosottoasiassa totuudenmukaisesti ilmoittamaan ulosottomiehelle, kun tämä sitä täytäntöönpanossa tarpeellisten tietojen saamiseksi kysyy, muun ohella tiedot varallisuusasemaansa vaikuttavista sopimuksista ja sitoumuksista sekä omaisuudesta, joka on hänen määräysvallassaan tai käytössään valtuutuksen tai muun vastaavan perusteen, järjestelyn tai sopimuksen nojalla.

Silloin, kun on kysymys omaisuudesta, joka on hankittu yhtiön tai muun yhteisön omistukseen ja nimiin, voidaan lähtökohtaisesti pitää riittävänä, että velallinen ulosottomenettelyssä ilmoittaa tosiasiallisen omistuksensa, esimerkiksi omistamansa yhtiön osakkeet. Tämän jälkeen ulosottoviranomaisen tehtävänä on arvioida ilmoitetun omistuksen sisältö ja arvo sekä esittämällä velalliselle lisäkysymyksiä selvittää tarvittaessa muun ohella se, minkälaista omaisuutta tässä tarkoitetulla yhteisöllä on nimissään.

Tässä asiassa on kysymys omaisuudesta, joka on ollut muodollisesti Y Ltd:n ja F Oy:n omistuksessa. Käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla A:n voidaan todeta vielä ulosottomenettelyn aikaan omistaneen ainakin 99 kappaletta Y Ltd:n sadasta osakkeesta. Y Ltd puolestaan on omistanut F Oy:n koko osakekannan.

A ei ole ilmoittanut omistamiaan Y Ltd:n osakkeita ulosottomenettelyssä. Tämän vuoksi ulosottoviranomaisella ei ole ollut mahdollisuutta esittää A:lle kysymyksiä Y Ltd:n laadusta ja sen omistuksessa olevasta omaisuudesta. Koska A on laiminlyönyt ilmoittaa omistuksensa Y Ltd:ssä, hän ei voi saada itselleen etua siinä muodossa, että hänen ei voitaisi katsoa olleen velvollinen ilmoittamaan Y Ltd:n nimissä olevaa omaisuutta, vaikka tätä koskevia kysymyksiä ei ole voitukaan hänelle esittää. Näissä olosuhteissa jättämällä ilmoittamatta omistamansa Y Ltd:n osakkeet ulosottomenettelyssä A:n on katsottava samalla jättäneen ilmoittamatta myös Y Ltd:n omistuksessa olevan omaisuuden.

Kysymystä siitä, onko ulosottovelallinen laiminlyönyt ilmoitusvelvollisuutensa siten, että hän on syyllistynyt rikos-lain 39 luvussa rangaistavaksi säädettyyn velallisen petokseen, ei voida ratkaista välittömästi niiden sääntöjen mukaan, joita sovelletaan harkittaessa sitä, voidaanko jonkun muun henkilön tai yhteisön nimissä oleva omaisuus ulosmitata ulosottovelallisen velkojen suoritukseksi ja käyttää niiden maksamiseen. Siten pelkästään se seikka, että ulosottomies voisi ulosottolain säännösten perusteella ulosmitata sivullisen nimissä olevan omaisuuden velallisen velasta ei osoita, että velallinen syyllistyy rikokseen jättäessään tällaisen omaisuuden ulosmittausmenettelyssä ilmoittamatta.

Tarkasteltaessa A:n menettelyä velallisen petosta koskevan rikostunnusmerkistön kannalta A:n voidaan katsoa syyllistyneen rikokseen, jos hänen voidaan arvioida pyrkineen menettelyllään salaamaan omaisuuttaan hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä.

Y Ltd on sinänsä perustettu laillisessa järjestyksessä ja siviilioikeudellisesti pätevästi. Toisaalta A on käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin toiminut Y Ltd:n puolesta ja nimissä käyttäen yhtiössä yksinomaista, omistajan asemaan rinnastuvaa määräysvaltaa. Yhtiön toiminnasta aiheutunut taloudellinen hyöty on tullut yksin A:n hyväksi. Tähän nähden tai muutoinkaan Y Ltd:n perustamisella ja sen toiminnalla ei voida todeta olleen minkäänlaista A:n yksityisistä eduista poikkeavaa itsenäistä tarkoitusta, jonka perusteella yhtiötä voitaisiin pitää sen nimissä olevan omaisuuden tosiasiallisena omistajana.

Näillä ja muutoin käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla Korkein oikeus katsonee, että käräjäoikeuden tuomiossa selostetun Y Ltd:n ja F Oy:n nimissä olevan omaisuuden tosiasiallinen omistaja on ollut A. A on siten ollut velvollinen ilmoittamaan omaisuuden ulosottomenettelyssä omanaan. Hän ei kuitenkaan ole niin tehnyt. Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevän selvityksen perusteella voidaankin päätellä, että hankkimalla omaisuutta muodollisesti yhtiöiden nimiin A on halunnut estää omaisuuden käyttämisen henkilökohtaisten velkojensa kattamiseen ja näin pyrkinyt saamaan yhtiöitä apuna käyttäen tapahtuneiden omaisuusjärjestelyjen avulla oikeudetonta taloudellista hyötyä. A:n on täytynyt ymmärtää, että hän jättäessään Y Ltd:n ja F Oy:n nimiin hankitun omaisuuden ulosottomenettelyssä ilmoittamatta salaa omaa omaisuuttaan. A, joka ei ole ilmoittanut omaisuutenaan edes Y Ltd:n osakkeita, on siten syyllistynyt hänen syykseen luettuun törkeään velallisen petokseen.

Oikeusneuvos Arponen: Hyväksyn mietinnön.