KKO:2004:71

Rikoksen yritys
Seksuaalirikos Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö

Vuonna 1949 syntynyt mies oli 11-vuotiaalle tytölle lähettämissään sähköpostiviesteissä käyttänyt ilmaisuja, jotka osoittivat, että hän oli pyrkinyt seksuaaliseen kanssakäymiseen. Kysymys siitä, täyttyikö lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yrityksen tunnusmerkistö. (Ään.)

RL 20 luku 6 §

RL 20 luku 10 §

RL 4 luku 1 § 1 mom (39/1889)

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Virallisen syyttäjän syyte Kuopion käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati vuonna 1949 syntyneelle miehelle A:lle rangaistusta lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yrityksestä rikoslain 20 luvun 6 §:n ja 4 luvun 1 §:n (39/1889) nojalla lausuen, että A oli 2. – 15.3.2001 yrittänyt taivuttaa 11-vuotiaan tytön B:n olemaan kanssaan sukupuoliyhteydessä tai ainakin tekemään kanssaan sellaisen seksuaalisen teon, joka olisi ollut omiaan vahingoittamaan B:n kehitystä. A oli vastannut B:n internetissä eräällä kirjefrendipalstalla olleeseen sähköpostiviestiin ehdottaen seksisuhdetta kanssaan siinä kuitenkaan onnistumatta.

A:n vastaus

A kiisti syytteen. Kysymyksessä ei ollut rangaistava teko. Teolta puuttuivat sekä subjektiiviset että objektiiviset tunnusmerkistöt. A ei ollut pyrkinyt B:n kanssa seksisuhteeseen, vaan oli ollut ainoastaan kiinnostunut siitä, ”mitä tuonikäisen ihmisen päässä liikkuu”. A ei ollut pyrkinyt aiheuttamaan B:lle vahinkoseuraamusta. A:n sähköpostivastaukset eivät olleet aiheuttaneet B:lle konkreettista vaaraa. A ei todellisuudessa ollut tiennyt B:n ikää. A ei ollut tavannut B:tä. Täytäntöönpanotoimi ei siten ollut vielä alkanut.

Käräjäoikeuden tuomio 10.4.2002

Käräjäoikeus lausui, että B oli laittanut internetin kirjefrendipalstalle ilmoituksen, jossa nimimerkki ”Antsu”, 11 vuotta – Kuopio oli pyytänyt samanikäisiä poikia kirjoittelemaan hänelle internetin välityksellä.

A, joka oli syntynyt vuonna 1949, oli vastannut B:lle 2.3.2001 kysymällä ”kiinnostaisiko sinua seksi”.

Tämän jälkeen B ja A olivat lähetelleet toisilleen muutamia viestejä, joissa he olivat esitelleet itseään ja harrastuksiaan. B oli muun muassa 9.3.2001 kertonut olevansa 11-vuotias tyttö.

Tämän jälkeen A oli 15.3.2001 vastannut B:lle seuraavasti: ”Tervevaan! No mun ikä on 18 v. Sä taidat olla minulle vähän liian nuori. Mä haluan jo tyttökaveria jolla on mahdollisuus harrastaa seksiä. Ulkona käymisellä mä tarkoitin, että käytkö illalla missään kaupungilla katsastamassa poikia. Joko sinulla on pojat mielessä seksi kaveriksi? Mä kyllä voin opettaa sinulle kaikkea kivaa seksistä.”

B oli vastannut A:lle, etteivät A:n kirjoitukset kiinnostaneet häntä ja lopettanut enempien kirjoitusten lähettämisen.

Käräjäoikeus lausui lisäksi näyttönä A:n seksuaalisesta taipumuksesta ja tarkoituksesta selvitetyn A:n ottaneen samoihin aikoihin internetin välityksellä yhteyttä joihinkin muihinkin alaikäiseksi ilmoittautuneisiin esitellen toivettaan seksuaalisesta kanssakäymisestä sekä lähettäneen ja saaneen sähköpostiviestejä, joista ilmeni hänen olevan kiinnostunut lapsipornografiasta.

Tästä A oli puolestaan muun muassa todennut, ettei hän lähettäessään viestejä alaikäisiksi ilmoittautuneille henkilöille ollut todellisuudessa tiennyt, keistä henkilöistä oli ollut kysymys. Internetissä esiintyy paljon henkilöitä, joiden todellinen identiteetti ei vastannut ilmoitettua. A myönsi, että hänen viestinsä olivat olleet ”nettipornoa”, mutta hänellä ei ollut ollut tarkoitus saada vastaanottaviin henkilöihin muuta yhteyttä kuin internetyhteys.

Käräjäoikeus lausui syytteessä tarkoitetun yrityksen alkamisajankohdasta, että lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yritys voi alkaa silloin, kun lapselle tehdään selvä seksuaalinen ehdotus ja on olemassa vaara siitä, että ehdotus ennen pitkään johtaa tulokseen.

Käräjäoikeus katsoi näytön osoittavan, että A oli tehnyt B:lle selkeästi seksuaalisen ehdotuksen viimeistään 15.3.2001 puhuessaan viestissä seksin opettamisesta. A oli aikaisemmin ja viimeistään 9.3.2001 varmistunut siitä, että B oli 11-vuotias.

A oli ollut yhteydenotoissaan B:hen aktiivinen. Näyttö A:n seksuaalisesta taipumuksesta ja tarkoituksesta osoitti, että A:n tarkoitus oli ollut toteuttaa B:lle tekemänsä ehdotus. Mikään ei osoittanut, etteivätkö A:n toimenpiteet ilman muiden puuttumista asiaan olisi johtaneet ennen pitkää hänen ehdottamaansa lopputulokseen. Tilannetta kokonaisuutena arvostellen oli siten ollut olemassa ennakoitavissa oleva vaara A:n ehdotuksen toteutumiselle.

Se seikka, ettei B ollut suostunut A:n ehdotuksiin ja että B oli lopettanut hänen ja A:n välisen viestien kirjoittelun, ei poistanut A:n syyllisyyttä.

Edellä mainituilla perusteilla A oli syyllistynyt lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yritykseen.

Rangaistuksen mittaamisesta käräjäoikeus lausui, että kysymyksessä olevan lainkohdan tarkoittamat teot voivat olla hyvin erilaisia. Huomioon ottaen B:n ikä ja toiminta sekä se, että A:n teko oli jäänyt yrityksen asteelle hänen oltua ainoastaan internetin kautta yhteydessä B:hen, lyhyt ehdollinen vankeusrangaistus oli riittävä seuraamus A:n teosta.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n rikoslain 20 luvun 6 §:n 1 ja 4 momentin sekä 4 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yrityksestä 45 päivän vankeusrangaistukseen. Rangaistus oli ehdollinen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Esko Randelin sekä lautamiehet.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 3.10.2002

A valitti hovioikeuteen ja vaati syytteen hylkäämistä.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pertti Jokinen, Matti Hakkarainen ja Maija Liisa Kilpeläinen. Esittelijä Tanja Pohjola.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan hän vaati, että syyte hylätään.

Virallinen syyttäjä vastasi valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

1. Rikoslain 20 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan rangaistukseen se, joka on sukupuoliyhteydessä kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen kanssa, koskettelemalla tai muulla tavoin tekee kuuttatoista vuotta nuoremmalle lapselle seksuaalisen teon, joka on omiaan vahingoittamaan hänen kehitystään, tai saa hänet ryhtymään tällaiseen tekoon. Pykälän 4 momentin mukaan rikoksen yritys on rangaistava. Luvun 10 §:n 2 momentin mukaan seksuaalisella teolla tarkoitetaan sellaista tekoa, jolla tavoitellaan seksuaalista kiihotusta tai tyydytystä ja joka tekijä ja kohteena oleva henkilö sekä teko-olosuhteet huomioon ottaen on seksuaalisesti olennainen.

2. Tapahtuma-aikana 51-vuotias A on vastannut 11-vuotiaan B:n internetin ilmoituspalstalla nimimerkillä ”Antsu”, 11 vuotta – Kuopio olleeseen ilmoitukseen muun muassa kysymällä ”kiinnostaisiko sinua seksi?” sekä sen jälkeen vaihtanut käräjäoikeuden tuomiosta ilmi käyvin tavoin tämän kanssa sähköpostiviestejä.

3. Syyttäjän rangaistusvaatimuksessa esitetyn teonkuvauksen perusteella asiassa on kysymys siitä, onko A syyllistynyt lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yritykseen yrittämällä taivuttaa B:tä sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen tekoon kanssaan siinä kuitenkaan onnistumatta. Kysymys ei siten tässä asiassa ole siitä, olisivatko A:n lähettämät viestit jo sellaisenaan kappaleessa 1 tarkoitettu seksuaalinen teko.

4. Tapahtuma-aikana voimassa olleessa laissa ei ollut määritelty sitä, milloin kysymys oli rikoksen yrityksestä. Oikeuskäytännössä tekijän on katsottu syyllistyneen rikoksen yritykseen vasta sitten, kun rikoksen laissa säädetyn tunnusmerkistön mukainen täytäntöönpanotoimi on alkanut niin, että on syntynyt todellinen vaara rikoksen täyttymisestä. Sen sijaan 1.1.2004 voimaan tulleen rikoslain 5 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan teko on edennyt rikoksen yritykseksi, kun tekijä on aloittanut rikoksen tekemisen ja saanut aikaan vaaran rikoksen täyttymisestä. Rikoksen yritys on kysymyksessä silloinkin, kun sellaista vaaraa ei aiheudu, jos vaaran syntymättä jääminen on johtunut vain satunnaisista syistä.

5. Rikoslain 3 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan jos tuomittaessa on voimassa toinen laki kuin rikosta tehtäessä, sovelletaan kuitenkin uutta lakia, jos sen soveltaminen johtaa lievempään lopputulokseen. Huomioon ottaen sen, että oikeuskäytännössä jo ennen uuden lain voimaantuloa on rikoksen katsottu edenneen yrityksen asteelle sanotun rikoslain 5 luvun 1 §:n 2 momentissa säädetyin perustein, Korkein oikeus katsoo, ettei uusi laki tässä johda lievempään lopputulokseen, joten tässä suhteessa on sovellettava rikosta tehtäessä voimassa ollutta lakia.

6. A on kiistänyt syyllistyneensä rangaistavaan tekoon. Hän ei ollut sähköpostiviestit lähettämällä pyrkinyt B:n kanssa seksisuhteeseen. A on kiistänyt myös tienneensä B:n ikää, koska palstalla ilmoittavien nimimerkkien antamat tiedot eivät välttämättä ole oikeita. A:n mukaan sähköpostiviestit eivät myöskään olleet aiheuttaneet vaaraa siitä, että syytteessä kuvattu seksuaalinen kanssakäyminen toteutuisi.

7. Korkein oikeus toteaa, että B on jo palstalla ilmoittamassaan nimimerkissä ilmoittanut ikänsä. A:lle on tämän ja seuranneessa sähköpostiviestien vaihdossa B:n viestien sisällön perusteella ja viimeistään hänen 9.3.2001 lähettämänsä viestin perusteella täytynyt tulla selväksi, että B myös tosiasiallisesti oli nimimerkissä ilmoittamansa ikäinen. B on tuossa viestissä nimenomaisesti ilmoittanut ikänsä. Korkein oikeus katsoo siten A:n tämän jälkeen tienneen, että hän on tekemisissä 11-vuotiaan lapsen kanssa.

8. A on 9.3.2001 jälkeen jatkanut viestien vaihtoa B:n kanssa ja 15.3.2001 lähettämässään viestissä 18-vuotiaaksi ilmoittautuen kertonut haluavansa tyttökaveria, jolla on mahdollisuus harrastaa seksiä, sekä tarjoutunut opettamaan B:lle ”kaikkea kivaa seksistä”. Korkein oikeus katsoo tämän ja muun viestien vaihdon sisällön osoittavan, että A on pyrkinyt yhteydenpidollaan seksuaaliseen kanssakäymiseen B:n kanssa.

9. Korkein oikeus katsoo, että A on sinänsä ryhtynyt konkreettisiin toimiin päästäkseen B:n kanssa sellaiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen, joka toteuttaa rikoslain 20 luvun 6 §:n 1 momentin mukaisen lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön. Rikoksen eteneminen yritysasteelle edellyttää kuitenkin myös, että jo tehdyillä toimilla on aiheutettu huomioon otettava vaara rikoksen täyttymisestä. Harkittaessa tunnusmerkistön täyttymistä kysymys on siten siitä, onko A:n menettelyn katsottava edenneen syytteessä kuvatun B:n kanssa tapahtuvan seksuaalisen teon yrityksen asteelle vai ovatko viestit olleet teon myöhempään toteuttamiseen tähtäävää valmistelua, joka lain mukaan jää rankaisematta.

10. Lapseen kohdistuvan rikoksen täyttymisen vaaraa arvioitaessa on otettava huomioon, että internetin avulla on helppoa kohdistaa johdattelua ja taivuttelua lapsiin, joiden kyky vaaran torjumiseen on vähäinen. Tässä tapauksessa aiheutunutta vaaraa arvioidessaan Korkein oikeus toteaa, ettei A ole tiennyt B:n henkilöllisyyttä eikä hän ole missään vaiheessa tiedustellut B:n tarkkoja henkilö- ja yhteystietoja. A on lopettanut sähköpostiviestien lähettämisen B:lle esittämättä tapaamista, puhelinyhteyttä tai muuta sähköpostiviestejä läheisempää yhteydenpitoa. Mainitut seikat huomioon ottaen A:n menettelystä ei ole aiheutunut todellista vaaraa siitä, että B:hen kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö toteutuisi.

11. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei A menettelyllään ole syyllistynyt syytteessä tarkoitettuun lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yritykseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan. Syyte hylätään ja A vapautetaan hänelle tuomitusta rangaistuksesta.

Oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain 9 §:n 2 momentin nojalla Korkein oikeus määrää, että oikeudenkäyntiaineisto on sovellettuja lainkohtia, tuomiolauselmia ja asiasta laadittavaa selostetta lukuunottamatta pidettävä salassa 20 vuotta käräjäoikeuden tuomion julistamispäivästä 10.4.2002 lukien.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Mikko Tulokas (eri mieltä), Eeva Vuori, Kari Kitunen ja Pasi Aarnio (eri mieltä). Esittelijä Pekka Haapaniemi.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Aarnio: Olen perusteluista 1 – 9 kohdan osalta samaa mieltä kuin enemmistö. Sen jälkeen lausun seuraavaa:

Totean, että rikoslain 20 luvun 6 §:n tarkoituksena on suojella lapsia aikuisten seksuaaliselta hyväksikäytöltä. Katson, että vaaran toteutumista arvioitaessa on otettava huomioon säännöksen suojaaman edun tärkeys.

Hyväksikäytölle on tyypillistä, että siihen pyritään lasta johdattelemalla ja taivuttelemalla käyttäen hyväksi lapsen luottamusta ja alttiutta tällaiselle taivuttelulle. A on salaten oikean ikänsä ollut yhteydessä B:hen internetin kautta. Tämä on verrattain uusi ja varsinkin nuorten suosima yhteydenpitomuoto. Sen avulla on helppoa saada yhteys lapsiin ja kohdistaa johdattelu ja taivuttelu sellaiseen lapseen, joka osoittaa alttiutta tällaiselle taivuttelulle. Lapsen on tässä yhteydenpidossa vaikea havaita syntyvä hyväksikäytön vaara. Lapsen kyky ja mahdollisuudet vaaran torjumiseen ja taivuttelun vastustamiseen ovat usein vähäiset. Internetin ominaisuuksien vuoksi sitä kautta hyväksikäyttöön tähtäävän taivuttelun kohteeksi joutuminen on siten lapsen kannalta jo sinänsä vaarallista. Tähän nähden on perusteltua lähteä siitä, että tällä tavoin hyväksikäyttöön pyrittäessä huomioon otettava vaara hyväksikäytön toteutumiselle syntyy jo varsin varhain johdattelun alettua.

A on saanut B:n johdateltua kanssaan viestien vaihtoon ja siinä aloittanut seksuaaliseen hyväksikäyttöön tähtäävän taivuttelun sekä tehnyt B:lle seksuaalista kanssakäymistä tarkoittavan ehdotuksen. Vaikka B vastauksessaan on vielä torjunut ehdotuksen ja vaikka A ei vielä ole tiedustellut B:n tarkkoja henkilö- ja yhteystietoja katson, että B:n kannalta on jo syntynyt huomioon otettava vaara hyväksikäytön toteutumisen suhteen. Näin ollen A:n teko on edennyt rikoksen yritykseksi. Käsitystä, jonka mukaan kysymys on ollut vakavasti otettavasta seksuaalirikoksen yrityksestä, tukee osaltaan myös A:n henkilöstä käräjäoikeudessa esitetty selvitys.

A on 15.3.2001 lähettämänsä viestin jälkeen lopettanut yhteydenpidon. Katson tämän johtuneen siitä, että B on suhtautunut torjuvasti hänen seksuaalista kanssakäymistä tarkoittavaan esitykseensä. Näin ollen A on B:n vastustuksen vuoksi eikä omasta tahdostaan luopunut rikosta täyttämästä.

Näillä perusteilla katson, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden tuomion lopputulosta.

Oikeusneuvos Tulokas: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Aarnio.