KKO:2005:1

Kunnianloukkaus

Iltapäivälehdessä julkaistussa pakinatyylisessä kirjoituksessa oli arvosteltu kärjekkään kansanomaisin ilmaisuin ravintolan tarjoamaa ruoka-annosta. Kysymys siitä, oliko kirjoituksen laatinut toimittaja syyllistynyt kunnianloukkaukseen ravintolan omistajaa kohtaan.

RL 24 luku 9 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Asian tausta

Sanoma Osakeyhtiön omistamassa Ilta-Sanomat -nimisessä iltapäivälehdessä, jonka vastaavana päätoimittajana oli A, oli 17.4.2001 julkaistu toimittaja B:n kommenttipuheenvuoroksi laatima kirjoitus otsikolla ”Sulavat sanat”. Siinä lausuttiin mm. seuraava:

Kuopiossa on pieni pizzeria, johon viaton matkalainen eksyy ja tilaa marinaran. Eteen isketään muultakin kuin ulkonäöltään huussinlunkkua muistuttava lätkyrä, jonka pinnalla harhailee muutama purkkisimpukka. Vielä kitukasvuisemmat katkaravut, puolisen tusinaa, hukkuvat ilkeästi venyvään edamjuustokuorrutukseen.

Vaatimukset Varkauden käräjäoikeudessa

Virallinen syyttäjä lausui B:tä ja A:ta vastaan ajamassaan syytteessä, että B oli toimittajana laatinut edellä mainitun kirjoituksen, jossa oli halvennettu C:tä arvostelemalla tämän omistaman pizzerian tarjoamaa ruokaa tavalla, joka selvästi ylitti sen, mitä voitiin pitää hyväksyttävänä. Kirjoituksessa oli väitetty pizzerian tarjoaman pizzan muistuttavan ominaisuuksiltaan erästä yleisesti epähygieeniseksi miellettyä wc:n osaa. C samaistettiin yleisesti yritykseen. A oli puolestaan sanomalehden vastaavana päätoimittajana laiminlyönyt estää edellä kerrotun kirjoituksen julkaisemisen mainitussa sanomalehdessä. Tämän vuoksi syyttäjä vaati vastaajien tuomitsemista rangaistukseen B:n kunnianloukkauksesta ja A:n painovapauden tuottamuksellisesta väärinkäyttämisestä. C yhtyi syyttäjän rangaistusvaatimukseen ja vaati lisäksi B:n ja A:n velvoittamista yhteisvastuullisesti suorittamaan hänelle korvausta henkisestä kärsimyksestä.

Käräjäoikeuden tuomio 23.12.2002

Käräjäoikeuden mukaan asian ratkaisun lähtökohta oli perustuslaissa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa säädetystä sananvapaudesta johdettava mielipiteen ilmaisemisen vapaus.

Rikoslain 24 luvun 9 §:n 2 momentin mukaan muun muassa elinkeinonharjoittajien tulee sietää kärjekästäkin julkista arvostelua, joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Tällöin on lähtökohtana se, että arvostelu perustuu paikkansa pitäviin asiatietoihin (KKO 2000:45). Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä oli korostettu sitä, että journalistinen vapaus sisälsi oikeuden myös liioitteluun ja jopa provokaatioon.

Oikeudellisessa arvioinnissa oli annettava merkitystä kirjoituksen tyylilajille. Pakinassa voitiin käyttää ”voimakkaampaa” kieltä kuin asia-artikkeleissa. Merkitystä oli sillä, oliko kirjoitus julkaistu arvostelun tarkoituksessa vai oliko siinä pilailtu henkilön kustannuksella pelkästään viihdytystarkoituksessa. Pakina avasi mahdollisuudet voimakkaallekin kielenkäytölle. Yksilön loukkaamisen välineenä pakinaakaan ei kuitenkaan saanut käyttää.

Syytteen kohteena oleva artikkeli oli kiistatta kirjoitettu pakinamuotoon. Pakinassa B oli arvostellut ostamaansa pizzaa vertaamalla sitä ”huussinlunkkuun”. Pakina oli ollut osa laajempaa Kuopion jalkapalloilua, kuopiolaisia ja Kuopion ruokakulttuuria sekä erikoisia ruokia yleensäkin koskevaa kokonaisuutta. Asianomistajaa ei ollut mainittu pakinassa nimeltä, joskin siinä oli määritelty pizzeria siten, että se oli ollut paikallistettavissa.

Ilmaisun ”muiltakin kuin ulkonäöltään … muistuttava lätkyrä” voitiin katsoa viittaavan tuotteen kokoon, kovuuteen ja kuivuuteen. Näitä ominaisuuksia voitiin pitää tuotteelle huonoina ominaisuuksina. Ottaen huomioon kirjoituksen luonne pakinana sen jokaista sanaa ei voitu lukea yksittäisinä, asiayhteydestään erotettavina ilmaisuina. Myöskään lauseeseen sisältynyt yksi mahdollisesti arveluttava sana ei oikeuttanut arvailemaan sanalle muita mahdollisia negatiivisia määritteitä.

B:n ilmeisenä tarkoituksena ei ollut kirjoitusta laatiessaan ollut halventaa liikkeen omistanutta asianomistajaa henkilönä, vaan hän oli pakinatyylillä esittänyt kritiikkinsä ainoastaan saamastaan tuotteesta. Tähän hänellä oli ollut oikeus. A:lla lehden päätoimittajana ei ollut täten ollut tarvetta estää pakinan julkaisemista lehdessä.

Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi syytteen ja korvausvaatimuksen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Jukka Lumiala ja lautamiehet Matti Nissinen, Ulla-Maija Hämäläinen ja Tuula Savolainen.

Eri mieltä ollut lautamies Tuula Savolainen katsoi B:n ja A:n syyllistyneen niihin rikoksiin, joista heille oli vaadittu rangaistusta, ja tuomitsi B:n kunnianloukkauksesta 20:een 31 euron suuruiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa yhteensä 620 euroa ja A:n painovapauden tuottamuksellisesta väärinkäyttämisestä 20:een 117 euron suuruiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa yhteensä 2340 euroa. Lisäksi hän velvoitti B:n ja A:n yhteisvastuullisesti suorittamaan C:lle korvausta henkisestä kärsimyksestä.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 18.12.2003

Syyttäjä ja C valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus totesi B:n kirjoituksessa sanotun, että puheena olleessa pizzeriassa tarjottu pizza oli ollut ”muultakin kuin ulkonäöltään huussinlunkkua muistuttava lätkyrä”. Kirjoituksessa ei ollut yksilöity, millä muulla tavalla kuin ulkonäöltään pizza oli muistuttanut ”huussinlunkkua”. Ilmaisu oli ollut omiaan herättämään lukijoissa pizzasta muitakin kuin sen kovuuteen ja kuivuuteen liittyviä kielteisiä mielikuvia. Arvostelemalla kirjoituksessaan tällä tavoin C:n pizzeriassa tarjottua ruoka-annosta B oli, huolimatta siitä, että kirjoitus oli laadittu pakinatyylillä, selvästi ylittänyt sen, mitä voitiin pitää hyväksyttävänä, ja siten halventanut C:tä. Näin ollen B oli syyllistynyt siihen, mistä hänelle oli vaadittu rangaistusta.

A puolestaan oli vastaavana päätoimittajana laiminlyönyt estää kirjoituksen julkaisemisen. Hän ei ollut näyttänyt noudattaneensa kaikkea asianaan ollutta varovaisuutta kirjoituksen julkaisemisen estämiseksi. Näin ollen hän oli syyllistynyt painovapauden tuottamukselliseen väärinkäyttämiseen.

Tämän vuoksi hovioikeus tuomitsi B:n rikoslain 24 luvun 9 §:n nojalla kunnianloukkauksesta 30:een 31 euron suuruiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa yhteensä 930 euroa ja A:n painovapauslain 32 §:n nojalla painovapauden tuottamuksellisesta väärinkäyttämisestä 15:een 124 euron suuruiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa yhteensä 1860 euroa. Lisäksi hovioikeus velvoitti B:n ja A:n yhteisvastuullisesti suorittamaan C:lle korvausta henkisestä kärsimyksestä, A:n kuitenkin vain siinä tapauksessa, että korvausta ei saatu perityksi hänen työnantajaltaan Sanoma Osakeyhtiöltä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jorma Lumiala (eri mieltä), Anna-Kaarina Mäkinen ja Kaarina Heino. Esittelijä Sisko Heimonen (mietintö).

Viskaali Sisko Heimosen mietinnön mukaan B:n tilaaman tuotteen kokoon, kovuuteen ja kuivuuteen liittyvä arvostelu C:n omistamassa pizzeriassa tarjotusta ruoka-annoksesta oli ollut osa B:n ruokakulttuuria käsitellyttä pakinamuotoon laadittua kirjoitusta. ”Huussinlunkku” -sanan käyttöä tässä yhteydessä voitiin jossain määrin arvostella. Huomioon ottaen kirjoituksen pakinatyylin lisäksi elinkeinonharjoittajan sietämisvelvollisuus ja perustuslaista ilmenevä sanan- ja julkaisuvapaus B:n ei kirjoituksessaan kuitenkaan voitu katsoa selvästi ylittäneen sitä, mitä voitiin pitää hyväksyttävänä. Tämän vuoksi Heimonen esitti, että käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

Hovioikeudenlaamanni Jorma Lumiala hyväksyi mietinnön.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

B:lle, A:lle ja Sanoma Osakeyhtiölle myönnettiin valituslupa. Valituksessa vaadittiin, että syytteet hylätään ja valittajat kukin osaltaan vapautetaan tuomitusta korvausvelvollisuudesta.

Syyttäjä ja C vastasivat valitukseen ja vaativat sen hylkäämistä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

1. Rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan kunnianloukkaukseen syyllistyy se, joka esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Momentin 2 kohdan mukaan kunnianloukkaukseen syyllistyy myös se, joka muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista. Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

2. C on omistajana pitänyt Kuopiossa pizzeria-ravintolaa, jonka tarjoamaa pizzaa lehtikirjoituksessa on arvosteltu. Tämän arvostelun on hovioikeuden tuomiossa katsottu rikoslain 24 luvun 9 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla kohdistuneen C:n menettelyyn elinkeinoelämässä. B, A ja Sanoma Osakeyhtiö ovat Korkeimmassa oikeudessa vedonneet siihen, ettei ruoka-annoksen arvostelu voinut loukata elinkeinonharjoittajaa, ellei tämä itse ollut valmistanut annosta eikä ollut edes sitä näkemässä. Oikea asianomistaja olisi tällöin hänen työntekijänsä. Kysymys on siten siitä, voiko ravintolan ruoka-annosta koskeva arvostelu samalla kohdistua myös ravintolan omistajaan ja hänen menettelyynsä elinkeinotoiminnassa sekä, jos vastaus on myönteinen, onko arvostelu selvästi ylittänyt sen, mitä voidaan pitää lain mukaan hyväksyttävänä.

3. Puheena olevassa lehtikirjoituksessa ei mainita C:tä tai hänen omistamaansa pizzeria-ravintolaa nimeltä. Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee, että kirjoituksen perusteella pizzeria on ollut helposti tunnistettavissa nimenomaan C:n omistamaksi ja pitämäksi ravintolaksi. Tätä seikkaa ei sinänsä ole riitautettu. Tämän vuoksi voidaan katsoa, että C on yleisesti samaistettu ravintolayritykseensä. Ravintolassa tarjoillun pizzan arvostelu on näissä olosuhteissa voinut kohdistua myös ravintolan omistajaan eli C:hen ja hänen menettelyynsä elinkeinotoiminnassa, vaikkei omistajaa olekaan kirjoituksessa mainittu.

4. Syytteen mukaan lehtikirjoituksen loukkaavuus perustuu siihen, että siinä on kerrottu pizzerian tarjoaman pizzan olleen ”muultakin kuin ulkonäöltään huussinlunkkua muistuttava lätkyrä” eli muistuttaneen ominaisuuksiltaan ”erästä yleisesti epähygieeniseksi miellettyä wc:n osaa”.

5. Tällaisen kärjekkään kansanomaisena pidettävän ilmaisun rangaistavuutta arvioitaessa on otettava huomioon yhtäältä se asiayhteys, johon lehtikirjoitus liittyy, sekä toisaalta se tyylilaji, jota kirjoitus edustaa. Kirjoitus on liittynyt toimittajan omana kommenttina iltapäivälehden urheilusivuilla julkaistuun artikkeli- ja haastattelukokonaisuuteen, jonka aiheena on ollut muun muassa kuopiolainen ruokakulttuuri. Kirjoitus on tarkoitettu humoristiseksi pakinaksi, jonka huumori pitkälti perustuu värikkäisiin sanontoihin ja hätkähdyttäviin kielikuviin. Siinä on ironiseen sävyyn käsitelty muita kuin savolaisia kansallisia perinneruokia käyttämällä niistä kansanomaisia ja jopa kielteisiä mielikuvia herättäviä ilmaisuja. Tähän kokonaisuuteen B on liittänyt kuvauksen hänelle kuopiolaisessa pizzeria-ravintolassa tarjoillusta pizzasta. Kuvauksessa on ruoka-annoksen laatuun kohdistettu ankaraa arvostelua, jonka tyylilaji kuitenkin vastaa kirjoituksen kokonaisuudelle ominaista, humoristisen liioittelevaa sävyä. Kirjoituksen sanoman voi ymmärtää myös niin, että siinä ihannoidaan vanhoja savolaisia perinteitä ja paheksutaan vieraita vaikutteita.

6. Elinkeinonharjoittajan on siedettävä tarjoamiinsa tuotteisiin tai palveluksiin kohdistuvaa kärjekästäkin julkista arvostelua, kunhan arvostelu perustuu paikkansa pitäviin asiatietoihin. Tässä tapauksessa kirjoittajan arvio on perustunut hänen omiin mielipiteisiinsä hänelle tarjoillun ruoan ulkonäöstä ja mausta. Kirjoittajan tässä yhteydessä käyttämä kielikuva, jota syytteessä tarkoitetaan, on omiaan herättämään lukijassa voimakkaan kielteisiä käsityksiä tarjotusta ruoasta. Siitä ei kuitenkaan voida saada kirjoituksen asiayhteyden ja tyylilajin perusteella sellaista käsitystä, että kirjoittaja olisi väittänyt ruokaa epähygieeniseksi tai elintarvikkeeksi sopimattomaksi.

7. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei B:n laatimassa kirjoituksessa ole esitetty sellaista C:n menettelyyn elinkeinotoiminnassa kohdistuvaa arvostelua, joka selvästi ylittäisi sen, mitä voidaan pitää lain mukaan hyväksyttävänä. B:n ei siten voida katsoa syyllistyneen kunnianloukkaukseen eikä A:n näin ollen painovapauden tuottamukselliseen väärinkäyttämiseen. Vahingonkorvauksen tuomitsemisellekaan ei ole tästä syystä perusteita.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan.

B:tä vastaan nostettu syyte kunnianloukkauksesta ja A:ta vastaan nostettu syyte painovapauden tuottamuksellisesta väärinkäyttämisestä hylätään ja heidät vapautetaan tuomituista rangaistuksista.

B ja A vapautetaan velvollisuudesta suorittaa C:lle korvausta henkisestä kärsimyksestä.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Leif Sevón sekä oikeusneuvokset Gustaf Möller, Lauri Lehtimaja, Kari Kitunen ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Marja Kekäläinen.