KKO:2005:17

Seksuaalirikos
Paritus
Menettämisseuraamus Hyödyn menettäminen

Majoitustoimintaa varten vuokralle annetussa rakennuksessa oli harjoitettu prostituutiota. Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla vuokranantajan katsottiin syyllistyneen paritukseen.

Vuokratulo tuomittiin rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä valtiolle menetetyksi. Kysymys myös vuokratulon verotuksen merkityksestä menettämisseuraamuksen kannalta.

RL 20 luku 9 § 1 mom (563/1998)

RL 2 luku 16 § 1 mom (143/1932)

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

Varatuomari A harjoitti Kotkassa laki- ja kiinteistöalan elinkeinotoimintaa. Hänen toiminimelleen kuului koko osakekanta asunto-osakeyhtiössä, joka omisti Kotkassa sijaitsevan, niin sanottuna Punaisena talona tunnetun 25 huonetta käsittävän kerrostalon. A oli toiminimen edustajana vuokrannut talon ja tontin majoitustoiminnan harjoittamista varten ensin vuonna 1996 B:lle ja sittemmin 5.1.1998 C:lle.

Kotkan käräjäoikeuden tuomio 9.9.2002

Käräjäoikeus katsoi virallisen syyttäjän syytteestä selvitetyksi, että Punainen talo oli mainittuna vuokra-aikana ollut ”selkeä ilotalo”, jonka maine oli levinnyt laajalle. Punaiseen taloon oli kysymyksessä olevana aikana majoittunut lähes yksinomaan naisia, jotka olivat harjoittaneet siellä korvausta vastaan prostituutiota. Naisilta oli peritty vuorokausimaksuja, jotka olivat huomattavasti ylittäneet sen, mitä pelkästä vuodepaikasta tasoltaan vaatimattomassa majoitusliikkeessä olisi ollut kohtuudella maksettava. Majoitusliikkeen toiminta-ajatuksena oli ollut laajamittainen seksuaalipalveluiden tuottaminen prostituoituja hyväksi käyttäen. Naiset olivat tulleet entisen Neuvostoliiton alueelta, pääosin Venäjältä. Taloon ei ollut päästetty sellaisia naisia, joita ei ennestään tunnettu.

A oli käräjäoikeuden mukaan ollut tietoinen siitä, että Punaisessa talossa harjoitetun majoitustoiminnan sisältönä oli sen sulkemiseen saakka ollut maksullisten seksuaalipalveluiden tuottaminen prostituoituja hyväksi käyttäen ja että majoitusliikkeen tulot ja niistä maksetut vuokrat ja kiinteistön kustannukset olivat peräisin seksuaalipalvelujen myynnistä. A oli prostituution ja epäillyn parituksen johdosta 3.7.1997 irtisanonut B:n vuokrasopimuksen ja sen jälkeen antanut tälle tehtäväksi uuden vuokralaisen hankkimisen. A oli B:n esityksestä vuokrannut talon 1.1.1998 alkaen majoitusliikkeen nimelliseksi harjoittajaksi ryhtyneelle C:lle.

A:n käteisenä rahana B:ltä henkilökohtaisesti vastaanottamien vuokrien ja B:n hänen puolestaan maksamien kiinteistökustannusten ei ollut tosin väitetty ylittäneen paikkakunnalla vuokra-arvoltaan samanveroisista tiloista maksettuja vuokria. Tästä huolimatta kysymys ei ollut ollut normaalein ehdoin tapahtuneesta tavanomaisesta rakennuksen vuokraamisesta majoitusliikkeen käyttöön vaan kokonaisen kerrostalon järjestämisestä ilotalotoimintaa varten. A ei ollut voinut pitää kivitaloa tyhjillään jo siitä aiheutuneiden kustannusten vuoksi. Hän ei ollut onnistunut myymään taloa eikä hänellä ollut ollut tarjolla muita varteenotettavia vuokralaisia kuin B. A oli vuokrasopimuksilla ja niihin liittyneillä näennäisillä varoituksilla ja irtisanomisilla ylläpitänyt ilotalotoimintaa ja saanut sellaista taloudellista hyötyä, jota hän ei olisi muutoin kyennyt hankkimaan.

Tässä tapauksessa monivaiheisen rikossuunnitelman toteuttaminen oli edellyttänyt useiden osallisten yhteistoimintaa. Punaisessa talossa harjoitettu paritus oli täyttynyt siinä mukana olleiden A:n, B:n, C:n ja erään neljännen henkilön toiminnan kokonaisuutena. Myös A:n osuus rikossuunnitelman toteuttamisessa oli ollut merkittävä ja hän oli tiennyt oman toimintansa liittymisestä B:n toiminnan kanssa paritusrikoksen tunnusmerkistön toteuttavaksi kokonaisuudeksi, siitä huolimatta, ettei A itse ollut hankkinut prostituoituja tai näille asiakkaita. A oli Punaisen talon tosiasiallisena omistajana ollut avainasemassa. Jos hän ei olisi antanut taloa vuokralle, siellä ei olisi harjoitettu paritusta. A:lla oli lakimiehenä ollut tavanomaista selvästi paremmat edellytykset arvioida tekonsa oikeudenvastaisuutta. A:n koulutus ja lakimiestehtävissä hankittu pitkäaikainen kokemus olivat korostaneet hänen selonottovelvollisuuttaan.

Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi, että A oli, hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä, 1.8.1997 – 6.1.2002 välisenä aikana yhdessä B:n ja C:n kanssa järjestänyt 25 huonetta käsittävän rakennuksen prostituution harjoittamista varten tietoisena, että taloa käytettiin yksinomaan prostituution harjoittamiseen. Hän oli näin käyttänyt hyväkseen taloon asettuneiden naisten ryhtymistä korvausta vastaan tapahtuvaan sukupuoliyhteyteen tai siihen rinnastettavaan seksuaaliseen tekoon ja syyllistynyt siten rikoslain 20 luvun 9 §:n 1 momentissa (563/1998) tarkoitettuun paritukseen.

A:n syyksi luetussa rikoksessa oli kysymys vuosia jatkuneesta rikollisesta menettelystä huomattavan ja pysyvän taloudellisen hyödyn saamiseksi prostituoituja hyväksi käyttäen. Kysymyksessä oli kansainvälinen rikollisuus, jossa organisaattoreista osa oli toiminut kohdemaana olleen Suomen rajojen ulkopuolelta. Ulkomaalaisilla prostituoiduilla oli heikko oikeudellinen ja tosiasiallinen asema parittajiin nähden. Rikoksen vakavuus ja vahingollisuus ja siitä ilmennyt syyllisyys huomioon ottaen A tuomittiin 1 vuoden 6 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

A oli saanut rikoksen tuottamana hyötynä vuokratulojen määrän eli 870 696,38 markkaa vastaavat 146 440,61 euroa, jonka käräjäoikeus tuomitsi menetettäväksi valtiolle.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Arto Helenius ja lautamiehet.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 27.3.2003

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että syyte hylätään. Virallinen syyttäjä vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Hovioikeus katsoi selvitetyksi, että Punaiseen taloon oli 1.8.1997 ja 6.1.2002 välisenä aikana majoittunut naisia, jotka olivat tarjonneet seksuaalipalveluja korvausta vastaan taloon tulleille miehille. Naiset olivat itse valinneet asiakkaansa ja sopineet näiden miesten kanssa palveluidensa hinnan, jonka miehet olivat maksaneet suoraan naisille. Naiset olivat maksaneet mahdollisuudestaan harjoittaa tätä toimintaa Punaisessa talossa korvauksen, jonka suuruus oli vaihdellut 300 markasta 2 000 markkaan vuorokaudelta. Naiset olivat saaneet pitää miehiltä saamansa rahat itsellään lukuunottamatta edellä mainittuja majoituskustannuksia sekä mahdollisia matkajärjestelyistä perittyjä korvauksia.

Hovioikeudessa esitetty selvitys ei osoittanut, että A olisi yhdessä B:n tai C:n kanssa tehnyt rikossuunnitelman, jonka mukaisesti talo olisi järjestetty toimitilaksi prostituution harjoittamista varten. A:n ei myöskään ollut selvitetty osallistuneen millään tavoin Punaisessa talossa harjoitettuun toimintaan. Siten kysymys oli siitä, oliko A osallistunut B:n tai C:n harjoittamaan paritukseen rikoskumppanina tai avunantajana, kun hän oli antanut Punaisen talon vuokralle ja sallinut B:n ja C:n hallita sitä syytteessä tarkoitetun ajan sitä vastaan, että hänelle oli maksettu vuokraa ja vuokralaiset olivat maksaneet talon erilaiset kulut.

A:ta oli 2.7.1997 kuultu esitutkinnassa Punaisen talon toimintaan liittyneiden rikosepäilyjen vuoksi. Myös B:tä oli kuulusteltu epäiltynä samassa yhteydessä. A oli 3.7.1997 irtisanonut B:n vuokrasopimuksen päättymään vuoden 1997 lopussa poliisikuulustelussa saamansa tiedon ja poliisin esittämän suosituksen perusteella. C oli tullut uudeksi vuokralaiseksi B:n ehdotuksesta entisin vuokraehdoin. A oli tiennyt, että C:n tultua vuokralaiseksi B oli jatkanut työskentelyä Punaisessa talossa. B oli A:n tieten huolehtinut myös vuokran ja sähkömaksujen ja muiden laskujen maksamisesta.

A:lla ei ollut näytetty olleen omia havaintoja Punaiseen taloon tulleista naisista, heidän asiakkainaan käyneistä miehistä eikä harjoitetusta prostituutiosta. Poliisi, joka oli 12. – 13.11.1999 ja 24.8.2001 käännyttänyt maasta Punaiseen taloon majoittuneita naisia epäiltynä prostituutiosta, ei ollut ilmoittanut A:lle epäilyistään. Poliisi ei ollut muutoinkaan kuulustellut A:ta tutkimuksissa, jotka olivat koskeneet epäilyjä C:n Punaisessa talossa harjoittamasta parituksesta. Kun poliisi oli vaatinut lääninhallitusta epäämään C:n oikeuden harjoittaa majoitustoimintaa, se ei ollut vaatinut A:ta irtisanomaan C:n vuokrasopimusta. C oli kertonut toimittaneensa A:n toimistoon lääninhallituksen 21.11.2000 antaman päätöksen, jolla se hylkäsi poliisin tekemän hakemuksen. Päätöksessä oli ollut maininta, että C oli 24.6.1998 tuomittu Kotkan käräjäoikeudessa vankeuteen Punaisessa talossa harjoitetusta parituksesta ja että uudesta epäillystä paritusrikoksesta oli vireillä esitutkinta.

Käräjäoikeus oli 11.2.1998 tuominnut B:n ja A:n rangaistukseen 15.11.1996 – 31.7.1997 tehdystä parituksesta. C:n ryhdyttyä vuokralaiseksi toiminta Punaisessa talossa ei ollut muuttunut. C oli Kotkan käräjäoikeudessa tuomittu 24.6.1998 ja 11.5.2001 rangaistuksiin 1.1. – 26.2.1998 ja 1.6.1998 – 31.8.2000 tehdystä parituksesta. B oli saanut jatkaa majoitustoiminnan harjoittamista Punaisessa talossa 1.8.1997 jälkeenkin, vaikka A oli irtisanonut tämän vuokrasopimuksen paritusepäilyjen perusteella. Samoin B oli jatkanut toimintaansa Punaisessa talossa A:n tieten senkin jälkeen, kun C oli tullut vuokralaiseksi. A ei ollut selvittänyt B:n ja C:n mahdollisuuksia harjoittaa talossa majoitustoimintaa asianmukaisella tavalla. A oli tiennyt, että C oli päivisin ollut töissä muualla ja että tällä ei ollut ollut majoitusalan harjoittamisen edellyttämää koulutusta tai ammattitaitoa sekä että tällä ei ollut ollut edellytyksiä hankkia Punaiseen taloon asiakkaita.

A oli 23.1.1998 antanut C:lle varoituksen. Sen perusteena oli ollut poliisin epäilyt talossa harjoitettavasta prostituutiosta. A oli myös 30.6.1999 irtisanonut vuokrasopimuksen päättymään 30.9.1999. C oli saanut irtisanomisilmoituksen tiedoksi, mutta irtisanomista ei ollut pantu täytäntöön. A oli lisäksi 16.11.1999 laatinut varoituksen C:lle. Sitä hän ei ollut kuitenkaan antanut tälle tiedoksi. Tämä varoitus oli perustunut siihen, että poliisi oli ilmoittanut aloittavansa Punaista taloa koskevan rikostutkinnan.

A:ta oli jo 2.7.1997 kuulusteltu epäiltynä syyllistymisestä paritukseen yhdessä B:n kanssa. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n 15.11.1996 – 31.7.1997 tehdystä parituksesta rangaistukseen. Hän oli tiennyt siitä, että C:n epäiltiin syyllistyneen Punaisessa talossa paritukseen ja että tämä oli tuomittu tästä rikoksesta kahdesti rangaistukseen. Näiden syiden vuoksi hän oli laatinut C:lle varoituksia ja vuokrasuhteen irtisanomisilmoituksenkin ja myös irtisanonut vuokrasopimuksen, vaikka hän ei ollut pannut sitä täytäntöön. Vaikka poliisi ei ollut C:hen kohdistuneiden tutkimusten lisäksi epäillyt A:ta parituksesta, ei tämä merkinnyt sitä, että A olisi voinut perustellusti luottaa siihen, että hän ei vuokrasuhteen ylläpitämisellä syyllistyisi rikokseen.

Hovioikeus katsoi asiassa esitettyjen seikkojen osoittavan, että salliessaan B:n jatkaa talossa majoitustoimintaa 1.8. – 31.12.1997 ja vuokratessaan talon C:lle 1.1.1998 alkaen tietäen, että B jatkoi työskentelyä Punaisessa talossa, A oli pitänyt varsin todennäköisenä, että Punaiseen taloon majoittuisi sellaisia naisia, jotka myisivät seksuaalipalveluja taloon tuleville miehille, ja että nämä naiset maksaisivat majoituskorvauksia, joilla Punaisen talon vuokra ja sen kulut maksettaisiin.

Esitetty selvitys ei sen sijaan osoittanut, että A olisi luovuttanut Punaisen talon vuokralle nimenomaan järjestääkseen sen toimipaikaksi prostituution harjoittamista varten. Siten hän ei vuokraamisellaan ollut syyllistynyt paritukseen. A:n syyksi kuitenkin jäi, että hän oli edellä kerrotulla vuokraamisella ja vuokrasuhteen ylläpitämisellä, tietoisena B:n ja C:n toiminnasta Punaisessa talossa, tahallaan edistänyt näiden siellä harjoittamaa paritusta. Siten A oli käräjäoikeuden hänen syykseen lukeman parituksen asemesta syyllistynyt avunantoon B:n ja C:n harjoittamaan paritukseen.

Naisten hankkiminen Punaiseen taloon oli perustunut Suomen lähialueilla asuvien naisten huonoon taloudelliseen asemaan ja prostituution heille tuottamaan huomattavaan hyötyyn. Joitakin mahdollisia poikkeuksia lukuunottamatta naiset olivat tulleet Punaiseen taloon vapaaehtoisesti. Hovioikeuden mukaan ei voitu katsoa, että Punaisessa talossa prostituutiota harjoittavat naiset olisivat olleet erityisen alistetussa asemassa. A:n toiminta oli tehnyt prostituution ja parituksen harjoittamisen mahdolliseksi.

Hovioikeus tuomitsi A:n avunannosta paritukseen kahdeksan kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Menettämisseuraamuksen osalta hovioikeus katsoi, että A:lle maksetut vuokratulot olivat hänen rikoksellaan saamaansa hyötyä. Hän oli ilmoittanut ne omassa verotuksessaan. Verojen määrä oli otettava huomioon rikoshyödyn määrää arvioitaessa. Tämän perusteella hovioikeus arvioi A:n vuokratuloista saaman nettohyödyn määräksi 100 000 euroa. Syytä menettämisseuraamuksen kohtuullistamiseen ei ollut ilmennyt.

Hovioikeus alensi valtiolle menetettäväksi tuomitun rikoshyödyn 100 000 euroon.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Martti Kurri, Jouko Rantanen ja Helena Hennen.

Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa

Viralliselle syyttäjälle myönnettiin valituslupa syyksi luetun rikoksen ja siitä tuomitun rangaistuksen sekä menettämisseuraamuksen osalta. A:lle myönnettiin valituslupa tuomitun menettämisseuraamuksen osalta.

Virallinen syyttäjä vaati valituksessaan, että A tuomitaan parituksesta yhden vuoden kuuden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja että A:n valtiolle menetettäväksi tuomitun rikoshyödyn määrä korotetaan 146 440,61 euroksi. A vaati valituksessaan, että hänet vapautetaan tuomitusta menettämisseuraamuksesta tai että sen määrää ainakin alennetaan.

Virallinen syyttäjä ja A vastasivat toistensa valituksiin.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Syyksiluettavaan rikokseen sovellettava laki

1. Rikoslain 3 luvun 2 §:n 1 momentin (515/2003) mukaan rikokseen sovelletaan sitä lakia, joka oli voimassa, kun rikos tehtiin. Lainkohdan 2 momentin mukaan, jos tuomittaessa on voimassa toinen laki kuin rikosta tehtäessä, sovelletaan kuitenkin uutta lakia, jos sen soveltaminen johtaa lievempään lopputulokseen.

2. A on tuomittu 1.8.1997 – 6.1.2002 tapahtuneesta avunannosta paritukseen. Alemmat oikeudet ovat soveltaneet rikokseen sen tekoajan kuluessa eli 1.1.1999 voimaan tullutta rikoslain 20 luvun 9 §:n 1 momenttia (563/1998), koska sen soveltamisen on katsottu myös lain voimaantuloa edeltävän tekoajan osalta johtavan lievempään lopputulokseen kuin aikaisemmin voimassa olleen lain (16/1971).

3. Hovioikeuden tuomion antamisen jälkeen eli 1.8.2004 on tullut voimaan lainmuutos (650/2004), jolla paritusta koskevaa rikoslain 20 luvun 9 §:n 1 momenttia on muutettu täydentämällä parituksen perustunnusmerkistöä eräillä tekomuodoilla, joista ei nyt ole kysymys.

4. Korkein oikeus katsoo alempien oikeuksien tavoin, että 1.1.1999 voimaan tulleen lain (563/1998) soveltaminen johtaa sitä aikaisemmin voimassa ollutta lakia (16/1971) lievempään lopputulokseen, ottaen huomioon, että aikaisemmassa laissa paritussäännöksen rangaistusasteikko oli ankarampi kuin 1.1.1999 voimaan tulleessa laissa. Koska toisaalta 1.8.2004 voimaan tulleen lain (650/2004) soveltaminen ei johtaisi 1.1.1999 voimaan tullutta lakia lievempään lopputulokseen, Korkein oikeus katsoo, että tapaukseen on sovellettava viimeksi mainittua lakia.

Paritus vai avunanto paritukseen

5. Hovioikeus on todennut, että A oli vuokrannut Punaisen talon B:lle vuonna 1996 ja sen jälkeen C:lle 1.1.1998 alkaen majoitustoiminnan harjoittamista varten. Hovioikeudessa esitetty selvitys ei osoittanut A:n tehneen yhdessä B:n tai C:n kanssa rikossuunnitelmaa, jonka mukaisesti talo olisi järjestetty toimitilaksi prostituution harjoittamista varten. A:n ei ollut myöskään selvitetty osallistuneen talossa harjoitettuun toimintaan.

6. Hovioikeuden mukaan A on, salliessaan B:n jatkaa majoitustoimintaa Punaisessa talossa 1.8. – 31.12.1997 ja vuokratessaan talon C:lle 1.1.1998 alkaen tietäen, että B jatkaa siellä edelleen työskentelyään, pitänyt varsin todennäköisenä, että taloon majoittuisi sellaisia naisia, jotka myisivät seksuaalipalveluja taloon tuleville miehille, ja että nämä naiset maksaisivat majoituskorvauksia, joilla talon vuokra ja sen kulut suoritettaisiin. Koskei A:n ollut kuitenkaan osoitettu luovuttaneen taloa vuokralle nimenomaan järjestääkseen sen toimipaikaksi prostituution harjoittamista varten, hovioikeus on katsonut A:n syyllistyneen ainoastaan avunantoon B:n ja C:n harjoittamaan paritukseen. Virallisen syyttäjän mielestä A on kuitenkin jo hänen syykseen luetulla menettelyllä syyllistynyt paritukseen.

7. Asiassa on siten kysymys siitä, voidaanko hovioikeudessa A:n syyksi luettua menettelyä sellaisenaan pitää parituksena vai onko sitä enintään pidettävä avunantona tähän rikokseen.

Huoneen tai muun tilan järjestäminen paritusrikoksen tekotapana

8. Rikokseen sovellettavan rikoslain 20 luvun 9 §:n 1 momentin (563/1998) mukaan paritukseen syyllistyy muun muassa se, joka, hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä, järjestää huoneen tai muun tilan korvausta vastaan tapahtuvaa sukupuoliyhteyttä tai siihen rinnastettavaa seksuaalista tekoa varten tai muuten käyttää hyväkseen jonkun ryhtymistä sellaiseen tekoon. Asiallisesti säännös tältä osin vastaa myös 1.8.2004 voimaan tullutta lakia (650/2004).

9. Paritusrikosta koskevalla säännöksellä on säädetty rangaistavaksi menettely, jolla joku hankkii tai tavoittelee taloudellista hyötyä toisen prostituutiosta. ”Huoneen järjestäminen” on rikostunnusmerkistössä jo sellaisenaan mainittu parituksen yhtenä tekotapana. Kuten lain esitöistä ilmenee, huoneen järjestämisen tulee tapahtua nimenomaan prostituution harjoittamista varten. Jos vuokranantaja tietää asuntoa käytettävän yksinomaan prostituution harjoittamiseen, kysymys on tällaisesta menettelystä. Toisaalta satunnaiset poikkeamiset asunnon tyypillisestä käytöstä eivät ole ratkaisevia. (Ks. HE 6/1997 vp s. 187).

10. Huoneen järjestäminen parituksen tekotapana ei tarkoita pelkästään sitä, että tila vuokrataan tai luovutetaan suoraan prostituoidulle itselleen tai että huoneen järjestäjä itse huolehtii prostituutioon kuuluvista käytännön järjestelyistä. Toimitilojen hallinnan luovuttaminen ylipäätään prostituutiota varten ja näin ollen muullekin kuin prostituoidulle itselleen voi täyttää rikoksen tunnusmerkistön. Olennaista paritusrikokselle on nimenomaan prostituution hyväksikäyttäminen, mikä huoneen järjestämisellä voi tapahtua myös välillisesti.

Paritukseen kuuluva tahallisuus

11. ”Huoneen järjestämisen” rangaistavuus parituksena ei välttämättä edellytä yhteiseen rikossuunnitelmaan perustuvaa yhteisymmärrystä ”huoneen järjestäjän” ja niiden muiden henkilöiden välillä, jotka huolehtivat paritustoiminnan käytännön järjestelyistä. Vuokranantajan rikosoikeudellinen vastuu ei myöskään riipu siitä, mihin tarkoitukseen tilat on muodollisesti annettu vuokralle. Ratkaisevaa on vuokranantajan tietoisuus siitä, mihin tarkoitukseen tiloja tosiasiallisesti käytetään. Vuokranantaja syyllistyy paritusrikokseen tekijänä jo silloin, kun hän tietää tai kun hänen on täytynyt käsittää, että hänen vuokralle antamiaan tiloja, olipa ne muodollisesti vuokrattu vain majoitustoimintaa varten tai mihin muuhun käyttöön tahansa, tosiasiallisesti käytetään yksinomaan tai ainakin muutoin kuin satunnaisesti prostituution harjoittamiseen, ja että vuokran maksu ainakin pääasiallisesti rahoitetaan prostituutiosta saatavilla tuloilla.

A:n tietoisuus prostituution harjoittamisesta

12. Koska A:n ei ole katsottu toimineen yhteiseen rikossuunnitelmaan perustuvassa yhteisymmärryksessä hänen vuokralle antamassaan talossa paritusta harjoittaneiden B:n ja C:n kanssa, on merkittävää se, mitä A on itse tiennyt majoitustoiminnan harjoittamiseksi vuokrattujen tilojen tosiasiallisesta käytöstä.

13. Vuokrasopimuksen mukaan Punainen talo oli annettu vuokralle ”majoitustoiminnan” harjoittamista varten. Asiassa on kuitenkin selvitetty, että Punainen talo on ollut laajalti tunnettu ”ilotalona” ja että siellä on harjoitettu laajamittaista prostituutiota. A:ta on kuulusteltu jo 2.7.1997 samassa talossa harjoitetusta parituksesta epäiltynä ja hänet on lainvoiman saaneella tuomiolla sittemmin tuomittu rangaistukseen yhdessä B:n kanssa tehdystä, 15.11.1996 – 31.7.1997 tapahtuneesta parituksesta. Sillä seikalla, että A on paritusepäilyjen tultua ilmi ottanut etäisyyttä talon toimintaan ja poliisin kehotuksesta irtisanonut B:n vuokrasuhteen, ei ole ollut toiminnan kannalta tosiasiallista merkitystä. A:n hyväksyttyä uudeksi vuokralaiseksi B:n suositteleman C:n prostituution harjoittaminen talossa on voinut jatkua entisessä laajuudessa usean vuoden ajan. Uuteen vuokrasopimukseen otetut ehdot Punaiseen taloon majoitettavien asiakkaiden ”siveellisestä tasosta” samoin kuin C:lle annetut varoitukset ja vuokrasopimuksen irtisanomisilmoitus, jota ei ole pantu täytäntöön, ovat jääneet tehottomiksi. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:n on täytynyt tietää talossa harjoitetusta prostituutiosta, siitä huolimatta, ettei hänellä ole näytetty olleen yksityiskohtaista tietoa tai omakohtaisia havaintoja talon toiminnasta tai asiakkaista.

A:n tarkoitus hankkia hyötyä

14. A on edellä mainituissa olosuhteissa sallinut ensin B:n kanssa tehdyn vuokrasopimuksen jatkua ja tehnyt sitten C:n kanssa vastaavan uuden vuokrasopimuksen. Kuukausivuokra on maksettu käteisenä ensin 10 000 markan ja vuosina 2000 ja 2001 15 000 markan suuruisena. Lisäksi vuokralainen on maksanut talon ylläpidosta aiheutuneet kulut. Vaikka Punaisesta talosta peritty vuokravastike ei kokonaisuudessaan olisikaan ylittänyt paikkakunnan tavanomaista vuokratasoa, A:n on katsottava menettelyllään pyrkineen hankkimaan itselleen taloudellista hyötyä.

Syyksiluettava rikos

15. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A on, hankkiakseen itselleen taloudellista hyötyä, antanut alempien oikeuksien selostamin tavoin 25 huonetta käsittäneen, Punaiseksi taloksi kutsutun kerrostalon vuokralle B:lle ja C:lle ja siten järjestänyt huonetilat maksullisten seksuaalipalvelujen myyntiä varten sekä näin käyttänyt hyväkseen prostituutiota harjoittaneiden naisten ryhtymistä tällaiseen toimintaan. Näin menetellessään A on syyllistynyt paritukseen tekijänä eikä ainoastaan osallistunut siihen avunantajana.

Rangaistuksen mittaaminen

16. Asiassa sovellettavan rikoslain 6 luvun 1 §:n (466/1976) mukaan rangaistusta mitattaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat, rangaistusta koventavat ja lieventävät perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä rikoksesta ilmenevään tekijän syyllisyyteen. Paritusrikoksen vahingollisuutta ja vaarallisuutta arvioitaessa lähtökohdaksi on otettava se, kuinka törkeää toisen prostituution taloudellista hyväksikäyttöä teko ilmentää. Myös sille, minkälaisessa asemassa prostituoitu on suhteessa hyväksikäyttäjään, on perusteltua antaa merkitystä teon moitittavuutta arvioitaessa.

17. A:n syyksi on luettu, että hän on luovuttanut 25 huonetta käsittävän kerrostalon prostituution harjoittamista varten. Teko on jatkunut useita vuosia ja talon koko on mahdollistanut varsin laajamittaisen toiminnan. Vaikka A:n rikollisella toiminnallaan tavoitteleman hyödyn ei ole väitettykään ylittäneen talon tavanomaista vuokratasoa vastaavaa vuokraa, hänen näin saamansa vuokratulot ovat olleet huomattavat. Nämä seikat puoltavat A:n tuomitsemista ankaraan rangaistukseen.

18. A:n syyllisyyden astetta arvioitaessa on toisaalta huomattava, että hänen ei ole väitettykään olleen tekemisissä talossa harjoitetun prostituution käytännön järjestelyiden kanssa tai tienneen prostituoiduilta perittyjen korvausten suuruudesta tai heidän muusta kohtelustaan. Hänen asemansa suhteessa prostituoituihin ei siten sinänsä korosta teon moitittavuutta. Tämän vuoksi A:lle mitattavan rangaistuksen tulee olla selvästi alhaisempi kuin prostituoitujen hankkimiseen, maahan tuloon, rahastamiseen ja muuhun, alempien oikeuksien tuomioissa selostettuun organisoituun paritustoimintaan keskeisesti osallistuneelle X:lle tuomittu 2 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistus.

19. Edellä lausutun perusteella Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukainen rangaistus A:n syyksi luetusta rikoksesta on yksi vuosi vankeutta. Rikoksen vakavuus edellyttää rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana.

Menettämisseuraamus

20. Käräjäoikeus on tuominnut A:n menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä rakennuksen vuokrauksesta kertynyttä vuokratuloa vastaavat 146 440,61 euroa. Hovioikeus on katsonut, että kun vuokratulo oli ilmoitettu A:n verotuksessa, myös verojen määrä oli otettava huomioon rikoshyödyn määrää laskettaessa. Tämän perusteella hovioikeus on arvioinut A:n vuokratulosta saaman nettohyödyn määräksi 100 000 euroa ja alentanut menettämisseuraamuksen tähän määrään.

21. Virallinen syyttäjä on puolestaan katsonut, ettei veroja tullut menettämisseuraamuksen määrää laskettaessa ottaa huomioon, koska A:lle tai hänen edustamalleen toiminimelle ei ollut vuokratulon perusteella aikaisempien vuosien tappioiden vuoksi määrätty veroa. A on taas katsonut, että myös aikaisemmilta vuosilta vahvistettujen tappioiden tasaamisen tulisi oikeuttaa veroja vastaavaan vähennykseen rikoshyödyn määrää laskettaessa.

22. Korkein oikeus toteaa A:n saaneen hänen syykseen nyt luetun parituksen tekoajalta vuokratuloa yhteensä 146 440,61 euroa, minkä lisäksi vuokralaiset ovat maksaneet talon ylläpidosta aiheutuneet kulut. Vuokraustoiminta on edellä todetuin tavoin katsottu rikoslain 20 luvun 9 §:n 1 momentissa tarkoitetuksi paritukseksi. Siitä kertynyt vuokratulo on näin ollen kokonaisuudessaan rikoksen tuottamaa taloudellista hyötyä. Merkitystä ei ole sillä, ettei peritty vuokra ole ehkä ylittänyt käypää vuokratasoa.

23. Kun rikoshyöty tuomitaan kokonaisuudessaan valtiolle menetettäväksi, A:lle tai hänen edustamalleen toiminimelle ei jää vuokrauksesta sellaista tuloa, jonka perusteella ylipäänsä voitaisiin määrätä veroa tai josta aikaisemmilta vuosilta vahvistettu tappio voitaisiin verotuksessa vähentää. Näin ollen veroja tai niiden arvioitua määrää ei voida tällaisessa tilanteessa ottaa huomioon laskettaessa valtiolle menetettäväksi tuomittavan rikoshyödyn määrää. Tällä perusteella Korkein oikeus katsoo, että A:n valtiolle menetettäväksi tuomittavan rikoshyödyn määrä on kertynyttä todellista vuokratuloa vastaavat 146 440,61 euroa.

24. Alempien oikeuksien menettämisseuraamuksen osalta soveltama rikoslain 2 luvun 16 §:n 1 momentti (143/1932) on kumottu 1.1.2002 voimaan tulleella rikoslain muuttamisesta annetulla lailla (875/2001), jolla rikoslakiin on lisätty menettämisseuraamuksia koskeva uusi 10 luku. Sekä vanhan että uuden lain mukaan rikoksen tuottama taloudellinen hyöty on tuomittava valtiolle menetetyksi. Uuteen lakiin sisältyy kuitenkin menettämisseuraamuksen kohtuullistamista koskeva säännös. Rikoslain 10 luvun 10 §:n (875/2001) mukaan rikoshyöty saadaan jättää tuomitsematta tai menetetyksi voidaan tuomita vain osa hyödystä muun muassa silloin, jos menettämisseuraamuksen tuomitseminen olisi kohtuutonta ottaen huomioon rikoksen laatu, vastaajan taloudellinen asema sekä muut olosuhteet.

25. A on syyllistynyt nyt kysymyksessä olevaan paritusrikokseen vielä senkin jälkeen, kun hänet oli jo tuomittu rangaistukseen aikaisemmasta vastaavasta rikoksesta. Tahallisella rikoksellaan hän on tavoitellut huomattavan suurta taloudellista hyötyä. Tähän nähden menettämisseuraamuksen kohtuullistamiseen ei olisi perustetta myöskään 1.1.2002 voimaan tulleen lain nojalla. Uuden lain soveltaminen ei siten johtaisi A:lle lievempään lopputulokseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A tuomitaan hovioikeuden hänen syykseen lukeman rikoksen ja siitä tuomitseman rangaistuksen asemesta rikoslain 20 luvun 9 §:n 1 momentin (563/1998) nojalla parituksesta 1.8.1997 – 6.1.2002 yhden vuoden vankeusrangaistukseen. Rangaistus on ehdoton.

Rikoslain 6 luvun 13 §:n (515/2003) nojalla tehtävä vähennys 2 päivää. Vapaudenmenetysaika 21. – 22.1.2002.

A:n valtiolle menetettäväksi tuomitun rikoshyödyn määrä korotetaan 146 440,61 euroksi.

Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale, Lauri Lehtimaja (eri mieltä), Mikael Krogerus (eri mieltä), Gustav Bygglin ja Liisa Mansikkamäki. Esittelijä Marja Kekäläinen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Krogerus: Olen muutoin samaa mieltä kuin enemmistö, mutta tuomittavan rangaistuksen osalta lausun seuraavan.

Rangaistuksen mittaamisessa on otettava huomioon yhtäältä rikoksen vahingollisuus ja vaarallisuus, toisaalta rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys.

Punaisessa talossa harjoitettu paritus on ollut Suomen oloissa poikkeuksellisen laajaa. Nyt tutkittavana olevan asian osalta tätä toimintaa on kestänyt lähes neljä ja puoli vuotta. Käräjäoikeuden tuomion perusteluihin sisältyvän arvion mukaan Punaisessa talossa tänä aikana harjoitetusta seksuaalipalveluiden myynnistä on kertynyt tuloja yhteensä 8 569 850 markkaa. Toiminta on ollut hyvin organisoitua, ja se on täyttänyt järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkit.

Parituksen kohteena olevat naiset on tuotu Punaiseen taloon entisen Neuvostoliiton alueelta, pääasiallisesti Venäjältä. Hovioikeus on todennut, että naiset olivat ”joitakin mahdollisia poikkeuksia lukuun ottamatta” tulleet Punaiseen taloon vapaaehtoisesti ja että heillä oli ollut myös vapaus poistua sieltä milloin tahansa. Hovioikeuden mukaan ei voida katsoa, että naiset olisivat olleet ”erityisen alistetussa asemassa”. Totean kuitenkin käräjäoikeuden tuomioon sisältyvistä todistajankertomuksista ilmenevän, että Punaisessa talossa harjoitettavan prostituution lopettamista harkitsevia naisia oli myös uhkailtu.

Prostituution vapaaehtoisuutta arvioitaessa on sitä paitsi otettava huomioon ne elintasoerot ja toimeentulovaikeudet, jotka osaltaan selittävät entisen Neuvostoliiton alueelta olevien naisten valmiutta antautua Suomessa tapahtuvaan prostituutioon. En voi välttyä siltä vaikutelmalta, että Punaisessa talossa harjoitetun parituksen toiminta-ajatukseen on ainakin osaksi kuulunut myös ulkomaalaisten naisten turvattoman aseman hyväksi käyttäminen.

Järjestäytyneen rikollisuuden muotona tällaista yli rajojen organisoitua paritustoimintaa voidaan pitää erityisen vaarallisena. Siihen liittyy usein paitsi muuta rikollisuutta myös valtion virkakoneistoon ulottuva korruptiovaara. Käräjäoikeuden tuomion perustelujen mukaan B on ilmoittanut rajavartiolaitoksen edustajalle, että Punaisessa talossa on tarjolla ”rajamiehille ilmaista seksipalvelua”.

A:n syyllisyyden astetta arvioitaessa on huomattava, ettei A:n ole edes väitetty olleen tekemisissä Punaisessa talossa heinäkuun 1997 jälkeen harjoitetun prostituution käytännön järjestelyjen kanssa. Näin ollen hänen tahallisuuteensa ei ole kuulunut tietoisuus siitä, miten prostituoituja naisia oli Punaisessa talossa kohdeltu, minkälaisia korvauksia heiltä oli siellä peritty sekä minkäasteista turvattoman aseman hyväksikäyttöä tai muita kielteisiä lieveilmiöitä Punaisen talon toimintaan oli tuona aikana mahdollisesti liittynyt. Asiakirjoista kuitenkin ilmenee, että A on Kotkan käräjäoikeuden tuomiolla 11.2.1998, jonka Kouvolan hovioikeus on 29.3.2000 pysyttänyt, tuomittu rangaistukseen myös nyt puheena olevaa aikaa välittömästi edeltäneenä aikana eli 15.11.1996 – 31.7.1997 tapahtuneesta, yhdessä B:n kanssa tehdystä parituksesta. Tänä aikana A:n on kerrottu muun muassa olleen itse järjestämässä ulkomaalaisten naisten matkoja Punaiseen taloon. Tätä taustaa vasten ja ottaen huomioon myös A:n lakimieskoulutuksen ja asianajajakokemuksen, en pidä uskottavana, ettei A:lla olisi syytteessä mainittuna aikana ollut käsitystä tämän kansainvälisesti organisoidun parituksen perimmäisestä luonteesta samoin kuin sen vahingollisuudesta ja vaarallisuudesta sekä sen kohteena olevien naisten että koko yhteiskunnan kannalta.

Vaikkei A:n ole näytetty perineen Punaisesta talosta normaalin vuokratason ylittävää vuokraa, hänen saamansa kokonaisvuokratulo on ollut säännöllinen ja huomattavan suuri. Tällöin on myös otettava huomioon, että normaalin majoitustoiminnan harjoittamisesta Punaisessa talossa mahdollisesti saatava tulo olisi vastaavana aikana ollut epävarmaa.

Edellä lausutun perusteella ja muutoin käräjäoikeuden tuomion perusteluihin yhtyen katson, että käräjäoikeuden tuomitsema yhden vuoden kuuden kuukauden vankeusrangaistus on A:n kohdalla oikeudenmukainen. Tuomitsen hänet parituksesta tähän rangaistukseen. Rikoksen vakavuus edellyttää, että vankeusrangaistus tuomitaan ehdottomana.

Oikeusneuvos Lehtimaja: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Krogerus.