KKO:2005:62

Huumausainerikos Törkeä huumausainerikos

Tekijät olivat pitäneet hallussaan 2 500 kappaletta huumausaineeksi luettavia lääketabletteja. Kysymys siitä, oliko rikoksen kohteena rikoslain 50 luvun 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettu suuri määrä huumausainetta ja oliko rikosta siten pidettävä törkeänä, arvioitiin tablettien sisältämän huumausaineen määrän ja niistä saatavien käyttöannosmäärien perusteella.

RL 50 luku 1 §
RL 50 luku 2 § 1 kohta

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Virallisen syyttäjän syyte Oulun käräjäoikeudessa

Virallinen syyttäjä lausui syytteessä, että A ja B olivat 31.10.2002 yksissä tuumin pitäneet laittomasti hallussaan 100 kappaletta 2 milligramman, 410 kappaletta 5 milligramman ja 360 kappaletta 10 milligramman Diapam-lääketablettia, 60 kappaletta 15 milligramman ja 200 kappaletta 50 milligramman Oxepam-lääketablettia, 90 kappaletta 20 milligramman Tenox-lääketablettia, 30 kappaletta 0,25 milligramman, 200 kappaletta 0,5 milligramman ja 100 kappaletta 1 milligramman Xanor-lääketablettia, 100 kappaletta 0,5 milligramman ja 200 kappaletta 1 milligramman Xanor Depot-lääketablettia, 300 kappaletta 0,5 milligramman Rivatril-lääketablettia, 300 kappaletta 30 milligramman Panacod-lääketablettia ja 120 kappaletta 30 milligramman Panacod pore -lääketablettia eli yhteensä 2 500, oikeastaan 2 570 kappaletta huumausaineeksi luettavaa lääketablettia. Teko oli kohdistunut suureen määrään huumausainetta ja sitä oli myös kokonaisuutena arvioiden pidettävä törkeänä ottaen huomioon tekijöiden tarkoitus myymällä levittää pääosa lääkkeistä muiden käyttöön. Tämän vuoksi syyttäjä vaati A:lle ja B:lle rangaistusta törkeästä huumausainerikoksesta.

Käräjäoikeuden tuomio 15.1.2003

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi A:n ja B:n tunnustamisensa perusteella menetelleen syytteessä kuvatulla tavalla. Käräjäoikeus katsoi kuitenkin jääneen näyttämättä, että A ja B olisivat syyllistyneet törkeään huumausainerikokseen, koska asiassa ei ollut esitetty selvitystä lääkkeiden tarkemmasta huumausainepitoisuudesta eikä lääkeannos sellaisenaan ollut peruste luotettavasti arvioida lääkkeen sisältämän huumausaineen määrää tai vaarallisuutta. Lääkkeiden suuren määrän perusteella voitiin kuitenkin arvioida, että ainakin osa lääkkeistä oli tarkoitettu myyntiin, minkä vuoksi kysymys ei voinut olla huumausaineen käyttörikoksesta. Tämän vuoksi käräjäoikeus tuomitsi A:n ja B:n huumausainerikoksesta ja eräistä muista heidän syykseen luetuista rikoksista A:n 10 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja B:n 6 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Keijo Siljander ja lautamiehet.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 7.11.2003

Virallinen syyttäjä valitti hovioikeuteen ja vaati, että A ja B tuomitaan huumausainerikoksen asemesta törkeästä huumausainerikoksesta.

Hovioikeus lausui, että rikoslain 50 luvun 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettua huumausaineen suurta määrää ei voitu ilmaista täsmällisesti. Suureksi katsottava määrä vaihteli aineittain ja arvioinnissa oli kiinnitettävä huomiota muun ohella huumausaineen vaarallisuuteen ja voimakkuuteen. Syytteessä mainituista lääkkeistä Panacodin ja Panacod poren sisältämä huumausaineeksi luokiteltava lääkeaine kuului vaarallisuudeltaan niin sanottuun keskiryhmään. Mainittujen tablettien lukumäärän ja vahvuuksien perusteella voitiin laskea, että ne sisälsivät huumausaineeksi luokiteltavaa lääkeainetta enintään runsaat 12 grammaa. Vaarallisuudeltaan kyseiseen lääkeaineeseen rinnastui tavanomaisista huumausaineista lähinnä amfetamiini, jonka suurena määränä oli oikeuskäytännössä pidetty vähintään 100 grammaa. Amfetamiinin huumausainepitoisuus oli yleisesti 20 – 40 prosenttia. Mainittuja lääketabletteja ei hovioikeuden mukaan siten voitu pitää laissa tarkoitettuna suurena määränä huumausainetta.

Syytteessä tarkoitetuista lääkkeistä Diapamin, Oxepamin, Rivatrilin, Tenoxin ja Xanorin sisältämät huumausaineeksi luokiteltavat lääkeaineet kuuluivat vaarallisuudeltaan niin sanottuun lievään ryhmään. Mainittujen tablettien lukumäärän ja vahvuuksien perusteella voitiin laskea, että ne sisälsivät huumausaineeksi luokiteltavia lääkeaineita yhteensä enintään runsaat 19 grammaa. Tuota määrää lääketabletteja, kuten ei kaikkia noin 2 500 lääketablettia yhdessäkään voitu pitää laissa tarkoitettuna suurena määränä huumausainetta. Mainituilla perusteilla hovioikeus katsoi, etteivät A ja B olleet syyllistyneet törkeään huumausainerikokseen. Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Ritva Supponen, Maija Liisa Pariola ja Vesa Kota-aho.

Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa

Viralliselle syyttäjälle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan virallinen syyttäjä toisti hovioikeudessa esittämänsä vaatimukset.

Välitoimet

A ja B vastasivat valitukseen.

Kansanterveyslaitos ja Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitos ja Lääkelaitos antoivat pyynnöstä asiantuntijalausunnot, joiden johdosta virallinen syyttäjä, A ja B antoivat heiltä pyydetyt lausumat.

Virallinen syyttäjä toimitti lausumansa ohessa vielä Kansanterveyslaitoksen 7.4.2004 antaman asiantuntijalausunnon. A ja B eivät käyttäneet heille varattua tilaisuutta antaa tämän johdosta lausumaa.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

1. A ja B ovat pitäneet laittomasti hallussaan yhteensä 2 500 kappaletta Diapam, Oxepam, Tenox, Xanor, Xanor Depot ja Rivatril -nimisiä lääketabletteja, jotka ovat Lääkelaitoksen luettelon mukaan huumausaineiksi luettavia lääkevalmisteita, ja Panacod ja Panacod pore -nimisiä lääketabletteja, jotka ovat huumausaineina pidettäviä lääkevalmisteita. Asiassa on kysymys siitä, onko tuota määrää pidettävä rikoslain 50 luvun 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettuna suurena määränä huumausainetta.

2. Kuten lainkohdan esitöissä (HE 180/1992 vp s. 22) on todettu, huumausaineen suurta määrää ei voida ilmaista täsmällisesti esimerkiksi painoyksiköissä. Se vaihtelee aineittain, ja arvioinnissa on kiinnitettävä huomiota myös huumausaineen voimakkuuteen. Sekä määrän arvioinnissa että eri aineiden keskinäisessä vertailussa on oikeuskäytännössä käytetty mittarina huumausaineen yleisesti tunnettua käyttöannostusta.

3. Diapamin vaikuttava aine on diatsepaami, Oxepamin oksatsepaami, Tenoxin tematsepaami, Xanorin ja Xanor Depotin alpratsolaami ja Rivatrilin klonatsepaami. Sosiaali- ja terveysministeriön huumausaineista ja huumausaineen valmistuksessa käytettävistä aineista antaman päätöksen (1709/1993) 1 §:n mukaan alpratsolaami, diatsepaami, klonatsepaami, oksatsepaami ja tematsepaami ovat psykotrooppisia aineita koskevan yleissopimuksen (SopS 60/1976) luettelossa IV tarkoitettuja huumausaineena pidettäviä aineita. Ne kaikki ovat bentsodiatsepiineihin kuuluvia lääkeaineita, joita käytetään muun muassa ahdistuneisuuden ja univaikeuksien hoitoon. Bentsodiatsepiinien väärinkäyttö tapahtuu tavallisesti liuottamalla tabletit ja pistämällä aine suoneen taikka nauttimalla ainetta suun kautta sellaisenaan tai yhdessä alkoholin kanssa, jolloin aineet vahvistavat toistensa vaikutuksia. Asiantuntijoiden lausuntojen mukaan Diapam, Oxepam, Tenox, Xanor, Xanor Depot ja Rivatril luokitellaan kolmeryhmäisessä vaarallisuusluokituksessa vaarallisuudeltaan lievään ryhmään kuuluviksi. Panacod ja Panacod pore ovat yhdistelmäkipulääkkeitä, joiden vaikuttavana aineena on parasetamoli ja kodeiini. Lääkkeiden sisältämän kodeiinin johdosta valmisteet ovat edellä mainitun päätöksen mukaan vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksen (SopS 43/1965) luettelossa III tarkoitettuja huumausaineena pidettäviä valmisteita. Kodeiini vaikuttaa kuten morfiini ja heroiini. Panacod ja Panacod pore luokitellaan edellä mainitussa luokittelussa vaarallisuudeltaan keskimmäiseen ryhmään kuuluviksi.

4. Asiantuntijalausuntojen mukaan tavanomaiset väärinkäyttöön soveltuvat kerta-annokset suun kautta otettuna ovat seuraavat: diatsepaami noin 15 milligrammaa, oksatsepaami noin 50 milligrammaa, tematsepaami noin 30 milligrammaa, alpratsolaami noin 2 milligrammaa, klonatsepaami noin 2 milligrammaa ja kodeiini noin 60 milligrammaa. Huumausainekäyttönä pidetään aina tabletin liuottamista ja saadun liuoksen pistämistä suoneen.

5. Korkein oikeus toteaa, että nyt kysymyksessä olevien tablettien sisältämien vaikuttavien aineiden määrän ja edellä mainittujen, väärinkäyttötarkoitukseen soveltuvien käyttöannosten suuruuden perusteella voidaan laskea, että A:n ja B:n hallussa olleista 100:sta 2 milligramman, 410:stä 5 milligramman ja 360:stä 10 milligramman Diapam-tabletista olisi saanut ainakin 390 käyttöannosta; 60:stä 15 milligramman ja 200:sta 50 milligramman Oxepam-tabletista ainakin 218 käyttöannosta; 90:stä 20 milligramman Tenox-tabletista ainakin 60 käyttöannosta; 30:stä 0,25 milligramman, 200:sta 0,5 milligramman ja 100:sta 1 milligramman Xanor-tabletista ainakin 103 käyttöannosta; 100:sta 0,5 milligramman ja 200:sta 1 milligramman Xanor Depot -tabletista ainakin 125 käyttöannosta; ja 300:sta 0,5 milligramman Rivatril-tabletista 75 käyttöannosta. Lievään luokkaan kuuluvista lääketableteista olisi saanut siten yhteensä 972 käyttöannosta. Keskimmäiseen luokkaan kuuluvasta 300:sta 30 milligramman Panacod-tabletista ja 120:stä 30 milligramman Panacod pore -tabletista olisi saanut yhteensä 210 käyttöannosta.

6. Asiassa on lisäksi selvitetty, että lääkeaineita ja muita huumausaineita ei molempien kolmeryhmäisestä vaarallisuusluokittelusta huolimatta voida suoraan verrata toisiinsa. Esimerkiksi vaarallisuudeltaan lievään ryhmään kuuluvien bentsodiatsepiinien on todettu olevan kokonaisuudessaan kannabisvalmisteita haitallisempia mutta vähemmän haitallisia kuin esimerkiksi amfetamiini ja ekstaasi. Oikeuskäytännössä huumausaineiden osalta vakiintuneita määriä voidaan pitää suuntaa antavina arvioitaessa, minkälaisia määriä voidaan törkeän huumausainerikoksen tunnusmerkistön kannalta pitää suurina, kun kysymys on huumausaineeksi luokitelluista lääkevalmisteista. Tässä tapauksessa kummankin ryhmän lääkeaineista saatavat käyttöannosmäärät jäävät alle sen, mitä voidaan pitää suurena määränä huumausainetta. Tämän vuoksi A:n ja B:n hallussa pitämää syytteen mukaan 2 500 lääketablettia ei voida pitää rikoslain 50 luvun 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettuna suurena määränä huumausainetta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Kati Hidén, Eeva Vuori, Pertti Välimäki ja Pauliine Koskelo. Esittelijä Leena Söderholm.