KKO:2006:20

Yksityiselämän suoja

Kysymys johtavan kihlakunnansyyttäjän yksityiselämän suojasta hänen puolisoonsa kohdistuneen rikosepäilyn uutisoinnissa.

RL 27 luku 3 a § (908/1974)

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Vaatimukset Vantaan käräjäoikeudessa

Syyte

Syyttäjä vaati toimittaja B:lle rangaistusta yksityiselämän loukkaamisesta. Syytteen teonkuvauksen mukaan B oli kirjoittamassaan Helsingin Sanomissa 16.10.1997 julkaistussa kirjoituksessa ilman laillista oikeutta julkisesti levittänyt A:n yksityiselämästä tiedon, esitutkintaviranomaisten tutkittavana olevan A:n puolisoon kohdistuvan rikosepäilyn, jonka julkistaminen oli ollut omiaan aiheuttamaan A:lle vahinkoa ja kärsimystä. Kirjoitus oli otsikoitu ”Johtavan syyttäjän vaimoa epäillään valmisteveropetoksesta”. Kirjoituksessa oli selostettu tulliviranomaisilla tutkittavana olevaa veropetosasiaa ja tutkinnan yhteydessä tehtyjä toimenpiteitä, muun muassa A:n ja hänen puolisonsa kotiin tehtyä etsintää. Kirjoituksessa ei ollut mainittu A:n nimeä, mutta hän oli ollut tunnistettavissa, koska kirjoituksessa oli mainittu A:n virkanimike, johtava kihlakunnansyyttäjä, asuinkunta Helsinki, toimipaikka Uusimaa ja toimiminen syyttäjänä talousrikosasioissa. Tiedot tutkittavana olevaan asiaan liittymättömästä aviopuolisosta eivät olleet olleet tarpeellisia asian uutisoinnin kannalta.

A yhtyi syyttäjän syytteeseen.

Vastaus

B kiisti syytteen. Hän myönsi laatineensa kirjoituksen, mutta kiisti sen olevan A:n yksityisyyttä loukkaava. A:n nimeä ei ollut mainittu artikkelissa, eikä hän ollut ollut siitä tunnistettavissa. Kirjoitukseen oli ollut asialliset, hyvän lehtimiestavan mukaiset perusteet, ja se oli laadittu asianosaisten henkilösuojaa korostaen nimiä mainitsematta.

Käräjäoikeuden tuomio 9.6.2000

Käräjäoikeus lausui teon luonteesta, että kirjoituksessa mainitut tiedot – syyttäjän puolisoa epäillään veropetoksesta ja hänen kodissaan oli tehty puolison yrityksen aineistoon kohdistuva takavarikko – herättivät lukijassa helposti epäilyn syyttäjän nuhteettomuutta kohtaan. Tiedot eivät siten olleet voineet olla aiheuttamatta kärsimystä A:lle.

A:n tunnistettavuuden osalta käräjäoikeus totesi, että asiassa esitetyn selvityksen mukaan kirjoituksen julkaisemisen aikaan Uudellamaalla oli ollut 9 tai 10 johtavaa kihlakunnansyyttäjää. Käräjäoikeus katsoi, että A oli kirjoituksen perusteella ollut tunnistettavissa melko varmasti läheisimmissä lakimiespiireissä ja perheen henkilökohtaisten tuttavien parissa. Annettujen tietojen perusteella muidenkin olisi ollut mahdollista selvittää kenestä kirjoituksessa on kysymys.

Arvioidessaan tiedon julkistamisen oikeuttamisperustetta käräjäoikeus katsoi kuitenkin, että kirjoituksessa mainittujen tietojen julkaisemiseen oli ollut laillinen oikeus, koska riippumatta siitä, oliko A millään tavoin osallistunut vaimonsa liiketoimintaan tai ollut tietoinen sen yksityiskohdista, hänen ammattitehtävänsä yhteys vaimon epäiltyyn toimintaan oli seikka, jonka julkaisemisen kieltäminen synnyttäisi enemmän epäilyjä, joista voisi olla sekä yhteiskunnalle että tiedon kohteelle enemmän haittaa kuin mitä tiedon julkistamisesta oli ollut.

Käräjäoikeus hylkäsi syytteen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Matti Lahti sekä lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 24.6.2004

Syyttäjä ja A valittivat käräjäoikeuden tuomiosta.

A:n tunnistettavuuden osalta hovioikeus katsoi, että A oli voitu varsin helposti kirjoituksessa annettujen tietojen perusteella tunnistaa, ei vain lähi- ja tuttavapiirissä, vaan myös laajalti tuomioistuimissa ja syyttäjäpiireissä Uudellamaalla.

A:ta koskevien tunnistustekijöiden julkaisemisen oikeuttamisperusteita arvioidessaan hovioikeus lausui, että tässä tapauksessa ei ollut kysymys varsinaisesti A:n virkamenettelystä ja sitä koskevan tiedon julkistamisesta, vaan hänen henkilönsä yhdistämisestä ammattitehtävän ja aviosuhteen kautta puolison rikosepäilyyn. Kysymys oli siitä, oliko A:n yksityiselämään sinänsä kuulunut puolisoon kohdistuva rikosepäily liittynyt niin läheisesti johtavan syyttäjän virassaan merkittävää päätösvaltaa käyttävän A:n vallankäyttäjän rooliin, että se vaikuttaisi A:n kykyyn ja edellytyksiin hoitaa talousrikossyyttäjän virkaa ja julkistaminen olisi ollut perusteltua vallan käytön valvonnan vuoksi. Kun A:n oli kirjoituksessa ilmoitettu olevan epäiltyyn rikokseen nähden ulkopuolinen, asiassa voitiin hovioikeuden mukaan soveltaa Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 1997:80 ilmenevää oikeusohjetta. Ratkaisussa oli ollut kysymys palopäällikön nimen julkistamisesta hänen puolisoonsa kohdistuvan tuhopolttoepäilyn yhteydessä. Tässä tapauksessa A:n tunnistamisen mahdollistavien tuntomerkkien, erityisesti ammattitehtävän ja aviosuhteen mainitseminen, ei ollut ollut rikoksen uutisoinnin kannalta tarpeen.

Hovioikeus lausui edelleen, että A:lla ei ollut ollut yleistä velvollisuutta valvoa puolisonsa toiminnan lainmukaisuutta, eikä asiassa ollut mitään selvitystä siitä, että A olisi ollut tietoinen puolisonsa rikoksista muutoin kuin jälkikäteen.

Hovioikeuden mukaan julkaisemisen oikeudettomuutta arvioitaessa oli otettava huomioon myös rikostutkinnan keskeneräisyys julkaisemisajankohtana. A:n puoliso oli ensimmäisen kerran vasta 31.8.2000 todettu tuomioistuimessa syylliseksi kirjoituksessa selostettuun valmisteveropetokseen. Hovioikeus viittasi myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 14.11.2002 antamaan valituksen tutkimattajättämisratkaisuun asiassa ”Wirtschafts-Trend” Zeitschriften-Verlagsgesellschaft mbH v. Itävalta. Siinä todettiin, että lehtiyhtiön tuomitseminen korvaukseen esitutkinnan kohteena olevan poliisimiehen koko nimen julkaisemisesta vasta esitutkintavaiheessa olevasta rikosasiasta ei ollut perusteetonta sananvapauden rajoittamista.

Hovioikeus lausui, että artikkelissa selostetun rikoksesta epäillyn A:n puolison syyttömyysolettaman loukkaamattomuutta ja sen suhdetta lehdistön sananvapauteen ei voitu jättää huomiotta, kun arvioitiin samassa artikkelissa mainitun epäiltyyn rikokseen ulkopuoliseksi ilmoitetun A:n yksityiselämän suojan suhdetta lehdistön sananvapauteen. Kun A:n puolison nimeä ei artikkelissa katsottu voitavan julkistaa, myös A:n osalta rikosasian tutkinnan keskeneräisyys oli tässä vaiheessa muodostanut perusteen rajoittaa lehdistön sananvapautta ja suojata A:n yksityiselämää ja siten jättää häntä koskevat tunnistustiedot julkistamatta.

Hovioikeus katsoi mainituilla perusteilla, että A:ta koskevat tiedot oli julkaistu ilman laillista oikeutta. Kirjoituksessa, erityisesti sen otsikoinnissa oli korostetusti vain yleisen uteliaisuuden herättämiseksi annettu A:n yksityiselämästä tieto, joka oli ollut omiaan aiheuttamaan hänelle kärsimystä. Kun B:n oli tämä täytynyt mieltää, oli hän syyllistynyt rikoslain 27 luvun 3 a §:ssä (908/1974) tarkoitettuun yksityiselämän loukkaamiseen. B tuomittiin 40 päiväsakkoon.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Iiro Kartano, Juha Paimela ja Pirjo Kari. Esittelijä Elina Setälä.

Ratkaisusta on äänestetty. Hovioikeudenneuvos Kari ei olisi muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

B:lle myönnettiin valituslupa.

B vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja syyte hylätään.

Syyttäjä ja A antoivat heiltä pyydetyt vastaukset ja vaativat B:n valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Ratkaistava kysymys

1. Helsingin Sanomissa oli 16.11.1997 julkaistu toimittaja B:n laatima kirjoitus otsikolla ”Johtavan syyttäjän vaimoa epäillään valmisteveropetoksesta”. Asiassa on kysymys siitä, onko kirjoituksen julkaiseminen loukannut asianomistaja A:n yksityiselämän suojaa.

Sovellettava rangaistussäännös

2. Asiassa sovellettavan, tekohetkellä voimassa olleen rikoslain 27 luvun 3 a §:n (908/1974) mukaan yksityiselämän loukkaamiseen syyllistyy se, joka ilman laillista oikeutta joukkotiedotusvälinettä käyttäen tai muulla sen kaltaisella tavalla julkisesti levittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan, joka on omiaan aiheuttamaan hänelle vahinkoa tai kärsimystä. Yksityiselämän loukkaamisena ei ole kuitenkaan pidettävä julkistamista, joka koskee henkilön menettelyä julkisessa virassa tai tehtävässä, elinkeinoelämässä, poliittisessa toiminnassa tai muussa näihin rinnastettavassa toiminnassa ja on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi.

3. Yksityiselämän piiriä ei ole määritelty laissa, vaan se on tarkoituksellisesti jätetty tuomioistuimen kussakin yksittäistapauksessa arvioitavaksi. Lain esitöistä (HE 84/1974vp s. 4 ja LaVM 14/1974 vp s. 1) ilmenee, että tiedon yksityistä tai julkista luonnetta arvioitaessa on pidetty silmällä myös tiedon yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämään on katsottu kuuluvan muun muassa henkilön perhe-elämän, vapaa-ajan käytön, terveyden ja ihmissuhteet. Yksityiselämän käsitteen ulkopuolelle on sen sijaan suljettu julkistaminen, joka koskee henkilön menettelyä julkisessa virassa tai tehtävässä, elinkeinoelämässä, poliittisessa toiminnassa tai muussa näihin rinnastettavassa toiminnassa. Tämän vuoksi lakia on perusteltua tulkita niin, että yhteiskunnallisesti merkittävä tieto, joka voi vaikuttaa rikoslain 27 luvun 3 a §:ssä tarkoitetun henkilön julkisen toiminnan arviointiin, saadaan julkaista riippumatta siitä, kuuluuko se yksityiselämän piiriin vai ei. Tämä käy ilmi 1.10.2000 voimaan tulleesta rikoslain 24 luvun 8 §:stä (531/2000), jolla ei lain esitöiden mukaan tarkoitettu muuttaa aiemman lain sisältöä (HE 184/1999 vp s. 32 ja La VM6/2000vp s. 6).

Perus- ja ihmisoikeussäännösten merkityksestä asiassa

4. Kysymyksessä oleva rangaistussäännös suojaa osaltaan perusoikeuksien toteutumista. Perustuslain 10 §:ssä sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa turvataan yksityiselämän suoja. Sananvapaus taas turvataan perustuslain 12 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa. Nyt esillä olevan kaltaisessa asiassa rangaistussäännöstä sovellettaessa nämä perusoikeudet ovat vastakkain, eikä niillä ole keskinäistä etusijajärjestystä. Tämä on nimenomaisesti otettu huomioon jo rangaistussäännöksen sisällössä. Sananvapaus ei oikeuta kunnian tai yksityiselämän loukkausta, eikä muutakaan oikeuden väärinkäyttöä. Sananvapaus ja yksityiselämän suoja on siten pyrittävä sovittamaan yhteen ja toteuttamaan rinnakkain.

5. Myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 ja 10 artikloja koskeva Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö nojautuu siihen, että mainittujen artiklojen suhteessa on kysymys niissä turvattujen oikeuksien sisällöllisestä tulkitsemisesta vastakkaisten etujen yhteensovittamiseksi. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on useissa ratkaisuissa antanut merkitystä sille, onko kysymys ollut yleisen yhteiskunnallisen keskustelun kannalta merkityksellisestä julkistamisesta (esim. Selistö v. Suomi, tuomio 16.11.2004, kohdat 48, 59 ja 68). Sananvapauden merkitys perusoikeutena liittyykin demokraattisessa yhteiskunnassa välttämättömän keskustelun ja arvostelun vapauden turvaamiseen. Ihmisten yksityiselämän hyödyntäminen sensaatiohakuisessa mediatoiminnassa ei sen sijaan kuulu sananvapauden perusoikeussuojan päämääriin.

6. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan yksityiselämän suojan ja sananvapauden yhteensovittamisessa noudatettavat olennaiset arviointiperusteet vastaavat niitä periaatteita, jotka on omaksuttu nyt kysymyksessä olevassa kansallisen rikoslain säännöksessä. Tämän Korkein oikeus on todennut myös ennakkoratkaisuissaan KKO 2005:82 ja KKO 2005:136. Sananvapaudesta perusoikeutena ei siten johdu estettä soveltaa yksityiselämän loukkaamista koskevaa rangaistussäännöstä sisältönsä mukaisesti.

Kirjoituksen sisältö

7. Kirjoituksen pää- ja alaotsikko kuuluvat: ”Johtavan syyttäjän vaimoa epäillään valmisteveropetoksesta. Firmassa ja kodissa kotietsintä”. Kirjoitus koostuu kaikkiaan yhdestätoista lyhyehköstä kappaleesta, joista viidessä selostetaan yleisesti valmisteverotukseen liittyviä asioita. Epäillyn rikoksen tutkinnasta kerrotaan, että tutkintaa hoitaa Lappeenrannan piiritullikamari, että Kouvolan lähellä toimivan yrityksen kirjanpitoaineistoa on takavarikoitu viikkoa aikaisemmin ja että uutisen julkaisemista edeltävänä päivänä syyttäjän ja hänen puolisonsa kotiin Helsingissä on tehty ”takavarikkoisku”. Epäillyn rikoksen kerrotaan tullin mukaan jatkuneen pari vuotta ja tekotapaa kuvaillaan erittäin taitavaksi. Rikoksesta epäillyn nimeä ei kirjoituksessa mainita. Myöskään rikokseen liittyvän yhtiön nimeä ei kirjoituksessa mainita.

8. Asianomistajaan viitataan otsikon lisäksi kirjoituksen kahdessa kappaleessa. Kirjoituksessa kerrotaan syyttäjän toimivan johtavana kihlakunnansyyttäjänä Uudellamaalla ja lisäksi hänen mainitaan toimineen syyttäjänä useissa isoissa talousrikosjutuissa. Kirjoituksessa kerrotaan, ettei syyttäjää tullin mukaan epäillä rikoksesta. Kirjoituksessa ei mainita A:n nimeä tai tarkkaa toimipaikkaa.

Kirjoituksen arviointia

9. Kirjoitus ei sisällä asiavirheitä ja se on laadittu niin, että lukija on voinut havaita, että kysymys ei ole langettavasta tuomiosta, vaan vasta rikosepäilystä. Kirjoitus ei ole siten vaarantanut A:n puolison oikeutta tulla pidetyksi syyttömänä, kunnes kysymys hänen syyllisyydestään on tuomioistuimessa ratkaistu. Kirjoituksessa viitatun syyttäjän osalta on nimenomaan mainittu, ettei häntä itseään epäillä rikoksesta. A:sta tai tämän puolisosta kerrotut tiedot eivät ole olleet niin yksityiskohtaisia, että heidät olisi uutisesta tunnistanut ilman ennakkotietoja tai jälkikäteisiä selvittelyjä. Onkin selvää, että valtaosa uutisen lukeneista ei ole tullut tietämään, kuka on uutisessa mainittu syyttäjä.

10. Tilanne, jossa syyttäjän puolison tai muun läheisen epäillään syyllistyneen vakavaan rikokseen, on poikkeuksellinen. Tapaus on omiaan herättämään yleistä uteliaisuutta. Kirjoituksen asiasisältö ja käsittelytapa on sellainen, ettei siinä ei ole pääasiana A tai hänen puolisonsa henkilöinä.

11. A on käyttänyt syyttäjänvirassaan merkittävää itsenäistä päätösvaltaa huolehtiessaan rikosoikeudellisen vastuun toteuttamisesta. A on muun muassa päättänyt veropetoksia koskevien syytteiden nostamisesta, ja ajanut tällaisia syytteitä tuomioistuimessa. Tieto puolisoa koskevasta vakavasta verorikosepäilystä on antanut aiheen kiinnittää huomiota A:n toimintaan tällaisissa asioissa. Vaikka A itse ei olekaan ollut epäiltynä rikoksesta, on kuitenkin ollut aiheellista nostaa esiin kysymys hänen mahdollisuudestaan toimia puolueettomasti näissä asioissa, kun samanaikaisesti tutkitaan hänen läheisensä syyllistymistä vastaavanlaiseen rikokseen. A on 30.10.1997 antanut määräyksen johtamansa syyttäjäosaston juttujaon muuttamisesta siten, että hän ei toistaiseksi ottanut syyteharkintaansa uusia veropetosasioita. Tätä voidaan pitää osoituksena siitä, että A itsekin on arvioinut, että puolisoon kohdistuva rikosepäily oli omiaan antamaan aiheen epäillä hänen puolueettomuuttaan vastaavissa rikosasioissa.

Johtopäätös

12. A on johtavana kihlakunnansyyttäjänä ollut rikoslain 27 luvun 3 a §:ssä tarkoitetussa julkisessa virassa. Tieto läheiseen kohdistuvasta rikosepäilystä on lähtökohtaisesti ollut sellainen seikka, jolla on ollut merkitystä tätä julkista toimintaa arvioitaessa. Vaikka epäilty rikos on ollut jo sellaisenaan vakava, on uutisen yhteiskunnallinen kiinnostavuus kuitenkin suurelta osin johtunut nimenomaan siitä, että epäiltynä oli syyttäjän puoliso. A:n aseman mainitseminen ei siten ole ollut rikosepäilyn uutisointiin liittymätön sivuseikka, vaan uutisen keskeinen asiasisältö.

13. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella A on ollut kirjoituksessa mainittujen tietojen perusteella tunnistettavissa lähipiirinsä lisäksi melko laajasti lähinnä toimialueensa poliisi- ja syyttäjäkunnan keskuudessa. Edellä kerrotuilla perusteilla rikosepäilyn herättämät syyttäjän viranhoidon kannalta merkitykselliset kysymykset ovat kuitenkin oikeuttaneet mainitsemaan kirjoituksessa sellaisiakin tietoja, jotka ovat mahdollistaneet joillekin lukijoille A:n tunnistamisen.

14. Edellä esitetyillä perusteilla Helsingin Sanomissa 16.11.1997 julkaistu toimittaja B:n laatima kirjoitus ei ole rikoslain 27 luvun 3 a §:ssä tarkoitetulla tavalla loukannut A:n yksityiselämän suojaa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja syyte hylätään.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Kari Kitunen, Gustav Bygglin, Liisa Mansikkamäki ja Pertti Välimäki. Esittelijä Pasi Kumpula.