KKO:2006:25

Kuolemantuottamus
Huumausainerikos

B oli kesällä 2002 kuollut huumausaineeksi luokiteltavan lääkeaineen buprenorfiinin ja alkoholin yhteisvaikutuksen seurauksena. Kun otettiin huomioon tapahtuma-aikainen tietämys buprenorfiinista ja sitä sisältävästä Subutexista, vähäisen määrän Subutexia B:lle käytettäväksi antaneen A:n ei katsottu syyllistyneen huumausainerikoksen lisäksi kuolemantuottamukseen.

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 11.11.2003

Käräjäoikeudessa vaadittiin A:lle rangaistusta siitä, että hän oli 27.7.2002
1) pitänyt laittomasti hallussaan kolmea kappaletta 8 mg Subutex-tabletteja, joista hän oli laittomasti luovuttanut osan toiselle, ja
2) huolimattomuudellaan aiheuttanut B:n kuoleman tarjoamalla päihtyneelle B:lle käytettäväksi huumausaineeksi luokiteltavaa Subutex-lääkettä, vaikka hänen olisi pitänyt ymmärtää, että Subutex yhdessä alkoholin kanssa voi aiheuttaa kuoleman.

A tunnusti pitäneensä hallussaan Subutex-tabletteja ja antaneensa osan yhdestä tabletista B:n käytettäväksi. Hän kuitenkin kiisti kuolemantuottamusta koskevan syytteen, koska Subutexin nauttimisella ei ollut syy-yhteyttä kuolemaan, eikä hän ainakaan ollut ymmärtänyt, että Subutexin nauttimisesta voisi aiheutua kuolema.

Käräjäoikeus katsoi esitetyn todistelun perusteella selvitetyksi, että B:n kuolema oli aiheutunut Subutexin nauttimisesta yhdessä voimakkaan päihtymystilan kanssa. Subutexin B oli saanut A:lta, joten A:n menettelyn ja B:n kuoleman syy-yhteys oli näytetty. Käräjäoikeus totesi, että A oli itse käyttänyt Subutexia huumausaineena pitkään. Hän oli voinut B:n käyttäytymisestä havaita, että tämä ei ollut aiemmin käyttänyt Subutexia eikä tuntenut sen vaikutuksia. Myös B:n voimakas humalatila oli ollut A:n havaittavissa. Käräjäoikeus katsoi, että A oli tässä tilanteessa voinut ja hänen olisi pitänyt mieltää kuoleman mahdollisuus alkoholin ja Subutexin yhteiskäytössä. A oli ottanut tietoisen riskin ja siten huolimattomuudellaan aiheuttanut kuoleman.

Käräjäoikeus luki A:n syyksi syytteen mukaisesti 1) rikoslain 50 luvun 1 §:n nojalla huumausainerikoksen ja 2) rikoslain 21 luvun 8 §:n nojalla kuolemantuottamuksen ja tuomitsi hänet niistä sekä syyksi myös luetusta lievästä vahingonteosta yhteiseen kuuden kuukauden vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Matti Palojärvi sekä lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 23.6.2005

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A valittamalla saattoi asian, ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Antti Kuningas ja Antti Miettinen sekä viskaali Kari Heikkonen, joka on myös esitellyt asian.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan hän vaati, että syyte kuolemantuottamuksesta hylätään. Syyttäjä ja B:n vanhemmat vastasivat valitukseen vaatien sen hylkäämistä.

Korkeimmassa oikeudessa toimitettiin suullinen käsittely.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. A:n on käräjä- ja hovioikeudessa katsottu syyllistyneen kuolemantuottamukseen, kun hän oli 27.7.2002 tarjonnut päihtyneelle B:lle käytettäväksi huumausaineeksi luokiteltavaa Subutex-lääkettä ja B oli kuollut alkoholin ja Subutex-lääkkeen sisältämän buprenorfiinin yhteisvaikutuksen seurauksena. A on kiistänyt syytteen sillä perusteella, että hänen menettelynsä ei ole syy-yhteydessä B:n kuolemaan, eikä kuolema ainakaan ole ollut hänen ennakoitavissaan.

2. Rikoslain 21 luvun 8 §:n mukaan se, joka huolimattomuudellaan aiheuttaa toisen kuoleman, on tuomittava kuolemantuottamuksesta. Jotta kuolemaan johtanut menettely olisi rangaistavaa lainkohdassa tarkoitetuin tavoin, kuoleman on täytynyt olla menettelyn ennakoitava seuraus. Ennakoitavana ei kuitenkaan pidetä vain sellaista kuolemaa, jonka mahdollisuuden tekijä on tosiasiassa mieltänyt, vaan myös sellaista kuolemaa, jonka tekijä olisi voinut ja joka hänen olisi pitänyt mieltää mahdolliseksi. Asiassa on siten kysymys ensin siitä, onko A:n menettely syy-yhteydessä B:n kuolemaan. Toiseksi kysymys on siitä, onko A mieltänyt tai olisiko hänen pitänyt mieltää kuoleman mahdollisuus.

B:n kuolemansyy

3. B:n peruskuolemansyyksi on kuolintodistuksessa määritetty alkoholin ja buprenorfiini-lääkeaineen yhteisvaikutuksellinen myrkytys. Suoritetussa oikeuslääketieteellisessä tutkimuksessa B:n elimistöstä on todettu alkoholia veressä 1,4 promillea ja virtsassa 2,3 promillea. Buprenorfiinia on ollut veressä 1,1 mikrogrammaa litrassa ja virtsassa 140 mikrogrammaa litrassa. Lisäksi veren lääkeaineseulonnassa on havaittu vähäiset määrät fluoksetiinia ja diatsepaamia.

4. Todistajana kuullun oikeuskemian professori Erkki Vuoren mukaan elimistössä havaittu fluoksetiini on ollut kuoleman kannalta merkityksetön. Diatsepaami sen sijaan on pitkävaikutteinen lääkeaine ja se on voinut vielä vaikuttaa elimistössä, vaikka verestä sitä onkin todettu enää vähäinen määrä. Vuori ei ole sulkenut pois diatsepaamin myötävaikutusta B:n menehtymiseen. Diatsepaami kuuluu bentsodiatsepiinien ryhmään.

5. Vuoren arvion mukaan B ei olisi voinut menehtyä pelkästään hänen elimistöstään löytyneeseen alkoholiin. Veren alkoholipitoisuus 1,4 promillea ei sellaisenaan ole kovin korkea. Kuolemaan johtava pitoisuus naisilla on yleensä hieman yli 3 promillea. Lisäksi B:n virtsan alkoholipitoisuus on merkittävästi korkeampi kuin veren alkoholipitoisuus, mistä voitiin päätellä, että veren alkoholipitoisuus oli alkanut laskea jo selvästi ennen kuolemaa. Alkoholimyrkytyksen kehittyminen tässä tilanteessa olisi edellyttänyt sitä, että B olisi nauttinut huomattavan määrän lisää alkoholia. B:n elimistössä ollut alkoholi ei yhdessä diatsepaaminkaan kanssa olisi voinut Vuoren mukaan johtaa kuolemaan.

6. B:n elimistöstä todetun buprenorfiinin määrä on Vuoren mukaan sinänsä melko vähäinen, ja tämän pitoisuuden perusteella arvioituna B:n nuuskaamalla ottaman lääkeaineen määrä olisi ollut vain noin kahdeskymmenesosa 8 milligramman Subutex-tabletista. Päihdekäyttöön liittyvissä kuolemantapauksissa matalat pitoisuudet ovat kuitenkin melko tavallisia. Käytettäessä Subutexia lääkkeenä pitoisuudet voivat tosin nousta huomattavasti korkeammiksi, mutta tällöin elimistössä ei saa olla muita keskushermostoa ja hengitystä lamaavia aineita kuten alkoholia, psyyken lääkkeitä tai bentsodiatsepiineja, jotka vaikuttavat olennaisesti buprenorfiinin vaarallisuuteen.

7. Buprenorfiinin ja elimistössä aiemmin olleiden alkoholin ja diatsepaamin lisäksi B:n hengityksen lamautumiseen ja sitä seuranneeseen kuolemaan on Vuoren mukaan vielä myötävaikuttanut se, että B on pian buprenorfiinin ottamisen jälkeen nukahtanut, jolloin hänen hengitysrytminsä on luontaisesti hidastunut. B on nukkuessaan mennyt ensin tajuttomaksi ja sitten menehtynyt hengityksen lamaannuttua kokonaan. Edellä kerrotun perusteella on pidettävä selvitettynä, ettei B olisi kuollut, ellei hän olisi ottanut buprenorfiinia sisältävää Subutex-lääkettä.

Kuolemaan johtanut tapahtumienkulku

8. B:n kuolemaa edeltäneen illan ja yön tapahtumista ovat kertoneet A ja eräs jutussa todistajana kuultu naishenkilö. Viimeksi mainittu oli viettänyt kyseistä iltaa yhdessä B:n kanssa. A:n he olivat tavanneet helsinkiläisessä ravintolassa. Tämä todistaja on kertonut, että B oli ollut vahvassa humalatilassa ainakin aamuyöllä noin kello 2, jolloin todistaja oli poistunut ravintolasta. A on kertonut, ettei hän oman päihtymyksensä vuoksi osaa arvioida B:n silloista humalatilaa. A on edelleen kertonut, että hän ja B olivat myöhemmin yöllä menneet ravintolasta hänen äitinsä asunnolle. Asunnolla A oli valmistanut itselleen annoksen Subutexia suonensisäisesti käytettäväksi. B oli tämän nähdessään pyytänyt, että A tekisi hänellekin annoksen. A oli toisen annoksen valmistettuaan yrittänyt pistää sitä B:lle, mutta ei ollut löytänyt tämän käsivarresta verisuonta. A oli pistänyt tämänkin annoksen itselleen. B:lle hän oli murtanut 8 milligramman Subutex-tabletista noin 1 – 2 milligrammaa vastaavan palan, jonka hän oli murskannut jauheeksi. Jauheen B oli nuuskannut nenän kautta.

9. Puhelutietojen mukaan B oli kello 04.02 soittanut kohdassa 8 tarkoitetulle todistajalle. Tämä on kertonut B:n sanoneen, että hän olisi ottanut heroiinia suonensisäisesti. B oli vaikuttanut puhelimessa päihtyneeltä. A on kertonut, että B oli nukahtanut pian puhelun jälkeen. Samalla myös A oli käynyt nukkumaan. Herättyään seuraavana päivänä kello 13:n jälkeen A oli havainnut, että B oli eloton. Paikalle tullut pelastuslaitoksen yksikkö totesi kello 13.38 B:n kuolleeksi.

10. A:n ja kohdassa 8 tarkoitetun todistajan kertomukset tapahtumien kulusta ovat yhdenmukaiset. Myös oikeuslääketieteelliset tutkimustulokset tukevat A:n kertomusta, jonka mukaan B ei ottanut heroiinia. Asiassa on selvitetty, että B on ollut kyseisenä iltana ja yönä melko vahvassa humalatilassa. Selvitettynä voidaan pitää myös sitä, että B on käyttänyt Subutexia A:n kertomalla tavalla nenän kautta nuuskaamalla. B:n kuolinaikaa ei ole oikeuslääketieteellisessä tutkimuksessa täsmällisesti määritelty. Vuoren mukaan kuoleman on täytynyt kuitenkin tapahtua muutamassa kymmenessä minuutissa Subutexin ottamisen jälkeen, koska B:n elimistöstä ei ole löytynyt buprenorfiinin aineenvaihduntatuotetta norbuprenorfiinia. Siten, ottaen huomioon myös A:n ja edellä kohdassa 8 tarkoitetun todistajan kertomukset, kuoleman voidaan päätellä tapahtuneen pian kello 04.02 soitetun puhelun jälkeen.

A:n tietoisuus buprenorfiinin vaarallisuudesta

11. A on kertonut aloittaneensa Subutexin päihdekäytön vuonna 1998. Heinäkuuhun 2002 mennessä hän oli käyttänyt ainetta jatkuvasti noin neljä vuotta. A on kertonut käyttäneensä ainetta säännöllisesti yhdessä alkoholin sekä muiden lääkeaineiden kanssa. Esimerkiksi nyt kysymyksessä olevana päivänä hän oli kertomansa mukaan käyttänyt runsaasti alkoholia, useita diatsepaamia sisältäviä tabletteja, useita annoksia Subutexia sekä muitakin lääkeaineita. A on kertonut, ettei hän ollut kuullut kenenkään kuolleen Subutexin käyttöön.

12. Heroiiniin liittyvän yliannostusriskin ja siitä aiheutuvan kuolemanvaaran A on kertonut tunteneensa. Hän on kertonut myös tienneensä alkoholin vahvistavan Subutexin vaikutusta. Edelleen hän on kertonut tienneensä ja itsekin havainneensa, että huumausaineiden jatkuvan käytön myötä käyttäjän sietokyky kasvaa ja huumaavan vaikutuksen saaminen vaatii tämän vuoksi annoksen kasvattamista.

13. A:n omat kokemukset Subutexin ja muiden aineiden yhteiskäytöstä eivät ole antaneet hänelle aihetta epäillä kuolemaan johtavan yliannostuksen vaaraa. Subutexin annostukseen liittyvän riskin ei voida katsoa olleen hänen tiedossaan myöskään sillä perusteella, että hän on tiennyt tällaisesta riskistä heroiinin kohdalla. Sietokyvyn kasvamisen tuntemisesta ei seuraa tietoisuus siitä, että liian suuren annoksen käyttämiseen liittyisi kuoleman vaara. Pitkän käyttökokemuksensa perusteella A on pikemminkin ollut siinä käsityksessä, että yhteiskäyttöönkään ei liity mitään välitöntä riskiä. Lisäksi A näyttää ottaneen huomioon B:n tottumattomuuden valmistaessaan B:lle nuuskattavan annoksen, jossa hänen kertomansa mukaan on ollut Subutexia 1 – 2 milligrammaa. Vuori puolestaan on arvioinut käytetyn buprenorfiinin määräksi vain noin 0,3 milligrammaa. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei A ole tosiasiassa mieltänyt B:n voivan kuolla hänen tarjoamansa buprenorfiinin vuoksi.

Yleinen tietämys buprenorfiinin vaarallisuudesta

14. Vuori on kertonut, että B:n tapaus on tyypillinen buprenorfiiniin liittyvä kuolema. Buprenorfiinikuolemissa oli tosin alkuun kysymys tapauksista, joissa buprenorfiinia oli käytetty kipulääkkeenä, mutta nykyisin on kysymys selvästi päihdekäyttöön liittyvästä nuorten ongelmasta. Ensimmäiset buprenorfiiniin liittyvät kuolemat havaittiin Ranskassa 1990-luvun lopussa. Suomessa niitä oli vuosina 2000 – 2001 pari kolme vuodessa. Selvä muutos tapahtui vuonna 2002, jolloin kuolemantapauksia oli jo 22. Vuosittaiset määrät ovat tuon jälkeen edelleen nousseet niin, että vuonna 2004 tapauksia oli 73. Samaan aikaan aiemmin tavalliset heroiinikuolemat ovat käytännössä loppuneet kokonaan, kun vielä vuonna 2002 buprenorfiinin ja heroiinin aiheuttamia kuolemantapauksia oli suunnilleen yhtä paljon.

15. Vuoren mukaan buprenorfiini on yksin käytettynä varsin turvallinen lääkeaine, koska se sisältää vaikuttaja-aineiden lisäksi vastavaikuttajia. Tästä johtuen aineen käyttöön liittyy niin sanottu kattovaikutus, eli annoksen kasvattaminen ei tietyn rajan jälkeen enää lisää aineen vaikutusta elimistössä. Muista opioidiryhmän aineista esimerkiksi heroiinissa ei ole näitä vastavaikuttajia ja sen vuoksi heroiinin käyttöön liittyy aina merkittävä yliannostusriski. Kattovaikutusta ei kuitenkaan ole, jos buprenorfiinia käytetään yhdessä muiden keskushermostoa lamauttavien aineiden kanssa. Erityisen vaarallisia ovat tässä suhteessa bentsodiatsepiinien ryhmään kuuluvat rauhoittavat lääkkeet, mutta myös alkoholi. Kuolemanvaara lisääntyy selvästi, mikäli tällaisen yhteisvaikutuksen alaisena käydään nukkumaan. Yhteiskäyttöön liittyvä kuolemanriski oli Vuoren mukaan jo 1990-luvun lopussa tunnettu ainakin lääketieteen tämän erityisalan asiantuntijoiden piirissä.

16. Yliannostusriskiin vaikuttaa Vuoren mukaan myös aineen käyttötapa. Lääkkeellisessä käytössä buprenorfiinia sisältävän tabletin annetaan liueta kielen alla, josta se imeytyy verraten hitaasti elimistöön. Päihdekäytössä aine yleensä liuotetaan nesteeseen ja liuos pistetään neulalla suoraan verisuoneen. Suonensisäisesti käytettynä buprenorfiini tulee elimistön käyttöön kokonaisuudessaan ja vaikutus on välitön. Suusta imeytettynä tabletin sisältämästä buprenorfiinista tulee elimistön käyttöön alle puolet. Nenäonteloon nuuskattuna buprenorfiinin vaikutus on nopeampi kuin suusta imeytettynä ja myös elimistöön tulevan buprenorfiinin määrä on jonkin verran suurempi.

17. Edellä kerrotun perusteella buprenorfiinin ja muiden keskushermostoa lamauttavien aineiden yhteiskäyttöön liittyvä kuolemanriski on ollut jo 1990-luvun lopussa lääketieteen asiantuntijoiden piirissä tunnettu. Nykyään riski tunnetaan kuitenkin paljon laajemmin jo buprenorfiiniin liittyvien kuolemantapausten suuren määrän vuoksi. Arvioitavana olevan teon aikana eli heinäkuuhun 2002 mennessä kuolemantapauksia oli ollut Suomessakin muutamia. Asiassa ei ole kuitenkaan esitetty selvitystä, että nämä kuolemantapaukset olisivat saaneet osakseen mainittavaa huomiota julkisessa keskustelussa. Todistaja Vuori on myös kertonut, että vielä 2000-luvun alussa saattoivat jotkut lääkärit Suomessa määrätä potilailleen yhtä aikaa buprenorfiinia ja bentsodiatsepiineja. Vaikka kysymys on ilmeisesti ollut yksittäisistä lääkäreistä, kuvaa tämä osaltaan sitä, että yhteiskäyttöön liittyvä kuolemanriski ei ole tuolloin ollut itsestäänselvyys edes kaikille lääkäreille, vaikka nämä muutoin olisivat tunteneet buprenorfiinin lääkeaineena. Näillä perusteilla Korkein oikeus arvioi, että buprenorfiinin käyttöön liittyvät riskit eivät ole olleet yleisesti tiedossa heinäkuussa 2002.

Johtopäätös A:n huolimattomuudesta

18. Edellä kohdassa 13 on katsottu, ettei A ole mieltänyt B:n voivan kuolla hänen tarjoamansa Subutexin vuoksi. Kuolemantuottamuksen rangaistavuus ei tosin kohdassa 2 todetulla tavalla edellytäkään tosiasiallista tietoisuutta kuoleman mahdollisuudesta. Edellä kohdassa 17 on kuitenkin katsottu, että buprenorfiinin käyttöön liittyvä kuolemanvaara on heinäkuussa 2002 ollut lähinnä vain tämän alan lääketieteen asiantuntijoiden tiedossa. Tähän nähden ei voida katsoa, että A:n olisi vielä tuolloin antaessaan vähäisen määrän Subutexia B:n nuuskattavaksi pitänyt mieltää tämän kuolema mahdolliseksi. A ei siten ole syyllistynyt kuolemantuottamukseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. Syyte kuolemantuottamuksesta hylätään. A tuomitaan hovioikeudessa hänen syykseen luetuista huumausainerikoksesta ja lievästä vahingonteosta yhteiseen sakkorangaistukseen eli 40:een 6 euron määräiseen päiväsakkoon ja siten maksamaan sakkoa 240 euroa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustaf Möller, Kati Hidén, Mikael Krogerus, Juha Häyhä ja Ilkka Rautio. Esittelijä Pasi Kumpula.