KKO:2006:76

Rikosten yhtyminen Lainkonkurrenssi

A oli laittomasti käyttänyt huumausaineita ja kuljettanut sen jälkeen autoa, vaikka hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin oli alkoholin ja huumausaineiden yhteisvaikutuksen johdosta huonontunut. A:n katsottiin syyllistyneen rattijuopumuksen ohella myös erikseen rangaistavaan huumausaineen käyttörikokseen. (Ään.)

RL 23 luku 3 § (545/1999)
RL 50 luku 2 a §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte Vaasan käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta huumausaineen käyttörikoksesta ja rattijuopumuksesta, koska A oli 17.5.2002 Vaasassa laittomasti käyttänyt kannabistuotteita sekä diatsepaamia ja alpratsolaamia sisältäviä huumausaineeksi luettavia lääkevalmisteita ja sen jälkeen kuljettanut pakettiautoa nautittuaan lisäksi alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus oli ajon jälkeen ollut 0,79 promillea ja hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin oli alkoholin ja huumausaineiden käytön johdosta huonontunut.

Vastaus

A tunnusti syyllistyneensä syytteessä kuvattuun menettelyyn kannabistuotteiden osalta, mutta kiisti syytteen lääkeaineiden osalta ja katsoi, että huumausaineen käyttörikos sisältyi rattijuopumukseen.

Käräjäoikeuden tuomio 18.5.2004

Käräjäoikeus katsoi syytteen rattijuopumuksesta toteennäytetyksi. Huumausaineen käyttörikosta koskevan syytteen osalta käräjäoikeus viittasi hallituksen esityksen (HE 90/2002 vp) perusteluihin, joissa todettiin, että huumausaineen käyttöä tieliikenteessä koskeva rattijuopumussäännös syrjäyttää erityissäännöksenä rikoslain 50 luvun 2 a §:n huumausaineen käyttörikossäännöksen soveltamisen. Sen vuoksi liikennevalvonnassa ilmitullut kuljettajan huumausaineen käyttö ei hallituksen esityksen mukaan tullut erikseen rangaistavaksi huumausaineen käyttörikoksena. Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi syytteen huumausaineen käyttörikoksesta.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n rattijuopumuksesta ja eräistä muista rikoksista yhteiseen 3 kuukauden 15 päivän vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Antti Vaittinen ja lautamiehet.

Vaasan hovioikeuden tuomio 23.11.2004

Virallinen syyttäjä valitti hovioikeuteen ja vaati, että A tuomitaan käräjäoikeudessa esitetyn syytteen mukaisesti rangaistukseen myös huumausaineen käyttörikoksesta.

Syyttäjä vetosi siihen, että huumausaineen käyttörikoksen tunnusmerkistö täyttyi, kun henkilö käytti huumausainetta. Jos sama henkilö myöhemmin kuljetti moottoriajoneuvoa huumausaineen vaikutuksen alaisena, oli kysymyksessä erillinen rikos. Henkilö ei huumausaineen käyttöhetkellä tehnyt päätöstä ryhtyä kuljettamaan autoa, minkä vuoksi käräjäoikeus oli virheellisesti tulkinnut hallituksen esitystä.

Hovioikeus tutki käräjäoikeuden tuomion oikeellisuuden ja katsoi, ettei ollut ilmennyt aihetta ratkaisun muuttamiseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Olli Varila, Raija Liljenfeldt ja Jorma Rudanko. Esittelijä Jonna Järvi.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Viralliselle syyttäjälle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan syyttäjä vaati, että A:n syyksi luetaan myös huumausaineen käyttörikos ja että yhteistä rangaistusta korotetaan.

A antoi häneltä pyydetyn vastauksen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Asiassa on lainvoimaisesti ratkaistu, että A on 17.5.2002 kuljettanut pakettiautoa nautittuaan alkoholia ja käytettyään muuta huumaavaa ainetta kuin alkoholia niin, että hänen menettelynsä on täyttänyt rattijuopumuksen tunnusmerkistön.

2. Syyttäjä on vaatinut A:lle lisäksi rangaistusta samana päivänä tehdystä huumausaineen käyttörikoksesta. Syytteen mukaan A on laittomasti käyttänyt huumausaineita, kannabistuotteita, sekä diatsepaamia ja alpratsolaamia sisältäviä huumausaineiksi luettavia lääkevalmisteita. Syyte koskee tältä osin samaa käyttämistä, johon on viitattu jo edellä mainitun rattijuopumusrikoksen teonkuvauksessa.

3. A on myöntänyt käyttäneensä laittomasti kannabistuotteita mutta katsonut, ettei huumausaineen käyttörikoksesta voida tässä tilanteessa tuomita rattijuopumuksen ohella erikseen.

4. Asiassa on kysymys siitä, onko rikoksentekijä tuomittava rangaistukseen pelkästään rattijuopumuksesta, kuten alemmissa oikeuksissa on tapahtunut, vai myös huumausaineen käyttörikoksesta.

Sovellettavat säännökset

5. A:n syyksi luettuun rattijuopumukseen on sovellettu tekohetkellä voimassa ollutta rikoslain 23 luvun 3 §:ää (545/1999). Säännöksen mukaan rattijuopumukseen syyllistyy henkilö, joka kuljettaa moottorikäyttöistä ajoneuvoa 1) nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus ajon aikana tai sen jälkeen on vähintään 0,5 promillea tai että hänellä tällöin on vähintään 0,25 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa, tai 2) käytettyään muuta huumaavaa ainetta kuin alkoholia tai tällaista ainetta ja alkoholia niin, että hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin on huonontunut.

6. Rikoslain 50 luvun 2 a §:n mukaan huumausaineen käyttörikokseen syyllistyy puolestaan henkilö, joka laittomasti käyttää taikka omaa käyttöä varten pitää hallussaan tai yrittää hankkia vähäisen määrän huumausainetta.

Korkeimman oikeuden kannanotto

7. Rattijuopumuksen rangaistavuudella pyritään edistämään liikenneturvallisuutta. Huumaavien aineiden on todettu lisäävän onnettomuusriskiä heikentämällä huomio-, arviointi-, ratkaisu-, koordinaatio- ja toimintakykyä.

8. Huumausaineisiin liittyvillä rangaistussäännöksillä pyritään ehkäisemään kielletyksi päihteeksi katsottujen huumausaineiden tuotantoa, levittämistä ja käyttämistä. Huumausaineiden käyttö kieltämällä pyritään rajoittamaan huumausaineiden kysyntää.

9. Rattijuopumus- ja huumausainerikossäännöksillä on siten eri suojelutavoitteet, vaikkakin molempien tavoitteiden taustalla vaikuttavat myös yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen liittyvät sekä kansanterveydelliset näkökohdat.

10. Niissä tapauksissa, joissa rattijuopumusrikos toteutuu moottoriajoneuvon kuljettamista edeltävän huumausaineen käytön johdosta, tämä käyttö jo sinällään täyttää huumausaineen käyttörikoksen tunnusmerkistön. Käyttörikos toteutuu yleensä erikseen eli jo ennen kuin rattijuopumuksen käsittävä teko alkaa. Rattijuopumukseen voi puolestaan syyllistyä muullakin tavalla kuin huumausaineita käyttämällä, joten rattijuopumus ei välttämättä aina liity huumausaineen käyttörikokseen.

11. Käsillä olevassa tapauksessa huumausaineen käyttörikoksen ja rattijuopumuksen täytäntöönpanotoimet ovat ajallisesti ja muutenkin erillisiä. Ei ole edes väitetty, että A olisi käyttänyt huumausaineita voidakseen syyllistyä rattijuopumukseen.

12. Käräjäoikeuden tuomiossa viitataan hallituksen esityksen (HE 90/2002 vp) perusteluihin. Mainittu esitys ei kuitenkaan ole liittynyt nyt sovellettavan lain säätämiseen, vaan 1.2.2003 voimaan tulleeseen rikoslain muutokseen. Muutoksen jälkeen rattijuopumuksen tunnusmerkistön toteutumiseen riittää, että moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaja on käyttänyt huumausainetta niin, että hänen veressään on ajon aikana tai sen jälkeen käytetyn huumausaineen vaikuttavaa ainetta tai sen aineenvaihduntatuotetta. Esityksen perustelujen mukaan kysymyksessä olisi huumausaineen käytön erityistapaus, huumausaineen käyttö tieliikenteessä, joten esityksessä ehdotettu rattijuopumussäännös syrjäyttäisi erityissäännöksenä rikoslain 50 luvun 2 a §:n huumausaineen käyttörikossäännöksen.

13. Tässä tapauksessa sovellettavilla, rikosten tekoaikana voimassa olleilla rangaistussäännöksillä ei kuitenkaan ole toisiinsa nähden sellaista suhdetta, että toista voitaisiin pitää yleissäännöksenä ja toista erityissäännöksenä. Sen vuoksi ja viitaten edellä kohdissa 9 ja 10 lausumaansa Korkein oikeus katsoo, että nyt käsillä olevassa tilanteessa A on syyllistynyt hänen syykseen luetun rattijuopumuksen ohella myös huumausaineen käyttörikokseen.

14. A:n syyksi luettava huumausaineen käyttörikos on kuitenkin rikoksena niin vähäinen, ettei se anna aihetta hänelle asiassa jo tuomitun yhteisen vankeusrangaistuksen korottamiseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. Rikoslain 50 luvun 2 a §:n nojalla A tuomitaan rangaistukseen myös huumausaineen käyttörikoksesta (tekoaika 17.5.2002). Tästä ja muista hänen syykseen luetuista rikoksista A:lle määrätään jo alempien oikeuksien hänelle määräämä yhteinen vankeusrangaistus.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pauliine Koskelo sekä oikeusneuvokset Kari Raulos, Lauri Lehtimaja, Eeva Vuori (eri mieltä) ja Hannu Rajalahti (eri mieltä). Esittelijä Jarmo Hirvonen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Rajalahti: Olen perusteluiden kohtien 1 – 12 osalta samaa mieltä kuin enemmistö. Nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa arvioin A:n menettelyä kuitenkin seuraavasti:

A on valituksen kohteena olevalla hovioikeuden tuomiolla tuomittu lainvoimaisesti 17.5.2002 tehdystä huumausainerikoksesta sillä perusteella, että hän oli laittomasti myyntitarkoituksessa pitänyt hallussaan 8,7 grammaa amfetamiinia. Se huumausaineen käyttörikos, josta Korkeimmassa oikeudessa on kysymys, on tehty samana päivänä yllä mainitun huumausainerikoksen kanssa. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti huumausaineen käyttäminen olisi tullut lukea A:n syyksi tuohon huumausainerikokseen kuuluvana. Tällä perusteella katson, että A:n syyksi ei voida enää lukea erikseen huumausaineen käyttörikosta. En siten muuta hovioikeuden tuomion lopputulosta.

Äänestyksen tulokseen nähden velvollisena lausumaan A:lle tuomittavasta rangaistuksesta olen samaa mieltä kuin enemmistö.

Oikeusneuvos Vuori: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Rajalahti.