KKO:2006:99

Varkausrikos Varkaus Törkeä varkaus

A oli anastamaansa yleisavainta hyväksi käyttäen anastamistarkoituksessa tunkeutunut hotellihuoneisiin. Tunkeutumista pidettiin rikoslain 28 luvun 2 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuna murtautumisena.

RL 28 luku 2 § 1 mom 5 kohta

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte Vantaan käräjäoikeudessa

Virallinen syyttäjä vaati A:n tuomitsemista rangaistukseen kolmesta törkeästä varkaudesta ja yhdeksästä törkeän varkauden yrityksestä, koska A oli 11.8.2003 anastustarkoituksessa murtautunut asuttuihin hotellihuoneisiin, joissa hän oli asianomistajien nukkuessa anastanut tai yrittänyt anastaa näille kuuluvaa irtainta omaisuutta.

Käräjäoikeuden tuomio 9.11.2004

Käräjäoikeus lausui selvitetyksi, että A oli saanut yleisavainkortin haltuunsa avoinna olleen huoneen avoimesta avainkaapista ja että A oli korttia käyttäen tunkeutunut hotellihuoneisiin.

Käräjäoikeus totesi törkeän varkauden tunnusmerkistön täyttymisen edellyttävän sitä, että asuttuun asuntoon murtaudutaan. A oli kuitenkin käyttänyt ovien aukaisemiseen tarkoitettua yleisavainkorttia. Hän ei ollut tunkeutunut huoneisiin ovet tai lukot murtamalla taikka viekkautta käyttäen muuhun tarkoitukseen valmistetulla avaimella tai muulla asiattomalla välineellä. Huoneisiin tunkeutumista ei siten voitu pitää laissa tarkoitettuna murtautumisena. Tekoja ei näin ollen voitu pitää törkeinä.

Edellä esitetyillä perusteilla käräjäoikeus tuomitsi A:n kolmesta varkaudesta ja yhdeksästä varkauden yrityksestä ja eräistä muista rikoksista yhteiseen 9 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Heli Lehto-Kinnunen ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 18.8.2005

Syyttäjä valitti hovioikeuteen vaatien, että A tuomitaan kolmen varkauden sijasta kolmesta törkeästä varkaudesta ja yhdeksän varkauden yrityksen sijasta yhdeksästä törkeän varkauden yrityksestä.

Hovioikeus totesi, että rikoslain 28 luvun 2 §:n 1 momentissa oli tyhjentävästi lueteltu ne seikat, joiden perusteella varkaus voitiin katsoa törkeäksi. Sanotun lainkohdan 5 kohdan mukaan varkaus oli törkeä, jos rikoksentekijä murtautui asuttuun asuntoon. Lisäksi edellytettiin, että rikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Lain esitöissä ei ollut määritelty sitä, mitä murtautumisella tarkoitettiin. Arvosteltaessa tekoa rikoslain 28 luvun 2 §:n 1 momentin 5 kohdan nojalla törkeäksi, olennaista ei ollut itse murtautuminen vaan asuttuun asuntoon kohdistuneen teon aiheuttama vaara hengelle ja terveydelle sekä yksityisyyden loukkauksen aiheuttamat muut seuraukset kuin pelkät varallisuuteen kohdistuvat vahingot.

A oli tunkeutunut anastamaansa yleisavainkorttia käyttäen kyseisiin hotellihuoneisiin. A oli siten avainkorttia hyväksikäyttämällä saanut avatuksi lukittujen hotellihuoneiden ovet. Hovioikeus katsoi, ettei murtautumisen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttänyt voimakeinojen käyttöä, vaan lukituksen murtaminen myös oikeudettomasti haltuun saadulla avainkortilla oli lain edellyttämää murtautumista. Näin ollen huoneisiin oli murtauduttu rikoslain 28 luvun 2 §:n 1 momentin 5 kohdan tarkoittamalla tavalla.

A oli suunnitelmallisesti murtautunut öiseen aikaan asuttuihin hotellihuoneisiin. Teot olivat muodostaneet kokonaisuuden, joten varkaudet ja varkauden yritykset olivat myös kokonaisuutena arvostellen törkeitä.

Hovioikeus tuomitsi A:n kolmesta törkeästä varkaudesta ja yhdeksästä törkeän varkauden yrityksestä sekä eräistä muista rikoksista käräjäoikeuden määräämään vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Timo Lötjönen, Seppo Puhakka ja Markus Nikolainen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati hovioikeuden tuomion kumoamista ja asian jättämistä käräjäoikeuden tuomion varaan.

Virallinen syyttäjä vastasi valitukseen vaatien sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. A on anastamaansa yleisavainkorttia käyttäen anastustarkoituksessa tunkeutunut 12:een asuttuun hotellihuoneeseen. Kolmesta huoneesta hän on anastanut asukkaiden omaisuutta, mutta yhdeksästä huoneesta hän ei ole löytänyt anastettavaa omaisuutta, minkä vuoksi teko on näiltä osin jäänyt yritykseksi. Hovioikeus on rikoslain 28 luvun 2 §:n 1 momentin 5 kohdan ja 2 momentin nojalla tuominnut A:n kolmesta törkeästä varkaudesta ja yhdeksästä törkeän varkauden yrityksestä.

2. Rikoslain 28 luvun 2 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan varkaus on katsottava törkeäksi silloin, kun rikoksentekijä murtautuu asuttuun asuntoon, ja varkaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Asiassa on kysymys siitä, onko anastettua yleisavainkorttia käyttämällä anastamistarkoituksessa tehtyä tunkeutumista asuttuun hotellihuoneeseen pidettävä mainitussa lainkohdassa tarkoitettuna murtautumisena asuttuun asuntoon.

Murtautuminen rikoslaissa käytettynä käsitteenä

3. Lähtökohdaksi voidaan asettaa, että lainsäädännössä käytettäville ilmaisuille tulee antaa niiden yleiskielinen merkitys, jollei ilmaisulle ole laissa säädetty erityistä merkitystä tai muutoin ole perusteltua katsoa, että ilmaisua on käytetty erityisessä merkityksessä. Joillakin lainsäädännössä käytettävillä ilmaisuilla on vakiintunut merkitys, joka ei kaikin osin vastaa ilmaisun yleiskielistä merkitystä, vaikka tätä merkitystä ei olekaan lainsäädännössä nimenomaan määritelty.

4. Voimassa olevassa laissa tai sen esitöissä (HE 66/1988 vp) ei määritellä, mitä murtautumisella tarkoitetaan. Asianomaisen lainkohdan perusteluissa (s. 38) kuitenkin viitataan muutettavaksi ehdotetun lain valmistelutöihin (HE 23/1972 vp) ja todetaan, että niiden mukaan murtautuen tehtyä varkautta ei ollut mainittu esimerkkinä törkeän varkauden tekotavoista, koska tuolloin rikoksen törkeäksi tekevinä perusteina voitiin käyttää muitakin kuin laissa nimenomaan mainittuja tekotapoja. Nykyiseen lakiin murtautumista asuttuun asuntoon ehdotettiin seikaksi, joka voi tehdä varkauden törkeäksi, koska rikoksen voi nykyisin katsoa törkeäksi vain laissa nimenomaisesti mainituilla perusteilla. Lain esitöistä siten ilmenee, että säännöksen sananvalintaan ovat vaikuttaneet rikoslain aikaisemmat murtautuen tehtyä varkautta koskevat säännökset.

5. Murtautumiseen katsottaneen yleensä sisältyvän jonkinasteista väkivallan käyttöä. Koska murtautumista on nyt käsillä olevassa lainkohdassa käytetty sille rikosoikeudessa muodostuneessa merkityksessä, on tarpeen tarkastella sanan aikaisempaa käyttöä rikoslaissa. Murtautumista tekotapana ja murtoa rikoksen nimenä on rikoslainsäädännössä käytetty pitkään erityisen paheksuttavien anastusrikosten yhteydessä.

6. Vuoden 1889 rikoslain 28 luvun 2 §:n mukaan törkeänä varkautena pidettiin muun muassa ”sisään murtautuen” tehtyä varkautta. Säännöstä on tulkittu siten, että pääsy suljettuun paikkaan voitiin hankkia paitsi väkivaltaa myös ”viekkautta” käyttäen. Saman luvun 3 §:n mukaan murrosta rangaistiin myös se, joka anastamistarkoituksessa ”tiirikalla, väärällä avaimella tai muuten viekkautta käyttäen laittoi itsellensä pääsyn tahi aukon kartanoon, taloon, alukseen tai suljettuun säilytyspaikkaan”. Mainittuun lainsäädäntöön pohjautuvassa ratkaisussa KKO 1958 II 26 törkeäksi varkaudeksi katsottiin romuliikkeen varastoon kohdistunut anastus, kun varastoon oli tunkeuduttu kiipeämällä varastoaluetta ympäröivän 2,5 metrin korkuisen aidan yli. Kyseiset säännökset olivat voimassa aina vuoden 1972 lainmuutokseen saakka.

Korkeimman oikeuden johtopäätös

7. Korkein oikeus toteaa, että murtautumisen ei ole rikoslaissa katsottu välttämättä edellyttävän väkivallan käyttämistä, vaan murtautumisena on voitu pitää myös viekkaudella tai muutoin lukituksen tai esteen läpäisemällä tehtyä luvatonta tunkeutumista suljettuun tilaan.

8. Murtautuminen asuttuun asuntoon on voimassa olevan rikoslain 28 luvun 2 §:ää koskevan hallituksen esityksen mukaan (HE 66/1988 vp s. 38) katsottu aiheelliseksi ottaa törkeän varkauden tekomuodoksi sen vuoksi, että teko loukkaa kotirauhaa ja on omiaan herättämään erityistä turvattomuuden tunnetta. Murtautumiseen voidaan vielä katsoa sisältyvän ilmeinen vaara siitä, että teko johtaa väkivallan käyttöön. Säännöksen taustalla olevien näkökohtien kannalta ei ole ratkaisevaa merkitystä sillä, tapahtuuko laiton tunkeutuminen lukittuun tilaan rakenteita rikkomalla tai tiirikkaa tai muuta apuvälinettä käyttäen taikka anastetulla avaimella.

9. Korkein oikeus katsoo olevan perusteltua tulkita rikoslain 28 luvun 2 §:n 1 momentin 5 kohtaa siten, että siinä tarkoitettuna murtautumisena voidaan pitää myös anastetulla avaimella tai avainkortilla tehtyä suljettuun asuntoon tai huoneeseen tunkeutumista. Kun asiassa on riidatonta, että tunkeutumisen kohteena olleet hotellihuoneet ovat olleet lukittuja ja asuttuja, kysymyksessä olevat teot ovat täyttäneet edellä mainitussa rikoslain kohdassa säädetyt törkeän varkauden edellytykset.

10. Teon katsominen törkeäksi varkaudeksi tai sen yritykseksi edellyttää lisäksi, että tekoa on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä. A:n rikokset ovat olleet suunnitelmallisia. Hän on ensiksi anastanut hotellin siivoustiloista hotellihuoneiden yleisavainkortin ja sen jälkeen sitä käyttäen järjestelmällisesti murtautunut hotellihuoneisiin ja etsinyt niistä anastettavaa omaisuutta. Murtautumiset on tehty yöaikaan, mikä on pienentänyt kiinnijäämisriskiä. Toisaalta yöllä tapahtuva tunkeutuminen asuttuun hotellihuoneeseen on ollut omiaan herättämään erityistä turvattomuuden tunnetta. Korkein oikeus katsoo, että tällä tavalla tehtyjä varkauksia ja varkauden yrityksiä on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeinä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Mikko Tulokas, Kari Kitunen, Pasi Aarnio ja Ilkka Rautio. Esittelijä Sari Ruokojärvi.