KKO:2007:45

Lääkerikos

Kysymys lääkerikoksen tunnusmerkistön (”tuo maahan”) täyttymisestä.

RL 44 luku 5 § 1 mom 1 kohta
LääkeL 19 § (700/2002)
VNA lääkevalmisteiden henkilökohtaisesta tuonnista Suomeen 3 § 3 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Raaseporin käräjäoikeuden tuomio 27.9.2005

Käräjäoikeus katsoi virallisen syyttäjän ajamasta syytteestä selvitetyksi, että A oli 3.12.2004 tuonut maahan postin välityksellä lääkemääräyksen vaativia lääkeaineita antamalla B:lle osoitteen, johon B oli Intiasta lähettänyt A:lle tarkoitetut lääkkeet.

Sen vuoksi käräjäoikeus tuomitsi A:n lääkerikoksesta sakkorangaistukseen.

Asian on ratkaissut notaari Mikko Markkula

Turun hovioikeuden tuomio 6.2.2006

A valitti hovioikeuteen vaatien syytteen hylkäämistä.

Hovioikeus lausui asiassa olevan riidatonta, että syytteessä tarkoitetut lääkkeet oli lähetetty postitse Suomeen Euroopan talousalueen ulkopuolisesta valtiosta ja että Suomen tulli oli takavarikoinut ne tullialueella ennen niiden luovuttamista postin edelleen kuljetettavaksi vastaanottajalleen.

Hovioikeus katsoi, että asiassa oli ensiksi kysymys siitä, oliko menettely, johon A:n väitettiin syyllistyneen, rangaistavaa rikoslain 44 luvun 5 §:n ja lääkevalmisteiden henkilökohtaisesta tuonnista Suomeen annetun valtioneuvoston asetuksen 3 §:n mukaan.

Rikoslain 44 luvun 5 §:n mukaan joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta lääkelain tai lääkkeiden valvontaa koskevan, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 100a tai 235 artiklan nojalla annetun asetuksen taikka niiden nojalla annetun säännöksen tai yleisen tai yksittäistapausta koskevan määräyksen vastaisesti valmistaa, tuo maahan, varastoi, pitää hallussaan tai luovuttaa lääkelaissa tarkoitettuja lääkkeitä on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, lääkerikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

Lääkevalmisteiden henkilökohtaisesta tuonnista Suomeen annetun valtioneuvoston asetuksen 3 §:n mukaan lääkevalmisteiden hankkiminen ja vastaanottaminen postitse Euroopan talousalueen ulkopuolisesta valtiosta on kielletty.

Hovioikeus lausui, että rikoslain 44 luvun 5 §:ssä mainituista tekomuodoista voi nyt kysymyksessä olla vain maahan tuonti. Hovioikeus totesi olevan epäselvää, oliko säännöksessä mainitun maahan tuonnin tarkoitettu toteutuvan lääkkeen saapumisella Suomen valtakunnan maa- tai merialueelle taikka ilmatilaan vai tullialueen ulkopuolelle.

Hovioikeuden mukaan mainitussa valtioneuvoston asetuksen 3 §:ssä käytettyä sanamuotoa ”hankkiminen ja vastaanottaminen on kielletty” oli tulkittava siten, että siinä tarkoitettiin yhtä menettelykokonaisuutta, johon oli sisällyttävä kummatkin mainituista tekotavoista. Muussa tapauksessa sanamuodon tulisi olla ”hankkiminen ja vastaanottaminen ovat kiellettyjä”. Silloin, kun postilähetys takavarikoitiin tullialueella luovuttamatta sitä edelleen sen saajaksi tarkoitetulle, tämä ei vastaanottanut sitä säännöksessä tarkoitetuin tavoin.

Näillä perusteilla hovioikeus katsoi, että A:n väitetty menettely ei ollut rikos, ja hylkäsi syytteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Juhani Saarinen ja Pentti Mäkinen sekä viskaali Nora Viikari.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Viralliselle syyttäjälle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan syyttäjä vaati, että A tuomitaan syytteen mukaisesti rangaistukseen lääkerikoksesta.

A vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

1. A:lle on vaadittu rangaistusta lääkerikoksesta, koska hän oli syytteen mukaan tuonut maahan postin välityksellä lääkeaineita Euroopan talousalueen ulkopuolisesta valtiosta antamalla B:lle osoitteen, johon B oli A:n tieten lähettänyt lääkkeet. Tulli on takavarikoinut lähetyksen eikä sitä ole luovutettu vastaanottajalle.

2. Rikoslain 44 luvun 5 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta lääkelain vastaisesti tuo maahan lääkelaissa tarkoitettuja lääkkeitä, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, lääkerikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. Lääkelain 19 §:n (700/2002) mukaan yksityishenkilö saa määrätyin edellytyksin tuoda Suomeen henkilökohtaista lääkitystä varten lääkevalmisteita. Säännöksen mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää muun muassa rajoituksista, jotka koskevat tuotavan lääkkeen hankintamaata ja lääkkeen hankintatapaa. Lääkevalmisteiden henkilökohtaisesta tuonnista Suomeen annetun valtioneuvoston asetuksen (1088/2002) 3 §:n 3 momentin mukaan lääkevalmisteiden hankkiminen ja vastaanottaminen postitse Euroopan talousalueen ulkopuolisesta valtiosta on kielletty.

3. Kysymys on ensiksi siitä, mitä lääkerikossäännöksessä tarkoitetaan ilmaisulla ”lääkelain vastaisesti tuo maahan”. Säännöksen esitöissä ei asiaa ole käsitelty (HE 17/2001 vp ja LaVM 5/2002 vp).

4. Maahantuonnista ja sen sääntelystä on kysymys myös salakuljetusta koskevassa rikoslain 46 luvun 4 §:n 1 momentin säännöksessä. Salakuljetuksen tekotapa on määritelty ilmaisulla ”tuo tai yrittää tuoda maahan taikka vie tai yrittää viedä maasta”. Salakuljetussäännös on perinteisesti kytkeytynyt tulliverotusta ja tullausmenettelyä koskevaan sääntelyyn. Kuten salakuljetussäännöksen esitöistä ilmenee, ”maa” ei säännöksessä välttämättä tarkoita Suomen valtiollisesti rajattua aluetta, vaan maahantuontia ja maastavientiä koskevista säännöksistä ilmenevien alueiden rajoja, esimerkiksi niin sanotun vapaa-alueen ja tullialueen rajaa (HE 66/1988 vp s. 180). Salakuljetusrikoksessa kysymys onkin maahantuonnin yrityksestä silloin, kun säännöksen vastainen maahantuonti paljastuu tullin tarkastuksessa, mikä voi tapahtua vasta tavaran jo ollessa tullialueella, jonka tullilain 3 §:n 1 kohdan mukaan muodostavat valtakunnan maa-alue, aluevedet tietyin laajennuksin ja ilmatila.

5. Maahantuonnin yritystä ei lääkerikossäännöksessä ole säädetty rangaistavaksi. Jos ilmaisulle ”tuo maahan” annettaisiin lääkerikossäännöstä sovellettaessa sama merkitys kuin salakuljetusta koskevassa säännöksessä, ei lääkerikos täyttyisi ennen kuin lääkkeet ovat läpäisseet tullin.

6. Tavoitteena tulisi olla, että tietyllä käsitteellä olisi rikoslainsäädännön eri tunnusmerkistöissä sama merkitys. Kuten Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2004:46 perustelujen kohdassa 9 todennut, on ongelmallista, jos samaa käsitettä esimerkiksi rikoslain sisällä käytetään eri merkityksissä ilman, että tämä nimenomaisesti ilmenee lakitekstistä. Tulkinnassa on tästä huolimatta otettava huomioon asiayhteyden erilaisuudesta johtuvat tekijät ja niiden säännösten tarkoitus, joissa käsite esiintyy. Edelleen Korkein oikeus on tuossa ratkaisussaan katsonut, että rangaistussäännöksen täsmällisyydelle asetettavaa vaatimusta ei voida ymmärtää niin ankarasti, että se kokonaan sulkisi pois mahdollisuuden antaa tietylle käsitteelle toisistaan poikkeavat merkityssisällöt, kun sovellettavana ovat eri tyyppisiin tekoihin ja erilaisten etujen suojaamiseen liittyvät rikostunnusmerkistöt.

7. Lääkerikossäännöksessä on suojelun kohteena terveys ja turvallisuus, ja kuten lain esitöissä on todettu, tekojen rangaistavuus perustuu niiden oletetulle vaarallisuudelle (HE 17/2001 vp s. 38). Valtioneuvoston sille lääkelaissa annetun valtuutuksen nojalla antaman asetuksen selvästä sanamuodosta käy ilmi, että lääkevalmisteiden hankkiminen ja vastaanottaminen postitse Euroopan talousalueen ulkopuolisesta maasta on kokonaan kielletty.

8. Lääkerikosta koskevassa säännöksessä ei käytetä käsitettä tullialue eikä siinä ole muitakaan viittauksia tullivalvontaan. Mikään lupaharkinta tullausmenettelyssä ei voi puheena olevan kaltaisen postitoimituksen yhteydessä tulla edellä kohdassa 7 todetusta syystä edes kysymykseen. Myöskään lääkkeiden maahantuontia koskevista lääkelain 17 – 19 §:n säännöksistä ei ole pääteltävissä, että tullausmenettelyllä olisi merkitystä maahantuonnin laillisuutta arvioitaessa. Lääkerikosta koskevalla säännöksellä ei ole salakuljetussäännöksen tavoin myöskään historiallista kytkentää tullausmenettelyyn. Ilmaisulla maahantuonti ei ole sellaista yleispätevää oikeudellista tai yleiskielistä merkitystä, etteikö ilmaisulle rikoslain eri säännöksissä voitaisi antaa joiltakin osin erilaista merkitystä.

9. Yksityishenkilöiden tekemänä lääkkeiden laiton maahantuonti tapahtuu tyypillisesti niin, että henkilöt tuovat ulkomaanmatkalla hankkimiaan lääkkeitä mukanaan Suomeen, tai niin, että internetin välityksellä taikka muulla tavoin tilatut lääkkeet toimitetaan Suomeen postitse. Lääkkeiden laiton maahantuonti paljastuu tavallisesti tullin suorittamassa tarkastuksessa, eivätkä lääkkeet silloin pääse tullin läpi. Olisi lääkerikossäännöksen tarkoituksen vastaista, jos tällaiset tyypilliset tapaukset eivät kuuluisi rangaistavien tekojen piiriin siitä syystä, että tulli takavarikoi lääkkeet.

10. Edellä lausutuista syistä on perusteltua katsoa lääkerikossäännöksen tunnusmerkistötekijän ”tuo maahan” täyttyvän, kun postitse tilattu lääkevalmiste on saapunut Suomen maa- tai merialueelle, vaikka lähetys ei läpäisisikään tulliviranomaisten suorittamaa tarkastusta, eikä sitä luovutettaisi vastaanottajalle.

11. Syytteessä kuvattu menettely täyttää siten lääkerikoksen tunnusmerkistön. A on kuitenkin kiistänyt olleensa millään tavalla osallinen lääkkeiden lähettämiseen. A:n menettelyä koskevaa todistelua ei ole lainkaan arvioitu hovioikeudessa. Tästä syystä asian käsittelyä on jatkettava hovioikeudessa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan hovioikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa asia uudelleen käsiteltäväksi ja huomioon ottaen palauttamisen syy siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustaf Möller, Kari Kitunen, Mikael Krogerus, Liisa Mansikkamäki ja Ilkka Rautio. Esittelijä Pasi Kumpula.