Korkein oikeus KKO:2009:36

Heitteillepano
Kuolemantuottamus

A ja B, jotka olivat seurustelleet noin vuoden asumatta kuitenkaan yhdessä, olivat viettäneet päivän A:n asunnossa ja menneet illalla yhdessä saunomaan taloyhtiön saunaan. Saunomisen jälkeen A oli lähtenyt asuntoonsa, ja vahvassa juopumustilassa ollut B oli tällöin jäänyt löylyhuoneeseen. A oli palannut melko pian hakemaan B:tä. Saunatiloihin johtava ovi oli tällä välin lukkiutunut, eikä A ollut saanut yhteyttä B:hen. B oli seuraavana aamuna löytynyt löylyhuoneesta kuolleena lämpöhalvauksen seurauksena. Kysymys siitä, oliko A syyllistynyt heitteillepanoon ja kuolemantuottamukseen.

RL 3 luku 3 § 2 mom
RL 21 luku 8 §
RL 21 luku 14 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Rangaistusvaatimus ja vastaus Pieksämäen käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta heitteillepanosta ja kuolemantuottamuksesta seuraavasti:

Heitteillepano

A oli 3. – 4.9.2005 jättänyt avuttomaan tilaan B:n, josta hän oli ollut velvollinen huolehtimaan, ja siten aiheuttanut vaaraa B:n hengelle ja terveydelle. B oli lauantaiaamuna 3.9.2005 tullut A:n vieraaksi tämän kerrostaloasuntoon. A ja voimakkaasti juopunut B olivat noin kello 20.30 menneet yhdessä taloyhtiön saunaan. Ennen kello 22 A oli poistunut saunatiloista ja vienyt saunomisvälineitä asuntoonsa. Tällöin B oli jäänyt löylyhuoneen lauteitten alimmalle askelmalle. A:n palatessa saunalle saunatiloihin vievä ulko-ovi oli aikalukituksella kello 22 lukkiutunut. A oli palannut takaisin asuntoonsa. B oli sunnuntaina 4.9.2005 noin kello 10 löytynyt löylytilan lauteitten jalkatasanteelta kuolleena. Voimakkaasti juopunut B oli kuollut lämpöhalvauksen seurauksena.

Kuolemantuottamus

A oli 3. – 4.9.2005 edellä kerrotuin tavoin jättämällä voimakkaasti juopuneen B:n selviytymään yksin lukitussa saunatilassa huolimattomuudesta aiheuttanut B:n kuoleman.

B:n äiti Pirjo K yhtyi syyttäjän rangaistusvaatimukseen ja toissijaisesti vaati A:lle rangaistusta pelastustoimen laiminlyönnistä seuraavasti:

Pelastustoimen laiminlyönti

A oli tietäen B:n olevan hengenvaarassa tai vakavassa terveyden vaarassa ollut antamatta tai hankkimatta tälle sellaista apua, jota hänen mahdollisuutensa ja tilanteen luonne huomioon ottaen kohtuudella voitiin häneltä edellyttää. A oli saattanut voimakkaassa humalatilassa olevan B:n kuumaan saunaan ja poistuttuaan itse saunasta jättänyt B:n saunatiloihin seurauksin, että lähimmän 12 tunnin kuluessa B oli menehtynyt. A:lla olisi ollut mahdollisuus auttaa itsekin B:tä, mutta sen lisäksi hänellä olisi ollut mahdollisuus saada joutuisaa ulkopuolista apua.

A kiisti rangaistusvaatimukset ja vaati niiden hylkäämistä.

Käräjäoikeuden tuomio 29.11.2006

Käräjäoikeus, asiassa esitettyä näyttöä ensin selostettuaan, totesi johtopäätöksenään, että A:n lähtiessä saunasta asuntoonsa B oli jäänyt saunan löylyhuoneeseen. B oli istunut tuolloin lauteiden alimmalla askelmalla. B ei ollut ollut liikunta- tai toimintakyvytön. B oli itse vetänyt saunan oven kiinni. A:n tarkoituksena oli ollut tulla hakemaan B saunasta ilmeisesti sen vuoksi, ettei tämä loukkaisi itseään saunatiloissa tai portaissa. A ei ollut näissä olosuhteissa jättänyt B:tä avuttomaan tilaan. B:llä oli ollut mitä ilmeisemmin mahdollisuus poistua löylyhuoneesta pesu- tai pukuhuoneeseen. Asiassa ei ollut perusteita lähteä siitä, että B ei humalatilastaan huolimatta olisi voinut tai kyennyt poistumaan löylyhuoneesta.

Saunan kiuas oli mennyt pois päältä kello 22. Yleisen elämänkokemuksen perusteella oli arvioitavissa, että saunan löylyhuone jäähtyi varsin nopeasti kiukaan sulkemisen jälkeen. B oli jäänyt saunan löylyhuoneeseen suhteellisen lyhyeksi aikaa kiukaan olleessa vielä toiminnassa. Näissä olosuhteissa B:n menehtyminen oli varsin ennalta arvaamaton seuraus. A:n voitiin katsoa mieltäneen B:lle aiheutuvan vaaran niin vähäiseksi, ettei tahallisuuskynnyksen voitu katsoa ylittyneen.

A:n ei voitu katsoa suhtautuneen tilanteeseen myöskään välinpitämättömästi. A oli selvästikin punninnut mielessään vaaran olemassaoloa ja tullut siihen tulokseen, ettei vähäistä suurempaa vaaraa ollut. A:n asunnossa ollut B:n eno Jukka K oli myös todennut A:lle, ettei B:llä ollut hätää. Saunatiloja ei voitu pitää sillä tavoin vaarallisena paikkana, jossa henkilön voitaisiin katsoa olevan avuttomassa tilassa. A ei myöskään ollut ollut tietoinen siitä, että B oli ollut hengenvaarassa tai vakavassa terveydenvaarassa.

Asiassa oli näin ollen jäänyt näyttämättä, että A olisi syyllistynyt heitteillepanoon tai kuolemantuottamukseen taikka toissijaisesti pelastustoimen laiminlyöntiin. Käräjäoikeus hylkäsi kaikki syytteet.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Martti Paavola ja lautamiehet.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 15.11.2007

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Pirjo K valittamalla saattoi jutun, pääkäsittelyn toimitettuaan arvioi asiassa esitettyä näyttöä samalla tavoin kuin käräjäoikeus eikä muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Juha Voutilainen, Helena Lindgren ja Sisko Heimonen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Pirjo K:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan Pirjo K vaati, että A tuomitaan rangaistukseen ensisijaisesti heitteillepanosta ja kuolemantuottamuksesta sekä toissijaisesti pelastustoimen laiminlyönnistä.

A antoi valituksen johdosta häneltä pyydetyn vastauksen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Tapahtumatiedot

1. B on ollut 3.9.2005 A:n asunnossa yhdessä enonsa kanssa. Kaikki kolme ovat päivän aikana nauttineet alkoholia, A vähemmän kuin muut. Illalla B on A:n mukaan halunnut välttämättä lähteä saunomaan A:n saunavuorolla taloyhtiön saunaan. A ja B ovat lähteneet noin kello 20.30 yhdessä saunomaan. A on käräjäoikeudessa kertonut, että B oli ollut saunaan mentäessä alkoholin vaikutuksen alainen ja että hän oli joutunut jonkin verran tukemaan B:tä talon portaikossa, mutta että B oli kuitenkin itse kävellyt saunatiloihin.

2. A:n mukaan saunomiseen ja peseytymiseen on kulunut aikaa runsas tunti. Peseytymisen jälkeen B on istunut löylyhuoneessa lauteiden alimmalla osalla ja vetänyt löylyhuoneen oven kiinni. A on tuolloin kellon ollessa jonkin verran vajaa 22 vienyt saunomisvälineet asuntoonsa ja palannut hieman kello 22:n jälkeen hakemaan B:tä. Saunatiloihin johtava ovi on ollut tällöin lukossa, eikä A ole päässyt sisään. A on käynyt saunatilojen ovella usean kerran yöllä ja seuraavana aamuna. A on kertonut koputelleensa käynneillään saunatilojen oveen ja ikkunaan, mutta B ei ollut reagoinut koputteluun eikä A ollut saanut häneen yhteyttä. Noin kello 10 A on mennyt talonmieheltä saamansa avaimen avulla saunatiloihin. B on tuolloin maannut kuolleena löylyhuoneen keskimmäisellä lauteella. Löylyhuoneen ovi on ollut raollaan.

3. Oikeuslääketieteellisen ruumiinavauslausunnon mukaan B:n veressä on ollut alkoholia 3,0 promillea ja virtsassa 4,9 promillea. B:n kuolemaan ovat vaikuttaneet saunan ulkoinen kuumuus ja hänen humalatilansa. B on kuollut laskuhumalan vaiheessa. Lausunnossa on pidetty todennäköisimpänä sitä, että B on nukahtanut saunan lauteille ja että hän on kuollut ulkoisen kuumuuden aiheuttaman kehon lämpötilan nousun eli lämpöhalvauksen johdosta.

4. A:n saunavuoro on ollut illan viimeinen. Saunan kiuas on ollut päällä kello 22:een saakka, jolloin saunatiloihin johtava ovi on lukkiutunut aikalukituksella ja samalla kiuas on mennyt päältä pois. Saunatiloihin johtavan oven lukon on kuitenkin voinut avata tilojen sisäpuolelta.

Kysymyksenasettelu

5. Korkeimmassa oikeudessa on asianomistaja Pirjo K:n rangaistusvaatimuksen johdosta kysymys ensisijaisesti siitä, onko A menettelyllään saattanut B:n avuttomaan tilaan tai jättänyt tämän avuttomaan tilaan, vaikka A on ollut velvollinen huolehtimaan B:stä, ja onko A näin syyllistynyt heitteillepanoon. Kysymys on edelleen siitä, onko A menettelyllään syyllistynyt kuolemantuottamukseen. Toissijaisesti ratkaistavana on kysymys siitä, voidaanko A:n menettely lukea hänen syykseen pelastustoimen laiminlyöntinä.

Rangaistusvaatimus heitteillepanosta

6. Rikoslain 21 luvun 14 §:n mukaan heitteillepanosta on tuomittava se, joka saattaa toisen avuttomaan tilaan tai jättää sellaiseen tilaan henkilön, josta hän on velvollinen huolehtimaan, ja siten aiheuttaa vaaraa tämän hengelle tai terveydelle.

7. Asiassa ei mikään seikka viittaa siihen, että A olisi toiminnallaan saattanut B:n avuttomaan tilaan. Kysymys on siten siitä, onko A ollut velvollinen huolehtimaan B:stä ja onko hän tästä velvollisuudestaan huolimatta jättänyt B:n avuttomaan tilaan, ja siis näissä olosuhteissa A:n laiminlyönnistä huolehtia B:n turvallisuudesta.

8. Laiminlyönnin rangaistavuudesta säädetään rikoslain 3 luvun 3 §:n 2 momentissa. Sen mukaan laiminlyönti on rangaistava, jos tekijä on jättänyt estämättä tunnusmerkistön mukaisen seurauksen syntymisen, vaikka hänellä on ollut erityinen oikeudellinen velvollisuus estää seurauksen syntyminen. Tällainen velvollisuus voi perustua 1) virkaan, toimeen tai asemaan, 2) tekijän ja uhrin väliseen suhteeseen, 3) tehtäväksi ottamiseen tai sopimukseen, 4) tekijän vaaraa aiheuttaneeseen toimintaan tai 5) muuhun niihin rinnastettavaan syyhyn. Tässä tapauksessa heitteillepanon tunnusmerkistön täyttymistä on arvioitava 2, 4 ja 5 kohdissa mainittujen edellytysten perusteella.

9. Tekijän ja uhrin välinen suhde voisi tulla kysymykseen laiminlyöntivastuun perustavana tekijänä esimerkiksi silloin, kun kysymyksessä on sellainen läheinen yhteiselämään perustuva suhde, johon liittyy erityinen huolenpitovelvollisuus suhteen toisesta osapuolesta. Tyypillisesti tällainen laissa tarkoitettu suhde vallitsee vanhemman ja lapsen välillä. Sen sijaan aviopuolisoillakaan ei lähtökohtaisesti ole tällaista velvollisuutta, mutta se voi syntyä puolisoiden olosuhteiden kuten toisen puolison sairauden, vamman tai iän taikka muun sellaisen seikan perusteella. Tässä tapauksessa kysymys on aikuisista ihmisistä, joiden välillä on vallinnut jonkin asteinen seurustelusuhde. A ja B eivät kuitenkaan ole olleet avioliitossa eivätkä ole edes asuneet yhdessä eikä ole esitetty selvitystä, jonka perusteella A:lla voitaisiin katsoa vakiintuneen käytännön perusteella olevan erityinen huolenpitovelvollisuus B:stä. Tämän vuoksi ei voida katsoa, että A:n ja B:n välillä olisi vallinnut sellainen laissa tarkoitettu suhde, jonka vuoksi A:lla olisi ollut erityinen velvollisuus huolehtia B:stä.

10. Kysymys on näin ollen siitä, onko A:n toiminnasta edellä mainituissa olosuhteissa ollut odotettavissa sellaista vaaraa, että hänelle on sen vuoksi syntynyt velvollisuus huolehtia B:n selviytymisestä. Huomiota on tällöin kiinnitettävä myös B:n humalatilaan saunaan mentäessä. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 1981 II 97 katsonut syytettyjen syyllistyneen heitteillepanoon ja kuolemantuottamukseen tilanteessa, jossa nämä olivat tietoisina ryyppytoverinsa vakavasta humalatilasta jättäneet tämän selviytymään yksin ulkona pimeydessä ja koleudessa. Tällä tavoin avuttomaan tilaan saatettu oli olosuhteet huomioon ottaen sinänsä epätavallisella, mutta kuitenkin ennalta arvattavissa olevalla tavalla hukkunut.

11. Tässä tapauksessa Korkein oikeus kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin. B on lähtenyt saunomaan omasta aloitteestaan. B on ollut vahvasti juovuksissa, mistä myös A:n on täytynyt olla tietoinen. A on saunomisen aikana auttanut B:tä peseytymisessä. B:n käyttäytymiseen saunomisen aikana ei kuitenkaan hänen humalatilastaan huolimatta ole liittynyt sellaisia tavanomaisesta käyttäytymisestä poikkeavia piirteitä, joiden perusteella A:n edes olisi pitänyt havaita, ettei B pääsisi ulos löylyhuoneesta esimerkiksi pesutilojen puolelle ilman A:n apua. B:n toiminnan perusteella A on voinut jäädä saunatiloista poistuessaan siihen käsitykseen, että B pystyi huolehtimaan itsestään. A ei ole kello 22:n jälkeen päässyt saunatiloihin, mutta hän on tiennyt, että löylyhuoneen ovi ei ollut lukkiutunut, että kiuas oli mennyt pois päältä ja että saunatiloista pääsi ulos.

12. Ottaen huomioon edellä kerrotut olosuhteet kokonaisuudessaan Korkein oikeus katsoo, ettei A:lle ole syntynyt sellaista huolenpitovelvollisuutta, jonka perusteella hänen olisi tullut varmistua siitä, ettei humalatilastaan huolimatta toimintakykyinen B jäisi omasta tahdostaan löylyhuoneeseen niin pitkäksi aikaa, että seurauksena olisi kiukaan pois päältä menemiseenkin nähden vaara kuolla lämpöhalvaukseen, tai että A:n vastuun perustaksi olisi olemassa muutakaan siihen verrattavaa syytä.

13. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei A ole syyllistynyt menettelyllään heitteillepanoon.

Rangaistusvaatimus kuolemantuottamuksesta

14. Rikoslain 21 luvun 8 §:n mukaan kuolemantuottamuksesta on tuomittava se, joka huolimattomuudellaan aiheuttaa toisen kuoleman.

15. Tässä tapauksessa myös kysymystä syyllistymisestä kuolemantuottamukseen on arvioitava siltä pohjalta, onko A:lla ollut erityinen oikeudellinen velvollisuus estää B:n kuolema ja onko kuolema aiheutunut A:n laiminlyönnin seurauksena. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei A:lla ole ollut hänen ja B:n väliseen suhteeseen, toimintaansa tai muuhunkaan syyhyn nähden mainitunlaista velvollisuutta. A ei ole siten huolimattomuudellaan aiheuttanut B:n kuolemaa.

Rangaistusvaatimus pelastustoimen laiminlyönnistä

16. Rikoslain 21 luvun 15 §:n mukaan pelastustoimen laiminlyönnistä on tuomittava se, joka tietäen toisen olevan hengenvaarassa tai vakavassa terveyden vaarassa on tälle antamatta tai hankkimatta sellaista apua, jota hänen mahdollisuutensa ja tilanteen luonne huomioon ottaen kohtuudella voidaan häneltä edellyttää.

17. Edellä lausutuilla perusteilla A ei ole ollut tietoinen B:n hengenvaarasta. Tämän vuoksi A ei ole syyllistynyt myöskään pelastustoimen laiminlyöntiin.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustaf Möller, Kari Kitunen, Gustav Bygglin, Pertti Välimäki ja Ilkka Rautio. Esittelijä Timo Ojala.