KKO:2009:5

Ryöstö

A oli yhdessä B:n kanssa anastanut 77-vuotiaalta X:ltä lompakon siten, että B oli kiertänyt kätensä X:n ympäri ja pitänyt tätä kiinni A:n ottaessa lompakon X:n povitaskusta. Vaikka käytetty väkivalta oli vähäistä, teko oli kokonaisuutena arvioiden vakava, koska tekijöitä oli ollut kaksi ja teko oli kohdistunut iäkkääseen henkilöön. A oli siten syyllistynyt ryöstöön. Ks. KKO:1998:142

RL 31 luku 1 § 1 mom
RL 31 luku 1 § 4 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Jyväskylän käräjäoikeuden tuomio 18.5.2007

Virallisen syyttäjän ajamasta syytteestä käräjäoikeus katsoi syytekohdan 6 osalta selvitetyksi, että A oli yksissä tuumin B:n kanssa väkivaltaa käyttämällä anastanut asianomistaja X:n hallusta irtainta omaisuutta. B oli tarttunut kiinni asianomistajaan kiertämällä käden tämän ympäri. Asianomistaja X oli yrittänyt rimpuilla itseään irti siinä kuitenkaan onnistumatta. B:n pitäessä kiinni asianomistaja X:stä A oli ottanut asianomistajan lompakon tämän povitaskusta.

Käräjäoikeus totesi, että käytetty väkivalta ei ollut ollut vakavaa, mutta se oli ollut riittävää murtamaan 77-vuotiaan asianomistajan vastarinnan. Vastaajat olivat syyllistyneet ryöstöön.

Käräjäoikeus, soveltaen rangaistuksen mittaamisessa rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaista koventamisperustetta, tuomitsi A:n ryöstöstä sekä eräistä muista hänen syykseen luetuista rikoksista yhteiseen 1 vuoden 1 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Jaakko Rinne ja lautamiehet.

Vaasan hovioikeuden tuomio 31.1.2008

A valitti hovioikeuteen vaatien, että syyte ryöstöstä hylätään ja hänen katsotaan syyllistyneen ryöstön asemesta varkauteen ja että rangaistusta joka tapauksessa alennetaan.

Ryöstön tunnusmerkistön osalta hovioikeus totesi, että rikoslain 31 luvun 1 §:n 4 momentin mukaan, ellei pykälässä tarkoitettu teko huomioon ottaen väkivallan tai uhkauksen vähäisyys tai muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vakava, ei rikoksentekijää tuomita ryöstöstä, vaan niistä muista rikoksista, jotka teko käsittää.

A ja B olivat yhdessä pitäneet kiinni asianomistajasta, joka oli huutanut apua ja rimpuillut päästäkseen irti. Kiinnipitämisen yhteydessä asianomistajalta oli viety lompakko. Teko oli kohdistunut iäkkääseen henkilöön, joka ei ollut kyennyt puolustautumaan. Vaikka asianomistajalle ei ollut aiheutunut vammoja, väkivalta oli ollut riittävää murtamaan tämän vastarinnan, jotta A ja B olivat saaneet anastettua asianomistajan omaisuutta. Kysymys oli näin ollen ryöstöstä.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jorma Latvala, Jukka Mäkelä ja Anna-Maria Sjöblom.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja hänen katsotaan syyllistyneen korkeintaan varkauteen tai varkauden yritykseen.

Syyttäjä vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. A oli yhdessä B:n kanssa anastanut tekoaikana 77-vuotiaalta X:ltä lompakon siten, että B oli kiertänyt kätensä X:n ympäri ja pitänyt tätä kiinni A:n ottaessa lompakon X:n povitaskusta.

2. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, oliko teossa käytetty rikoslain 31 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa ja oliko teko saman pykälän 4 momentissa säädetyllä tavalla kokonaisuutena arvostellen vakava.

Ryöstöä koskeva rangaistussäännös

3. Rikoslain 31 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan ryöstöstä tuomitaan se, joka käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamalla välittömästi käyttää sellaista väkivaltaa toisen hallusta anastaa tai ottaa luvattomasti käyttöön toisen irtainta omaisuutta. Saman pykälän 4 momentissa on säädetty, että ellei teko, huomioon ottaen väkivallan tai uhkauksen vähäisyys tai muut tekoon liittyvät seikat, ole kokonaisuutena arvostellen vakava, ei rikoksentekijää tuomita ryöstöstä, vaan niistä muista rikoksista, jotka teko käsittää.

4. Ryöstöä koskevassa rangaistussäännöksessä käytetyllä ilmaisulla ”henkilöön kohdistuva väkivalta” tarkoitetaan väkivallan käyttämistarkoituksessa tehtyä ruumiillisen koskemattomuuden loukkausta. Väkivaltaa tulee käyttää irtaimen omaisuuden anastamiseksi. Säännöksessä henkilöön kohdistuvalta väkivallalta ei edellytetä tiettyä vakavuusastetta, vaan myös vähäiset ruumiillisen koskemattomuuden loukkaukset ovat lähtökohtaisesti säännöksen tarkoittamaa väkivaltaa. Jos ryöstössä käytetty väkivalta on kuitenkin ollut vähäistä, arvioinnissa on otettava huomioon vielä säännöksen 4 momentti, jossa teon edellytetään olevan kokonaisuutena arvostellen vakava, jotta tapausta voitaisiin pitää ryöstönä.

5. Rikoslain 31 luvun 1 §:n 4 momentin mukaisessa kokonaisarvioinnissa huomioon on otettava ensinnäkin käytetyn väkivallan määrä ja laatu. Tämän lisäksi merkitystä on muillakin tekoon liittyvillä seikoilla ja olosuhteilla. Kokonaisarvioinnin tarkoituksena on erottaa ryöstönä tuomittavista vakavista rikoksista saman tunnusmerkistön osan täyttävät vähäisemmät teot. Rajanveto on suoritettava tapauskohtaisesti.

Johtopäätökset

6. Asiassa on riidatonta, että tekijöitä oli kaksi ja teko oli kohdistunut Jyväskylän keskustassa 77-vuotiaaseen henkilöön. Asianosaiset eivät tunteneet toisiaan entuudestaan. Asianomistajaa oli pidetty kiinni siten, ettei tämä ollut päässyt riuhtomaan itseään irti. Samalla, kun asianomistajaa oli pidetty kiinni, A oli ottanut hänen povitaskustaan lompakon. Vammoja asianomistajalle ei ollut aiheutunut.

7. Korkein oikeus toteaa, että kysymys on ollut sellaisesta henkilöön kohdistuneesta väkivallasta, jota ryöstöä koskevassa tunnusmerkistössä edellytetään. Tämän jälkeen arvioitavaksi tulee se, onko väkivalta ollut siinä määrin vähäistä ja ovatko muut seikat olleet sellaisia, ettei tekoa ole pidettävä kokonaisuutena arvostellen vakavana. Tältä osin asiaan liittyy eri suuntiin vaikuttavia näkökohtia.

8. Kysymyksessä olevassa tapauksessa käytetty väkivalta on ollut vähäistä, joskin se on riittänyt anastuksen suorittamiseen. Kysymys on ollut kiinnipitämisestä eikä asianomistajalle ole aiheutunut vammoja. Tekijöitä on kuitenkin ollut kaksi ja teko on kohdistunut iäkkääseen henkilöön, joka ei ole kyennyt itseään puolustamaan. Tekijät ovat olleet myös huomattavasti asianomistajaa nuorempia.

9. Korkein oikeus päätyy edellä kohdassa 8 mainittuja seikkoja harkitessaan siihen, että näissä olosuhteissa teko on ollut kokonaisuutena arvostellen vakava. A on syyllistynyt alempien oikeuksien syyksi lukemalla tavalla ryöstöön eikä ole aihetta hovioikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustaf Möller, Mikko Tulokas, Gustav Bygglin, Timo Esko ja Marjut Jokela. Esittelijä Timo Ojala.