KKO:2009:59

Rahanpesu
Tahallisuus

Törkeään huumausainerikokseen syyllistyneen henkilön avopuoliso oli osallistunut rikoksella hankittujen varojen kuluttamiseen eri tavoin. Hänen katsottiin menettelyllään syyllistyneen rikoslain 32 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun rahanpesuun. (Ään.)

RL 32 luku 6 § 1 mom 1 kohta

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Oulun käräjäoikeuden tuomio 16.2.2007

Virallisen syyttäjän syytteestä käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että S oli 1.11.2005 – 18.4.2006 Oulussa ottanut vastaan, käyttänyt ja siirtänyt hänen avopuolisonsa G:n samassa jutussa syyksiluetulla törkeällä huumausainerikoksella hankkimaa rikoksen tuottamaa hyötyä, jonka määrä oli ollut 11 000 euroa, peittääkseen tai häivyttääkseen hyödyn laittoman alkuperän.

Perheen käyttöön oli hankittu BMW-merkkinen henkilöauto ja mönkijä, joista oli maksettu käsirahaa ja lyhennyksiä yhteensä 31 500,85 euroa. Edelleen perheen tileille oli tehty käteispanoja yhteensä 12 917,12 euroa ja erään kolmannen henkilön tilille käteispanoja yhteensä 1 300 euroa. Perheen tileille tehdyillä käteispanoilla sekä yhteiskunnan tileille maksamilla tuilla oli maksettu perheen laskuja. Perheen kaikki muut kulut, esimerkiksi ruoka-, vaatetus-, polttoaine-, ravintola- ja sisustuskulut sekä perheen tekemät kaksi lomamatkaa, oli maksettu pääsääntöisesti G:n antamilla käteisvaroilla.

Käräjäoikeus tuomitsi S:n rikoslain 32 luvun 6 §:n nojalla rahanpesusta 60 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Anne Niemi ja lautamiehet.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 19.12.2007

S valitti hovioikeuteen vaatien ensisijaisesti syytteen hylkäämistä ja toissijaisesti rangaistuksen lieventämistä sakoksi.

Hovioikeus totesi pääkäsittelyn toimitettuaan, että asiassa kuullun todistajan kertomuksen mukaan G:n ja S:n rahaliikennettä oli kartoitettu kesäkuusta 2004 huhtikuuhun 2006. G:n ja S:n tileille oli laitettu käteispanoja yli 20 000 euroa. Selvitystä ei ollut, mistä lähteistä ne olivat tulleet. S:n ja G:n tilille oli 15.11.2005 – 31.3.2006 pantu käteispanoina käräjäoikeuden mainitsemat 12 917 euroa. G:n ja S:n rahaliikennettä oli kartoitettu myös syytteen tekoaikoja edeltävältä ajalta ja autokauppoja oli tehty ennen syytteen tekoaikoja. Autokaupoista ja vakuutuskorvauksista oli jäänyt voittoa, minkä määräksi hovioikeus arvioi noin 9 000 euroa. Hovioikeus katsoi, että voiton määrän vähentämisen jälkeenkin jäljelle oli jäänyt selvittämättä olevat 11 000 eroa. Tileille tehtyjen käteispanojen lisäksi G:n antamilla käteisvaroilla oli maksettu käräjäoikeuden mainitsemat kulut ja yksi Thaimaahan suuntautunut kuukauden kestänyt lomamatka. Näillä lisäyksillä hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden syyksilukemisen.

Hovioikeus kuitenkin katsoi, että S:lle tuomittu rangaistus oli hänen syyllisyyteensä nähden liian ankara ja lievensi S:n rangaistuksen 80 päiväsakoksi.

Asian on ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Eero Yrttiaho, Helinä Haataja ja Ritva Keskinen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

S:lle myönnettiin valituslupa.

S vaati valituksessaan, että syyte hylätään.

Virallinen syyttäjä antoi pyydetyn vastauksen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Ratkaistavat kysymykset

1. Asiassa on hovioikeuden tältä osin lainvoimaisella ratkaisulla selvitetty, että S:n avopuoliso G, joka on tuomittu 1.11.2005 ja 18.4.2006 välisenä aikana tehdystä törkeästä huumausainerikoksesta, on saanut huumekaupoistaan 11 000 euron rikoshyödyn. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko S vastaavana ajanjaksona syyllistynyt tämän rikoshyödyn osalta syytteessä tarkoitettuun ja alempien oikeuksien hänen syykseen lukemaan rahanpesurikokseen.

2. Rikoslain 32 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan rahanpesusta on tuomittava se, joka ottaa vastaan, käyttää, muuntaa, luovuttaa, siirtää tai välittää rikoksella hankittua omaisuutta, rikoksen tuottamaa hyötyä tai niiden tilalle tullutta omaisuutta peittääkseen tai häivyttääkseen hyödyn tai omaisuuden laittoman alkuperän tai avustaakseen rikoksentekijää välttämään rikoksen oikeudelliset seuraamukset. Saman luvun 11 §:n mukaan tämän luvun säännöksiä ei sovelleta rikoksentekijän kanssa yhteistaloudessa asuvaan, joka ainoastaan käyttää tai kuluttaa rikoksentekijän yhteistalouden tavanomaisiin tarpeisiin hankkimaa omaisuutta.

3. S:ään kohdistettu syyte rahanpesusta on perustunut siihen, että hän oli ottanut vastaan, käyttänyt ja siirtänyt G:n rikoksella hankkimaa hyötyä peittääkseen tai häivyttääkseen hyödyn laittoman alkuperän. Asiassa on ensin selvitettävä, olivatko S:n G:ltä vastaanottamat ja eri tavoin käyttämät varat olleet peräisin edellä mainitusta G:n rikoksellaan saamasta hyödystä ja mikä oli S:n tietoisuus tästä. Tämän jälkeen on otettava kantaa siihen, oliko S toiminut varojen laittoman alkuperän peittämis- tai häivyttämistarkoituksessa, ja lopuksi 11 §:ssä säädetyn rajoitussäännöksen soveltumiseen.

Varojen alkuperä ja S:n tietoisuus siitä

4. Asiassa on riidatonta, että S ja G eivät ole olleet ansiotyössä ja että heidän tulonsa olivat koostuneet erilaisista sosiaalietuuksista. Syytteessä tarkoitettuna aikana oli S:n pankkitilille talletettu käteispanoina yhteensä 5 900 euroa ja G:n tilille yhteensä 7 017 euroa. Suurimman osan näistä käteispanoista oli tehnyt S. G:n ja S:n tileille talletettuja varoja oli käytetty perheen erilaisiin menoihin, muun muassa ennen nyt käsiteltävässä syytteessä tarkoitettua ajanjaksoa ostetun 42 000 euron hintaisen auton sekä 30.11.2005 ostetun 7 700 euron hintaisen mönkijän osamaksuihin. Perheen käteisvaroja oli säilytetty kassakaapissa ja tilillepanoja oli suoritettu tarpeen vaatiessa eli aina silloin, kun maksettavana oli ollut jokin lasku. G oli lisäksi käteisvaroillaan maksanut perheen kulutusmenoja, muun muassa kuukauden lomamatkan Thaimaahan. Myös S oli käräjäoikeudessa kertomansa mukaan saanut G:ltä käteistä rahaa jokapäiväisiin menoihin.

5. S:n on myös selvitetty syytteessä kysymyksessä olevana aikana tallettaneen erään kolmannen henkilön tilille käteispanona 1 000 euroa. Tämä on tässä asiassa tuomittu avunannosta muun muassa G:n törkeään huumausainerikokseen, ja hovioikeuden tältä osin lainvoimaisessa tuomiossa on S:n edellä mainitusta talletuksesta ainakin 700 euron osuus katsottu kolmannen henkilön avunannostaan palkkioksi saamaksi rikoshyödyksi.

6. S on väittänyt edellä mainittujen käteisvarojen olleen peräisin perheen autokaupoista. Niin kuin hovioikeus on todennut, autokauppoja oli kuitenkin tehty aikaisemmin kuin syytteessä mainittuina tekoaikoina. Käteisvarojen alkuperää koskevien S:n väitteiden tueksi ei ole muutoinkaan esitetty eikä myöskään Korkeimmalle oikeudelle tarjottu sellaista selvitystä, jonka perusteella voitaisiin pitää uskottavana, että perheen käyttöön juuri G:n rikosten aikaan ilmaantuneet huomattavat käteisvarat olisivat voineet olla peräisin jostakin muusta lähteestä kuin G:n huumausainekaupoista.

7. S oli ollut tietoinen G:n jo aiemmin huumausainerikoksesta saamasta tuomiosta. Tämä seikka sekä muutoin sosiaalietuuksilla eläneen perheen käyttöön lyhyenä aikana tulleiden ylimääräisten käteisvarojen suuri määrä huomioon ottaen S:n on täytynyt käsittää G:ltä haltuunsa saamien varojen olleen peräisin G:n rikollisesta toiminnasta.

8. Korkein oikeus katsoo siten selvitetyksi, että S oli tietoisena varojen laittomasta alkuperästä vastaanottanut G:ltä huomattavan määrän käteisvaroja ja tallettanut niitä omalle tililleen sekä G:n ja kolmannen henkilön tileille. Lisäksi S oli käyttänyt G:ltä saamiaan käteisvaroja tarkemmin selvittämättä jääneisiin menoihin ja muutoinkin osallistunut G:n rikoksestaan saamilla käteisvaroilla perheelle kustantamaan kulutukseen, ainakin pitkään ulkomaanmatkaan.

Varojen laittoman alkuperän peittämis- tai häivyttämistarkoitus

9. Rikoslain 32 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan rahanpesuna rangaistavaa on rikoshyödyn peittämis- tai häivyttämistarkoituksessa tapahtunut rikoshyödyn vastaanottaminen, käyttäminen, muuntaminen, luovuttaminen, siirtäminen ja välittäminen.

10. Sovellettavana oleva rahanpesun tunnusmerkistö sisältää useita tekotapoja. Näistä rikoshyödyn tai sen tilalle tulleen omaisuuden ”käyttäminen” sen laittoman alkuperän peittämis- tai häivyttämistarkoituksessa on lisätty rahanpesun tunnusmerkistöön erääksi tekotavaksi 1.4.2003 voimaan tulleella lailla 61/2003. Asianomaisessa hallituksen esityksessä (HE 53/2002 vp s. 35) on todettu, että säännöksessä tarkoitettuna käyttämisenä voidaan käytännössä usein pitää omaisuuden ”nopeatahtista tuhlaamista”. Tunnusmerkistössä tarkoitettua varojen käyttämistä voi siten esitöistäkin ilmenevin tavoin olla myös niiden kuluttaminen omiin tarpeisiin.

11. Tekotavasta riippumatta rahanpesua on vain sellainen rikoshyötyyn tai sen sijaan tulleeseen omaisuuteen kohdistuva menettely, jonka tarkoituksena on peittää tai häivyttää varojen laitonta alkuperää. Tunnusmerkistössä edellytetyn peittämisen tai häivyttämisen ei kuitenkaan tarvitse olla rahanpesijän toiminnan ainoa tarkoitus. Rikoshyödyn tai sen tilalle tulleen omaisuuden käyttäminen on rahanpesun tekotapana sellainen, että siihen tyypillisesti liittyy muitakin tavoitteita kuin rikoshyödyn laittoman alkuperän peittäminen. Myös varojen käyttäminen kuluttamalla ne omiin tarpeisiin voi siten ilmentää tunnusmerkistössä edellytettyä varojen laittoman alkuperän peittämisen tai häivyttämisen tarkoitusta. Kuten muidenkin tekotapojen yhteydessä, sen arviointi, liittyykö menettelyyn varojen alkuperän peittämis- tai häivyttämistarkoitus, joudutaan usein perustamaan objektiivisista tosiseikoista tehtäviin päätelmiin.

12. Arvioitavaksi siten vielä jää, oliko S:n tarkoituksena hänen ottaessaan vastaan, siirtäessään ja käyttäessään edellä todetuin tavoin G:n rikoksella hankkimia varoja ollut niiden laittoman alkuperän peittäminen tai häivyttäminen. G:n hankkimaan rikoshyötyyn ryhtyessään S oli pyrkinyt parantamaan perheensä elintasoa. Tämä ei kuitenkaan sulje pois sitä mahdollisuutta, että hän puheena olevia varoja siirrellessään ja käyttäessään olisi samalla pyrkinyt varojen laittoman alkuperän peittämiseen tai häivyttämiseen ja siten syyllistynyt edellä mainitun tunnusmerkistön mukaiseen rahanpesuun.

13. S:n menettelyssä hänen tallettaessaan G:ltä vastaanottamiaan, tämän rikoksella saamia käteisvaroja pankkiin eri tileille on nähtävissä pyrkimystä siihen, että varojen yhdistäminen G:n huumausainerikokseen vaikeutuisi. Kyseinen menettely, jolla rikoshyötynä saatuja, kassakaapissa käteisenä säilytettyjä varoja on pankkitilien kautta kierrättämällä käytetty erilaisten hyödykkeiden maksamiseen, on mahdollistanut varojen hyväksikäytön ilman, että varojen käyttelytapa sinänsä olisi ollut omiaan herättämään epäilyjä niiden laittomasta alkuperästä. S:n suorittama, rikoksella saatujen varojen siirtely tileille osoittaa siten pyrkimystä peittää hänen tietämäänsä varojen laitonta alkuperää.

14. Syytteessä on myös kysymys siitä, että S oli itse käyttänyt G:ltä saamiaan rikoksesta peräisin olevia käteisvaroja kulutusmenojen maksamiseen sekä osallistunut G:n perheelleen sanotuin käteisvaroin kustantamaan kulutukseen. Tämän osalta Korkein oikeus toteaa, että rahanpesusäännöksillä on pyritty vaikeuttamaan rikoksella saatujen varojen hyödyntämistä ja häiriötöntä nauttimista eri tavoin. Rikoshyötynä saatujen varojen käyttö kulutukseen on omiaan johtamaan siihen, että näin hukattujen varojen yhdistäminen rikolliseen menettelyyn ei enää ole mahdollista tai että se ainakin olennaisesti vaikeutuu. Näin on siitä riippumatta, että varojen käyttö kulutukseen saattaa käyttäjän omia elintasomuutoksia tarkasteltaessa herättää ulkopuolisissa varojen alkuperään liittyviä epäilyjä. Rikoshyötynä saatujen käteisvarojen käyttämistä kulutukseen ei olekaan syytä arvioida rikosoikeudellisesti eri tavoin kuin rikoshyötynä saadun omaisuuden muuta muuntamista laittoman alkuperän peittämis- tai häivyttämistarkoituksessa.

15. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella voidaan todeta, että perheen oloihin nähden huomattavia menoja oli S:n tieten merkittävässä määrin rahoitettu G:n rikoksella hankkimilla varoilla. S:n oma rooli G:n rikoshyödyn käyttämisessä perheen tavanomaisista olosuhteista poikkeavaan kulutukseen on ollut keskeinen ja aktiivinen. Korkein oikeus katsoo tällaisen menettelyn ilmentävän pyrkimystä myös varojen laittoman alkuperän peittämiseen tai häivyttämiseen.

Rikoslain 32 luvun 11 §:n 2 momentin rajoitussäännös

16. Rikoslain 32 luvun 11 §:n 2 momentin mukaan sanotun luvun muun muassa rahanpesua koskevia säännöksiä ei sovelleta rikoksentekijän kanssa yhteistaloudessa asuvaan, joka ainoastaan käyttää tai kuluttaa rikoksentekijän yhteistalouden tavanomaisiin tarpeisiin hankkimaa omaisuutta. Korkein oikeus toteaa, että siltä osin kuin S oli vain siirrellyt G:ltä saamiaan käteisvaroja eri tileille, ei ole ollut kysymys tässä lainkohdassa tarkoitetusta käyttämisestä tai kuluttamisesta. Siltä osin kuin rikoksella saatuja käteisvaroja oli käytetty välittömästi perheen kulutusmenoihin, ei voida katsoa olleen kysymys sellaisesta omaisuudesta, joka olisi nyt puheena olevassa säännöksessä edellytetyin tavoin hankittu yhteistalouden tavanomaisiin tarpeisiin. Näin ollen rikoslain 32 luvun 11 §:n 2 momentti ei tule asiassa sovellettavaksi.

Johtopäätös

17. G:n kustantamaa perheen ulkomaanmatkaa lukuunottamatta asiassa on sinänsä jäänyt tarkemmin selvittämättä niiden G:ltä peräisin olleiden käteisvarojen määrät, joiden kuluttamiseen S oli osallistunut. Jo suorittamiensa edellä mainittujen tilillepanojen määrien ja sanotun ulkomaanmatkan perusteella voidaan kuitenkin pitää ilmeisenä, että S oli osallistunut koko G:n saaman 11 000 euron rikoshyödyn osalta joko sen vastaanottamiseen, käyttämiseen tai siirtämiseen. Kun S on näin menetellyt tietoisena varojen laittomasta alkuperästä sekä peittääkseen tai häivyttääkseen sen, Korkein oikeus katsoo hänen menettelyllään syyllistyneen rahanpesuun.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pauliine Koskelo sekä oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Lauri Lehtimaja, Gustav Bygglin (eri mieltä) ja Jukka Sippo. Esittelijä Jarmo Hirvonen (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Vanhempi oikeussihteeri Hirvonen: Mietintö oli perustelujen kohtien 1 – 8 osalta Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen. Muilta osin mietintö kuului seuraavasti:

Varojen laittoman alkuperän ja peittämis- ja häivyttämistarkoitus

Syyttäjän S:ään kohdistama syyte perustuu siihen, että S on ottanut vastaan, käyttänyt ja siirtänyt G:n rikoksella hankkimaa hyötyä peittääkseen tai häivyttääkseen hyödyn laittoman alkuperän.

Rikoslain 32 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan rikoksella hankitun omaisuuden vastaanottaminen, käyttäminen ja siirtäminen on rangaistavaa ainoastaan, jos siihen liittyy syyttäjän mainitsema tarkoitus. Sen sijaan säännöksen 1 momentin 2 kohdan mukaan rahanpesun tunnusmerkistö voi täyttyä menettelyn tarkoituksesta riippumatta jo sillä, että tekijä peittää tai häivyttää rikoksella hankitun hyödyn alkuperän. Syyksilukemiseen ei siis tällöin liity tarkoitustahallisuuden vaatimusta kuten 1 kohdassa. S:ään kohdistettu syyte on perustunut tarkoitustahallisuutta edellyttävään 1 momentin 1 kohtaan.

Asiassa on siis arvioitava, onko S ottaessaan vastaan, siirtäessään ja käyttäessään edellä todetuin tavoin G:n rikoksella hankkimia varoja toiminut tarkoituksenaan peittää tai häivyttää varojen alkuperä. Kysymys on tarkoitustahallisuudesta eli tahallisuuden raskaimmasta muodosta.

Kyseinen tahallisuusmuoto otettiin 1.1.2004 voimaan tulleella lainmuutoksella (515/2003) ilman varsinaista määritelmää rikoslain 3 luvun 6 §:ään. Tarkoitustahallisuus oli ennen lainmuutosta saanut oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden kautta vakiintuneen sisällön, johon myös viitataan lainmuutosta koskevissa esitöissä (ks. esim. HE 44/2002 vp s. 72 ja 85 – 86). Rikoslain 3 luvun 6 §:llä ei muutettu tarkoitustahallisuuden sisältöä.

Tarkoitustahallisuuden vakiintuneen määritelmän mukaan tekijä toimii tahallaan, jos tietty tunnusmerkistön mukainen seuraus kuten tässä rikoksella hankittujen varojen alkuperän ”peittyminen” ja ”häipyminen” on toiminnan välitön päämäärä. Tarkoitustahallisuudessa tekijä nimenomaan tahtoo, tarkoittaa ja tavoittelee tunnusmerkistön mukaista seurausta.

Rikoslain 3 luvun 1 §:n 1 momentista ilmenevä laillisuusperiaate huomioon ottaen on ongelmallista, jos laista ja sen esitöistä ilmenevää tunnusmerkistötekijää tulkitaan sen vakiintuneesta oikeudellisesta määrittelystä poikkeavalla tavalla.

Korkein oikeus katsonee, etteivät asiassa ilmenneet objektiiviset tosiseikat osoita, että S:n välittömänä tarkoituksena hänen ottaessaan vastaan, siirtäessään ja käyttäessään edellä todetuin tavoin G:n rikoksella hankkimia varoja, olisi ollut varojen alkuperän peittäminen tai häivyttäminen. Varattoman perheen näkyvä elintason nostaminen, pankin tietojärjestelmiin rekisteröityneet käteispanot perheen omille tileille sekä käteispanot G:n suorittaman törkeän huumausainerikoksen avunantoon syyllistyneen kolmannen henkilön tilille eivät olisi tällaisen tarkoituksen toteutumista edes edistäneet.

Asiassa ei ole myöskään näytetty, että S olisi osallistunut perheen ulkomaanmatkalle peittääkseen tai häivyttääkseen niiden käteisvarojen alkuperän, joilla matka on maksettu. Ilmeistä on, että S:n menettelyn välittömänä tarkoituksena on matkankin osalta ollut perheen kasvaneen tulotason hyödyntäminen silläkin uhalla, että menettely on saattanut olla omiaan herättämään rahojen alkuperään liittyviä epäilyjä ja heikentämään G:n mahdollisuuksia välttää rikoksensa oikeudelliset seuraukset.

Edellä kerrotuin perustein Korkein oikeus hylännee S:ään kohdistetun syytteen rikoslain 32 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta rahanpesusta.

Oikeusneuvos Bygglin: Perustelujen kohtien 1 – 8 olen samaa mieltä kuin enemmistö. Sen jälkeen lausun seuraavaa:

Syyttäjä on vaatinut S:n tuomitsemista rangaistukseen siitä, että hän on ottanut vastaan, käyttänyt ja siirtänyt G:n rikoksella hankkimaa hyötyä peittääkseen tai häivyttääkseen hyödyn laittoman alkuperän. Syyte on perustunut rikoslain 32 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohtaan, jonka tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää, että tekijän tarkoituksena on ollut teollaan peittää tai häivyttää laittoman hyödyn alkuperä. Pykälän 1 momentin 1 kohta eroaa tässä suhteessa saman momentin 2 kohdassa olevasta rahanpesun toisesta tekomuodosta, jossa tunnusmerkistön täyttyminen ei ole nimenomaisesti sidoksissa tekijän teolleen mieltämään tarkoitukseen, vaan jossa rahanpesun on säädetty täyttyneen niissä tapauksissa, joissa muun muassa rikoksen tuottaman hyödyn todellinen luonne tai alkuperä on tekijän toimesta peitetty tai häivytetty. Tähän nähden tekijän teolleen mieltämä tarkoitus on 1 kohdan tunnusmerkistön täyttymisen kannalta keskeinen. Sen arviointi, onko tekijällä ollut tällainen tarkoitus, joudutaan usein ja tässäkin tapauksessa perustamaan objektiivisista tosiseikoista tehtäviin päätelmiin.

Tältä osin katson, toisin kuin enemmistö, ettei S:n toimista voida päätellä kysymyksessä olevien varojen vastaanottamisen, käyttämisen tai siirtämisen tarkoituksena olleen varojen laittoman alkuperän peittäminen tai häivyttäminen.

Varojen vastaanottaminen on sinänsä selvitetty tosiseikka. Varat eivät kuitenkaan jääneet S:n haltuun, vaan ne joko käytettiin heti tai siirrettiin toisille vastaanottajille. Varojen luovutukselle ja niiden vastaanotolle perheen sisällä ei ole syytä antaa itsenäistä merkitystä, kun varat luovutettiin käytettäviksi tai siirrettäviksi eikä esimerkiksi piilotettaviksi.

Varojen käytön osalta voidaan todeta, että varat, joista on kysymys, käytettiin pääasiassa perheen elantoon ja elintason nostamiseen, niillä maksettiin erääntyviä laskuja ja katettiin kulutusmenoja. Siinä ei ollut kysymys sellaisesta kuluttamisesta kuluttamisen vuoksi, nopeatempoisesta tuhlaamisesta, josta sinänsä jo voitaisiin päätellä kuluttamisen tapahtuneen tarkoituksena häivyttää varojen laiton alkuperä. Vähävaraisen perheen selittämätön kulutuksen lisäys ja elintason näkyvä kohoaminen ovat sitäpaitsi seikkoja, jotka helposti herättävät sivullisen huomiota. Nämä seikat puhuvat vahvasti sen puolesta, että varojen käyttö tapahtui muussa kuin peittämistarkoituksessa. Myöskään S:n osallistumisen G:n kustantamaan perheen ulkomaanmatkaan en katso osoittavan hänessä lainkohdan edellyttämää peittämis- tai häivyttämistarkoitusta. S:n menettelystä voidaan mielestäni lähinnä päätellä hänen tarkoituksenaan matkankin osalta olleen perheen kasvaneen varallisuuden hyödyntäminen silläkin uhalla, että menettely on saattanut olla omiaan herättämään rahoituksen alkuperään liittyviä epäilyjä ja heikentämään G:n mahdollisuuksia välttää rikoksensa oikeudelliset seuraukset.

Varojen siirtämistä voidaan arvioida kahdesta eri näkökulmasta. Voidaan tarkastella laittomien varojen siirtämistä omalle, G:n tai kolmannen tilille ja toisaalta laittomien varojen siirtämistä laskujen maksamiseksi siten, että maksut tapahtuvat tilille tätä tarkoitusta varten talletetuista rahoista. On vaikeata nähdä, että tilillepanot sinänsä voisivat olla peite- tai häivytystoimia, kun piilossa olleet varat näin avoimesti perheenjäsenen omissa nimissä siirretään omalle tai avopuolison tilille tai jopa palkkiona avopuolison rikollistoverin tilille. Laskujen maksutavan osalta taas lähtökohtana voidaan pitää, että laskut maksetaan säännönmukaisesti tilisiirroin, mikä taas edellyttää varojen löytyvän maksavan tililtä. S on siirtänyt rikoksen kautta saatuja varoja tileille kattamaan kulloinkin erääntyviä maksuja. Yllättävää olisikin ollut, jos S käsillä olevassa tilanteessa olisi siirtänyt huomattavan määrän G:n piilossa pitämiä laittomia varoja kattamaan myös vastaisia menoja. Huomioon ottaen, että laskujen maksaminen käteisellä on nykyään varsin poikkeuksellista ja kuluja synnyttävää, en pidä S:n käyttämää laskujen maksutapaa sellaisena varojen siirtona, joka samalla yksinään riittävästi osoittaisi lainkohdassa edellytetyn varojen laittoman alkuperän peittämis- tai häivyttämistarkoituksen. Pankin tietojärjestelmiin tallentuneet toistuvat omat, selitystä vailla olevat käteispanot perheenjäsenten henkilökohtaisille tileille kuten myös käteispanot G:n suorittaman törkeän huumausainerikoksen avunantoon syyllistyneen henkilön tilille eivät olleet mitenkään omiaan edistämään rikoshyödyn salassa pysymistä.

Esilletulleista seikoista ei siten mielestäni voida päätellä S:n vastaanottaneen, käyttäneen tai siirtäneen varoja peittääkseen G:n rikoksella hankkiman hyödyn laittoman alkuperän. S:n teot eivät täytä rikoslain 32 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetyn rahanpesun tunnusmerkistöä. Hylkään häneen kohdistetun syytteen.