KKO:2009:75

Veropetos Törkeä veropetos
Rikokseen osallisuus Avunanto

A oli syyllistynyt törkeään veropetoksen, kun hän oli usean vuoden ajan laiminlyönyt antaa arvonlisäverotukseen liittyvät veroilmoitukset. A:n avopuoliso B oli sallinut eräiden myyntitulojen suorittamisen oman pankkitilinsä kautta A:n liiketoiminnan kahden viimeisen toimintakuukauden aikana. B:n ei katsottu syyllistyneen avunantoon veropetokseen. (Ään.)

RL 5 luku 6 §
RL 29 luku 1 § 3 kohta

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Kuopion käräjäoikeuden tuomio 9.2.2007

Syyttäjän syytteen perusteella käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen syytekohdassa 2 törkeään veropetokseen. A oli 15.2.2000 – 15.12.2005 liiketoiminnastaan arvonlisäverovelvollisena veron välttämistarkoituksessa laiminlyönyt arvonlisäverotusta varten säädetyn velvollisuuden eli laiminlyönyt antaa arvonlisäveron valvontailmoitukset ajalta tammikuu 2000 – joulukuu 2001, heinäkuu 2002 – joulukuu 2002 ja heinäkuu 2003 – lokakuu 2005. Laiminlyödyn arvonlisäveron määrä oli kaikkiaan 222 079 euroa.

Käräjäoikeus katsoi B:n syyllistyneen syytekohdassa 3 edellä tarkoitetun veropetoksen avunantoon. B oli omilla toimillaan edistänyt A:n veropetosta syys- ja lokakuussa 2005. B oli sallinut käyttää omaa pankkitiliään siten, että A:n liiketoimintaan liittyvät rahasuoritukset 21.9.2005 yhteensä 5 000 euroa, 23.9.2005 yhteensä 10 000 euroa, 29.9.2005 yhteensä 12 000 euroa ja 4.10.2005 yhteensä 15 000 euroa oli maksettu B:n pankkitilille, josta tämä oli ne nostanut käteisenä rahana ja toimittanut rahat A:lle. Järjestelyyn oli ryhdytty sen jälkeen, kun A:n omalla pankkitilillä olevia varoja oli ulosmitattu. Toimenpiteellä oli mahdollistettu A:n liiketoiminnan jatkuminen ulosmittauksista huolimatta.

Käräjäoikeus totesi asiassa olevan riidatonta, että B:n tilille tulleisiin suorituksiin oli sisältynyt myynnin arvonlisäveroa yhteensä 6 102 euroa. B oli tiennyt tilille tulleiden suoritusten liittyneen A:n liiketoimintaan. B oli tiennyt myös A:n taloudellisista vaikeuksista ja tähän kohdistetuista ulosmittauksista. B oli ollut A:n pitkäaikainen avopuoliso, ja liiketoimintaa oli harjoitettu heidän yhteisestä kodistaan käsin. B oli ollut tietoinen myös A:n aikaisemmasta rikostuomiosta ja liiketoimintaan kohdistetuista verotarkastuksista. Näihin seikkoihin nähden B:n oli salliessaan A:n käyttää pankkitiliään mainittujen suoritusten siirtämiseen täytynyt tietää tai ainakin pitää varsin todennäköisenä, että A laiminlöi syytekohdassa 2 tarkoitettujen lakisääteisten ilmoitus- ja maksuvelvoitteidensa huolehtimisen, ja B oli suhtautunut tähän mahdollisuuteen hyväksyvästi tai ainakin välinpitämättömästi.

Näin ollen B oli tahallaan auttanut A:ta veropetoksen tekemisessä. Käräjäoikeus tuomitsi B:n avunannosta veropetokseen 50:een päiväsakkoon.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Petri Sahi ja lautamiehet.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 26.6.2008

B valitti hovioikeuteen vaatien syytteen hylkäämistä.

Hovioikeus toimitti asiassa pääkäsittelyn ja päätyi asiassa samaan lopputulokseen kuin käräjäoikeus.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jorma Lumiala, Tuula Jauhiainen ja Tuulikki Räsänen (eri mieltä).

Eri mieltä ollut määräaikainen hovioikeudenneuvos Tuulikki Räsänen totesi, että B oli toimillaan auttanut A:ta jatkamaan liiketoimintaansa, joka olisi muutoin ulosmittausten johdosta estynyt. Sen sijaan B:n toimilla ei ollut välitöntä yhteyttä A:n veropetosrikokseen, jonka A oli tehnyt laiminlyömällä arvonlisäveron kuukausikohtaisten valvontailmoitusten tekemisen. B ei ollut kertomansa mukaan tiennyt mitään A:n veroasioista eikä hän ollut tiennyt, että A:n aikaisempi rikostuomio oli liittynyt arvonlisäveroihin.

Näyttämättä oli jäänyt, että B salliessaan A:n käyttää pankkitiliään olisi tiennyt tai että hänen oli täytynyt pitää varsin todennäköisenä, että A B:n pankkitiliä käyttäessään tuli veron välttämistarkoituksessa laiminlyömään lakisääteisiä ilmoitus- ja maksuvelvoitteitaan. B ei ollut siten tahallaan auttanut A:ta syytekohdassa 2 tarkoitetun rikoksen tekemisessä eikä B ollut syyllistynyt asiassa rikokseen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

B:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan B vaati, että syyte avunannosta veropetokseen hylätään.

Virallinen syyttäjä ja Verohallinto vaativat vastauksissaan valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A on lainvoimaiseksi jääneellä hovioikeuden tuomiolla tuomittu törkeästä veropetoksesta. A oli arvonlisäverovelvollisena liiketoiminnan harjoittajana veron välttämistarkoituksessa laiminlyönyt antaa arvonlisäveron valvontailmoitukset ajanjaksoilta tammikuu 2000 – joulukuu 2001, heinäkuu 2002 – joulukuu 2002 sekä heinäkuu 2003 – lokakuu 2005 ja oli aiheuttanut siten yhteensä 222 079 euron suuruisen arvonlisäveron määräämättä jäämisen.

2. B oli sallinut avopuolisonsa A:n käyttää omaa pankkitiliään siten, että A:n liiketoimintaan liittyviä rahasuorituksia oli maksettu B:n pankkitilille syys- ja lokakuun 2005 aikana kaikkiaan 42 000 euroa. B oli nostanut rahat pankkitililtään ja luovuttanut ne edelleen A:lle.

3. Kysymys on siitä, onko B menettelyllään auttanut A:ta mainitun rikoksen tekemisessä rangaistavalta avunannolta edellytetyllä tavalla.

Syytteessä esitetty teonkuvaus

4. Syyttäjän rangaistusvaatimus on perustunut siihen, että B on omilla toimillaan edistänyt päärikosta eli A:n syyksi luettua veropetosta. Väitetyn avunantorikoksen on siten veropetoksen tavoin tullut liittyä arvonlisäverolain 162 §:ssä (1486/1994) tarkoitettujen, veroviranomaiselle kuukausittain annettavien veroilmoitusten laiminlyöntiin. Päärikoksen teonkuvauksessa ja siihen sovelletussa rikoslain 29 luvun 1 §:n 3 kohdassa merkityksellistä on muun muassa se, että verovelvollinen on kokonaan jättänyt täyttämättä lakisääteisen, veron määräämiseen vaikuttavan ilmoitusvelvollisuutensa.

5. Alemmissa oikeuksissa verovirasto on yhtynyt syyttäjän esittämään rangaistusvaatimukseen. Korkeimmalle oikeudelle antamassaan vastauksessa Verohallinto on nimenomaisesti esittänyt, että sallimalla pankkitilinsä käytön B on mahdollistanut sen, että A oli voinut salata arvonlisäverollisen tulon veronsaajalta. B:n tilinkäyttö oli näin olennaisesti vaikuttanut kiinnijäämisriskiin. Korkein oikeus toteaa, että kierrättämällä liiketoiminnasta saatuja tuloja sivullisen pankkitilin kautta liiketoiminnan harjoittaja voi pysytellä viranomaisvalvonnan ulkopuolella ja pyrkiä välttämään esimerkiksi verojen maksamisen. Pankkitilin antaminen liiketoimintaa harjoittavan käyttöön voikin olla toimenpide, joka edistää verorikoksen tekemistä.

Avunannon edellytysten täyttyminen

6. Rikoslain 5 luvun 6 §:n mukaan avunannosta tuomitaan se, joka ennen rikosta tai sen aikana neuvoin, toimin tai muilla tavoin tahallaan auttaa toista tahallisen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemisessä. Niin kuin lainkohtaa koskevassa hallituksen esityksessäkin on todettu (HE 44/2002 vp s. 157), avunannon ei tarvitse olla toisen tekemän päärikoksen välttämätön edellytys, mutta avunantotoimen tulee lisätä rikoksen toteutumisen todennäköisyyttä. Lisäksi edellytetään avunantajan tahallisuutta, eli tämän tietoisuutta päärikoksesta, omasta toiminnastaan ja oman toiminnan päätekoa edistävästä merkityksestä.

7. Arvioitaessa sitä, onko B:n sallima pankkitilin käyttö edistänyt A:n veropetoksen tekemistä, Korkein oikeus toteaa, että arvonlisäverotus on lähtökohtaisesti itseverotusta ja tapahtuu verovelvollisen omasta aloitteesta. Verovelvollisen tulee oma-aloitteisesti laskea ja maksaa vero valtiolle. Verovelvollisen on kultakin kalenterikuukaudelta annettava veroviranomaiselle veroilmoitus, josta ilmenee liikevaihto, suoritettava ja vähennettävä vero sekä muut verohallituksen määräämät veron oikeamääräisyyden toteamiseksi tarpeelliset tiedot.

8. Myynnistä suoritettava arvonlisävero voidaan arvonlisäverolaissa tarkemmin säädetyin edellytyksin kohdistaa sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana tavara on toimitettu, se on laskutettu tai myyntihinta on kertynyt. Veroilmoitukset eivät pääsääntöisesti perustu vain verovelvollisen saamiin rahasuorituksiin, eikä ilmoituksiin liitetä esimerkiksi maksutositteita. Rahaliikenteen järjestämisen tapa ei siten suoraan liity veroilmoituksen tekemiseen tai tekemättä jättämisen.

9. A oli harjoittanut liiketoimintaansa ja laiminlyönyt veroilmoitusten teon usean vuoden aikana ja yhtäjaksoisestikin jo runsaan kahden vuoden ajan ennen kuin B:n pankkitiliä oli kahden viimeisen toimintakuukauden aikana käytetty rahasuoritusten vastaanottamiseen. B:n pankkitilin käyttö on perustunut ainakin ensisijaisesti siihen, että A oli joutunut ulosottotoimien kohteeksi, jolloin A:n omalle tilille tulevat rahavarat olivat vaarassa tulla ulosmitatuiksi. B:n menettely ei siis ole ainakaan olennaisesti liittynyt A:n veropetosrikokseen. A:n tekemän veropetoksen paljastumisen kannalta ei myöskään ole ollut käytännöllistä merkitystä sillä, onko verovelvollisuuteen ehkä viittaavaa rahaliikennettä lyhyen ajan kierrätetty jollekulle toiselle kuuluvan tilin kautta.

10. Korkein oikeus katsoo, että tässä tapauksessa B:n menettely, jossa hän on sallinut avopuolisonsa ohjata eräitä liiketoiminnasta kertyneitä myyntituloja pankkitilinsä kautta, ei ole siinä määrin edistänyt kuukausittaisten veroilmoitusten antamatta jättämistä ja siten arvonlisäveron määräämiselle merkityksellisen lakisääteisen velvollisuuden laiminlyömistä, että tämä teko olisi rangaistava avunantona veropetokseen. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei B:n menettely täytä rangaistavan avunannon edellytyksiä eikä B ole syyllistynyt hovioikeuden hänen syykseen lukemaan avunantoon veropetokseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan B:tä koskevilta osin ja B:n osalta syyte (syytekohta 3) avunannosta veropetokseen (tekoaika 21.9. – 15.12.2005) hylätään ja B vapautetaan hänelle tuomitusta sakkorangaistuksesta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas (eri mieltä), Kari Kitunen, Hannu Rajalahti, Ilkka Rautio ja Marjut Jokela. Esittelijä Timo Ojala.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Tulokas: Antamalla pankkitilinsä avopuolisonsa A:n käyttöön ja välittämälle tälle tilille tulleita varoja B on avustanut A:ta salaamaan veroviranomaisilta liiketoimet, joista veroilmoituksia ei ole ollut tarkoituskaan tehdä eikä veroja maksaa. Olosuhteet ovat sellaiset, että B:n on täytynyt olla näistä seikoista ja oman toimintansa merkityksestä tietoinen. Sen vuoksi hylkään valituksen ja jätän asian hovioikeuden tuomion varaan.